Antakaas nyt deittailuohjeita köyhälle, rumalle ja epäsosiaaliselle yli 30v miehelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata ainakaan esitellä heti alkuun itseään tyyliin "köyhä, ruma ja epäsosiaalinen". Ehkä mieluummin korostaisit vaikka tuota luovaa puoltasi, ja muutenkin positiivisiä seikkoja joita löytyy jokaisesta — luotettava, rehellinen, huomaavainen, ym. ovat kuitenkin aina tärkeämpiä kuin raha tai ulkoinen komeus.

Ja todellakin, joku kurssi tai harrastus tms. on kyllä ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin (sekä seurustelumielessä että muutenkin) kuin mitkään deittipalstat jne.

Ihmisten tapaaminen "livenä" tuntuisi paljon paremmalta kuin netissä tutustuminen. Netissä voi helpommin olla epärehellinenkin, eikä toisesta oikein saa sellaista "tuntumaa".

Sitä on helppoa itsekin vain miettiä omia huonoja puoliaan, mutta onhan noita hyviäkin jokaisessa. Olen aika epäsosiaalinen sillä lailla, että pääasiassa nautin yksinäisyydestä, enkä ehkä ole hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tarkoituksiaan, mutta yleensä ihmiset tykkäävät jutustella kanssani. Aikoinaan mulle annettiin autismin kirjon diagnoosikin.

Rumuus on toki suhteellista. Livenä ulkonäköni tuntuu häiritsevän ihmisiä vähemmän kuin netissä. Ehkä tosiaan jotkut kurssit ja sen sellaiset voisivat olla osallistumisen arvoisia monestakin syystä. Mua toki kiinnostavat monet asiat, joten tyhjin käsin en poistuisi missään nimessä.

ap

Epäsosiaalisuus on aika latautunut termi, kuulostaa mielestäni turhan negatiiviseltä. Itse olen vahvasti introvertti, ja nuorempana luulin sen olevan joku luonnevika, mutta tällä iällä (50+) ymmärrän jo että siinäkin on omat hyvät puolensa. Eikä se tarkoita etteikö voisi esim. luoda vahvaa parisuhdetta (itse kohta 25 v naimisissa, ja vielä erittäin ekstrovertin kanssa), päinvastoin introvertit usein luovat syvempiä suhteita kuin ekstrovertit, vaikkakin niitä on tyypillisesti vähemmän. Ja sosiaalinen kanssakäyminenkin kyllä sujuu, se vain vaatii hieman enemmän panostusta kuin ekstrovertillä, ja sitä haluaa ja tarvitsee vähemmän. Mikä on ihan okei.

Ulkonäöstä sen verran että jokaisen meistä saa näyttämään paremmalta tai huonommalta, riippuen siitä miten tyylittelee mm. hiukset ja pukeutumisen. En tiedä käytätkö silmälaseja, mutta jo oikeilla (siis muodon, koon, värin, ym. puolesta) laseilla voi saada valtavan eron aikaan yleisilmeessä. Ehkä tässäkin suhteessa voisit miettiä sitä, mikä ulkonäössäsi on hyvää ja positiivistä, ja miten sitä voisi korostaa, sen sijaan että vaan ajattelet itseäsi 'rumana' jota varmaankaan et ole.

no.3

Jotkut asiat ovat tosiaan vain luonne-eroja. Itse pääsin toimintaterapiaan tässä suht hiljattain ja tajusin, ettei mikään tällainen tarkoita sitä, että loppuelämä on kärsimystä täynnä. Asioita voi tehdä omalla tavallaan, eikä se ole huono juttu. Ei aina tarvitse mukautua siihen, mitä vaaditaan.

En sinänsä inhoa ulkonäköäni. Olen vain huomannut, etteivät piirteeni ole kovassa huudossa. Kroppani toimii, mikä on hieno juttu ja tykkään liikkua. Teen mielelläni kaikenlaista käsilläni ja tykkään käyttää voimaakin. Mulla on aika utilitaristinen suhde ulkonäkööni, vaikka tässä yhteydessä usein iskee epävarmuus. Arvioisin, että olen aika ruma.

Käytän silmälaseja ja pian pitäisi hommata uudet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.

Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.

No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?

Ap on kommentoinut suurin piirtein kaikkea mutta ei tätä. Vai onko niin ettei ne omantyyppiset, sukulaisten kanssa asuvat neuroepätyypilliset tai mt-ongelmaiset naiset kelpaa? Kuinka moni psyykkisesti terve tavisnainen, joka kehottaa ap:tä välttämään kertomasta rajoitteistaan ja kehottaa listaamaan vain positiivisia asioita, oikeasti jatkaa tutustumista autistiseen mieheen, joka on mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön (= loppuelämän) ja kimppakämpässä?

Kelpaisi hyvin, jos kelpaamisesta voi puhua, kunhan juttu luistaa. Ehkä tutustuisin tällaiseen naiseen jopa mieluummin kuin "tavalliseen", koska hän ymmärtäisi mua varmasti paremmin kuin joku, joka ei ole vastaavaa kokenut ja päinvastoin.

Listautuisin kyllä deittipalveluun, joka on tehty mt-ongelmaisille ja vammaisille ihmisille. Vaadin ainoastaan sitä, että keskustelu sujuu, toisella on mielikuvitusta ja että me innostutaan toistemme ideoista.

Fyysisestä puolesta en osaa oikein sanoa, koska fyysinen viehätys tulee, jos tulee.

ap

Jos kerran mieluimmin haluaisit samanlaisen naisen kuin itse olet, niin eikö järkevää olisi silloin kertoa rajoitteistasi eikä keskittyä vain positiivisiin ja tavallisiin puoliin? Miten ne vastaavat naiset muuten löytävät sinut? Ja ei kai tuota varten mitään erityistä vammaisten deittipalvelua tarvita. Tee profiili jossa puhut näistä asioista. Autismia tai ainakaan rumuutta en kyllä lähtis korostamaan, koska jos kuntouttavasta toiminnasta löytyi kaksi kiinnostunutta naista, niin tuskin nämä ovat kynnyskysymyksiä. Tai ehkä ne naiset oli just niitä itsekin neuroepätyypillisiä. En sano että tuollainen profiili välttämättä toimii, mutta ei kai mikään estä kokeilemasta?

Ei kokeileminen tosiaan maksa mitään. Mua hermostuttaa kirjoitella noita profiilitekstejä, mutta jos kuvittelisin kirjoittavani naiselle, joka on myös neuroepätyypillinen ja elää sellaista elämää kuin mäkin, niin saisin ehkä itsestäni irti enemmän. Ja sellainen nainen olisi mulle ehkä paras kumppani.

Kuntouttavassa työtoiminnassa pääsin ns. loistamaan, koska mulla on taitavat kädet ja osasin korjata laitteita, joita siellä käytettiin. Pystyn myös tekemään pikkutarkkaa työtä ja jos saan ohjeet, niin voin käsilläni tehdä vaikka mitä. Pystyin näiden naisten pyynnöstä tekemään juttuja nopeasti ja ratkaisemaan ongelmia, kun olin ennen tehnyt jotain ja osasin tehdä sen uudestaan helposti. Jos olen joskus tehnyt jotain käsin, niin osaan todennäköisesti toistaa sen. Olin hyvässä asemassa jo alunperinkin. Ehkä pitäisi hakeutua johonkin käsityökurssille.

ap

Vierailija kirjoitti:

AP: Ei siinä mitään kursseja tarvita!

Kaksi tärkeintä perusasiaa kuntoon, niin loppu järjestyy itsestään.

1.  Aseta rima sille tasolle millä itsekin olet. 

2.  Tsemppaa itsetuntoasi ja ulosantiasi. Ei tarvitse, eikä missään tapauksessa kannatakaan esittää yhtään mitään muuta mitä oikeasti on, mutta jos fyysinen ulkonäkösi ei ole ihan nuoren Brad Pittin tasoa, niin koeta pärjätä sisäisellä komeudella. Fiksuus, sanavalmius ja hauskuus toimivat tosi hyvin.  

Ap:n kannattaa mennä vaikka jonnekin puhetaitoa opettavalle kurssille. Ainakin Helsingissä on säännöllisesti Toastmastersien tapaamisia, joissa oppii esiintymään ja käsittääkseni tapahtumat ovat ilmaisia/halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavarajunan alle menisin kyllä itse, jos olisin tilanteessasi. Tuossa vaiheessa ja noilla seteillä ottaisin kaikki mahdolliset luotot ja vipit ja myisin kaiken. Rahoilla lähtisin johonkin köyhään maahan katselemaan paikallista kulttuuria ja etsimään omaa paikkaani muualta. Täällä ei ole sinulle mitään ja Suomi on nähty ja koettu osaltasi.

Onhan Suomessa muutakin. En jättäisi tuttuja metsiä kevyesti. Mestästä saa syötävää, turvaa ja ties mitä ja olen samaa mieltä kuin mummoni, joka sanoi, että metsä on hänen temppelinsä. Mun juuret on liian syvällä tässä maassa. Jättäisin mieluummin yhteiskunnan ja eläisin metsäläisenä kuin jättäisin koko maan.

Jos en olisi jo juurtunut, niin ehkä voisin lähteä. Kuoltuani haluan ehdottomasti palauttaa ruumiini tähän maahan. Rakastan vain liikaa näitä kallioita, sammalia, soita ja metsiä.

ap

Näin ulkosuomalaisena tuli ihan liikutus viestistäsi, kuvailit Suomea todella kauniisti.

Vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä - kirjallinen ulosantisi on hyvää ja harjoitat selkeästi itsereflektiota. Uskon että sinulla on paljon annettavaa niin suhteessa kuin työelämässä. Älä missään nimessä luovuta sen korkeakoulututkinnon suhten, josta puhuit toisessa viestissä. Jos tutkinto sisältää asioita, mitkä tuntuvat haastavemmilta (en tiedä mitä ne sinulle on) niin käy keskustelemasta asiasta koululla. Yleensä näihin voidaan tehdä erityisjärjestelyä, älä vain luovuta tuon suhteen. 

Mitä tuohon deittailuun tulee, jos opiskelupiireistä ei ole löytynyt sopivia tilaisuuksia tutustua muihin, niin löytyisikö sieltä päin jotain sopivaa harrasteseuraa tai tapahtumia? Kerroit pitäväsi taiteesta ja maalaamisesta. Uskoisin, jos hakeutuisit samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten pariin, löytäisit myös itsesi kaltaisia henkilöitä joihin olisi helpompi tutustua.