Lue keskustelun säännöt.
Miten musta voisi tulla kiinnostavampi ihminen?
07.02.2020 |
Olen masentunut sinkkunainen ja herännyt siihen todellisuuteen että olen oikeastikin todella TYLSÄ ja mitäänsanomaton! Minulla ei persoonana olisi kerrassaan mitään annettavaa parisuhteeseen ja se mahdollinen kumppani pitkästyisi kuoliaaksi seurassani, koska minulla ei ole yksinkertaisesti vain ole kiinnostavia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia ensinnäkään...ellei pakollista arkista siivoamista ja ruuanlaittoa lasketa, mutta keitetyt perunat ja jauhelihakastike tuskin on mitään millä voisi saada ketään humattua :D. Työminä on myöskin kuolettavan tylsä ja työ muutoinkin sellaista ettei siinä ole mitään kiinostavaa tai hohdokasta.
Ehkä persoonaltani voisin olla jonkun mielestä ihan kiinnostavakin, mutta käytännöntasolla en siis ilmennä itseäni ollenkaan...en tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta intohimo ja elämän nälkä on vain kadonnut jonnekin aikoja sitten.
Kommentit (66)
Ehkä hyvää on se, että et ole urautunut vielä mihinkään elämäntapaan tai harrastukseen täydellisesti, vaan voit olla villi kortti ja yllättäjä, joka voi ottaa askeleen mihin tahansa suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös tosi tylsä, mutta pidän itsestäni tällaisena. Eikä mua onneksi juuri kiinnosta mitä mieltä kukaan on minusta.
Itse asetan itselleni pieniä tavoitteita kuten, että päätän kiinnostua jostain asiasta ja sitten teen sillä kentällä jonkun pienen suorituksen, joka kuitenkin erottaa minut keskivertoihmisestä.
Tällä hetkellä se on esim.ilmaistutaito ja kirjallisuus. Yritän käydä 10 kansalaisopiston ilmaisutaidon ja kirjallisuuden kurssia, jolloin osaan keskustella aiheesta jonkun verran ja samalla sosiaaliset taidot kehittyvät sivussa itsestään.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ehkä hyvää on se, että et ole urautunut vielä mihinkään elämäntapaan tai harrastukseen täydellisesti, vaan voit olla villi kortti ja yllättäjä, joka voi ottaa askeleen mihin tahansa suuntaan.
Hyvin positiivinen näkemys, mutta pahoin pelkään että olen liian pelokas ja ahdasmielinen monien uusien ehdotuksien edessä :/
-ap
Mikä sinua kiinnosti lapsena tai nuorena, kun et (toivottavasti) vielä ollut masentunut? Älä mieti miten saisit jonkun kiinnostumaan sinusta, vaan miten saisit itsesi kiinnostumaan jostakin (asiasta, tekemisestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tylsyys ei ole iso turnoff koska olen itsekin vähän tylsä, mutta odotan seurustelukumppanilta kiinnostusta urheiluun. Ootko miettinyt että aloittaisit urheiluharrastuksia?
Täällä toinen tylsä. En tiedä mitä tälle voisi tehdä. Minulla on kuitenkin mies (hänkin vähän tylsä :D ), mutta muuten ei sosiaalista elämää. Oma mieskään ei jaksa yleensä kuunnella juttujani, joten pohdiskelen niitä vain itsekseni. Ehkä ongelmani on juuri tuo, että pohdin jotenkin erikoisia juttuja, jotka eivät kiinnosta ketään, enkä osaa small talkata. Esim. inspiroiduin hirveästi Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan parisuhteesta, kun katselin heidän ig-päivityksiään. Mietin, miten hienoa on, että kaksi niin luovaa ihmistä voivat yhdistää voimansa ja miten antoisa suhde heillä voi olla. Niin kivat fiilikset välittyy heidän kuvistaan. Yritin aloittaa tästä keskustelun mieheni kanssa, mutta hän vain tuhahteli halveksivasti.
No, tämä meni nyt jaaritteluksi. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua kiinnosti lapsena tai nuorena, kun et (toivottavasti) vielä ollut masentunut? Älä mieti miten saisit jonkun kiinnostumaan sinusta, vaan miten saisit itsesi kiinnostumaan jostakin (asiasta, tekemisestä).
Tai vastaavasti keksiä joku ihan uusi mielenkiinnon kohde. Masennuksen parantuessa asiat alkavat usein kiinnostaa enemmän. Mulla katosi masentuneena identiteetti melkein kokonaan, nyt se on alkanut palailla takaisin ihan itsestään.
Aloita lukuharrastus, siinä sivussa maailmankuva aukeaa ja keskustelunaiheet lisääntyvät. Et ole kuitenkaan oikeasti niin tylsä kuin mitä itse luulet, muista se. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tosi tylsä, mutta pidän itsestäni tällaisena. Eikä mua onneksi juuri kiinnosta mitä mieltä kukaan on minusta.
Olet kai sitten onnekas :) Minusta taas tuntuu etten ole tavallaan oma itseni tällaisenakaan, vaikka sekin on totta ettei minua oikein huvita mikään ja kaikki tuntuu mielenkiinnottomalta ja tylsältä, tai sitten en uskalla jne. mutta jokin osa itsessäni haluaisi löytää sen palon ja innostuksen joka joskus oli. Ja sitten sekin että koska en pidä itseäni yhtään kiinnostavana tai tutustumisen arvoisean, niin parisuhteen löytäminen on tavallaan aika mahdotonta tällaisessa mielentilassa ja välitän kyllä paljonkin mitä muut ovat itsestäni mieltä tai millaisen vaikutelman annan.
-ap
Olet itse kadottanut intohimosi ja elämännälän. Itse sinun täytyy löytää ne uudestaan. Helppo sanoa. Vaatii voimaa, halua ja heittätymistä itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt ottaa inspiraatiota tästä blogista, vähän heikolla menestyksellä mutta kaikki on eteenpäin :D
https://elaparemmin.fi/blogi/12-luonteen-ominaisuutta-jotka-tekevat-sin…
Vierailija kirjoitti:
Aloita lukuharrastus, siinä sivussa maailmankuva aukeaa ja keskustelunaiheet lisääntyvät. Et ole kuitenkaan oikeasti niin tylsä kuin mitä itse luulet, muista se. :)
Meinasin just tulla ehdottamaan lukemista. Tietokirjallisuutta lukemalla sivistys lisääntyy, kaunokirjallisuutta lukemalla pääsee muiden ihmisten päiden sisälle ja saa kokea tunteita, mitä ei omassa elämässä välttämättä kohtaa lainkaan.
Minäkin olen varmaan tylsä monen muun mielestä, mutta itse tykkään ajatusmaailmastani ja touhuistani, ja kyllä muutama muukin on tässä matkan varrella pitänyt seuraani ja ajatuksiani siedettävinä. Ei sinunkaan tarvitse ap kaikkia miellyttää, se on mahdotonta (ja siihen pyrkiminen tekisi sinusta hajuttoman ja mauttoman joka suuntaan kumartelijan), mutta olen ihan varma, että löydät kyllä oman jengisi jostain. Yritä oppia arvostamaan itseäsi, muidenkin on helpompi pitää sinusta, kun olet sinut itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin masennuksen takia kadonnut koko persoona, tai että olen vain semmoinen tyhjä kuori. Olen parisuhteessa, mutta kaikesta huomaa että mies on pettynyt ja kyllästynyt muhun, eikä enää halua niinkuin ennen. Sekin sitten ahdistaa entisestään kun tuntuu että pitäisi muuttua joksikin toiseksi ihmiseksi että miehen kiinnostus heräisi.
Tekisikö joku erikoisempi harrastus mielenkiintoisemman?
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt ottaa inspiraatiota tästä blogista, vähän heikolla menestyksellä mutta kaikki on eteenpäin :D
https://elaparemmin.fi/blogi/12-luonteen-ominaisuutta-jotka-tekevat-sin…
Tämä oli kuin isku sydämeen, en nimittäin omannut yhtäkään noista luonteen ominaisuuksista.
-ap
Eiköhän meistä jokainen ole jollekin tylsä. Jos kuitenkin pidät keskustelemisesta, se on hyvä alku toiseen tutustumiseen. Itselle riittäisi ihan tavallinen arkielämä jota jakaa toisen kanssa, tavallisia koti-iltoja, vaikka marjaretki metsään...
En minä ole elämässäni edes törmännyt ihmisiin joita olisin ajatellut jotenkin tylsiksi, jos ihminen uskaltaa avautua toiselle ja puhua, olen aina saanut keskustelun aikaan. En tahdo uskoa että sinäkään olet erityisesti tylsä, se että synkkaako toisen kanssa on toinen asia.
Pelokkuudesta ja ahdasmielisyydestä voi päästä eroon, kun löytää oikean henkilön johon uskaltaa luottaa.
Millä tavoin sinä olet yrittänyt tutustua toisiin ihmisiin? Se ei ole pelokkaalle helppoa, tiedän sen kokemuksesta.
Täällä masennusta sairastanut ja täysin samaa ajatellut mies. Ajattelin pitkään, että parisuhteista ei voi tulla mitään, kun olen tällainen mistään innostumaton "tyhjä kuori", kuten joku kuvaili. Nyt masennus on vähän hellittänyt ja olen huomannut, että en olekaan enää tylsä. Osaan olla taas hauska ja nokkela, ja olen paljon sosiaalisempi kuin aikaisemmin. Kaikenlaiset asiat ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän enkä näe enää asioita negatiivisten lasien läpi. En ole vielä toipunut kokonaan masennuksesta, mutta minulla on uudenlaista toiveikkuutta nyt. Töissä olen onneksi pystynyt käymään myös masennuksen aikana.
Ei kannata uskoa masennuksen aiheuttamia negatiivisia ajatuksia itsestä. Se terve ja asioista nauttiva ja innostuva sinä on edelleen täysin tallessa siellä masennuksen verhon takana. Masentuneen tulee muistuttaa itseään, että on oikeasti tärkeä ja terveenä kiinnostava ihminen. Sairastaminen on luonnollista ja yleistä eikä silloin pysty eikä tarvitse olla parhaimmillaan.
Miehiä ei kiinnosta tuollaiset jutut parisuhteessa, toisin kun naisia.
Miten siis tällaisesta harmaasta hiirulaisesta saisi edes vähän kiinnostavamman?