Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun miehen ajankäyttö suututtaa?
07.02.2020 |
On yrittäjä ja töissä helposti 12 tuntia päivässä. Meillä on 2 pientä lasta. Kun tulee kotiin, avaa puhelimensa ja rupeaa pelaamaan jotain taistelupeliä. Haluaa rentoutua kuulemma pitkän päivän jälkeen. Tämän ymmärrän mutta miten lapset? Olisi itsellekin kiva että olisi edes hetken läsnä oikeasti meille kaikille. Ei se mullekaan helppoa ole olla aina päivät täysin kiinni lapsissa.
Olenko kohtuuton kun suutuin kunnolla ja sanoin että pelin voisi heittää h*lvettiin edes hetkeksi. Ja juu yrittäjäksi ryhtyi vasta viime vuonna, ennen teki töitä vähemmän jolloin muullekin jäi aikaa. Nyt on prioriteettina työ, pelit ja sitten ehkä lapset (jotka itse halusi).
Vastaus häneltä on että emme pärjää taloudellisesti ilman hänen työpanostaan joten ilmeisesti en saisi valittaa? Töihin en vielä voi mennä kun toinen lapsista vauva.
Kommentit (72)
Veikkaan minäkin, että miehesi pelaa myös siellä töissä. Muussa tapauksessa tuolla työtahdilla teillä olisi jo aika hyvä elintaso, mutta jos siinä ei näy mitään erityistä muutosta, ei mies siellä pelkkää tuottoa tee.
Oman veljeni yhtiökumppani on ollut vähän samassa tilanteessa kuin miehesi. Heillä on pieni yritys, jonka ohessa kumpikin on vuosien varrella tehnyt myös kuukausipalkkatöitä muille tahoille, jos omia hommia ei ole ollut. Tämä kaveri on kuitenkin niitäkin aikoina venyttänyt nimenomaan iltoja ja pelaillut siellä firman tiloissa muutamia tunteja, ja mennyt kotiin vasta lasten iltatoimien jälkeen. Yrityksellä on ollut sekä hyviä että huonoja aikoja, joten periaatteessa on vuosikaudet mennyt sillä, että täytyy takoa kun rauta on kuumaa. Hänen vaimonsa on toki myös töissä, mutta hoitaa lapset täysin yksin. Lapset ovat nyt kouluiässä, ja miehelle on ihan yllärinä tullut, että vaimo haluaakin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on ehkä myös liian kangistunut käsitys, että se töistä nollaaminen tarkoittaa välttämättä passiivista öllöttämistä ja puhelimella pelaamista. Lopulta paljon rentouttavampaa keholle ja mielelle olisi tehdä myös jotain "Järkevää", esim liikkua ja olla niiden lasten kanssa. Aloittaminen on varmasti vaikeaa, mutta jos vain suosiolla poistaisi ne huomiota vievät pelit tai asettaisi niihin käyttörajoitukset, niin huomaisi kotona myös ympärillään olevat ihmiset. Se puhelin voi jopa uuvuttaa entisestään, eikä todellakaan rentouta, vaikka äkkiseltään siltä saattaa tuntua.
Ja onhan siinä sekin, että vaimo joka kotona hoitaa lapsia ja taloutta ei kerrytä eläkettä tai saa rahaa säästöön. Työelämään palaaminen on hankalaa jne. Eli miehellähän tässä helpompaa on.
Ja vielä ihmetellään miksi syntyvyys on laskussa. On toki hyviäkin miehiä jotka osallistuvat lastensa elämään töistä huolimatta, mutta surullista on, että sellainen taitaa olla aika harvassa.
Miksi lasten hoitaminen nähdään työnä vaan jos siitä saa palkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi. Yrittäminen ja pienet lapset on mahdoton yhtälö, jos puoliso kotona. Epäilen, että miehesi on loppuunpalanut.
Mistä tämä oletus (ihan yleinen, ei vain tämän kommentoijan) että yrittäjän elämässä ei jää aikaa muulle? Sehän on vain huonosti organisoitua ja/tai kannattamatonta toimintaa, jos näin on. Itsekin yrittäjä ja keskimääräinen viikkotyöaika on n. 30 tuntia, ansiot kuitenkin yli alan täyden työajan keskiarvon. Ja näin on ollut ihan alusta saakka. Yrittäjyys on siis huono tekosyy, organisointikyvyn tai mielenkiinnon puute lienee se oikea 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Et selvästikään ymmärtänyt pointtiani: sitä hengähdystaukoa kaipaa nimenomaan juuri silloin, kun on tullut töistä kotiin. Kun sen saa, jaksaa sitten seurustella lasten kanssa ja antaa toisellekin vanhemmalle omaa aikaa. Tiedän tämän omasta kokemuksestani, kun äitinä menin töihin ja isä jäi kotiin hoitamaan lapsia.
Ap:n viesti on juuri malliesimerkki siitä, miksi vanhempainvapaat pitäisi jakaa. Kun kumpikin on vuorollaan kummassakin roolissa, oppii näkemään myös sitä toista puolta ja arvostamaan toisen panosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Et selvästikään ymmärtänyt pointtiani: sitä hengähdystaukoa kaipaa nimenomaan juuri silloin, kun on tullut töistä kotiin. Kun sen saa, jaksaa sitten seurustella lasten kanssa ja antaa toisellekin vanhemmalle omaa aikaa. Tiedän tämän omasta kokemuksestani, kun äitinä menin töihin ja isä jäi kotiin hoitamaan lapsia.
Ap:n viesti on juuri malliesimerkki siitä, miksi vanhempainvapaat pitäisi jakaa. Kun kumpikin on vuorollaan kummassakin roolissa, oppii näkemään myös sitä toista puolta ja arvostamaan toisen panosta.
Jos on tehnyt 8-12 tunnin työpäivän, sitä lepohetkeä voi lykätä vielä 30 minuuttia. Ei kaada kenenkään maailmaa. Asenteesta vain on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ja isän suhde minua eniten huolettaa. Vaikka toki itsekin olen yksinäinen, ystäviä löytyy mutta perheaikaa yhdessä miehen kanssa ei ole oikein koskaan. Itselleni toivoisin välillä hengähdystaukoa arjesta, mutta mies sanoo että hänelläkään ei ole omaa aikaa töiden lisäksi. Kuulemma olen huono äiti kun en "jaksa lapsiani", vaikka kyse ei ole siitä vaan siitä että toivon tukea mieheltäni, edes jotain hyvin pientä kuten halausta ja että tekisi välillä vaikka lasten iltapesun oma-aloitteisesti.
ap
Saa varmaan pitää myös taukoja töissä? Kuulostaa oudolta että tekee noin pitkää päivää, onko varmasti töissä koko tuon ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en mäkään ymmärrä :D Mielestäni pelit kuuluvat pikkupojille. Itse en jotenkin voisi kuvitella olevani 12 tuntia pois kotoa ja kotiintullessa ensimmäinen asia olisi puhelin tai pelit, ei sen kotona lapsia hoitaneen tukeminen edes jollain tavalla.
ap
Pelit ovat vapaa-ajalle kuuluvana harrastuksena "pikkupoikien juttuja", mutta nettipalstojen selaaminen tai TV-sarjojen katsominen on jotenkin aikuisten juttua?
Mies on dorka, mutta en kyllä tiedä miten se peleihin liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen mies pelaa tietokonepelejä...jotenkin mä en vaan voi ymmärtää. Ehkä mä oon sitten vaan vanha ja kalkkeutunut.
Ja toisen kerran...EN YMMÄRRÄ. ( myötähäpeä).
Ei kukaan sinulta mitään ymmärrystä kaipaa.
Olen eri mieltä. Olen tuo aiempi vastaaja, joka kertoi duunarimiehen "pitkistä" päivistä. Eron jälkeen on ollut paljon kevyempää. Hoidan edelleen kaikki lasten asiat yksin, ostan lasten lasten vaatteet ja tarvikkeet yms. Ruokalasku pieneni, kun ei ole aikuista syöppöä taloudessa. Ex itkee ja maksaa (kun jaksaa) elatusmaksuja, joten taloudellinen tilanteeni on suorastaa hyvä. Aiemmin hän ei todellakaan ostanut lapsille mitään vaatteita, joten hänellä ei ollut aavistustakaan paljonko niihin meni rahaa. Lisäksi hän itkee asumiskuluista, jotka maksaa nyt yksin. Avioliiton aikana mies valitti, kun hän tienaa kaikki rahat ja maksaa kaiken. Eron jälkeen hän itkee, kun ei rahaa riitä mihinkään ja kaikki on niin kallista. Miehen logiikan mukaan hänen pitäisi kylpeä rahassa, kun minä ja lapset emme ole hänen rahojaan tuhlaamassa. Mies siis tienaa hyvin, mutta ei osaa käyttää rahaa.
En kannusta ketään eroamaan, mutta kannattaa miettiä, miksi olla suhteessa, jossa on jatkuvasti altavastaajana ja voi pahoin. Jos on hoitanut ennen eroa kaiken yksin, ei tilanne voi ainakaan huonontua. Eron jälkeen ex voi herätä tilanteeseen ja haluta olla parempi vanhempi. Exäni ei ole havahtunut, mutta en sitä odottanutkaan. Nykyään voin henkisestikin paremmin, koska ei tarvitse kuunnella lasten isän vittuilua. Kannattaa myös miettiä onko oma liitto sellainen, jossa haluaisi lastensa elävän aikuisena. Lapset nimittäin usein toistavat aikuisina vanhemmiltaan oppimiaan parisuhdemalleja.