Miksi jotkut kuuntelee jumalanpalveluksia vuodesta toiseen? Eihän niissä ole mitään uutta

Koska Jumalaa pitää alvariinsa palvella. Sitähän se jumalanpalvelus on. 

Vierailija kirjoitti:

Koska Jumalaa pitää alvariinsa palvella. Sitähän se jumalanpalvelus on. 

Mitä palvelua se saarnan kuunteleminen on? Eikö jumalaa voi palvella muuten vaan arkielämässä?

On niissä sen verran uutta, että joka jumalanpalvekuksesa vuoden aikaan,

on erilainen teksi Raamutasta, jota pappi siteeraam ja valmistaa saarnansa sen mukaan. Lisäksi pappi ottaa puheeseensa usein jonkun ajankohtaisen asian, ja puhuu siitä.

Tälläinen saarna saattaa antaa kuulijoille erilaisia ja uusia näkemyksiä asiohin. Ja antaa myös pohdittavaa siihen, onko se oma näkemys ainoa oikea.

Mutta tälläisia asioita ymmärtävät vain sellaiset ihmiset, jotka todella ajattelevat asioita monipuolisesti.

Ei tarvitse olla uskovainen käydäkseen kirkokssa, saarnoja on mielenkiintoista kuunnella, ja kirkonmenot kaikkinensa voivat rauhoittaa stressaantunutta mieltä.  Ja kirkossa käynti voi olla myös yksi tapa viettää sunnautaita.

Kyllähän saarna käsittelee asioita nykyhetkessäkin.

Raamatussa on niin paljon tekstejä, ettei niitä koskaan edes kaikkia saada esiin ja puhuttua. edes saarnassa.

Kirkonmenot ovat kaikille avoimet, en tiedä mitä kukin ihminen noista menoista saa, mutta ihme kyllä, usein siellä on kuuntelemassa hyvin erilaisia ihmisiä. Ihan nuorista, lapsista, nuorista perheistä, sinkkuihin ja ikäihmisiin.

Kai jokaisella on oma syynsä tulla joko suunutain aamu kirkonmenoihin tai joihin iltahartauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän saarna käsittelee asioita nykyhetkessäkin.

Eräs tosi uskovainen tuttuni ei sen takia jumalanpalveluksissa käykään, sillä on mennyt liian liberaaliksi meininki. Pelkkää vanhaa saarnaa pitäisi kuunnella.

Saarnoissa puhutaan monipuolisesti erilaisista asioista. siinä on kirkonmenojen ydin. Tottahan siellä on aina ne perusasiat, alttaripalvelus, virret, kirkkokuoro ja saarna.

Noiden perusasioiden lisäksi, on aina mielenkiintoista kuunnella, miten pappi on muodostanut saarnansa kullekin kirkkovuoden pyhäpäivälle kuuluvasta Raamatun tekstistä. 

Jokainen pappi puhuu ja muodostaa saarnan oman näkemyksensä ja eri paikkakunnilla papit saattavat muodostaa saarnansa hyvinkin eri tavoin.

Se on minuille hiljentymisen ja rauhoittumisen hetki, ei minkään opetuksen saamisen hetki. Sisällöllä on sen verran väliä että sen pitää johtaa ajatukset uskonasioihin ja jumalayhteyteen, eikä se saa olla ärsyttävä tai häiritsevä. Mutta muuten, minusta tärkeämpää on se että hiljennyn uskonasioiden ääreen jumalanpalveluksen ajan kuin se mitä älyllistä tai opillista sisältöä niissä puheissa on.

Eikö tuo raamattu ole kaikilla uskovaisilla kotona ja kertaalleen ainakin luettu. Miksi sitä siis pitää aina vaan uudestaan mennä kuuntelemaan? Minua ainakin kyllästyttäisi jos pitäisi koko elämäni ajan käydä kuuntelemassa katkelmia jostain kirjasta.

Katso minä luon uutta, ettekö sitä huomaa?

Uskonnon tarkoitus ei ole tuomita ihmistä.

Anteeksi antaminen ja armo on jokaiselle mahdollinen, joka haluaa sen saada.

Vierailija kirjoitti:

Katso minä luon uutta, ettekö sitä huomaa?

Uskovaisista ei sitä huomaa kun ovat jumittautuneet 2000 vuotta vanhaan tarinaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon tarkoitus ei ole tuomita ihmistä.

Anteeksi antaminen ja armo on jokaiselle mahdollinen, joka haluaa sen saada.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään?

Jotenkin se on niin rauhoittavaa.

Ja siinä pääsee hetkeksi lapsuusmuistoihin mummolassa, kun sunnuntai aamuna kuului jumalanpalvelus radiosta ja seinäkello raksutti ja pirtissä tuoksui kahvi. ❤

No, se viimeinen tuomio sitten näyttää, miten olet maan päällä elänyt-

Millainen se on, kukaan ei sitä tiedä, sillä yksikään ei ole rajan takaa tullut sitä kenellekään kertomaan.

Jokainen ihminen voi siis itse valita, miten elää ja toimii.

Palkka maan päällisestä elämästä tulee vasta kuolemamme jälkeen.

Olen miettinyt, että ilman uskoa messu olisi ihan älyttömän tylsä ja järjetön  liturgia mutta usko muuttaa asian laidan. Melkein tuntuisi  rangastukselta itsessään olla vaikka pappi joka ei uskoisi ja joutuisi sitä toimittamaan :D Messu on viikon paras hetki.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se on niin rauhoittavaa.

Ja siinä pääsee hetkeksi lapsuusmuistoihin mummolassa, kun sunnuntai aamuna kuului jumalanpalvelus radiosta ja seinäkello raksutti ja pirtissä tuoksui kahvi. ❤

Kyllä me ihmiset ollaan niin erilaisia, minulle kaikki mitä kuvailet olisi itkua ja hammasten kiristystä, en voi sietää raksuttavia seinäkelloja jumalanpalveluksista puhumattakaan. No, mummot kuitenkaan ei ärsytä.

Kirkonmenot eivät anna mitään ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut asioista.

Kirkonmenoissa mielenkiintoisinta on se, miten pappi on saarnansa rakentanut ja miten hän ajankohtaista aiheista puhuu.

Muu osa kirkonmenoista on standardia, virret, alttaripalvelus, uskontunnukset ja mahdollinen kirkkokuoro.

Täällä on ollut kommentaja saarnan tärkeydestä. Ja useimmat kommetit ovat oikeassa.

Muun muuassa, kun seurakuntaan valitaan uusi pappi, niin seurakuntalaiset ja muutkin arvostelevat virkaan pyrkivää pappia hänen saarnojensa perusteella.

Kaikki muuhan kirkonmenoissa on valmiiksi kirjoitettua tapaa.

Vierailija kirjoitti:

No, se viimeinen tuomio sitten näyttää, miten olet maan päällä elänyt-

Millainen se on, kukaan ei sitä tiedä, sillä yksikään ei ole rajan takaa tullut sitä kenellekään kertomaan.

Jokainen ihminen voi siis itse valita, miten elää ja toimii.

Palkka maan päällisestä elämästä tulee vasta kuolemamme jälkeen.

Koska jumala on ihmisen keksimä satuolento ei mitään viimeistä tuomiotakaan ole olemassa.

Kun aivoista sähkökemiallinen toiminta loppuu niin se oli kerta kaikkiaan sitten siinä