Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Antakaas nyt deittailuohjeita köyhälle, rumalle ja epäsosiaaliselle yli 30v miehelle
07.02.2020 |
Tykkään kyllä keskustella ihmisten kanssa, mutta mulla ei ole kavereita ja asun lähisukulaisen kanssa. Mulla on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa ja jos lähden kotoa, menen todennäköisesti joko metsään, kauppaan tai psykologia tapaamaan. Kotona puuhaan kaikenlaista. Piirrän, maalaan, leivon itse ruisleipää perinteisin keinoin, luen kirjoja ja muutenkin aika kuluu luovien harrastusten parissa. Mulla on tosin edelleen molemmat korvat tallella (hahaa, Van Gogh -vitsi).
Olen käynyt deittisivustoilla, mutta en saa vastauksia ja ainoa, joka muhun otti yhteyttä itse, oli joku 50v mies, eikä siitäkään ollut juttuseuraksi kun ei ne miehet niin kiinnosta siinä mielessä, eikä se muusta jaksanut turista.
Kannattaisiko mennä jollekin kurssille? Joskus kävin kuntouttavassa työtoiminnassa ja kävi kahvillakin kahden eri naisen kanssa ja sain heidän puhelinnumerotkin, mutta en silloin ajatellut, että siinä mitään erikoista oli. Tavallaan ikävöin jopa tuotakin aikaa ja taisin tehdä hieman tyhmästi, kun en osannut vastata kahvikutsuihin. Olisin ainakin munkin voinut tarjota.
Olisi kiva löytää seuraa. Tuo jukkapalmu ei ole vielä onneksi ryhtynyt puhumaan, mutta ei sekään ehkä ikuisuuksia elä. Vai elääkö?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan vähintäänkin kohtalaiset sosiaaliset taidot kertomastasi päätellen. Deittisivustoilla hyvä ulkonäkö tuntuu olevan se merkittävin valtti, köyhyys ja epäsosiaalisuus ovat toissijaisia seikkoja. Pystyisitkö parantamaan ulkonäköäsi jotenkin? Voit toki yrittää etsiä seuraa myös ir, jos se onnistuu sinulta jotenkin.
En usko, että voin juuri parantaa ulkonäköäni, mutta tietenkin kuntoilu olisi aina hyväksi muutenkin. Olen aika lyhyt, enkä naamalleni oikein voi mitään. En myöskään osaa ottaa hyviä kuvia itsestäni. Tuntuu epäluonnolliselta esiintyä kuvia varten.
Voisin ehdottomasti pukeutua paremmin. Mun on vaikea sietää liian kireitä vaatteita, enkä käytä omaa kokoani, kun isommat vaatteet tuntuvat paremmilta päällä.
Olen normaalipainoinen ja fyysistä voimaa löytyy sen verran, että suku luottaa muhun, jos jotain painavaa pitää siirrellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: Ei siinä mitään kursseja tarvita!
Kaksi tärkeintä perusasiaa kuntoon, niin loppu järjestyy itsestään.
1. Aseta rima sille tasolle millä itsekin olet.
2. Tsemppaa itsetuntoasi ja ulosantiasi. Ei tarvitse, eikä missään tapauksessa kannatakaan esittää yhtään mitään muuta mitä oikeasti on, mutta jos fyysinen ulkonäkösi ei ole ihan nuoren Brad Pittin tasoa, niin koeta pärjätä sisäisellä komeudella. Fiksuus, sanavalmius ja hauskuus toimivat tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tavarajunan alle menisin kyllä itse, jos olisin tilanteessasi. Tuossa vaiheessa ja noilla seteillä ottaisin kaikki mahdolliset luotot ja vipit ja myisin kaiken. Rahoilla lähtisin johonkin köyhään maahan katselemaan paikallista kulttuuria ja etsimään omaa paikkaani muualta. Täällä ei ole sinulle mitään ja Suomi on nähty ja koettu osaltasi.
Onhan Suomessa muutakin. En jättäisi tuttuja metsiä kevyesti. Mestästä saa syötävää, turvaa ja ties mitä ja olen samaa mieltä kuin mummoni, joka sanoi, että metsä on hänen temppelinsä. Mun juuret on liian syvällä tässä maassa. Jättäisin mieluummin yhteiskunnan ja eläisin metsäläisenä kuin jättäisin koko maan.
Jos en olisi jo juurtunut, niin ehkä voisin lähteä. Kuoltuani haluan ehdottomasti palauttaa ruumiini tähän maahan. Rakastan vain liikaa näitä kallioita, sammalia, soita ja metsiä.
ap
Naisenhakuun opastaa pyytämään kiinnostuksen kohdetta kahville. Kahvit ovat riittävän pieni sitoumus, se on paljon kevyempää kuin treffit. Jos pääset kahvitreffeille ja siellä on kivaa, kysy otetaanko uusiksi. Toisen kahvittelun jälkeen voit kertoa olevasi kiinnostunut leffasta x, ja menossa katsomaan - haluaako hän lähteä mukaan.
Kahville voit kysyä ihan kasvokkain tai vaikka laittamalla viestin puhelimeen. Numeron voit selvittää Fonectasta. Luonnollisesti kahville pyydetään vain sen verran tuttuja naisia, että he varmasti tietävät ja tuntevat viestin lähettäjän.
Käytä sukulaisesta, jonka kanssa asut, termiä kämppis.
Vierailija kirjoitti:
Tavarajunan alle menisin kyllä itse, jos olisin tilanteessasi. Tuossa vaiheessa ja noilla seteillä ottaisin kaikki mahdolliset luotot ja vipit ja myisin kaiken. Rahoilla lähtisin johonkin köyhään maahan katselemaan paikallista kulttuuria ja etsimään omaa paikkaani muualta. Täällä ei ole sinulle mitään ja Suomi on nähty ja koettu osaltasi.
Täähän se olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisenhakuun opastaa pyytämään kiinnostuksen kohdetta kahville. Kahvit ovat riittävän pieni sitoumus, se on paljon kevyempää kuin treffit. Jos pääset kahvitreffeille ja siellä on kivaa, kysy otetaanko uusiksi. Toisen kahvittelun jälkeen voit kertoa olevasi kiinnostunut leffasta x, ja menossa katsomaan - haluaako hän lähteä mukaan.
Kahville voit kysyä ihan kasvokkain tai vaikka laittamalla viestin puhelimeen. Numeron voit selvittää Fonectasta. Luonnollisesti kahville pyydetään vain sen verran tuttuja naisia, että he varmasti tietävät ja tuntevat viestin lähettäjän.
Käytä sukulaisesta, jonka kanssa asut, termiä kämppis.
Ja vielä... koeta kertoa itsestäsi ennemminkin neutraaleja tai positiivisia asioita. Taide, luonto ja ruuanlaitto ovat sellaisia asioita, joita voit mainita harrasteinasi ja kiinnostuksenkohteinasi. Jos nainen on jostain niistä kiinnostunut, siitä on hyvä viritellä juttua. Ei mielenterveysongelmia tarvitse mitenkään salaillakaan, mutta ei niitä kannata mainostaakaan. Sen sijaan voit hyvin mainita pitäväsi kotielämästä ja ”kotoilusta”, mikäli ne ovat totta.
Tsemppiä! 💪🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Ap on kommentoinut suurin piirtein kaikkea mutta ei tätä. Vai onko niin ettei ne omantyyppiset, sukulaisten kanssa asuvat neuroepätyypilliset tai mt-ongelmaiset naiset kelpaa? Kuinka moni psyykkisesti terve tavisnainen, joka kehottaa ap:tä välttämään kertomasta rajoitteistaan ja kehottaa listaamaan vain positiivisia asioita, oikeasti jatkaa tutustumista autistiseen mieheen, joka on mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön (= loppuelämän) ja kimppakämpässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Niin ja ap:n kannattaa tosiaan mainita (ja itsekin sisäistää) asuvansa kämppiksen, ei lähisukulaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Ymmärsinkö oikein että olet autistinen, mt-ongelmainen ja tuskin koskaan tuut menemään töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
En asu vanhempieni kanssa, mutta en myöskään piilottele tilannettani.
En ole koskaan "markkinoinut" itseäni. En tee sitä, koska mielestäni itse huomaan sen toisessa helposti, eikä se ole musta hyvä juttu. En itsekään jahtaa mitään illuusioita, vaan joku oikea ihminen vikoineen on aina mielenkiintoisempi tuttavuus. Uskon, että suurin osa ihmisistä ajattelisi näin, ellei nyt haeta työntekijää.
Tuntuu tosiaan ikävältä ajatella, että joku voisi tuumia, ettei kelpaa mulle. Ainahan voi jutella ja ehkä ystävystyä, vaikka ei nyt vuosisadan rakkaustarinaa syntyisikään. Juttelen paikallisille puliukoille- ja akoillekin kesäisin, kun he on ulkosalla (huolestun heistä joskus liikaakin, kun en näe jotakuta aikoihin).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasen käsi on sinulle paras deittikumppani.
Pitkään hakatun oikean käden jälkeen tuntuu kuin vieraissa kävisi.
Vasen tuntuu kylmältä ja laihalta, oikea lämmin ja turvallinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Ymmärsinkö oikein että olet autistinen, mt-ongelmainen ja tuskin koskaan tuut menemään töihin?
Häh? :D Nyt olet varmaan erehtynyt henkilöstä. En ole mitään noista. Olen yrittänyt neuvoa ap:tä kokemuksieni pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Ymmärsinkö oikein että olet autistinen, mt-ongelmainen ja tuskin koskaan tuut menemään töihin?
Kyllä, tosin sanoisin, että mulla on n.30%:n mahdollisuus päästä töihin. Kognitiivisia kykyjäni testattiin aika laajalti hiljattain, ja mulla on hyvin vahvoja alueita. Todettiin, että olen tavallaan älykäs, mutta mulla on myös rajoitteita.
Tällä hetkellä opiskelen korkeakoulututkintoa, mutta arvioisin, että mulla on se 30%:n mahdollisuus suorittaa se, koska se vaatii kaikenlaista, mikä on mulle vaikeaa. Haluan tuon tutkinnon ja uskon, että pystyisin työhön tuolla alalla. Koululla uskotaan, että mun kyvyillä saisi varmasti töitä ja ala on työllistävä. Suvussa on näitä ongelmia ja moni on työllistynyt tälle alalle.
Jotkut sukulaiset on myös pärjänneet taiteellisilla aloilla. Itse hautasin sen mahdollisuuden jo ajat sitten, vaikka jatkuvasti teen niitäkin juttuja ja ne on mun todellinen intohimoni. Mulla on kuitenkin kontakteja tälle puolelle, vaikka haluaisin ennemminkin myydä taitojani kuin luottaa näihin kontakteihin.
On toisaalta hyvin suuri mahdollisuus, että lopulta vain alkoholisoidun lopullisesti ja vajoan toivottomuuteen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Ap on kommentoinut suurin piirtein kaikkea mutta ei tätä. Vai onko niin ettei ne omantyyppiset, sukulaisten kanssa asuvat neuroepätyypilliset tai mt-ongelmaiset naiset kelpaa? Kuinka moni psyykkisesti terve tavisnainen, joka kehottaa ap:tä välttämään kertomasta rajoitteistaan ja kehottaa listaamaan vain positiivisia asioita, oikeasti jatkaa tutustumista autistiseen mieheen, joka on mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön (= loppuelämän) ja kimppakämpässä?
Kelpaisi hyvin, jos kelpaamisesta voi puhua, kunhan juttu luistaa. Ehkä tutustuisin tällaiseen naiseen jopa mieluummin kuin "tavalliseen", koska hän ymmärtäisi mua varmasti paremmin kuin joku, joka ei ole vastaavaa kokenut ja päinvastoin.
Listautuisin kyllä deittipalveluun, joka on tehty mt-ongelmaisille ja vammaisille ihmisille. Vaadin ainoastaan sitä, että keskustelu sujuu, toisella on mielikuvitusta ja että me innostutaan toistemme ideoista.
Fyysisestä puolesta en osaa oikein sanoa, koska fyysinen viehätys tulee, jos tulee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Näkyykö autismi päällepäin? Entä vanhempien kanssa asuminen? Ei noitakaan tarvitse viestitellessä ensimmäisenä mainita ja asiaa auttaa myös se, että on sinut noiden juttujen kanssa eikä häpeile turhia. Itse deittailin vanhempieni luona vielä asuessa (ikävuosina 24-25) ja löysin melko nopeasti parikin naista, joita se ei haitannut. Tuo ap:n autismin ei voi olla edes kovin luotaantyöntävää laadultaan, jos kerran naiset ovat jo lähteneet kahville hänen kanssaan.
Ymmärsinkö oikein että olet autistinen, mt-ongelmainen ja tuskin koskaan tuut menemään töihin?
Häh? :D Nyt olet varmaan erehtynyt henkilöstä. En ole mitään noista. Olen yrittänyt neuvoa ap:tä kokemuksieni pohjalta.
Eli toisin sanoen sinä ei-autistinen, ei-mielenterveysongelmainen ja työssäkäyvä mies katsot, että tilanteesi on yhteismitallinen ap:n kanssa kun ryhdyt häntä neuvomaan? Että kyllä sukulaisen nurkissa asuva kolmekymppinen ap saa seuraa samalla lailla kuin sinäkin joskus alle kolmekymppisenä sait, eikä mitään eroa tarvita toimintatavoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menette deittisovelluksiin niin laitatteko rehellisesti tilanteen? Onko kukaan yrittänyt olla oikeasti oma itsensä ja kertonut että on pitkäaikaistyötön ja asuu vanhemman nurkissa ja on hiljaisempaa tyyppiä jne. Koska kyllä varmaan on samanlaisia naisia jotka ei uskalla lähestyä sosiaalisempia ja pärjäävämpiä miehiä.
Olen yleensä tehnyt profiilit enemmän markkinointimielessä, siis kertonut itsestäni vain niitä asioita, joita olen kuvitellut naisten pitävän positiivisena. Viestitellessä olen sitten pyrkinyt enemmän avoimuuteen ja rehellisyyteen. Mielestäni profiilin tarkoitus on herättää vastapuolen kiinnostus.
No mut onnistuuko se jos nainen olettaa viestivänsä taviksen kanssa sit selviääkin kyseessä on autistinen mies joka asuu vanhempansa kanssa? Eikö tää ole resepti totaaliseen epäonnistumiseen? Ja ne naiset joiden kanssa voisi jotain syntyäkin jättää vastaamatta koska ajattelevat etteivät kelpaa?
Ap on kommentoinut suurin piirtein kaikkea mutta ei tätä. Vai onko niin ettei ne omantyyppiset, sukulaisten kanssa asuvat neuroepätyypilliset tai mt-ongelmaiset naiset kelpaa? Kuinka moni psyykkisesti terve tavisnainen, joka kehottaa ap:tä välttämään kertomasta rajoitteistaan ja kehottaa listaamaan vain positiivisia asioita, oikeasti jatkaa tutustumista autistiseen mieheen, joka on mt-ongelmainen, pitkäaikaistyötön (= loppuelämän) ja kimppakämpässä?
Kelpaisi hyvin, jos kelpaamisesta voi puhua, kunhan juttu luistaa. Ehkä tutustuisin tällaiseen naiseen jopa mieluummin kuin "tavalliseen", koska hän ymmärtäisi mua varmasti paremmin kuin joku, joka ei ole vastaavaa kokenut ja päinvastoin.
Listautuisin kyllä deittipalveluun, joka on tehty mt-ongelmaisille ja vammaisille ihmisille. Vaadin ainoastaan sitä, että keskustelu sujuu, toisella on mielikuvitusta ja että me innostutaan toistemme ideoista.
Fyysisestä puolesta en osaa oikein sanoa, koska fyysinen viehätys tulee, jos tulee.
ap
Jos kerran mieluimmin haluaisit samanlaisen naisen kuin itse olet, niin eikö järkevää olisi silloin kertoa rajoitteistasi eikä keskittyä vain positiivisiin ja tavallisiin puoliin? Miten ne vastaavat naiset muuten löytävät sinut? Ja ei kai tuota varten mitään erityistä vammaisten deittipalvelua tarvita. Tee profiili jossa puhut näistä asioista. Autismia tai ainakaan rumuutta en kyllä lähtis korostamaan, koska jos kuntouttavasta toiminnasta löytyi kaksi kiinnostunutta naista, niin tuskin nämä ovat kynnyskysymyksiä. Tai ehkä ne naiset oli just niitä itsekin neuroepätyypillisiä. En sano että tuollainen profiili välttämättä toimii, mutta ei kai mikään estä kokeilemasta?
Alue: Aihe vapaa
Epäsosiaalisuus on aika latautunut termi, kuulostaa mielestäni turhan negatiiviseltä. Itse olen vahvasti introvertti, ja nuorempana luulin sen olevan joku luonnevika, mutta tällä iällä (50+) ymmärrän jo että siinäkin on omat hyvät puolensa. Eikä se tarkoita etteikö voisi esim. luoda vahvaa parisuhdetta (itse kohta 25 v naimisissa, ja vielä erittäin ekstrovertin kanssa), päinvastoin introvertit usein luovat syvempiä suhteita kuin ekstrovertit, vaikkakin niitä on tyypillisesti vähemmän. Ja sosiaalinen kanssakäyminenkin kyllä sujuu, se vain vaatii hieman enemmän panostusta kuin ekstrovertillä, ja sitä haluaa ja tarvitsee vähemmän. Mikä on ihan okei.
Ulkonäöstä sen verran että jokaisen meistä saa näyttämään paremmalta tai huonommalta, riippuen siitä miten tyylittelee mm. hiukset ja pukeutumisen. En tiedä käytätkö silmälaseja, mutta jo oikeilla (siis muodon, koon, värin, ym. puolesta) laseilla voi saada valtavan eron aikaan yleisilmeessä. Ehkä tässäkin suhteessa voisit miettiä sitä, mikä ulkonäössäsi on hyvää ja positiivistä, ja miten sitä voisi korostaa, sen sijaan että vaan ajattelet itseäsi 'rumana' jota varmaankaan et ole.
no.3