Lue keskustelun säännöt.
Mietin kuolemaa jatkuvasti ja lasken aikaa mitä saattaa olla jäljellä
08.02.2020 |
Tästä tullut joku pakkomielle. En osaa nauttia elämästä vaan mietin vaan tuota. Olen siis alle 40 reilusti. Miten muuttaisin ajattelutapaa?
Kommentit (39)
No ajattelen jos eläisin vaikka yli 80v niin puolet elämää olisi siis jäljellä. Nuo ajatukset ahdistaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso tästä:
Onhan se aika veikeetä näin nelikymppisenä ajatella, että kuolema koittaa ehkä siinä 75v tai aiemminkin. Parikymppisenä tuntui että eläisi ikuisesti mutta nyt sitä tajuaa että aika menee nopeasti ja kuolema lähestyy.
Ahdistuneisuushäiriö. Kannattaa hakeutua avun piiriin, sillä tuollaiset ajatukset eivät ole ihan tavanomaisia.
Olen kyllä käynyt terapiassa jo kauan ja maininnut tuosta ahdistuksesta. Ei ottanut hirveästi kantaa asiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuo on niin hassua. Itse olen aina ajatellut, että eiköhän tämä elämä kohta lopu ja tuntuu ihan absurdilta että olisin vielä esim. 10 vuoden kuluttua elossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on niin hassua. Itse olen aina ajatellut, että eiköhän tämä elämä kohta lopu ja tuntuu ihan absurdilta että olisin vielä esim. 10 vuoden kuluttua elossa.
Sori, tää ei tuonut varmaan oikein mitään lisäarvoa keskusteluun. Olen nyt 33. -7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme kun es. IS jatkuvasti varottaa tee niin ja näin niin kuolet.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä käynyt terapiassa jo kauan ja maininnut tuosta ahdistuksesta. Ei ottanut hirveästi kantaa asiaan. Ap
Minusta siitä pitää puhua enemmän ja sinun asia on painottaa että tämä asia on sinua paljon ollut mielessä, päivittäinen ja siihen menee kauan aikaa.
Terapeuttia pitää vaihtaa toiseen jos ei ymmärrä sinun tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin mietin kuolemaa jatkuvasti ja paljonko aikaa on jäljellä. Olen lapsesta asti odottanut kuolemaa kuin kuuta nousevaa. Elämä on hirveää.
Henkisesti sairas,hae apua ammattiauttajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis missään nimessä halua kuolemaa eli halu elää on suunnaton. Jokin asia sen ahdistuksen laukaisi. Keskustelin muistaakseni asiasta kaverin kanssa ja silloin se iski tajuntaan. Olin kai aiemmin siinä uskossa että elämä jatkuu ikuisesti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti sairas,hae apua ammattiauttajalta.
Ei ne mitään osaa auttaa. Mutta ottavat kyllä palkan, kun niille käy marisemassa, ja toistelevat jotain latteuksia ja työntävät kalliin pillerireseptin kouraan. Pärjäile!
Kun kuolee sitä vain nukahtaa. Pääset kaikista kärsimyksistä. Aikasi on päättynyt Jumalan tahdosta ja pääset rauhaan. Kukaties paratiisiin. Pysy uskossa ja luota Luojaan niin kaikki maanpäällinen huoli helpottaa.925
Mä oon kans viime aikoina miettinyt (pelännyt) kuolemaa enemmän kuin koskaan ennen. Tämän ilmeisesti laukaisi syöpäepäily muutama vuosi sitten, ja raastava viikoiksi venähtänyt koetuloksien odottaminen. Ehdin stressata ja pelätä todella, miettiä hautajaiseni ja miten lapset selviävät ja muut läheiset ja mitä kaikkea multa jää näkemättä.
Selvisin säikähdyksellä, tuolla kertaa, mutta kuulun riskiryhmään lopun ikääni. Olen alkanut miettiä ja stressata myös kaikkia muita epämääräisiä oireita missä päin kehoa tahansa, pelkään että sairastun vakavasti johonkin ja kuolen ennenkuin minusta tulee vanha.
En näitä nyt joka päivä mieti, mutta melko usein kuitenkin.
Toisaalta mietin, että saattaa liittyä myös ikään, täytän kohta neljäkymmentä ja sitä on havahtunut muutenkin tajuamaan, että elämä ei jatku loputtomiin. Ja myös erään itseäni nuoremman ihmisen menehtyminen syöpään vuodessa sai pelkäämään.
Yritän miettiä, että etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei auta mitään, mutta ei sitä aina "muista".
Vierailija kirjoitti:
En siis missään nimessä halua kuolemaa eli halu elää on suunnaton. Jokin asia sen ahdistuksen laukaisi. Keskustelin muistaakseni asiasta kaverin kanssa ja silloin se iski tajuntaan. Olin kai aiemmin siinä uskossa että elämä jatkuu ikuisesti. Ap
Elä sitten ja kun kuolet niin kuolet. Niin käy kaikille.
Turhaa haaskata elämää kuoleman odotukseen.
Käy puhumassa jossain, ahdistuksesi kumpuaa jostain tiedostamattomasta asiasta.
Olen 53 ja ratkaissut moisen pelon seuraavasti.
Elän nyt ja nautin rakkaideni seurasta.
Pelossa eläminen ei ole elämää
olet ns Walking dead...
Ja mihin perustat sen "saattaa olla jäljellä" -arvion? Vai onko sulla joku kello, mistä näät millon kuolet?