Onko miten yleistä, että vaimo palvelee miestään vielä eläkkeelläkin laittamalla hänelle aamiaisen nenän eteen, siis kaikki leikkeleet ym leivän päälle miehen puolesta
Ja antaa valmiin leivän suoraan nenän eteen?
Mä olin ihan äimän käkenä kun anoppi selitti mulle tätä, että laittaa meetvurstit ja juustot ym riisipiirakan päälle ja antaa miehelle.
Mun korvaan kuulosti ihan pikkuisen erikoiselle. Meillä kyllä mies tekee itse onneksi aamiaisensa, ja mun lapsuuskodissakaan en muista äidin laittaneen noin valmiiksi pöperöä toisen nenän eteen. Kyllä ne leikkeleet, margariinit ym on laitettu suoraan pöytään ja jokainen on ottanut siitä mitä on itse halunnut.
Kommentit (155)
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?
Olenkohan ollut liian kauan naimisissa, kun minusta tuo on ennemmin hellyttävää kuin outoa? Niin kauan siis, kun mies ei huuda, että nyt akka se leipä pöytään.
Rakkaus on pieniä tekoja, tuohan on vain hyvä esimerkki sellaisesta.
Meille pappi sanoi alttarilla."Kilpailkaa toistenne palvelemisessa"
Ja isä piti lyhyen puheen juhlassa. "Tässä avioliiton laskutoimitus. Laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut."
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ollut liian kauan naimisissa, kun minusta tuo on ennemmin hellyttävää kuin outoa? Niin kauan siis, kun mies ei huuda, että nyt akka se leipä pöytään.
Rakkaus on pieniä tekoja, tuohan on vain hyvä esimerkki sellaisesta.
Mitä pikku rakkaudentekoja mies tekee naiselle? Samassa suhteessa? Jatkuvasti.
Jotkut vain tuppaavat tottumaan passaamiseen ja siitä tulee normaali asia.
Meillä tekee näin se, joka ensin herää. Melko tasan menee.
N73, M74
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ollut liian kauan naimisissa, kun minusta tuo on ennemmin hellyttävää kuin outoa? Niin kauan siis, kun mies ei huuda, että nyt akka se leipä pöytään.
Rakkaus on pieniä tekoja, tuohan on vain hyvä esimerkki sellaisesta.
Mitä pikku rakkaudentekoja mies tekee naiselle? Samassa suhteessa? Jatkuvasti.
Jotkut vain tuppaavat tottumaan passaamiseen ja siitä tulee normaali asia.
Meillä mies tekee aamiaisen, lataa valmiiksi astian- ja pyykinpesukoneen ja huolehtii, että koti on siisti ennen kuin lähtee töihin.
Minä taas käyn kaupassa töistä tullessa ja teen myöhemmin illalla päivällisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?
Kyllä se oppii, kun on pakko oppia. Äidin kuoltua olin huolissani isästä, mutta hyvin sitten pärjäsi. Eniten yllätyin asunnon siisteydestä. Eihän siellä putipuhdasta ollut, mutta ihan perussiistiä. Ruokaa laittoi ja tarjoili pannarit, kun kävin kylässä. Äiti tosiaan teki kaikki kotityöt aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?
Siperia opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ollut liian kauan naimisissa, kun minusta tuo on ennemmin hellyttävää kuin outoa? Niin kauan siis, kun mies ei huuda, että nyt akka se leipä pöytään.
Rakkaus on pieniä tekoja, tuohan on vain hyvä esimerkki sellaisesta.
Mitä pikku rakkaudentekoja mies tekee naiselle? Samassa suhteessa? Jatkuvasti.
Jotkut vain tuppaavat tottumaan passaamiseen ja siitä tulee normaali asia.
Jos se on yksipuolista niin se on vinoutunutta.
Minä saatan tehdä miehelle aamupalan lautaselle - hän saattaa käydä tankkaamassa minun autoni tai pesettämässä sen - minä silitän kaikki hänenkin paidat - hän käy hakemassa halkoja takkaan - jos hän tulee myöhään kotiin minä luon lumet niin että hän voi vain ajaa auton suoraan parkkiin - kun hän tulee kotiin niin hän saattaa yllättää viemällä elokuviin ja syömään - hän kantaa meidän painavimmat laukut - minä pidän huolta, että siellä on ne 'välttämättömät' (superisti parempi miettimään mitä viikon matkalle tarvitaan) - hän tamppaa matot - minä kirjoitan ne vähät joulukortit - eli kumpikin tekee asioita helpottaakseen myös toisen elämää ja tehdäkseen siitä yhteistä. Ja lapset (nuoret aikuiset) ihmettelevät kun me ei koskaan tapella (kyllä me asioista eri mieltäkin osataan olla, mutta sitä väittelyä ei tarvitse lasten edessä tehdä ;)
Pienet pyytämättä tehdyt ylimääräiset välittämistä indikoivat eleet puolin ja toisin ovat pitkän parisuhteen salaisuus! Jokainen meistä haluaa olla välitetty!
Vierailija kirjoitti:
Meille pappi sanoi alttarilla."Kilpailkaa toistenne palvelemisessa"
Ja isä piti lyhyen puheen juhlassa. "Tässä avioliiton laskutoimitus. Laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut."
Kyllä tuossa on koottuna onnellisen avioliiton ohjeet. Meilläkin on noin toimittu jo 40 vuotta.
Anopit, nuo inhottavat ja typerät naiset, jotka synnyttivät miehemme, lastemme isät! Ja joiksi mekin joskus voimme tulla, siis anopeiksi. Mitenhän haluaisimme itsestämme puhuttavan kun olemme anoppi?
🤔
Tuo on ihan jees, jos miellyttämisen halu ja rakkaudenosoitus on molemminpuolista.
Mä tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, joten olen pääasiallisessa vastuussa ruoan laitosta ja mielelläni teen vaikka vklbrunssille croisantteja tai tuoretta patonkia tms.
En koskaan annostele ruokia valmiiksi enkä voitele leipiä tms. Jokainen ottakoon mitä tahtoo ja sen verran kuin haluaa.
En edes söisi mun mieheni laittamaa leipää kun se tunkee niin paljon voita päälle että rasva tursuaa suusta 😂
Vierailija kirjoitti:
Meille pappi sanoi alttarilla."Kilpailkaa toistenne palvelemisessa"
Ja isä piti lyhyen puheen juhlassa. "Tässä avioliiton laskutoimitus. Laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut."
Meillekin sanoi. (Ja erinomainen puhe!). Niillä eväillä on saatu aikaiseksi onnellinen liitto, nyt 15 v takana ja matka jatkuu. Tosin eihän tuokaan ohje toimi, jos sitä noudattaa vain toinen.
Minun 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Isä on tosi vanhanaikainen ja äiti lähtenyt siihen passaustouhuun liki 40 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?Kyllä se oppii, kun on pakko oppia. Äidin kuoltua olin huolissani isästä, mutta hyvin sitten pärjäsi. Eniten yllätyin asunnon siisteydestä. Eihän siellä putipuhdasta ollut, mutta ihan perussiistiä. Ruokaa laittoi ja tarjoili pannarit, kun kävin kylässä. Äiti tosiaan teki kaikki kotityöt aikoinaan.
Juuri näin! Viisas mies antaa vaimon passata, kun huomaa että se on vaimolle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?
Eno joutui hetkellisesti elämään ilman vaimoaan tämän ollessa sairaalassa. Soitti siskonsa paikalle :D
Minun äitini. Samoin teki minullekin niin kauan kuin asuin kotona, joten pidin siihen saakka itsestäänselvyytenä, että äidit passaavat koko perheen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt samaa anopin ja appiukon kanssa. Anopille tulee niin hyvä mieli, kun mies kiittää. Oikein ylpeilee sillä, että on niin tarpeellinen. Kerran, kun he olivat käyneet saunassa, kuului yläkerrasta appiukon ääni:" mitä mä laitan päälle, kun et ole muistanut laittaa puhtaita sängyn päälle valmiiksi odottamaan".
Mun ilme oli varmaan järkyttynyt, kun anoppi oli kiemurrellut vaivautuneesti.
Anoppi ei tajua, että tekee karhunpalvelusta; entä jos anopille sattuu jotain, niin appiukko ei osaa tehdä itse mitään.
Kuka sitten kuorii perunat valmiiksi lautaselle?
Ihan sama meillä, tai siis appivanhemmilla.
Anoppi sairastui parisen vuotta sitten syöpään ja appi oli ihan helisemässä koska ei oikeasti osaa yhtään ainoaa kotityötä, ei käydä ruokakaupassa, ei maksaa laskuja nettipankissa, ei mitään.
Meinasin jo sanoa appiukolle että ymmärrätkö että jos vaimosi tuosta kuolee niin sinä menet suoraan vanhainkotiin kun et täällä yksinkään pysty asumaan.
No anoppi toipui leikkauksesta ja hoidoista hyvin ja sama palvelu jatkuu.
On ihana istua kaikessa rauhassa pöytään, kun aamiainen on valmiina.