Mikä on paksusuolen tähystyksen pahin vaihe?

Pahin vaihe on lausunnon odottelu.

Vierailija kirjoitti:

Kamerakapselin nieleminen. Ja sit se odottaminen ja kakan tähystys tuliko se kamera koskaan ulos.

Kamerakapseli niellään siis ohutsuolentähystyksessä, jota ei voi sillä letkulla tehdä kuten paksusuolentähystyksessä. Se kapseli on kuin suuri tabletti joka niellään ja sit odotetaan että se matkaa suoliston läpi ja poistuu ulosteen mukana. Matkansa suolistossa se kuvaa niin kauan kuin sen paristossa riittää virtaa.

Apua. Kuulostaa kauheelle. Mulle tehdään myös mahatähystys. Kumpi on kauheempi?

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä kuinka isokätisiä lääkäreitä tutkimassa sitä suolta? Pelkään että repeän kahtia jos hiveän isolla kädellä mennään sorkkimaan.

Ei ole, isotissisiä ainoastaan.

Asian virheellinen käsitys on vaiheista pahin. Ei todella ole ku monen toimenpide.

Se kun siihen tottuu niin se jo loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttuja täällä.

Minulle on tähystys tehty monen monta kertaa ja vielä tehdäänkin, eikä se mikään ihme juttu ole, jossakin vaiheessa vähän tuntuu kun käännytään suolen mutkassa.  Ainakin HUS:ssa asian osaavat ja siinä kyljellään  katsotaan suolenmutkia kuin parastakin David Attenbouroughin luontodokkaria.

Ihan turhaan jännität - ota luontodokumentin kannalta.

Sama juttu. Itsekin ihmettelin näitä juttuja. Toki ymmärrän, että kasvaimet yms. saattaa tehdä tähystyksestä kivuliaan, mutta jos ei sellaisia ole, niin eipä tuo kummoinen juttu ole.

Itselläni on pitkä ja mutkainen paksusuoli ja lääkäri pyysi sekä hoitajaa että minua itseäni auttamaan tähystimen ohjaamisessa vatsan päältä painamalla. Aikaakin meni 40 min., kun oli noita mutkia, mutta ei sattunut eikä muutenkaan ollut sen dramaattisempi kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vatsakivut jälkeenpäin. Pumpataan ilmaa niin paljon, että väkisinkin jää suolistoon.

Outoa, ei minulla jäänyt mitään.

Hirvein kipu ikinä. Voittaa jopa sappikivikohtauksen ja synnytyksen. Itselläni se letku ei edennyt helpolla, ilma venytti kiinnikkeitä vatsan alueella niin että huuto raikasi huoneessa. Mulla alkoi nenäkin vuotamaan verta vaikka ei koskaan vuoda normaalisti. Mutta tiedän tuttuja joille se tutkimus on ollut ihan helppo! Ei mitään kipuja.

Tyhjennysvaihe oli tylsin. Olin ohjeiden mukaisella ruokavaliolla 4-5 päivää ennen toimenpidettä ja tyhjennysaineeksi ostin apteekista sellaisen, jota ei tarvinnut juoda kuin muutama desi kahteen otteeseen. Sen lisäksi join 4-5 desiä kirkasta omenamehua.

Suoli alkoi tyhjentyä toisen annoksen jälkeen. Pesin ja rasvasin Linolalla peräaukon jokaisen tyhjennyksen jälkeen, niin iho ei ärtynyt.

Itse tutkimuksessa muutamassa tiukemmassa mutkassa tuli todella lyhyt ohimenevä kipu, ja näytteiden otto tuntui lähinnä hyttysen pistolta. Kauhea nälkä oli, ja tutkimuksen aikana ajattelin ruokaa mm mansikoita joita saisin syödä tutkimuksen jälkeen.

Ilma poistui luonnollista tietä, kun tutkimuksen jälkeen kävelin Jorvin sairaalan uloskäynniltä Espoon sairaalan edessä olevalle bussipysäkille. Rentona kun olin, niin en ollut mikään kävelevä pärinähirviö, eikä aromeista ollut tietoakaan, koska suoli oli ihan tyhjä. Eikä kipuja ollut, kun en yrittänyt ilman ulostuloa pidätellä, vaan annoin tulla.

Menin sen jälkeen leivoskahville ja ostin niitä kaipaamiani mansikoita.

Neuvoni tutkimukseen menevälle:

1. Noudata tiukasti saamiasi dieettiohjeita ennen tutkimusta

2. Juo riittävösti minimi 5 litraa ennen tutkimusta

3. Ajattele tutkimuksen aikana (nälkä kun on) ruoka-aineita, joita saat taas syödä tutkimuksen jälkeen.

4. Yritä pysyä rauhallisena tutkimuksen ajan. Mitä vähemmän kiemurtelet ja vääntelehdit, sitä nopeammin tutkimus on ohi.Tiedän, voi olla vaikeata, koska kivun tuntemus on yksilöllistä ja riippuu suolen kunnosta. Myös jos tutkimukseen osallstuva henkilökunta joutuu käyttämään aikaansa potilaan rauhoitteluun, se pidentää tutkimusaikaa.

Ihanilta maistuivat tutkimuksen jälkeen mansikat. Oli kotimaisen marjan paras sesonki.

Onko kokemusta Plenvusta jota minulle suositellaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta Plenvusta jota minulle suositellaan?

On kokemusta, kerron vain omasta kokemuksesta joka ei tarkoita että sinulle kävisi niin. Eka pussi mangon makuista luki, joi sen jotenkin. Toiset pussit tuoremehu makuista luki, aivan jäätävän pahaa. Hissi liike ylös tuntui koko ajan ja viimeisen mukin lopussa oksensin pari kertaa. Tuli todella huono olo ja väsymys. Maha tuntui turvottavalta, murisi ja koski vähän. Ulostavaa tunnetta ei juurikaan tullut. Join kirkasta nestettä reippaasti niin kuin ohjeissa oli. N. 6 tunnin päästä sain ulostuksen alkamaan pöntöllä pusaten, ei tullut itsestään niin kuin toisilla aineilla alkanut pian juomisen jälkeen ulostaminen. Kuivumisen tunne myös vahva, suuta kuivaa koko ajan.

4-5 päivää ennen tähystystä ruokavalion kevennys, ei lihaa, huonosti sulavia vihanneksia, paljon juotavaa,

syödä saa, ei paastoa. Helpottaa suolen tyhjennystä.

Mistä johtuu, että Suomessa ei saa esim. kolonoskopiaa tai gastroskopiaa julkisella nukutuksessa jos oikeasti jotain pelottaa niin paljon tai sen takia ei uskalla mennä toimenpiteeseen. Mitä olen lukenut niin monessa muussa maassa tehdään nukutuksessa. Minulle on tehty nuo molemmat ja pahin oli gastroskopia eli mahalaukun tähystys. Tosin sain sen nukutuksessa, koska se tehtiin minulle erään leikkauksen yhteydessä mikä sopi mainiosti. Kolonoskopia meni ilman mitään lääkitystä, voisin sanoa, että vähän kivulias, erittäin epämiellyttävä toimenpide, mutta siedettävä. 

Ulkosuomalainenn kirjoitti:

Tyhjennysvaihe on vaikein. Ne litkut maistuvat aivan kauhealle ja sitten istut vessassa tuntitolkulla. Peppu tulee kipeäksi.

Muualla maailmassa toimenpide tehdään humautuksessa, joten ei enää voi valittaa kivusta siinä. Suomi, barbaarien maa, ei humauta.

Suomessa on aivan sairasta tämä, että kaikenmaailman brutaaleja toimenpiteitä joutuu kestämään joko täysin tajuissaan tai sitten ihan lievien rauhoittavien voimalla. Esim. joku luuydinnäyte tai paksusuolen tähystys laskettaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi mikäli joku kadunmies suorittaisi toiselle sellaisen. Mutta terveydenhuollon henkilökunta saa suorittaa noin vaan vaikka se aiheuttaisi hirveitä tuskia, vain sillä varjolla että se on hoitotoimenpide. Olisi ehdottoman tärkeää, että Suomessakin saisi asianmukaiset kipu- ja rauhoittavat lääkkeet, koska moni (itseni mukaan lukien) saattaa jättää kokonaan menemättä tutkimuksiin pelon takia. Sama homma hammaslääkärin toimenpiteissä.

Nukutuksen jälkeinen päivä oli huono olo.

Joten pitivät sairaalassa yön yli.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että Suomessa ei saa esim. kolonoskopiaa tai gastroskopiaa julkisella nukutuksessa jos oikeasti jotain pelottaa niin paljon tai sen takia ei uskalla mennä toimenpiteeseen. Mitä olen lukenut niin monessa muussa maassa tehdään nukutuksessa. Minulle on tehty nuo molemmat ja pahin oli gastroskopia eli mahalaukun tähystys. Tosin sain sen nukutuksessa, koska se tehtiin minulle erään leikkauksen yhteydessä mikä sopi mainiosti. Kolonoskopia meni ilman mitään lääkitystä, voisin sanoa, että vähän kivulias, erittäin epämiellyttävä toimenpide, mutta siedettävä. 

Saahan. Molemmat.

En saanu humautusta. Rauhottava tabletti ei todellakaan riittäny. Lääkäri paukutti kuin hu llu sitä putkea peremmälle. Kauhea kipu, huusin. Lääkäri käski volyymiä pienemmälle. Huusin lisää. Karsee kokemus Hatanpäällä tre:lla.

Söin kevyemmin muutaman päivän ennen tyhjennystä, ja tyhjennys menikin tosi helposti. Ei tuntunut miltään, litkusta ei tullut huonoa oloa ja tyhjennys loppui ajoissa ennen tähystystä, lääkäri kehui tyhjennyksen onnistuneen erinomaisesti. Ärsyttävää tyhjennys toki on, eipä siinä voi muuta tehdä kuin juoda litkua ja rampata vessassa, eli päivä on ns. pilalla.

Letkun vieminen suolen perille asti oli tähystyksen ikävin vaihe. Parissa mutkassa kävi kipeää, mutta helpotti nopeasti kun vatsaa painoi oikeasta kohdasta ja lääkäri oikaisi letkun mutkat. Letkun etenemisen tuntee, se oli lievästi epämiellyttävää muttei varsinaisesti kivuliasta. Poisvetäminen ja parin koepalan ottaminen ei tuntunut oikeastaan miltään ja meni nopeasti.

Jälkeenpäin oli täysi ja turvonnut olo suolistoon pumpatun kaasun takia. Seuraavana päivänä olo oli normaali.

Minulla on varsin paha endometrioosi ja olin varautunut siihen että tähystys on todella kivulias ja tarvitsen vahvan lääkityksen, sillä minulla on kiinnikkeitä vatsaontelossa. Yllätyksekseni en tarvinnut ollenkaan kipulääkettä ja koko operaatio meni todella helposti. Ei jäänyt mitään traumoja, vaikkei se tietenkään ole semmoinen operaatio mitä odottaa innosta hihkuen ja haluaa käydä mahdollisimman usein.

Söin pari päivää soseita. Sitten Moviprep:iä eka litra klo 17-18 ja toka litra 20-21. Aika kivuliaat kouristukset puolentoista tunnin kuluttua ekasta lasillisesta, ja sitten enempi ja vähempi vessaan asumaan. Kipu lakkasi heti, kun suoli alkoi tyhjentyä. Join yhteensä tyhjennyksen aikana reilut pari litraa jääteetä, omenamehua, limsaa, lihalientä ja lopuksi Nutridrinkkiä. Viimeinen vessakäynti ennen nukahtamista n. 00.30. Aamulla (n. 7.00) ekaks taas vessaan ja lasi omppumehua + Burana, kun päätin selviytyä ilman muuta lääkitystä. Tutkimus alkoi klo 8.10 ja päättyi n. 8.50. Hyvin alkoi, ei tuntunut missään ja ajattelinkin, että turhaa pelottelua ihmisiltä etukäteen kunnes tähystin löysi tiensä pahaan mutkaan; aikas hirveä kipu, kun yritettiin siitä eteenpäin, eikä meinannut millään onnistua. Luulen, että ilman tätä mutkaa tähystys olisi ollut ohi alle puolessa tunnissa. Paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa, joista toinen painoi suolen mutkan kohdalta auttaen tähystintä eteenpäin ja toinen hoitaja lähinnä vittuili, kun en ollut ottanut lääkitystä kuvitteli mm., että kohta potkaisen lääkäriä ja kuvitteli myös, että kohta mulle tulee huono olo, kun hengitän niin huonosti yms., kun sanoin, että nyt sattuu, alkoi silitellä ja painella vatsaa niin, että sattui vielä enemmän. Jos jotain olisi tehnyt mieli potkaista, niin tän hoitajan ovesta ulosJoka tapauksessa mutkasta päästiin, ja loppu sujuikin ihan ok. Takaisinpäin tullessa ei tuntunut miltään, ja katselinkin siinä sitten ruudulta oman suoleni sisäosia :) Pakko kertoa vielä paljon puhutusta ilman puhaltamisesta toimenpiteen aikana; ei sattunut, eikä tuntunut juuri miltään. Lääkäri oli aivan ihana; kertoi koko ajan mitä tehdään ja missä ollaan menossa & oli muutenkin mukava. Samaten tämä toinen hoitaja, joka jutteli kivasti niitä näitä toimenpiteen aikana ja osasi painaa oikeista kohdista niin, ettei sattunut. Kysymykseesi, mikä oli pahinta, niin ehdottomasti suolessa olevan tiukan mutkan ohitus. Etukäteen ei voi tietää, millaiset mutkat itsellä on, ehkä seuraavalla kerralla (toivottavasti ei tule) otan kipulääkityksen, mutta mitään rauhoittavaa en kyllä näe tarpeelliseksi.