Lue keskustelun säännöt.
Löysin vihdoin miehen jossa on ns. kaikki kohdillaan, mutta...
06.02.2020 |
...hän ei halua lapsia.
Luonne ja persoona on kultaa, menee kemiat yksiin, on hyviä juttuja, on hyvännäköinen, samat arvot ja samoja mielenkiinnon juttuja, seksi toimii, meillä on hauskaa yhdessä ja hänessä on vain se kuuluisa ”se jokin” mitä ei ole muissa. Hän on tavallaan se jota olen etsinyt rinnalleni ja se mitä haluan. Hän on minun elämäni rakkaus ja hänenlaista ei toista ole.
Ainoa asia mikä meillä ei kohtaa on lasten saaminen. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Itse olen aina halunnut lapsia, mutta tuntuu että nyt pitäisi sitten valita elämäni rakkauden ja lasten hankinnan väliltä. En missään tapauksessa aio painostaa miestäni lasten hankkimiseen tai pakottaa siihen. En myöskään lähde kiristämään.
Jos valitsen lapset, joutuisin jättämään nykyisen mieheni ja heittämään luultavasti sen suhteen onneni menemään ja tyytymään niin sanotusti ihan hyvään mieheen mikäli löytäisin jonkun ja hankkisin ne lapset.
En ole miehelleni puhunut tästä vielä. Ikää meillä on 27 ja 29 vuotta. Mies on siis vanhempi.
Onko joku valinnut ne lapset tai jäänyt suhteeseen saamatta lapsia koskaan? Miten tämä on vaikuttanut elämäänne?
Kommentit (46)
Teillä ei sitten ole kovin avoin suhde kun et voinut asiasta miehelle kertoa kun hän mainitsi oman haluttomuutensa lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä sanoisi että teillä on samanlaiset arvot. Aika erilaisilta ne minusta kuulostaa jos näin isossa asiassa olette täysin eri mieltä keskenänne. Itse eroaisin tuossa tilanteessa. Et saa pakottaa miestä isäksi, siitä olen samaa mieltä, eli voi unohtaa kaikki neuvot joissa ehdotetaan tekemään "vanhanaikaiset" ja tulemaan "vahingossa" raskaaksi. Minusta taas lapset on liian iso asia sinun luopua. Voitko oikeasti sanoa ettet katkeroidu vanhempana siitä, että et saanut omia lapsia tai edes yhtä omaa lasta? Ja se katkeruus sitten kohdistuu kuitenkin mieheen koska hän oli se jonka takia jätit lapset tekemättä. Mitä jos eroatte vaikka kun olet jo lähemmäs 50 ja huomaat että hän ei ollutkaan se oikea mutta sinä et enää ehdi lapsia tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Tai mitä jos hän ei halua lapsia.. Sun kanssa
No enhän minä toisen pään sisään pääse, mutta hän on ilmaissut ettei halua lapsia. En jaksa uskoa että se johtuisi minusta.
Syytä ei sanonut miksi ei halua lapsia, täytyy asia hänen kanssa ottaa puheeksi. Luulisin syyn olevan vain niin yksinkertainen ettei vain halua eikä sen ihmeempää. Kaikki ei koe velvollisuudeksi saattaa maailmaan jälkeläisiä ja huolehtia niistä isoa osaa elämästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siitä nyt ei tule pidemmän päälle mitään, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Voihan mies tietysti muuttaa mielensä, mutta jollei, niin tästä kyllä varmastikin muodostuu kynnyskysymys, kyllä se suvunjatkamisvietti on sen verran vahva.
Sanon vielä senkin että vaikka tämä mies tuntuu siltä ainoalta oikealta eikä ketään hänenlaistaan voi toista olla, niin tämä on vain hormonien aiheuttama kemiallinen reaktio jolla aivosi saadaan tälläisen illusion valtaan. Usko tai älä, tämä mies ei ole läheskään niin ihmeellinen kuin nyt luulet, ja yhtä hyviä tai vielä parempia on paljon muitakin.
Mistä tiedät että voi olla parempiakin? Moni tuohon uskottuaan on jäänyt yksin. Itse kyllä tiedän sen tunteen kun oikeasti kolahtaa eikä tosiaan kuulu siihen sakkiin mitä on 13 tusinassa.
Ap: harmillinen tilanne. En osaa muuta neuvoa antaa kuin että punnitset kumpi on sinulle lopulta tärkeämpi. Se itselle täydellinen kumppani ja sitä kautta hyvä parisuhde vai lapset mahdollisesti sen ”ihan hyvän” kanssa. Molemmissa tapauksissa saatat katkeroitua ja ongelmia tulla myöhemmin. Toki teoriassa on mahdollista että löydät vastaavan yhtä ihanan miehen, mutta todennäköisyydet eivät ole sinun puolellasi.
No siitä tiedän että parempiakin löytyy, koska muuten tämä mies olisi se maailman paras, ja se nyt kyllä on melko epätodennäköistä. Kaikki me (minä mukaan lukien, 27 v aviossa) jotka luulemme että vain sen yhden kanssa voi olla onnellinen ja jakaa elämänsä, niin se nyt vaan valitettavasti on illuusio. Jokainen meistä on tietyn kumppanin kanssa siksi että PÄÄTÄMME olla hänen kanssaan, ei siksi että elämä jonkun toisen kanssa olisi mahdotonta.
No ap, teidän pitää keskustella asiasta rehellisesti.
Onko mies varma ettei koskaan tule haluamaan lapsia vai onko fiilis enemmänkin "ei tällä hetkellä"? Kysy myös yksityiskohtia, mikä siinä lapsen hankkimisessa on miehelle pahin ongelma.
Ja onko suhteenne miehelle niin tärkeä, että hän voisi suostua hankkimaan yhteisiä lapsia vai ei?
Ja jos mies ei halua missään nimessä lapsia, muttei halua luopua sinusta, olisiko mahdollista että sinä hankit lapsen a) yksin tai b) jonkun toisen kanssa mutta jatkaisit suhdetta miehesi kanssa. Joko niin että lapsi asuisi sinun kanssasi erikseen ja mies asuisi yksin, tai sitten niin että lapsi asuisi osan aikaa teillä, osan isällään.
Onhan noita vaihtoehtoja enemmän, varsinkin jos mies rakastaa sinua ja suostuu tekemään kompromissejä pitäkseen sinut itsellään ja onnellisena. Jos taas mies haluaa mennä 100% miesomilla ehdoillaan, eikä välitä sinun toiveistasi yhtään, silloin varmaan erokaan tulevaisuudessa ei enää vaikuta niin ikävltä, koska kyllähän se osoittaa ettei suhteenne ole miehelle yhtä tärkeä kuin sinulle ja vuosien myötä alkaisi olla lapsen lisäksi muitakin asioita joissa mies olettaa vain sinun aina tekevän kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava valitsi lapset yli 10 v lapsettoman suhteen jälkeen, jossa mies ei tahtonut lapsia. Hän on saanut kolme lasta uudessa suhteessa aloittaen 30 vuotiaana. Hänen ex muutti mielensä lasten saamisesta 10 vuotta eron jälkeen ja on uudessa suhteessaan myös tullut isäksi.
Tuttavalle 10 vuotta myöhemmin lapsen saaminen olisi kuitenkin ollut liian vanhana. Hän kun ei ole tullut raskaaksi yli 40 vuotiaana. Hän on tahtonut suurperheen ja on tyytyväinen, että ehti sentään samaan useita lapsia.
Hänellä on hyvät välit exään. Ex sanoo olevansa vanhana viisaampi, mutta viisastuminen tuli myöhässä. Tuttava olisi todennäköisesti jäänyt lapsettomaksi miehen tyhmyyden vuoksi, jos ei olisi eronnut. Miesten on joskus vaikea käsittää, miten ikä voi olla ratkaiseva tekijä lapsen saamisessa. Uusi vaimo on nuori, ex yli 45 v, mutta silti vain yksi lapsi heillä. Miehen ikäkin vaikuttaa hedelmällisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan te ap olette olleet yhdessä? Jos mies todella rakastaa sinua, on hyvin mahdollista että hän taipuu tahtoosi myöhemmin. Sinuna keskustelisin miehen kanssa, kertoisin että haaveilet lapsista.
Reilu vuoden vasta, mutta en tahdo hänen taipuvan minun tahtooni näin isossa asiassa. Kyllä lasten hankinta täytyy lähteä omasta halusta saada lapsia ihan jo niiden lasten takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö mies toiveesi? Puhukaa ja sanot, että sinun pitää miettiä onko mies oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.
Niinhän se varmaan olisi pitänyt tehdä. Itse ihastuin saman tien mieheen ja meillä oli heti kemiaa.
Surettaa tilanne, koska päätös ei ole helppo. Ei tuo lapsiasia oikeastaan edes silloin tapailuvaiheessa edes mielessä käynyt kun olin vain niin hullaantunut. Tämä lapsiasia kävi ilmi lähinnä miehen sivukommenttina kun puhuimme yleisesti ottaen lapsista.
Ap
ei kukaan oikeassa elämässä ora lapsihaaveita heri kättelyssä puheeksi, niin tapahtuu vain av- maailmassa.
Kyllä muuten ottaa, moni mies jo ennen ekoja treffejä tai sitten heti ekoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ap, teidän pitää keskustella asiasta rehellisesti.
Onko mies varma ettei koskaan tule haluamaan lapsia vai onko fiilis enemmänkin "ei tällä hetkellä"? Kysy myös yksityiskohtia, mikä siinä lapsen hankkimisessa on miehelle pahin ongelma.
Ja onko suhteenne miehelle niin tärkeä, että hän voisi suostua hankkimaan yhteisiä lapsia vai ei?
Ja jos mies ei halua missään nimessä lapsia, muttei halua luopua sinusta, olisiko mahdollista että sinä hankit lapsen a) yksin tai b) jonkun toisen kanssa mutta jatkaisit suhdetta miehesi kanssa. Joko niin että lapsi asuisi sinun kanssasi erikseen ja mies asuisi yksin, tai sitten niin että lapsi asuisi osan aikaa teillä, osan isällään.
Onhan noita vaihtoehtoja enemmän, varsinkin jos mies rakastaa sinua ja suostuu tekemään kompromissejä pitäkseen sinut itsellään ja onnellisena. Jos taas mies haluaa mennä 100% miesomilla ehdoillaan, eikä välitä sinun toiveistasi yhtään, silloin varmaan erokaan tulevaisuudessa ei enää vaikuta niin ikävltä, koska kyllähän se osoittaa ettei suhteenne ole miehelle yhtä tärkeä kuin sinulle ja vuosien myötä alkaisi olla lapsen lisäksi muitakin asioita joissa mies olettaa vain sinun aina tekevän kompromisseja.
Kiitos vastauksesta, tätä en ole edes ajatellut. Olin ajatellut puhua miehen kanssa tänään kun tulee töistä. Tämä sivukommentti tosiaan tuli eilen.
En nyt lähtökohtaisesti haluaisi lasta toisen kanssa mutta teoriassa tuo voisi olla toki mahdollista.
Ap
Oli mies kuinka ihana tahansa niin oma lapsi tulee kuitenkin olemaan se sun elämäsi suurin rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin, että hän on sen ikäinen, että voi vielä hyvinkin tulla toisiin ajatuksiin lapsen hankinnan suhteen. Vaikka ei sen varaan tietysti voi kaikkea panna.
Allekirjoitan. Tuossa iässä en todellakaan halunut lapsia vaan löytää itselleni naisen. Kymmenen vuotta eteenpäin, naisia oli tarjolla ylenmäärin ja kaikilla mielessä parisuhde ja lisääntyminen. Olisin ollut heti valmis jos haluamani nainen olisi ollut suostuvainen parisuhteeseen.
Tulethan ap kertomaan keskustelunne ja lopputulos tänne sitten? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä tulee ja menee, mutta omat lapset on aina omia lapsia. Toisaalta ei se niin erinomaista ole se äitiyskään, riippuu mitä siitä hakee.
(2:n äiti)
.. saa mies melkoiset tärinät kotiin palattuaan kun AP ottaa puheeksi, että ehkä hän voisi hankkia lapsen jonkun toisen miehen kanssa.
Onnea neuvotteluihin.
Sanot miehellesi selvästi, että vaikka hänellä ehkä onkin hyvin aikaa vielä mahdollisesti muuttaa mielensä, sinulla ei sitä hirveästi ole. Jos hän ei lapsi halua ja sinä haluat, niin sitten pistätte lusikat jakoon. Mies sitten joskus tulee toisiin aatoksiin ja hankkii lapsia jonkun nuoremman kanssa, tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, teidän pitää keskustella asiasta rehellisesti.
Onko mies varma ettei koskaan tule haluamaan lapsia vai onko fiilis enemmänkin "ei tällä hetkellä"? Kysy myös yksityiskohtia, mikä siinä lapsen hankkimisessa on miehelle pahin ongelma.
Ja onko suhteenne miehelle niin tärkeä, että hän voisi suostua hankkimaan yhteisiä lapsia vai ei?
Ja jos mies ei halua missään nimessä lapsia, muttei halua luopua sinusta, olisiko mahdollista että sinä hankit lapsen a) yksin tai b) jonkun toisen kanssa mutta jatkaisit suhdetta miehesi kanssa. Joko niin että lapsi asuisi sinun kanssasi erikseen ja mies asuisi yksin, tai sitten niin että lapsi asuisi osan aikaa teillä, osan isällään.
Onhan noita vaihtoehtoja enemmän, varsinkin jos mies rakastaa sinua ja suostuu tekemään kompromissejä pitäkseen sinut itsellään ja onnellisena. Jos taas mies haluaa mennä 100% miesomilla ehdoillaan, eikä välitä sinun toiveistasi yhtään, silloin varmaan erokaan tulevaisuudessa ei enää vaikuta niin ikävltä, koska kyllähän se osoittaa ettei suhteenne ole miehelle yhtä tärkeä kuin sinulle ja vuosien myötä alkaisi olla lapsen lisäksi muitakin asioita joissa mies olettaa vain sinun aina tekevän kompromisseja.
Kiitos vastauksesta, tätä en ole edes ajatellut. Olin ajatellut puhua miehen kanssa tänään kun tulee töistä. Tämä sivukommentti tosiaan tuli eilen.
En nyt lähtökohtaisesti haluaisi lasta toisen kanssa mutta teoriassa tuo voisi olla toki mahdollista.
Ap
Asia kannattaa esittää varovasti. Tärkeää on kysellä miksi mies ei halua lasta, koska joskus tilanne on se että mies ei ole vaan ajatellut asiaa. Joskus siitäkin voi alkaa löytyä kompromissi, esim. jos ongelma on aikataulu ja sinä suostut joustamaan siitä. Koska olet itsekin vielä nuori, voit kertoa että voit odottaa X vuotta.
Jos mies on kuitenkin ehdottomasti vastaan, ei ole väärin että sinä kuitenkin kerrot rehellisesti omista toiveistasi ja kerrot mitä eri mahdollisuuksia olet miettinyt, eikä vaan suoraan eroa teistä.
Suhteenne on vielä nuori, joten tässähän on hyvä testata kuinka avoimesti pystytte keskustelemaan vaikeista asioista, ottamaan huomioon toistenne toiveet ja silti päästä kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun eikä vaan pistää hanskoja naulaan heti paikalla.
Ratkaisun ei tarvitse olla tässä vaiheessa lopullinen vaan se voi olla lyhyen tähtäimen suunnitelma. Esim. että jos mies antaa vähääkään periksi, että "ehkä tulevaisuudessa..." sitten voitte sopia että asiasta ei puhuta nyt vaan katsotaan sitten myöhemmin.
Toisaalta näistä asioista puhuminen on tärkeää etukäteen, koska ainahan parisuhteessa on se mahdollisuus että nainen voi tulla raskaaksi vahingossa (mitkään ehkäisyvälineet kun eivät ole 100% varmoja). Sellaisessa kriisitilanteessa on hyvä jos lapsiasioista on sovittu etukäteen ja voidaan toimia sen mukaan.
Jos se on sinulla ap sitä alkurakkauden huumaa. Katselepa kolme vuotta, kyllä se hopeaksi siinä kultakin himmenee ja kerro sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.
Niinhän se varmaan olisi pitänyt tehdä. Itse ihastuin saman tien mieheen ja meillä oli heti kemiaa.
Surettaa tilanne, koska päätös ei ole helppo. Ei tuo lapsiasia oikeastaan edes silloin tapailuvaiheessa edes mielessä käynyt kun olin vain niin hullaantunut. Tämä lapsiasia kävi ilmi lähinnä miehen sivukommenttina kun puhuimme yleisesti ottaen lapsista.
Ap
ei kukaan oikeassa elämässä ora lapsihaaveita heri kättelyssä puheeksi, niin tapahtuu vain av- maailmassa.
No kyllä minä olen ottanut aina ennen kun olen jonkun kanssa seurustelemaan alkanut, on kyseessä deal breaker niin miksi ihmeessä tuhlaisin aikaa tuhoon tuomitussa suhteessa?
Lue aloitus niin löytyy ne iät