Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja epätodellinen olo???!!!
Kommentit (26)
En tiedä mutta kovin montaa ketjua ei taas ole tarvinnut lukea ennen kuin tuon olon saavutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on todella epätodellinen olo. Ja ajatukset kiertävät kehää. Syvä masennus kun mikään ei tunnu miltään ja pakkoajatukset vaan rullaa päässä
Jonkinverran voi myös itse vaikuttaa siihen, minkälaisessa todellisuudessa haluaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätodellista oloa ei ole ollut. Syvää ahdistusta ja epätoivoa ollut. En edes tiedä mitä tuo epätodellinen olo tarkoittaa. Psykoosiako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä välillä voi tulla epätodellista oloa jos on masentunut. Mulla ainakin oli mutta se meni onneksi nopeasti ohi.
Masennukseen kuuluu epätodellinen olo. Sen(kin) takia se on niin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dissosiaatiota? Derealisaatiota? Depersonalisaatiota? Noita voi elämänsä aikana kokea ilman masennustakin joskus tyyliin kuka vain. Yleensä liittyy toki mt-häiriöihin. Etenkin traumataustaan.
En tiedä, kuuluuko varsinaisesti masennukseen vai epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, joka itsellä myöhemmin diagnosoitiin, mutta pahimpina ahdistuksen aikoina olen kärsinyt derealisaatiosta (ympäristön vieraaksi kokeminen). Kaikki näytti silloin oudolta, ympäristön värit jne. Kaupassa lattia tuntui keikkuvan. Depersonalisaatiota (itsensä vieraaksi kokemista) esiintyy myös joillain. Silloin oman kehonsa tuntee vieraaksi ja tuntuu kuin katselisi itseään ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla masennukseen liittyy monesti epätodellinen olo. Mietin omia virheitäni ja menneisyyden traumojani, ja näihin mietteisiin liittyy sellainen epätodellinen olo, että näinkö tämä elämä meni. Vähän kuin olisin keskellä painajaista. En usko, että tämä on dissosiaatiota, se kai tuntuisi toisenlaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistukseen ainakin kuuluu depersonalisaatiota (itsensä vieraaksi kokemista) ja derealisaatiota (ympäristön vieraaksi kokemista). Minulla on joskus noita, se tuntuu siltä kuin katselisi tilannetta jotenkin ulkopuolelta tai menisi autopilotilla eikä olisi läsnä. Oma toiminta voi tuntua vieraalta, tyyliin "kuka tässä kävelee ja puhuu?" tai voi tuntua että kaikki muut ovat kaukana "oikeassa maailmassa" ja itse katselee menoa jostain kuplasta. Voi myös tulla hulluksi tulemisen pelkoa, tuntuu että vain näyttelee normaaiia kuin jossain elokuvassa.
Minulla näitä on melko harvoin ja ne kestävät max. tunnin-pari kerralla. Usein väsymys pahentaa niitä. Tiedän joitakin ihmisiä, joilla on epätodellinen olo kestänyt monta viikkoa.
Mulla tätä oloa on kestänyt jo kohta neljä kuukautta. Masennus on siis myös kovaa. Aloitettiin masennuslääke jo aikasemmin kovalla annoksella ja se oli liikaa mulle. Nyt on vajaa kolme viikkoa ollut käytössä sama mutta pienemmällä annoksella. Ei ainakaan vielä näy helpotusta, no ehkä nukkuminen on vähän parantunut vaikka imovanea täytyy vielä käyttää. Missä ajassa masennuslääke yleensä auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän joitakin ihmisiä, joilla on epätodellinen olo kestänyt monta viikkoa.
Mulla on ollut koko elämän ajan, olen 34 v. Uskon silti vahvasti vielä joskus parantuvani, kun tälle on löytynyt syy ja nimi (traumoista johtuva dissosiaatiohäiriö). Tuskallistahan tämä on, mutta täytyy vain olla armollinen itselleen, sillä tämä ei tahtomalla lähde mihinkään.
Luulin tätä oloa muuten pitkään kilpparivajauksesta johtuvaksi aivosumuksi.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen ainakin kuuluu depersonalisaatiota (itsensä vieraaksi kokemista) ja derealisaatiota (ympäristön vieraaksi kokemista). Minulla on joskus noita, se tuntuu siltä kuin katselisi tilannetta jotenkin ulkopuolelta tai menisi autopilotilla eikä olisi läsnä. Oma toiminta voi tuntua vieraalta, tyyliin "kuka tässä kävelee ja puhuu?" tai voi tuntua että kaikki muut ovat kaukana "oikeassa maailmassa" ja itse katselee menoa jostain kuplasta. Voi myös tulla hulluksi tulemisen pelkoa, tuntuu että vain näyttelee normaaiia kuin jossain elokuvassa.
Minulla näitä on melko harvoin ja ne kestävät max. tunnin-pari kerralla. Usein väsymys pahentaa niitä. Tiedän joitakin ihmisiä, joilla on epätodellinen olo kestänyt monta viikkoa.
Mulla on kyllä ollut tuollainen olo jo vuosia. 🤔 Niin kauan, että siitä on tullut normaali tila. Tajusin nimittäin vasta viime vuonna, että kaikki tuntuu koko ajan epätodelliselta ja irralliselta. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaisia mielen harjoituksia ja pakottaa itseni olemaan läsnä, mutta eivät ne auta mitään. En tiedä mikä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen ainakin kuuluu depersonalisaatiota (itsensä vieraaksi kokemista) ja derealisaatiota (ympäristön vieraaksi kokemista). Minulla on joskus noita, se tuntuu siltä kuin katselisi tilannetta jotenkin ulkopuolelta tai menisi autopilotilla eikä olisi läsnä. Oma toiminta voi tuntua vieraalta, tyyliin "kuka tässä kävelee ja puhuu?" tai voi tuntua että kaikki muut ovat kaukana "oikeassa maailmassa" ja itse katselee menoa jostain kuplasta. Voi myös tulla hulluksi tulemisen pelkoa, tuntuu että vain näyttelee normaaiia kuin jossain elokuvassa.
Minulla näitä on melko harvoin ja ne kestävät max. tunnin-pari kerralla. Usein väsymys pahentaa niitä. Tiedän joitakin ihmisiä, joilla on epätodellinen olo kestänyt monta viikkoa.
Mulla on kyllä ollut tuollainen olo jo vuosia. 🤔 Niin kauan, että siitä on tullut normaali tila. Tajusin nimittäin vasta viime vuonna, että kaikki tuntuu koko ajan epätodelliselta ja irralliselta. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaisia mielen harjoituksia ja pakottaa itseni olemaan läsnä, mutta eivät ne auta mitään. En tiedä mikä auttaisi.
Jos se on dissosiaatiota (voihan toki olla muutakin), niin ei siihen tahto auta. Oireen aiheuttanut juurisyy pitäisi selvittää ja purkaa pois. Helpottaako sulla se olo koskaan, missään tilanteessa? Itsellä helpottaa, kun johonkin stressaavaan asiaan on tullut/tulossa helpotus, tai saan itkettyä oikein antaumuksella. Väsymys pahentaa tätä ja pahimmillaan olo on aivan hirveä. Kuin jossain psykoosissa olisi.
-17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen ainakin kuuluu depersonalisaatiota (itsensä vieraaksi kokemista) ja derealisaatiota (ympäristön vieraaksi kokemista). Minulla on joskus noita, se tuntuu siltä kuin katselisi tilannetta jotenkin ulkopuolelta tai menisi autopilotilla eikä olisi läsnä. Oma toiminta voi tuntua vieraalta, tyyliin "kuka tässä kävelee ja puhuu?" tai voi tuntua että kaikki muut ovat kaukana "oikeassa maailmassa" ja itse katselee menoa jostain kuplasta. Voi myös tulla hulluksi tulemisen pelkoa, tuntuu että vain näyttelee normaaiia kuin jossain elokuvassa.
Minulla näitä on melko harvoin ja ne kestävät max. tunnin-pari kerralla. Usein väsymys pahentaa niitä. Tiedän joitakin ihmisiä, joilla on epätodellinen olo kestänyt monta viikkoa.
Mulla on kyllä ollut tuollainen olo jo vuosia. 🤔 Niin kauan, että siitä on tullut normaali tila. Tajusin nimittäin vasta viime vuonna, että kaikki tuntuu koko ajan epätodelliselta ja irralliselta. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaisia mielen harjoituksia ja pakottaa itseni olemaan läsnä, mutta eivät ne auta mitään. En tiedä mikä auttaisi.
Jos se on dissosiaatiota (voihan toki olla muutakin), niin ei siihen tahto auta. Oireen aiheuttanut juurisyy pitäisi selvittää ja purkaa pois. Helpottaako sulla se olo koskaan, missään tilanteessa? Itsellä helpottaa, kun johonkin stressaavaan asiaan on tullut/tulossa helpotus, tai saan itkettyä oikein antaumuksella. Väsymys pahentaa tätä ja pahimmillaan olo on aivan hirveä. Kuin jossain psykoosissa olisi.
-17
Ihan hetkittäin se saattaa helpottaa. Sellaisissa tilanteissa, kun ei ole stressiä, ahdistusta tai muitakaan negatiivisia tunteita. Tätä ei tapahdu kovin usein, koska olen ihan hirveä stressaaja. Esim. sosiaaliset tilanteet jännittävät kamalasti ja niissä en koskaan pysty olemaan läsnä. Eli onko tuo dissosiaatiohäiriö tavallaan yritys paeta ahdistavaa tilannetta? Täytyypä lukea aiheesta lisää.
Alue: Aihe vapaa
juu