Lue keskustelun säännöt.
Löysin vihdoin miehen jossa on ns. kaikki kohdillaan, mutta...
06.02.2020 |
...hän ei halua lapsia.
Luonne ja persoona on kultaa, menee kemiat yksiin, on hyviä juttuja, on hyvännäköinen, samat arvot ja samoja mielenkiinnon juttuja, seksi toimii, meillä on hauskaa yhdessä ja hänessä on vain se kuuluisa ”se jokin” mitä ei ole muissa. Hän on tavallaan se jota olen etsinyt rinnalleni ja se mitä haluan. Hän on minun elämäni rakkaus ja hänenlaista ei toista ole.
Ainoa asia mikä meillä ei kohtaa on lasten saaminen. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Itse olen aina halunnut lapsia, mutta tuntuu että nyt pitäisi sitten valita elämäni rakkauden ja lasten hankinnan väliltä. En missään tapauksessa aio painostaa miestäni lasten hankkimiseen tai pakottaa siihen. En myöskään lähde kiristämään.
Jos valitsen lapset, joutuisin jättämään nykyisen mieheni ja heittämään luultavasti sen suhteen onneni menemään ja tyytymään niin sanotusti ihan hyvään mieheen mikäli löytäisin jonkun ja hankkisin ne lapset.
En ole miehelleni puhunut tästä vielä. Ikää meillä on 27 ja 29 vuotta. Mies on siis vanhempi.
Onko joku valinnut ne lapset tai jäänyt suhteeseen saamatta lapsia koskaan? Miten tämä on vaikuttanut elämäänne?
Kommentit (46)
Voih, tasan ei käy onnenlahjat. Olen koko elämäni toivonut tapaavani miehen, joka ei halua lapsia. Mutta kaikki tuntuvat haluavan, ja sitten hommasta ei tule minun kanssani mitään. Kunpa edes kerran voisi tavata jonkun joka ajattelisi elämästä samoin kuin itse JA jonka kanssa olisi myös rakkautta ja intohimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tuon ikäisenä miehenä melko varma, etten halua lapsia. Ja jos siis joku olisi kysynyt että haluanko, niin olisin ensimmäisenä sanonut että en, mutta todellisuudessa en ollut sitä oikeastaan edes miettinyt.
Nyt reilu 10v myöhemmin kahden lapsen isänä voin sanoa, että elämä ilman lapsia tuntuisi oudolta.
Täytyy kyllä tunnustaa, että emme oikeastaan vaimon kanssa lapsista edes puhuttu, kun ensimmäinen oli jo tulossa. Mutta omalla kohdalla ajattelin, että nyt se tulee, ja sen mukaan mennään... Ei siis mitään draamaa siinä.
Eli puhukaa kuitenkin kunnolla, ja selvittäkää, onko miehesi syyt jotain ihan "oikeita", vaan vain ettei ole asiaa ajatellut.
Sijaissynnyttäjä ja lastenhoitaja peliin. Miehesi saattaa muuttaa mielipidettään.
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnyttäjä ja lastenhoitaja peliin. Miehesi saattaa muuttaa mielipidettään.
Sijaissynnyttäjä ei ole Suomessa laillinen, ja 24/7 lastenhoito maksaa luokkaa 10+ tonnia kuussa. Veikkaan että ap ei ole miljonääri, plus hän ehkä kuitenkin haluaisi myös olla vanhempi käytännössä, ei vain biologisesti. Muutenhan munasolunluovutus ajaisi asian.
Mielestäni puolisoilla tulisi olla yhteinen näkemys siitä mitä he toivovat tulevaisuudelta. Jos näkemykset eroavat, miten voi edes suunnitella yhteistä elämää? En missään nimessä neuvoisi jäämään sitä odottelemaan, että mies muuttaa mielensä. Niin ei ehkä koskaan käy ja siitä seuraa vain katkeruutta puolisoa kohtaan, jonka toiveesta oma iso haave äitiydestä jää toteutumatta.