Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun miehen ajankäyttö suututtaa?
07.02.2020 |
On yrittäjä ja töissä helposti 12 tuntia päivässä. Meillä on 2 pientä lasta. Kun tulee kotiin, avaa puhelimensa ja rupeaa pelaamaan jotain taistelupeliä. Haluaa rentoutua kuulemma pitkän päivän jälkeen. Tämän ymmärrän mutta miten lapset? Olisi itsellekin kiva että olisi edes hetken läsnä oikeasti meille kaikille. Ei se mullekaan helppoa ole olla aina päivät täysin kiinni lapsissa.
Olenko kohtuuton kun suutuin kunnolla ja sanoin että pelin voisi heittää h*lvettiin edes hetkeksi. Ja juu yrittäjäksi ryhtyi vasta viime vuonna, ennen teki töitä vähemmän jolloin muullekin jäi aikaa. Nyt on prioriteettina työ, pelit ja sitten ehkä lapset (jotka itse halusi).
Vastaus häneltä on että emme pärjää taloudellisesti ilman hänen työpanostaan joten ilmeisesti en saisi valittaa? Töihin en vielä voi mennä kun toinen lapsista vauva.
Kommentit (72)
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi. Yrittäminen ja pienet lapset on mahdoton yhtälö, jos puoliso kotona. Epäilen, että miehesi on loppuunpalanut.
Ei 12 tuntia ole ylivoimaisen pitkä työpäivä. Ja mitä olen yrittäjien työntekoa seurannut, niin se on paljon rennompaa kuin työntekijällä. Surffataan netissä huvikseen, tuntien lounastaukoja... Ja toki saavat niin tehdä. Mutta huvittaa joskus kuunnella sitä valitusta pitkistä päivistä. Jos joutuisivat tekemään töitä koko päivän kuten palkkatyössä olevat, päivä olisi tavallisen pituinen.
Olen aivan varma, että aloittajan mies pelailee töissäkin. Tuntikausia.
Juuri tämä! Pitkää päivää tekevät harvoin oikeasti painavat tukka putkella koko työaikaa. Ex-mieheni on duunari, mutta työtahti on melko leppoisa. Varsinkin päivystysaikaan hänellä on usein tunteja luppoaikaa ja vaikka tulisikin lähtö, hänen ei tarvitse tuli perseen alla lähteä vaan voi syödä rauhassa loppuun yms. Silti hän aina jaksoi paasata miten hän tekee niin pitkää päivää. Lisäksi hän vetosi, ettei voi vähentää töitä, koska tarvitsemme rahaa. Oikeasti pakollisten menojen jälkeen kaikki ylimääräinen meni miehen omiin juttuihin. Samaan aikaan minä hoidin kodin, lapset ja oman työni. Itse en voinut koskaan tehdä ylitöitä, koska minun piti olla hakemassa lapsia päiväkodista. Minulla ei myöskään ollut omaa aikaa, sillä luonnollisesti miehen piti saada levätä pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen, vaikka pääasiassa hän teki aivan normaalia työaikaa. Päivystys oli satunnaista. Lisäksi sain kuulla vittuilua siitä, etten tienannut tarpeeksi, "pakotin" hänet tekemään pitkiä työpäiviä, en hoitanut kotia tarpeeksi hyvin enkä arvostanut hänen panostaan tarpeeksi. Jos ostin itselleni jotain, mies koki, että tuo raha oli häneltä pois. Myös lasten vaatteista tuli napinaa, kun törsäsin lähes joka talvi yhteen haalariin ja takkiin per lapsi.
Huh! Onneksi on ex!
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Niinhan kaikki haluavat olla rauhassa ja mitään tekemättä töiden jälkeen. Ihan kaikki.
Kyllä mä ainakin lähden koirani kanssa ulos heti kun kotiudun. Saa juosta metsässä ja nollata työt.
Eikä minulla ole edes istumatyö vaan olen jalkojen päällä koko päivän.
Et ole kohtuuton, mutta ei mieskään tuossa tilanteessa pysty parempaan. Pienten lasten isänä ei yksinkertaisesti voi tehdä 12 tuntisia työpäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin lähden koirani kanssa ulos heti kun kotiudun. Saa juosta metsässä ja nollata työt.
Eikä minulla ole edes istumatyö vaan olen jalkojen päällä koko päivän.
Niin, tuohan on juuri sitä yksin ja rauhassa olemista. Mikä on ihan OK jos ei ole pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on selvästi ajatellut, että sinun ollessa kotona hän voi keskittyä täysillä uuteen firmaan. Ja että sinä teet kiltisti kaikki perhejutut, kun mies paiskii hullun lailla töitä ja palaa kaikkensa antaneena kotiin. Vaatiiko teidän taloudellinen tilanteenne todella mieheltä 12 h päiviä?
Mies todennäköisesti luulee tekevänsä oikein ja odottaa sinulta kiitosta ja ylistystä ahkeruudesta. Ja ärtyy, jos kehtaat ehdottaa että hänen pitäisi tehdä kotihommiakin. Miehen käytöksen perusteella myös lapset ovat kotihommia - hän saattaa kiinnostua niistä tulevaisuudessa tai sitten ei.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä yrittämisestä?
Anna kun arvaan... olet töissä julkisella sektorilla, joku joka neuvoo...?
Olin pelastamassa erästä entistä valtion firmaa tässä jokin aika sitten, ja tällä hetkellä makaan ansiosidonnaisella kotona.
Hyvin pyöritetty firma pyörii tehokkuutensa optimialueella. Optimi voi sijaita 8-10 h työpäivän kohdalla, jonka jälkeen rajahyöty pienenee koska ei yksi ihminen kaikkea jaksa.
Olet siinä mielessä oikeassa, että en hyväksy sellaisten kehäraakkien toimintatapoja, jotka ovat sekä aikaavieviä että tehottomia. Edellä mainitun firman johtajakuntaa piti ravistella, koska he luulivat pitkien päivien pelastavan firmansa. Oikeasti he käyttivät liikaa aikaa palavereihin ja kahden tunnin siestoihinsa, sähköpostien pyörittelyyn ja jonkinlaiseen ahdistuksesta johtuvaan välttelemiskäytökseen. Melatoniinin ottaminen iltaisin, sihteeri organisoimassa työtahtia ja ylityökielto olivat melkoinen maailmanmullistus tuolle porukalle. Väliaikaisratkaisu herätteli tajuamaan, että suuri osa ihmisistä pystyy erinomaiseen tulokseen eri reseptillä kuin ne työpaikan pari työnarkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko mies siis vielä palkansaaja, kun päätitte hankkia tämän nuoremman laapsen? Eli mies on ollut yrittäjänä alle 2 vuotta? Ensimmäiset vuodet on yrittäjälle yleensä kaikista stressaavimmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä lapsuudessa isä teki töitä yli 12-tuntia vuorokaudessa ja välillä oli töiden vuoksi poissa kotoa jopa viikkoja. En kasvanut mitenkään kieroon. Myöhemmin olemme tehneet kaikkea yhdessä ja meillä on loistavat välit. Enemmän äiti siitä katkera on, ei me lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Vaimohan on kotona omasta tahdostaan ja omilla ehdoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä lapsuudessa isä teki töitä yli 12-tuntia vuorokaudessa ja välillä oli töiden vuoksi poissa kotoa jopa viikkoja. En kasvanut mitenkään kieroon. Myöhemmin olemme tehneet kaikkea yhdessä ja meillä on loistavat välit. Enemmän äiti siitä katkera on, ei me lapset.
Minä taas olin katkera isälleni, joka hylkäsi meidät lapset täydellisesti. Ukko olisi halunnut lämmittää välejä kun olimme vanhempia eli helppohoitoisempia ja kiinnostavampia, mutta eipä meitä ketään enää siinä vaiheessa kiinnostanut. En minäkään kieroon kasvanut, mutta isäni on minulle täysin yhdentekevä ihminen.
Mies ei ymmärrä, mitä hänen toimintansa tekee perheelle. Istuta hänet alas ja lataa eteen faktat, että tuo johtaa eroon. Laita mies miettimään, miten hänen elämänsä silloin muuttuisi konkreettisesti. Olisiko teillä viikko viikko systeemi ja mikä olisi elarien taso. Missä mies asuisi. Miten omaisuus jaettaisiin. Miten mies tekisi kaikki kotityöt yksin eron jälkeen Jne. Konkreettisesti. Mitä se arjessa tarkoittaisi, jos hän jatkaa tuota rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Vaimohan on kotona omasta tahdostaan ja omilla ehdoillaan.
Vaimo varasti miehensä spermaa ja hankkiutui väkisin raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Vaimohan on kotona omasta tahdostaan ja omilla ehdoillaan.
Miten niin? Mies päätti ryhtyä yrittäjäksi ja päätti viettää töissä 12 tuntia joka päivä. Se pakottaa toisen hoitamaan lapset.
Minäkin sanon, että olet kohtuuton. Sinulla on vaikeaa, ilmiselvästi. Ja miehellä on vaikeaa. Ymmärrän molempia.
Tuo on vaikea yhtälö, mutta älä eroa: mikään ei muutu. Molemmilla on edelleen vaikeaa, eri osoitteissa vain.
En ihan ymmärrä tätä "omaa aikaa" vaatimusta. Jos lapset on tehty yhteisymmärryksessä niin silloinhan niiden hoitaminen on juuri sitä "omaa aikaa" eli asia mikä on vapaaehtoisesti haluttu ja tehty. Ei lapsia voi jättää heitteille siksi, että työpäivä on pitkä.
Töissä ollaan että saadaan rahaa, joo ymmärrän mutta loppuaika päivästä hoidetaan asioita joita ei työpäivän aikana hoideta. Olen yh. Mitä jos mäkin työpäivän jälkeen olen silleen että eih en jaksa nyt, haluan tehdä jotain muuta kuin hoitaa lastani. Sehän olisi heitteillejättö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että miehesi pitäisi olla enemmän lasten kanssa. Mutta oman kokemukseni perusteella ymmärrän vähän toistakin puolta. Minä menin töihin, kun lapsemme olivat pieniä ja mieheni jäi neljäksi kuukaudeksi hoitamaan heitä.
Kun tulin töiden jälkeen kotiin, niin kaipasin ihan oikeasti sitä, että saisin työpäivän jälkeen hengähtää rauhassa edes puoli tuntia. Tuntui todella pahalta, jos piti heti kotiintultua ottaa täysi vastuu kotitöistä tai lastenhoidosta. Ja minä olin sentään töissä vain 8 tuntia + työmatkat.
Olisiko teillä mahdollisuus muuttaa rytmiä niin, että mies voisi pitää pienen hengäshdystauon kotiin tulon jälkeen, mutta silti aikaa lapsille jäisi enemmän? Jos esim. lapset menisivätkin nukkumaan tuntia nykyistä myöhempään, ehtisi mies olla heidän kanssaan enemmän, vaikka hänellä olisikin oma puolituntinen kotiintulon jälkeen.
Eli tämäkin asia pitäisi tehdä miehen ehdoilla, kuten jo tehdään kaikki muu? Mitäs jos mies siirtäisi sen puolituntisensa siihen, kun lapset ovat menneet nukkumaan?
Vaimohan on kotona omasta tahdostaan ja omilla ehdoillaan.
1. Vaimo hoitaa kotona kahta lasta joista toinen vauva. Vauvaa ei saa hoitoon ja oman hoitajan palkkaaminen lapsille on todella kallista eli vaimolla ei ole vaihtoehtoa palata töihin ellei mies jää kotiin.
2. Vaimo ei todellakaan ole kotona omilla ehdoillaan vaan kahden lapsen ehdoilla, eli turha selittää että kotona kahta pientä lasta hoitava voi tehdä mitä haluaa ja makoilla varsinkin jos hoitaa yksin kaikki kotityöt lasten lisäksi.
3. En nyt ihan ymmärrä miksi tässä huudetaan että vaimo on laiska kun ei anna miehen levätä työpäivän päälle vaikka itse saa olla koko ajan kotona. Mieheltähän pyydetään vain lasten kanssa olemista (mitä vaino tekee 24tuntia vuorokaudessa ja se mielletään kotona maksamiseksi) ja vaimo hoitaa kuitenkin lasten lisäksi kotityöt? Eli vaimon tekemänä kotona loisimista ja lusmuilun mutta miehen tekemänä rankkaa riistoa, koettakaa jo päättää kumpaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP lähtee siitä, että mies on se jonka tarvii tinkiä ja luopua asioista? Jos tekisin 12-tuntista päivää, kyllä minäkin haluaisin hieman omaa aikaa. Olisiko AP valmis tyytymään taloudellisesti vähempään, että mies voisi tehdä vähemmän töitä ja jäisi enemmän aikaa perheen kanssa?
Etkö tosiaan osaa ajatella, että lapset kaipaavat isänsä huomiota? Mitä iloa sellaisesta isästä on, joka on lähinnä vieras mies, joka sattuu asumaan samassa asunnossa?
Ja lapset kärsii vanhempien valtataistelusta, olipa fiksu neuvo :(