Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö kumppanin, hokia kieltäytyy hoitamasta elämään suuresti vaikuttavaa sairauttaan
06.01.2025 |
Otsikossa tiivistettynä ja vähän julman kuuloisesti, mutta tuohon se tiivistyy.
Omalla puolisollani on siis uniapnea, johon hänellä on diagnoosi ja erikoislääkärin määräämä CPAP-laite. Ei suostu tätä laitetta käyttämään, ei myöskään laihduta, lopeta tupakanpolttoa jne.
Miehen suoraan sanottuna itsekkyys tässä asiassa on tehnyt elämästämme ihan mahdotonta. Minä nukun nykyisin pysyvästi sohvalla ja silti korvatulpat korvissa, koska mies kuorsaa niin voimakkaasti. Hän nukkuu arkisin usein pommiin, viikonloppuisin nukkuu vähintään 3-4 tuntia minua pidempään ja on yleensä kunnolla hereillä vasta lounasaikaan. Lastenhoito jne. jää kaikki minulle. Kulkee päivät kuin sumussa ja valittaa jatkuvasti väsymystä, ei jaksa osallistua kotitöihin tai lasten kanssa leikkimiseen jne. Kognitiivinen puoli on kuin dementikon kanssa eläisi: hän valittaa itsekin, ettei enää muista mitään, ja oli esimerkiksi tänään lähdössä töihin (eilen illalla viimeeksi muistutin, että maanantai vapaapäivä ja kertasin, mitä olimme sopineet päivän ohjelmasta).
Olisin ottanut jo eron, mutta olen jäänyt odottelemaan asian kanssa, koska kyse on sairaudesta. Tosiasia on, että keskusteluista huolimatta mies ei halua ymmärtää, että hoito olisi tärkeää, vaan kieltäytyy siitä. Ei myöskään ymmärrä, miten loppu minä olen tämän kaiken pyörittämisen kanssa, vaan on sitä mieltä, että häntä pitää loputtomasti ymmärtää kun hän on niin väsynyt. Teenkö siis väärin, jos en enää jaksa katsella tätä vaan otan lapset ja lähden?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sairaanhoito huomaa sen niin ottavat laitteen pois. Hoitamaton unipanea voi aiheuttaa esim. sepelvaltimotaudin. Ja se hirveä olo aamulla jos ei käytä laitetta. Eikä energia taho riittää koko päiväksi.
Näytä hälle jotain asuntoa, ja kerro meneväsi katsomaan sitä. Kerrot samassa kohtaa, että et enää jaksa. Yleensä tällainen konkreettinen tekeminen tai asia voisi vähän herätellä (vähän huono sanavalinta :)). Jos ei, niin lähde.
No toi äijähän on jo jättänyt sut, se on ditten vaan virallista jos sinä reagoit erolla.
Yllättävän moni on noin hölmö, laitteita ei käytetä.
Mies ei tunnu piittaavan mitään edes itsestään, saati muista.
Sinulla on oikeus levätä ja nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. 10 vuotta elin miehen kanssa, joka ei ottanut mitään vastuuta omasta diabeteksestaan eikä siihen selvästi liittyneestä masennuksesta.
Sairaus parisuhteessa ei siis ole mikään este, mutta se on, jos oletetaan että minä hoidan ja itse ei tarvii, ja että minun pitäisi vaan kestää kaikki sairauden mukanaan tuomat ikävät asiat, jos toinen itse ei edes yritä lieventää niitä.
Aamen. Jos toinen ei välitä paskaakaan omasta terveydestään ja sen vaikutuksista parisuhteeseen ja minä saan siten kaiken paskan niskaani sen takia, niin ei kiitos. Jättäisin mieslapsen huolehtimaan itse itsestään. Jos ei siinä onnistu, se on sitten voi voi.
Lähtisin, joku muu saisi löytää sen ruumiin ja traumatisoitua, se en olisi minä. Ei myöskään tarvitsisi hinkata kalman hajuja seinistä ja kalusteista. Hän tietää, että välität hänestä ja tekee tuon tahallaan. Luultavasti nauttii siitä kun on saanut ajettua sinut makuuhuoneestasikin sohvalle. Todennäköisesti haluaa päästä sinusta eroon. Miehet tekee tuota, että ne ottaa eron tuolla tavalla. Käyttäytyvät mahdollisimman järkyttävästi, että sinun on pakko erota jotta terveytesi ei kokonaan romahda. Sitten hän pääsee uhriutumaan kun sinä otit eron hänen sairautensa vuoksi. Todennäköisesti se naamari menee naamalle heti kun olet kamasi muuttanut ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei hoida itseään, vaikka siihen on annettu kaikki mahdollisuudet ja mikäli oman elämäni parantuisi eron myötä, eroaisin. Jos sairas ihminen ei tee edes voitavaansa yhteisen elämän eteen, ei toisen tarvitse venyä loputtomiin.
Tuossa tilanteessa harkitsisin lähtemistä. Toisaalta jatkuvassa väsymyksessä ja hapen puutteessa ei ihminen välttämättä kykene ajattelemaan järkevästi, on vähän kuin aivovaurioinen.
Jos muuten välittäisin miehestä, yrittäisin vielä kerran ottaa ohjat omiin käsiin ja pakottaa hoitamaan. Sen mitä aikuista ihmistä nyt voi. Raahaisin vaikka lääkäriin ja parisuhdeterapeutille kuulemaan, että jos ei tilanne muutu lähtee joko henki, vaimo tai molemmat. Ja heittäisin vaikka tupakat ja epäterveelliset ruoat roskiin joka päivä.
Hirveän raskasta itselle, mutta itse varmaan yrittäisin tuota kuukauden ja sitten jos ei mitään tapahdu, voisin ns. hyvällä omalla tunnolla luovuttaa ja todeta, että pakko lähteä, koska mies ei aio pysyä hengissä, enkä sille mitään voisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi asumusero? Ilmoitat, että et voi elää enää hänen kanssaan, ennen kuin hän hoitaa sairauttaan tosissaan. Saat oman rauhan ja ennen kaikkea voit taas nukkua kunnolla. Mies joutuu puolestaan ottamaan vastuun arjestaan yksin, nythän sinä kannattelet sitä miehen puolesta. Ehkä asumusero saa hänet hoksaamaan, että todellakin tarvitsee hoitoa. Asumusero mahdollistaa myös yhteen palaamisen, mikäli sille on myöhemmin edellytyksiä.
Asumusero tosiaan voisi olla hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä käyttäisi itse kyseistä laitetta, koska sitten en nukkuisi koskaan. Kaikki ihmiset eivät pysty pitämään kasvoillaan tuollaista härpäkettä. En kykenisi myöskään pitämään korvatulppia.
Käykäää yhdessä katsomassa tulevaa hautapaikkaa, tehkää testamentti, hoitotahto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sairaanhoito huomaa sen niin ottavat laitteen pois. Hoitamaton unipanea voi aiheuttaa esim. sepelvaltimotaudin. Ja se hirveä olo aamulla jos ei käytä laitetta. Eikä energia taho riittää koko päiväksi.
Tätä olen muuten miettinyt, sillä tiedän erään ihmisen, jolta tuo laite on otettu juurikin käyttämättömyyteen vedoten pois. Miehen tutkimukset meni työterveyden kautta (Mehiläinen), laite on vuokralla sieltä ja ymmärtääkseni miehen vakuutusyhtiö maksaa. Kauankohan saa olla käyttämättä ennen kuin tulee palautuspyyntö? Ainakin puoli vuotta on ollut nyt ihan vaan laatikossa, ei edes laitettu päälle.
Ap
Jättäisin. 10 vuotta elin miehen kanssa, joka ei ottanut mitään vastuuta omasta diabeteksestaan eikä siihen selvästi liittyneestä masennuksesta.
Sairaus parisuhteessa ei siis ole mikään este, mutta se on, jos oletetaan että minä hoidan ja itse ei tarvii, ja että minun pitäisi vaan kestää kaikki sairauden mukanaan tuomat ikävät asiat, jos toinen itse ei edes yritä lieventää niitä.