Lue keskustelun säännöt.
Kerron miksi ilmaiset opiskelija-asuntolat ovat erittäin huono juttu
08.02.2020 |
Itse en ole ikinä asunut missään solukimppakämppä-jutuissa, vaan muutin suoraan yksiöön ja sieltä eteenpäin. Aina yksin. Mutta noihin asuntoloihin muuttavat ovat siinä iässä, kun pitäisi opetella itsenäistä elämää ja sen kustantamista. Sen sijaan, että oikeasti elettäisi aitoa elämää, muutetaan vanhempien nurkista muihin nurkkiin maksamatta siitä yhtään mitään. Sitten joskus arviolta 20-vuotiaana muutetaan pois asuntolasta ja TÄSSÄ VAIHEESSA aletaan opettelemaan sitä, että asuminen itse asiassa maksaa.
Kommentit (67)
Minä asuin ensimmäisen opiskelukuukauden tuollaisessa. Hyvin pieni huone kahdelle hengelle, käytävällä kymmenen tällaista huonetta ja yhteiset keittiöt, suihkut ja vessat. Oli aika rankkaa ja ikävää.
Sitten onnistuin saamaan soluhuoneen jossa oli omat huoneet. Ensimmäiset kämppäkaverit olivat itseäni viisi vuotta vanhempia, ja en tullut oikeastaan tutuksi heidän kanssaan, vaikka pyytelivätkin koko ajan mukaan kaikkeen toimintaan. Lopulta tajusin, että vika oli minussa, kun en halunnut tutustua,
Seuraavana syksynä sain uudet kämppäkaverit. Uusi, opintoja aloittava opiskelija. Päätin, että nyt en tee samaa virhettä. Käteltiin ja esittäydyttiin. Sanoin että kannan nämä tavarat sisään ja sitten voitaisiin mennä viereiseen kuppilaan oluelle. Mentiin ja tutustuttiin. Meistä tuli parhaat ystävät. Ja sen jälkeen saimme paljon uusia ystäviä ja näiden kanssa ollaan nyt oltu enemmän tai vähemmän tekemisissä viimeiset 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi kotoa muuttaessa asua vähintään vuosi jossain kommuunissa, kuten solussa. Opettaa sosiaalisia taitoja, mm. kompromissien tekemistä, sekä taloudenhoitoa ihan eri tavalla kuin kotona, koska äiti ei ole pyykkäämässä tai pesemässä vessaa. Helposti myös huomaa, ettei se kotona opittu tapa ole se ainoa oikea.
Sosiaalisia taitoja? Oikeasti? En tunne ketään, joka olisi heittäytynyt solukämppistensä kanssa sosiaaliseksi ja saanut heistä kavereita. Sen sijaan tunnen valitettavan monta tapausta, jossa joku solun asukeista on kunnon porsas. Sellainen, joka ei koskaan suostu siivoamaan, mutta osaa liata pöntön perusteellisesti ja saapastelee ulkokengillä pitkin yhteisiä tiloja eikä tietysti pese tiskejään, lainailee myös mielellään muiden keittiötarvikkeita. Suihkussa puolesta tunnista tuntiin (trur story) aikaa viettävä kämppis on myös monelle tuttu tapaus. Kivaa, jos ainoa vessa on samassa huoneessa kuin suihku.
Soluasuminen voi olla kivaa tutun kaverin kanssa, tuntemattomien (varsinkin vaihto-oppilaiden) seurassa taas jotain ihan muuta kuin kivaa seurustelua keittiössä pannukakkuja paistellen.
Sosiaalisuus on muutakin kuin kivasti pannukakkujen tekoa yhdessä. Se on rajojen asettamista, yhteisistä asioista sopimisia, valittamista ruokien viemisistä jne. Ennen kaikkea huonot kämppikset opettavat jämäkkyyttä ja omia rajojaan. Näistä taidoista on hyötyä etenkin parisuhteessa, jolloin yhteenmuutettaessa tietää jo mitä vaatii yhteiselolta eikä katso porsastelua sormien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksettiinko sulle asumistukea? Niinpä niin, yhteiskunnalle on edullisempaa nuo asuntolat kuin opiskelijayksiöt.
No enpä ole asunut päivääkään opiskelija-asunnossa. Ihan normaali vuokrayksiö se eka asunto oli. Nykyään oma talo. Ja olen muuten edelleen opiskelija.
Ap
Olet jäänyt paljosta vaille. Solukömppä on valtavan hyvä myös sosiaalisten taitojen koulu. Myös erilaisuuden ymmärtäminen ja kunnioitus ja inho on tuttua siellä. Inhon myötä oppi itsestään ja oppii laittamaan rajoja.
Mutta usein siellä tietysti solmitaan elinikäisiä ystävyyssuhteita ja pidetään hauskaa.
No aika romantisoitu kuva soluasumisesta tuokin. Minun kokemuksen mukaan solukämppikset harvemmin haluavat sen kummemmin enää tutustua kämppiksiinsä, vaan lähinnä hengataan omassa huoneessa. Tiedä sitten onko nämä tällaiset asuntolatyyliset, joissa hädin tuskin on oma huone ja kaikki muu jaettava monen muun kanssa sitten jotenkin yhteisöllisempiä. Tuossakin näen kyllä valtavsti huonoja puolia ja sellaiseen en kuunaan muuttaisi. Yksi kämppis jaetulla keittiöllä ja kylppärillä on maksimi.
Vierailija kirjoitti:
... Itse muutin yksiöön 19v ja olin innoissani että sain tehdä asiat haluamallani tavalla. Kavereita olen saanut muutenkin eri paikoista kuin jostain kämppiksistä. Minulla oli myös kaverit valmiina kun olen Helsingistä. ....
Sinulla oli siis jo kaverit valmiina kun aloitit opiskelut omalla paikkakunnalla. Vanhojen kavereiden avulla saa uusia kavereita.
Eri asia on, kun muuttaa uuteen kaupunkiin, eikä tunne ketään. Varsinaisen opiskelun yhteydessä ei kyllä saa ystäviä. Ei vaikka osallistuisi oppilaitosten rientoihin tai muihin suljettuihin juhliin. Ystäviä saa vain tekemällä asioita yhdessä. Tähän tarkoitukseen riittävän yksityisyyden ja riittävän yhteisöllisyyden tarjoama soluasunto on kyllä paras. Sitten kun on ystäviä, niin nämähän tarjoavat mahdollisuuden tutustua taas muihin samanmielisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä, että Pohjois-Karjalassa on ilmaista opiskelumajoitusta. Muut esimerkit mitkä tässä ketjussa mainittiin olivat Pirkanmaan pikkukaupungit ja Kotkan Merimiesammattikoulu. Nämä kaikki ovat ammattikoululaisille.
Entä jos ei halua asua Lieksassa? Opiskelupaikka onkin vaikka Espoossa. Onko pääkaupunkiseudulla tällaisia? Ja korkeakouluopiskelijoille?
Opettele Googlettamaan hakuun oppilaitos ja asuntola tai mene oppilaitoksen sivuille niin löydät tietoa.
Haku "aalto asuntola". Muutama lainaus:
https://www.aalto.fi/fi/palvelut/opiskelijoiden-asuminen
"Aalto-yliopistoon saapuvat tutkinto-opiskelijat ovat itse vastuussa oman asumisensa järjestämisestä, mutta yliopisto tarjoaa tukea tilanteen ratkaisemiseksi."
"Valitettavasti HOAS ja AYY eivät pysty tarjoamaan asuntoa kaikille halukkaille. Yksityiset vuokra-asuntomarkkinat ovat kuitenkin laajat ja monipuoliset, vaikkakin pääkaupunkiseudun hintataso on korkea."
Suomessa tuetaan opiskelijan asumista vuokra-asunnossa suorastaan ruhtinaallisesti. Kelasta saa asumistuen, opiskelija saa opintotukea ja voi ottaa opintolainaa jolla kustantaa elämisensä. Kaikki saa opintolainaa. Korkea-asteelle siirryttäessä ei mielestäni ole tarpeen olla ilmaisia asuntoloita, asuminen on lähes ilmaista muutoinkin. Tiedän tämän omien lasten opiskeluista. Isoissa kaupungeissa on opiskelija-asunnot joita välittää pääkaupunkiseudulla HOAS. Lisäksi opiskelija voi tehdä opiskelun ohessa töitä.
No nyt on kyllä aika paksua väittää, että korkeakouluopiskelijalla on suunnilleen rahaa millä mällätä ja että asuminen on muka lähes ilmaista. Nimenomaan asuminen on se suurin kulu, joka suurimman osan rahoista vie, ihan kaikilla. Opiskelija-asunnoissakin (ei siis asuntoloissa) vuokrat ovat nousseet, eivätkä ne kaikkialla ole edes mitenkään erityisen paljon halvempia, kuin yksityiset vuokra-asunnot. Asuminen kuitenkin heikkenee, kun sen joutuu jakamaan toisen kanssa. Voi tehdä tai "voi" tehdä töitä. Ei kaikki siihen kykene syystä tai toisesta (tai saa töitä) Lisäksi korkeakouluopiskelija joutuu maksamaan ruuastaan, toisin kuin toisen asteen opiskelija. Tämä seikka totta kai unohdettiin, kun opintotukea leikattiin samalle tasolle. Käytännössä se suurempi osuus meni suoraan siihen, että sai syödä lounasta opiskelupäivän ohessa, ei mihinkään ylimääräiseen rellestämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ole ikinä itse asunut ilmaisessa asuntolassa, mutta luulet hyvinkin tietäväsi, millaista se on. Ei siellä kukaan tee ilta- ja aamupaloja valmiiksi nenän eteen, vaan ne pitää itse ostaa ja valmistaa. Jos asuntolaan saa jäädä viikonlopuksi (joka paikassa ei saa, paitsi päivystysvuorossa olevat), pitää viikonlopun ruoat maksaa ja laittaa itse (paivystäjille maksetaan ruokaraha). Koululta saa ruoan samaan aikaan ja samaan hintaan kuin vuokra- ja omistusasunnoissa sekä vanhempiensa luona asuvatkin.
Oma lapseni asui ensin pari vuotta vuokralla, kämppiksen kanssa. Sitten vaihtoi toiseen kouluun, missä on ilmainen asuntola. Vaikuttaa paljon stressaantuneemmalta nyt, kun ei asuu asuntolassa ja lähtee sieltä pois aina kun voi, vaikka saisikin jäädä asuntolaan viikonlopuiksi. Se, että saa huonekaveriksi ihmisen, jonka kanssa tulee edes kohtuullisesti toimeen, on erittäin tärkeää tuollaisessa internaattielämässä.
Nuo ilmaiset asuntolat ovat käsittääkseni tarjolla vain alle 18-vuotiaille ammattikoulua käyville ei-paikkakuntalaisille nuorille. Ja ainakin meillä tämä merikoululaisten asuntola on hyvin valvottu. Eipä paljon biletetä, tai valvova täti-ihminen tulee aamutakkisillaan ja hiusverkossaan ojentamaan asukkaita :D.