Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löysin vihdoin miehen jossa on ns. kaikki kohdillaan, mutta...
06.02.2020 |
...hän ei halua lapsia.
Luonne ja persoona on kultaa, menee kemiat yksiin, on hyviä juttuja, on hyvännäköinen, samat arvot ja samoja mielenkiinnon juttuja, seksi toimii, meillä on hauskaa yhdessä ja hänessä on vain se kuuluisa ”se jokin” mitä ei ole muissa. Hän on tavallaan se jota olen etsinyt rinnalleni ja se mitä haluan. Hän on minun elämäni rakkaus ja hänenlaista ei toista ole.
Ainoa asia mikä meillä ei kohtaa on lasten saaminen. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Itse olen aina halunnut lapsia, mutta tuntuu että nyt pitäisi sitten valita elämäni rakkauden ja lasten hankinnan väliltä. En missään tapauksessa aio painostaa miestäni lasten hankkimiseen tai pakottaa siihen. En myöskään lähde kiristämään.
Jos valitsen lapset, joutuisin jättämään nykyisen mieheni ja heittämään luultavasti sen suhteen onneni menemään ja tyytymään niin sanotusti ihan hyvään mieheen mikäli löytäisin jonkun ja hankkisin ne lapset.
En ole miehelleni puhunut tästä vielä. Ikää meillä on 27 ja 29 vuotta. Mies on siis vanhempi.
Onko joku valinnut ne lapset tai jäänyt suhteeseen saamatta lapsia koskaan? Miten tämä on vaikuttanut elämäänne?
Kommentit (46)
Miksi hänen jälkeensä muka tulisi vain joku johon tyytyä?
Lastenhankinnasta ei kenenkään tule luopua toisen takia. Mies herää lapsihaluihin sitten nelikymppisenä ja hän menee ja tekee ne. Sinä jäät siinä vaiheessa yksin ja ilman lapsia, mutta miehelle ilmestyi perhe, kun luonto kutsui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet valmis luopumaan lapsihaaveista, niin jatka miehen kanssa. Mutta ala oleta, etta miehen mieli muuttuu.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, mutta niin pain etta mies halusi lapsia ja mina en. (Suhteemme alussa han ei halunnut, mutta mieli muuttui.) Lusikat meni jakoon, en edelleenkaan halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.
Niinhän se varmaan olisi pitänyt tehdä. Itse ihastuin saman tien mieheen ja meillä oli heti kemiaa.
Surettaa tilanne, koska päätös ei ole helppo. Ei tuo lapsiasia oikeastaan edes silloin tapailuvaiheessa edes mielessä käynyt kun olin vain niin hullaantunut. Tämä lapsiasia kävi ilmi lähinnä miehen sivukommenttina kun puhuimme yleisesti ottaen lapsista.
Ap
Miehenä sanoisin, että hän on sen ikäinen, että voi vielä hyvinkin tulla toisiin ajatuksiin lapsen hankinnan suhteen. Vaikka ei sen varaan tietysti voi kaikkea panna.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen jälkeensä muka tulisi vain joku johon tyytyä?
Lastenhankinnasta ei kenenkään tule luopua toisen takia. Mies herää lapsihaluihin sitten nelikymppisenä ja hän menee ja tekee ne. Sinä jäät siinä vaiheessa yksin ja ilman lapsia, mutta miehelle ilmestyi perhe, kun luonto kutsui.
Itse en nyt tuohon yleistykseen jaksa uskoa. Kaikki eivät vain halua lapsia eikä mieli välttämättä muutu ollenkaan. Tulevaisuutta nyt kukaan ei voi ennustaa, mutta itse en usko että toista ns. saman kaltaista tulisi vastaan tai ainakin todennäköisyys on pieni. En ihastu, varsinkaan rakastu, helposti muutenkaan. Teoriassa on mahdollista etten löydä toista, jolloin en saa niitä lapsia enkä puolisoa (lasten hankkiminen yksin ei ole vaihtoehto).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten vaihtoon tai vain nautitte vähemmän vakavasta kunnes tapaat miehen joka haluaa lapsia. Etkä vain mene "oops vahinko" mielessä tulemaan hänelle raskaaksi. Et saa häntä "lukkoon" sillä, saat hänet vain katkeroitumaan ja jättämään sinut yyhooksi.
En nyt kovin montaa vuotta kuitenkaan ap odottelisi sen miehen mielen muuttumista. Ehkä se ei muutu koskaan, tai muuttuu kun on sinulle jo liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.
Niinhän se varmaan olisi pitänyt tehdä. Itse ihastuin saman tien mieheen ja meillä oli heti kemiaa.
Surettaa tilanne, koska päätös ei ole helppo. Ei tuo lapsiasia oikeastaan edes silloin tapailuvaiheessa edes mielessä käynyt kun olin vain niin hullaantunut. Tämä lapsiasia kävi ilmi lähinnä miehen sivukommenttina kun puhuimme yleisesti ottaen lapsista.
Ap
ei kukaan oikeassa elämässä ora lapsihaaveita heri kättelyssä puheeksi, niin tapahtuu vain av- maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanoisin, että hän on sen ikäinen, että voi vielä hyvinkin tulla toisiin ajatuksiin lapsen hankinnan suhteen. Vaikka ei sen varaan tietysti voi kaikkea panna.
Voi olla, mutta juurikin se on ongelma kun sitä ei voi tietää. Se voi muuttua tai sitten ei. Kaikki eivät niitä lapsia halua ja moni tietää sen jo nuorena ettei halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siitä nyt ei tule pidemmän päälle mitään, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Voihan mies tietysti muuttaa mielensä, mutta jollei, niin tästä kyllä varmastikin muodostuu kynnyskysymys, kyllä se suvunjatkamisvietti on sen verran vahva.
Sanon vielä senkin että vaikka tämä mies tuntuu siltä ainoalta oikealta eikä ketään hänenlaistaan voi toista olla, niin tämä on vain hormonien aiheuttama kemiallinen reaktio jolla aivosi saadaan tälläisen illusion valtaan. Usko tai älä, tämä mies ei ole läheskään niin ihmeellinen kuin nyt luulet, ja yhtä hyviä tai vielä parempia on paljon muitakin.
Vierailija kirjoitti:
No sitten vaihtoon tai vain nautitte vähemmän vakavasta kunnes tapaat miehen joka haluaa lapsia. Etkä vain mene "oops vahinko" mielessä tulemaan hänelle raskaaksi. Et saa häntä "lukkoon" sillä, saat hänet vain katkeroitumaan ja jättämään sinut yyhooksi.
Itse en voisi koskaan sellaista petosta toiselle tehdä että hankkiutuisin tahallani raskaaksi muka vahingossa. En myöskään hyväksy sellaista tekoa keneltäkään.
Ei kukaan voi myöskään ennustaa sitä että sitten joskus myöhemmin tapaa sitten sen hyvän yksilön joka ne lapset haluaa. Mies haluaa vakavan suhteen ja niin itsekin. Ei meistä kumpikaan tuollaiseen ei-niin-vakavaan lähtisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsi sen etten saa koskaan lapsia miehen takia. Meillä on miehen kanssa 12 vuotta ikäeroa ja miehellä oli jo lapsi aiemmasta avioliitosta. Hän teki selväksi heti, että ikinä ei enää lapsihommiin ryhdy, oli ollut aika traumaattinen kokemus se ensimmäinenkin lapsi. Ja koki lisäksi tavatessamme, nelikymppisenä jo itsensä liian vanhaksikin enää lapsiperhetouhuun. Minä olin aina ajattelut että haluaisin pari lasta, mutta ei se mikään ihan ehdoton hinku tai vauvakuume ollut koskaan. Valitsin siis ottaa rakastamani miehen ja luopua lapsiajatuksista. Nyt ikää 45 ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Elämä on ollut tosi mukavaa ja helppoa lapsettomana, enkä koe kaipaavani millään tapaa sitä että olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No siitä nyt ei tule pidemmän päälle mitään, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Voihan mies tietysti muuttaa mielensä, mutta jollei, niin tästä kyllä varmastikin muodostuu kynnyskysymys, kyllä se suvunjatkamisvietti on sen verran vahva.
Sanon vielä senkin että vaikka tämä mies tuntuu siltä ainoalta oikealta eikä ketään hänenlaistaan voi toista olla, niin tämä on vain hormonien aiheuttama kemiallinen reaktio jolla aivosi saadaan tälläisen illusion valtaan. Usko tai älä, tämä mies ei ole läheskään niin ihmeellinen kuin nyt luulet, ja yhtä hyviä tai vielä parempia on paljon muitakin.
Mistä tiedät että voi olla parempiakin? Moni tuohon uskottuaan on jäänyt yksin. Itse kyllä tiedän sen tunteen kun oikeasti kolahtaa eikä tosiaan kuulu siihen sakkiin mitä on 13 tusinassa.
Ap: harmillinen tilanne. En osaa muuta neuvoa antaa kuin että punnitset kumpi on sinulle lopulta tärkeämpi. Se itselle täydellinen kumppani ja sitä kautta hyvä parisuhde vai lapset mahdollisesti sen ”ihan hyvän” kanssa. Molemmissa tapauksissa saatat katkeroitua ja ongelmia tulla myöhemmin. Toki teoriassa on mahdollista että löydät vastaavan yhtä ihanan miehen, mutta todennäköisyydet eivät ole sinun puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvominen on turhaa, mutta tärkeimmät kriteerit poikaystävälle (isäehdokkaalle) ovat halu (ja kyky) saada lapsia sekä halu ja kyky huolehtia perheestä.
Poikaystäväsi ei nyt vastaa sinun suurimpaan haaveeseesi, niin lämpimästi suosittelen laittamaan herran kiertoon ja jatkamaan etsimistä.
Tein virheen nuoren, koska kuvittelin 'kaikkien' haluavan jossain vaiheessa lapsia ja velojen olevan marginaalissa. En siis avoimesti kertonut haaveistani ennen kuin halusin nämä haaveet toteuttaa ja mies ei halunnutkaan lapsia, koskaan. Tein saman virheen jopa kaksi kertaa. Nyt sitten jännitän melkein 4-kymppisenä, että saanko uuden miehen kanssa lapsia vai en. Nyksällä on omia isompia lapsia, niin ei ole katastrofi, jos emme saa yhteisiä.
Lähetä se tänne, mäkään en halua lapsia.
Tai mitä jos hän ei halua lapsia.. Sun kanssa
Minkä ikäisiä olette? Miksi mies ei halua lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.
Niinhän se varmaan olisi pitänyt tehdä. Itse ihastuin saman tien mieheen ja meillä oli heti kemiaa.
Surettaa tilanne, koska päätös ei ole helppo. Ei tuo lapsiasia oikeastaan edes silloin tapailuvaiheessa edes mielessä käynyt kun olin vain niin hullaantunut. Tämä lapsiasia kävi ilmi lähinnä miehen sivukommenttina kun puhuimme yleisesti ottaen lapsista.
Ap
Kun sivu kommentti tuli, kai kerroit miehelle omat ajatuksesi?
Kuinka kauan te ap olette olleet yhdessä? Jos mies todella rakastaa sinua, on hyvin mahdollista että hän taipuu tahtoosi myöhemmin. Sinuna keskustelisin miehen kanssa, kertoisin että haaveilet lapsista.
Alue: Aihe vapaa
Lapsien hankkiminen on sen kokoluokan kriteeri että yhteensopivuus siinä kannattaa valmistaa jo ihan deittailun alkumetreillä, ettei löydä sitten myöhemmin itseään tuollaisesta tilanteesta.