Supernanny... ei tajua...

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kummallista, että tehdään lapsia noin putkeen. Katoin vain lyhyen esittelytekstin, tytöt syntyneet vuoden välein, eihän tuossa ole mitään järkeä. Kukaan ei jaksa tuollaista eikä lapset saa tarpeeksi aikaa ja huomiota. Ei ihme että parisuhdekin oli päättynyt.

Itsellä kolme lasta ja ikäeroa muutama vuosi kaikilla. Tämä aika maksimi määrä lapsia, jos haluaa antaa jokaiselle tarpeeksi aikaa ja huomiota. En käsitä tuollaista tehtailua.

Samaa mieltä.

Meillä tosin lapsia neljä mutta kuopuksen ja sitä seuraavan ikäero on lähes 7 vuotta ja kuopuksen ja esikoisen 13 vuotta.

Hyvin on aikaa kaikille ollut. Nyt varsinkin kun neljäs syntyi. Olen ollut 2 vuotta kotiäiti niin aikaa on ihan eri tavalla kaikille. Olen vielä vuoden ainakin kotona.

Kaikki on saanut olla "vauvoja" vähintään 2,5 vuotta. Pienissä ikäeroissa on toki varmasti puolensa, ei siinä mutta mietin aina että kuinka vanhemmat jaksaa? Varsinkin jos on enemmän kuin kaksi lasta pienellä ikäerolla.

Olen myös huomannut tässä kuopuksen kohdalla kun on kavereita joilla pienellä, vuoden ikäerolla lapset, että niitä esikoisia pidetään hirveän isoina. Omani on nyt 2-vuotias ja onhan hän ihan hirveän pieni vielä. Kaverillani on saman ikäinen lapsi jolla vuoden vanha pikkusisarus. Tämä 2-vuotias on ollut jo pihallakin yksin niin että äiti kurkkii ikkunasta välillä!

Ehkä tämä lapsi vaikuttaa isommalta kuin omani? (meidän molempien lapset puhuu aika hyvin kuitenkin ikäisikseen) eli en tiedä, jotenkin kuitenkin vanhemman oloinen, mutta silti en laskisi ulos yksin vielä moneen vuoteen, ainakaan kahteen.

"Oletko aina tehnyt lapset väärin? Katso tästä oikea lapsimäärä ja sopivat ikäerot sisaruksille."

Klik

Vierailija kirjoitti:

Me halusimme 2 lasta pienellä ikäerolla, esikoistytär oli vuoden kun aloin odottaa kaksoistyttöjä. Mulla on lukihäiriö mutten ollut siitä huolissani, eihän sen pitäisi perityä. No, jostain syystä kaikilla tytöillä on ADHD. Mies ajaa rekkaa ja mä koetan yksin selvitä kolmen sähläävän kakaran ja koiran kanssa. Välillä tulee mieleen, että ilmoitan itseni tuohon Supernanny Suomi-ohjelmaan...

Kyllä nuo jollain tapaa periytyy.

Itsellä add (en tiennyt sitä ennen kuin lapset oli tehty, sain diagnoosin aikuisena lasten diagnoosien myötä) ja kaikilla kolmella lapsella on jotain nepsypulmaa. Ei onneksi kovin pahoja (ei käytöshäiriötä siis) ja nykyään saa oppimiseen tukea eli pärjätään, mutta huonomminkin voisi toki olla.

Yhdellä lapsista on tuo lukihäiriö. Siskollani on myös joten olen ajatellut että kyllähän nuo periytyy. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna siis.

Kiva jakso. Ensin tosi kireä äiti oli valmis tekemään työtä itsensä kanssa ja myöntämään oman osallisuutensa tyttöjen rauhattomuudessa. Tilanne parani paljon ja lopussa äiti oli hymyilevä, iloinen nainen. Se oli ihanaa katsottavaa. Toivon tälle perheelle kaikkea hyvää.