Lue keskustelun säännöt.
Keskustan Kulmuni huolissaan: ”Kolme miljoonaa suomalaista asuu alueilla, joissa asuntojen arvo on laskussa”
08.02.2020 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006400665.html
Minkähän takia nämä ihmiset asuvat yhä näillä alueilla? Tuleeko kepulaisella mitään syytä mieleen?
Kommentit (63)
Onhan tässä hyvä myös se että osa kasvukeskustenkin alueista slummiutuu ja tätä kautta saadaan hintoja alemmaksi. Vantaan hintojen lasku on ihan merkittävää, verrattuna moneen pienempään kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi noista 3milj. Ihan sama, kehitys menee eteenpäin ja maalta muutetaan kaupunkeihin. Niin sen pitää ollakin. Ei mitään helvetin tukia pidä keksiä.
Ei tässä tukia odotetakaan, mutta olisi hienoa jos ei valtiovallan osalta tarkoituksella kurjisteta
Vierailija kirjoitti:
En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.
Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla. Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat.
Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.
Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi
- vakityöstä
- ostanut oman kodin
- asuneet turvallisessa paikassa
- lapset käyneet kyläkouluja
- VOISITTE ostaa asunnon Tampereelta
Tuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.
Ei haittaa talon arvon romahdus. Muuttotappiokunnassa asutaan ja meillä on miehen kanssa molemmilla maatalousalan työpaikat. Niin kauan kun on maataloutta, meillä on töitä. Kummallakin sellainen koulutus, että työnkuvaa ja työpaikkaa voi vaihtaa sen mukaan, mitä työtä on tarjolla. Velaton ja remontoitu talo omalla tontilla. Jos työttömäksi tai eläkeläiseksi jäädään, ei meillä ole hätäpäivää. Kummallakin tietotaitoa omavaraistaloudesta, osittain ollaankin jo omavaraisia ja omavaraisuutta voidaan helposti lisätä kulujen karsimiseksi, sitten kun työelämä on meidän osalta taakse jäänyttä elämää.
Valtiovallan pitäisi lakata vauhdittamasta keskittymistä. Ei ole kenenkään etu että kaikki pakkautuvat suurimipin kaupunkeihin. Kaupungit ruuhkautuvat ja käyvät ahtaiksi ja asuminen kallistuu tai pysyy kalliina vaikka kuinka rakennetaan lisää taloja. Maalta loppuvat palvelut ja ihmiset ovat jumissa arvonsa menettäneissä taloissa vaikka töitä ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain tiedoksi niin kriisitilanteissa Suomen pitää olla omavarainen elintarvikkeiden osalta. Vilja, liha ja kasvikset.
Ja sekin vielä tiedoksi, että itse olen ollut työtehtävissä joissa suunnitellaan kriisitilanteissa toimimista.
Tietyillä alueilla turvataan maataloustuotanto (elintarvikepula). En voi luetella lisää mitä toimenpiteitä valtio on valmis tekemään kriisitilanteissa.
Te kaupunkilaiset luulette, että tiedätte kaiken.
Muttamaaseudulla ihminen pärjää pidempää - tosin kuin sähköttömässä kerrostaloyksiössä ...
Onko täällä ihmiset oikeasti asuneet syjäkylissä?! Minä olen asunut elämäni 15 ensimmäistä vuotta oikeassa syrjäkylässä Pohjois-Suomessa 1970-1980-luvuilla. Kuntakeskukseen 40 km matka. Kylässä oli pieni kauppa ja posti. Karjaa oli joissakin taloissa. Rakennemuutos oli väistämätön jo silloin! Kävin lukion kuntakeskusessa ja pieniä kouluja alkoi hävitä syrjäkyliltä. Muutin lukion jälkeen Etelä-Suomeen opiskelemaan ja se oli aivan normaalia. Osa luokkakavereista lähti myös eri puolille Suomea, osa jäi sinne. Olen käynyt tähän asti synnyinseudullani ja rakennemuutos on ollut huomattava. Karjatiloja on enää joillain paikoin koko kunnassa, vanhukset muuttaneet keskustaan kerrostaloon ja syrjäkylillä taloja jäänyt tyhjilleen. Tämä tyhjeneminen on tapahtunut kynmenien vuosien aikana eikä yhtäkkiä. Jos kunnissa ei oikeasti ole kannattavaa eminkeinotoimintaa, ei sitä voi tekohengittää kovin pitkään. Kuntaliitoksia vierastetaan vaikka tärkeintä olisi tuottaa palvelut asukkaille järkevästi esim.yhdistämällä koulupiirit, päiväkodit ja terveyspalvelut. Järki on nyt pakosti otettava käteen, kun monen kunnan talous on aivan kuralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain tiedoksi niin kriisitilanteissa Suomen pitää olla omavarainen elintarvikkeiden osalta. Vilja, liha ja kasvikset.
Ja sekin vielä tiedoksi, että itse olen ollut työtehtävissä joissa suunnitellaan kriisitilanteissa toimimista.
Tietyillä alueilla turvataan maataloustuotanto (elintarvikepula). En voi luetella lisää mitä toimenpiteitä valtio on valmis tekemään kriisitilanteissa.
Te kaupunkilaiset luulette, että tiedätte kaiken.
Muttamaaseudulla ihminen pärjää pidempää - tosin kuin sähköttömässä kerrostaloyksiössä ...
Juuri näin. Näistä ei vaan puhuta ja siksi jotkut eivät ymmärrä.
Veronmaksajat on maksanut teidän kriisiä ne jo 50v.olis halvempaa aukaista rajat ja antaa viedä kaikki kuin maksaa turhaa maatalous tukea 2miljardia joka vuosi. Saa sitä ruokaa muualtakin ostettua ettei täällä nälkään kuolla. Teillä on niin typerä perustelu... Kuollaan nälkään jos ei saa tukiaisia. Voisimme kokeilla miten käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-70 luvulla lähettiin työn perässä. Ei silloin surtu, että talo jää tyhjilleen. Nyt parutaan ettei voi lähteä kun talo jää. Miksi ennen ihmiset halusivat tehdä töitä eikä jäädä yhteiskunnan elätiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa vaikka laskee.Tämä on koti maalla jossa elän lopun elämääni, Kulmuni saa lausunnoillaan pelotella ketä haluaa. Jään eläkkeelle pian ja hoitelenpa kasvimaatani arvottomalla kiinteistölläni ilman velkataakkaa.
Tuollainen huoli on ehdottomasti ::suosion kalastelua.Jospahan tärppäis.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.
Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla. Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat.
Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.
Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi
- vakityöstä
- ostanut oman kodin
- asuneet turvallisessa paikassa
- lapset käyneet kyläkouluja
- VOISITTE ostaa asunnon TampereeltaTuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.
No lähtekää hyvät ihmiset sinne muuttotappiokuntaan nauttimaan luonnosta ja pienestä kyläkoulusta ja vakityöstä. Mitä ihmettä te vikisette jossain Helsingissä työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Siis ap, pitäisikö Suomen kaikkien 5,5 miljoonan ihmisen mielestäsi asua Helsingissä, Turussa ja Tampereella? Ja loppumaa olisi huoltamatonta villierämaata?
Sinä olet tässä määräämässä että suomalaiset ei saa asua missä lystää jos se haluttu asuinpaikka sattuu olemaan suurempi kaupunki.
Loppumaa on mitä on. Viidestä miljoonasta ei riitä täyttä kattavuutta koko maahan jos realistisia ollaan ja jos maailma kehittyy positiiviseen suuntaan niin loppukin suomi tulee joskus asutettua. Ei vaan nyt.
En ymmärrä mikä hiton arvo on pitää ihmiset vaikka väkisin jossain korvessa kaukana muista ja viedä kalliilla palvelut ja tiet ja muu infrastruktuuri sinne metsikköön parille tyypille. Tuohan se vasta maksaakin verorahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.
Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla. Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat.
Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.
Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi
- vakityöstä
- ostanut oman kodin
- asuneet turvallisessa paikassa
- lapset käyneet kyläkouluja
- VOISITTE ostaa asunnon TampereeltaTuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.
No lähtekää hyvät ihmiset sinne muuttotappiokuntaan nauttimaan luonnosta ja pienestä kyläkoulusta ja vakityöstä. Mitä ihmettä te vikisette jossain Helsingissä työttömänä?
Ei, en ole työtön. Mutta ei meille ole tarjolla vakituisia paikkoja. Sellaisia ei enää katsos ole monellakaan alalla enää. Työtä on Helsingissä, ei siellä maalla. Kiitos vain tarjouksesta. Teemme pätkätyötä, lihotamme vuokraisäntien rahapussia, haemme Alepasta klo. 21 laputettua ruokaa. Näin me elämme. Mutta älkää te kiitos itkekö, kun saitte jo kaiken ja vielä pitäisi saada lisää. Meille ei jäänyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kehitysalueita on pidetty vuosikymmenet asuttuina Kepun aluepolitiikalla ja tekohengityksellä. Nyt alueiden keinotekoinen elinkelpoisena pitäminen käy yhteiskunnalle liian kalliiksi.
Ruotsissa oltiin kaukaa viisaita ja annettiin kehitysalueiden tyhjentyä jo 60-70-luvulla.
Noh, Ruotsissa ei ole Kepuakaan.
"Oltiin kaukaa viisaita" ei todellakaan piudä paikkaansa, ruotsalaiset ovat idíootteja, jotka ovat tuhonneet maansa turvallisuuden, tasa-arvon ja ihmisen koskemattomuuden tuomalla maahansa kolmansista maista kehitysmaalaisia sopeutumattomia seksuaali- ja huumerikollisia lieveilmiöineen.
-Tällä hetkellä Ruotsi on sisällisodan partaalla, viikottaiset pommitukset, ampumiset julkisilla paikoillaa, nogo-alueet ja seksuaalirikokjset, joita on kymmenkertaisesti Suomeen nähden.
-Ota tulijamies -> Vähintään yksi räiskäys ja sosiaaliturvan varastaminen väärillä papereilla.
Ruotsiko muka "kaukaa viisas", haistappa paska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asuntojen hinnat eivät saisi laskea? Sehän on käytetty talo. Kulunut, huoltoa vailla. Jos ostat auton, veneen tai ruohonleikkurin, ei niiden arvo pysy samana tai nouse.
Käytetty tuote on käytetty tuote. Piste.
On ihan ok, että asunnon hinta laskee jonkin verran, olen itsekin ihmetellyt näitä 70-luvulla rakennettuja tiililättänöitä, joista pyydetään ihan hillittömiä hintoja. Mutta joku raja pitäisi olla, jos talon rakentaminen on maksanut esim. 250 000 e 15 v sitten ja siitä on pidetty huolta, on uusittu kodinkoneita, rakennettu piharakennuksia jne., niin on se aika kohtuutonta, että talosta saa nyt vain 150 000, jos sitäkään. Monilla jää vielä velkaa tuon jälkeen ja nykyään ei kovin helpolla saa uutta lainaa. Ja voi olla muitakin syitä, jotka pitävät kotipaikkakunnalla, esim. ikääntyneet ja huonokuntoiset vanhemmat, jotka tarvitsevat jatkuvasti apua ja huolenpitoa, kotihoitohan on nykyään olematonta. Ei lapsiakaan ole helppo repiä irti kavereistaan, koulustaan ja harrastuksistaan, heilläkin on monenlaisia tilanteita ja voi olla vaikeuksia..
Pitää osata vähän asettua toisen ihmisen asemaan, vaikka itsellä olisikin kaikki hyvin. Ja mistä ihmeestä työtä ja asuntoja, päivähoitopaikkoja jne. löytyisi, jos kaikki maalaiset yhtäkkiä änkeytyisivät muutamaan suurinpaan kaupunkiin? Oikeastiko kaupunkilaiset haluaisivat sitä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b44c2e34-cc13-4bca-9773-f9e133719…
Mitähän ratkaisuehdotuksia Kulmunin selvitys mahtaa tarjota tilanteeseen? Miten sinusta asuntosi arvo pidetään yllä?
Vierailija kirjoitti:
60-70 luvulla lähettiin työn perässä. Ei silloin surtu, että talo jää tyhjilleen. Nyt parutaan ettei voi lähteä kun talo jää. Miksi ennen ihmiset halusivat tehdä töitä eikä jäädä yhteiskunnan elätiksi.
Johtuu siitä, että silloin lähti seuraava nuori sukupolvi Ruotsiin töihin ja isäntäperhe eli vanhukset jäi siihen taloon asumaan, koska se oli heidän talo, ei lasten, jotka muuttivat Ruotsiin.
-Toisekseen silloin ei talolla myöskäään ollut juurikaan arvoa, eli myymällä talon noihin aikoihin ei tehnyt pikavoittoja, kuten myöhemmin.
Oltiin vapaita lähtemään, kun ei ollut omaisuutta ei perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.
Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla. Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat.
Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.
Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi
- vakityöstä
- ostanut oman kodin
- asuneet turvallisessa paikassa
- lapset käyneet kyläkouluja
- VOISITTE ostaa asunnon TampereeltaTuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.
No lähtekää hyvät ihmiset sinne muuttotappiokuntaan nauttimaan luonnosta ja pienestä kyläkoulusta ja vakityöstä. Mitä ihmettä te vikisette jossain Helsingissä työttömänä?
Ei, en ole työtön. Mutta ei meille ole tarjolla vakituisia paikkoja. Sellaisia ei enää katsos ole monellakaan alalla enää. Työtä on Helsingissä, ei siellä maalla. Kiitos vain tarjouksesta. Teemme pätkätyötä, lihotamme vuokraisäntien rahapussia, haemme Alepasta klo. 21 laputettua ruokaa. Näin me elämme. Mutta älkää te kiitos itkekö, kun saitte jo kaiken ja vielä pitäisi saada lisää. Meille ei jäänyt mitään.
Minä en ole ensimmäisen viestin kirjoittaja. Minä muutin työn perässä pois kaupungista maaseutukeskukseen. Olen nyt alta nelikymppinen pienten lasten äiti ja hyvin tyytyväinen valintoihini. Kyllä täälläkin tarvitaan opettajia, lääkäreitä, kampaajia, kaupan kassoja ja siivoojia. Ihan vakituiseen työhön. Koko maan työttömyysaste on 8,6%, Helsingin yksistään 8,8%. Lisäksi siellä on ylihinnoitellut asunnot ja ajallisesti pitkät työmatkat. Ei se metrokaan joka nurkalle kulje.
Jos aletaan korvauksia jaella, se korvaus pitää jakaa kaikille tasapuolisesti eikä vain peräkylän Pertille.
Aina maalla on taloja jäänyt myymättä, kun ei ole ostajia. Laudat ikkunoihin ja Ruotsiin töihin. Voi voi
Kepulille tuli huoli lestafirmojen puolesta.
Juuri näin. Näistä ei vaan puhuta ja siksi jotkut eivät ymmärrä.