Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mietin kuolemaa jatkuvasti ja lasken aikaa mitä saattaa olla jäljellä

Vierailija
08.02.2020 |

Tästä tullut joku pakkomielle. En osaa nauttia elämästä vaan mietin vaan tuota. Olen siis alle 40 reilusti. Miten muuttaisin ajattelutapaa?

Kommentit (39)

Vierailija
1/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mihin perustat sen "saattaa olla jäljellä" -arvion? Vai onko sulla joku kello, mistä näät millon kuolet?

Vierailija
2/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ajattelen jos eläisin vaikka yli 80v niin puolet elämää olisi siis jäljellä. Nuo ajatukset ahdistaa. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
4/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan se aika veikeetä näin nelikymppisenä ajatella, että kuolema koittaa ehkä siinä 75v tai aiemminkin. Parikymppisenä tuntui että eläisi ikuisesti mutta nyt sitä tajuaa että aika menee nopeasti ja kuolema lähestyy.

Vierailija
5/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ahdistuneisuushäiriö. Kannattaa hakeutua avun piiriin, sillä tuollaiset ajatukset eivät ole ihan tavanomaisia.

Vierailija
6/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä käynyt terapiassa jo kauan ja maininnut tuosta ahdistuksesta. Ei ottanut hirveästi kantaa asiaan. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä tuo on niin hassua. Itse olen aina ajatellut, että eiköhän tämä elämä kohta lopu ja tuntuu ihan absurdilta että olisin vielä esim. 10 vuoden kuluttua elossa.

Vierailija
8/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on niin hassua. Itse olen aina ajatellut, että eiköhän tämä elämä kohta lopu ja tuntuu ihan absurdilta että olisin vielä esim. 10 vuoden kuluttua elossa.

Sori, tää ei tuonut varmaan oikein mitään lisäarvoa keskusteluun. Olen nyt 33. -7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ihme kun es. IS jatkuvasti varottaa tee niin ja näin niin kuolet.

Vierailija
10/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä käynyt terapiassa jo kauan ja maininnut tuosta ahdistuksesta. Ei ottanut hirveästi kantaa asiaan. Ap

Minusta siitä pitää puhua enemmän ja sinun asia on painottaa että tämä asia on sinua paljon ollut mielessä, päivittäinen ja siihen menee kauan aikaa.

Terapeuttia pitää vaihtaa toiseen jos ei ymmärrä sinun tarpeita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin mietin kuolemaa jatkuvasti ja paljonko aikaa on jäljellä. Olen lapsesta asti odottanut kuolemaa kuin kuuta nousevaa. Elämä on hirveää.

Vierailija
12/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Henkisesti sairas,hae apua ammattiauttajalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

ööö tota

Vierailija
14/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En siis missään nimessä halua kuolemaa eli halu elää on suunnaton. Jokin asia sen ahdistuksen laukaisi. Keskustelin muistaakseni asiasta kaverin kanssa ja silloin se iski tajuntaan. Olin kai aiemmin siinä uskossa että elämä jatkuu ikuisesti. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti sairas,hae apua ammattiauttajalta.

Ei ne mitään osaa auttaa. Mutta ottavat kyllä palkan, kun niille käy marisemassa, ja toistelevat jotain latteuksia ja työntävät kalliin pillerireseptin kouraan. Pärjäile!

Vierailija
16/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun kuolee sitä vain nukahtaa. Pääset kaikista kärsimyksistä. Aikasi on päättynyt Jumalan tahdosta ja pääset rauhaan. Kukaties paratiisiin. Pysy uskossa ja luota Luojaan niin kaikki maanpäällinen huoli helpottaa.925

Vierailija
17/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Loppusi on lähellä!

Zinc

Vierailija
18/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon kans viime aikoina miettinyt (pelännyt) kuolemaa enemmän kuin koskaan ennen. Tämän ilmeisesti laukaisi syöpäepäily muutama vuosi sitten, ja raastava viikoiksi venähtänyt koetuloksien odottaminen. Ehdin stressata ja pelätä todella, miettiä hautajaiseni ja miten lapset selviävät ja muut läheiset ja mitä kaikkea multa jää näkemättä.

Selvisin säikähdyksellä, tuolla kertaa, mutta kuulun riskiryhmään lopun ikääni. Olen alkanut miettiä ja stressata myös kaikkia muita epämääräisiä oireita missä päin kehoa tahansa, pelkään että sairastun vakavasti johonkin ja kuolen ennenkuin minusta tulee vanha.

En näitä nyt joka päivä mieti, mutta melko usein kuitenkin.

Toisaalta mietin, että saattaa liittyä myös ikään, täytän kohta neljäkymmentä ja sitä on havahtunut muutenkin tajuamaan, että elämä ei jatku loputtomiin. Ja myös erään itseäni nuoremman ihmisen menehtyminen syöpään vuodessa sai pelkäämään.

Yritän miettiä, että etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei auta mitään, mutta ei sitä aina "muista".

Vierailija
19/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En siis missään nimessä halua kuolemaa eli halu elää on suunnaton. Jokin asia sen ahdistuksen laukaisi. Keskustelin muistaakseni asiasta kaverin kanssa ja silloin se iski tajuntaan. Olin kai aiemmin siinä uskossa että elämä jatkuu ikuisesti. Ap

Elä sitten ja kun kuolet niin kuolet. Niin käy kaikille.

Turhaa haaskata elämää kuoleman odotukseen.

Käy puhumassa jossain, ahdistuksesi kumpuaa jostain tiedostamattomasta asiasta.

Vierailija
20/39 |
08.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 53 ja ratkaissut moisen pelon seuraavasti.

Elän nyt ja nautin rakkaideni seurasta.

Pelossa eläminen ei ole elämää

olet ns Walking dead...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi yksi