Ihanaa olla kotirouva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän aikaa kivaa, mutta sitten iskee mökkihöperyys ja rahapula ja juttuseuraa alkaa etsiä vaikka vauva.fistä.

Muista eläke, muista ero, muista sairaus ja kuolema. Kaikki nämä voi lävähtää naamalle ja qusessa oot. Ja taskurahan lähde hyytyä ja alkaa taloudellinen kontrollointi ja painostus.

Tuhannet naiivit naiset joutuvat heitteille kun äijä kyllästyy ja nostaa kytkintä. Kannattaa pitää koulutus tuoreena ja verkostot kunnossa.

Nämä kaikki on otettu huomioon ennen kotoilua. Ei huolta huomisesta missään tilanteessa.

Niin varmasti. Ja silti olet niin yksinäinen, että tänne änkeät. Ja niin epävarma että uskottelet.

Ai, pelkästään yksinäisetkö täällä käy? Sinäkin? Epävarmuutta en tunne mistään, minulla on asiat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lähden kohta tapaamaan rakastajaani. En elä kultaisessa häkissä kuten eräs.

T. Hyvää vapaapäivää!

Valintojen maailma. Kun on saanut kaikin tavoin parhaan ja itselleen sopivan miehen, ei ole tarvetta pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Ei ole provo. Olin vain eilen niin hyvällä fiiliksellä kun sain niin paljon aikaan ja yllätyin, että tänne on tullut jatkokeskustelua. Ap

Jos aikuinen ihminen panostaa täysillä kotihommiin, hän todennäköisesti saakin paljon aikaiseksi. Kotihommissa on vain se ongelma, että esim. lapsettomassa taloudessa niitä ei riitä loputtomasti. Kaappeja ja laatikoita on vain rajallinen määrä nuohottavaksi. Toisekseen kotityö on yksinäistä ja itseään toistavaa työtä. Kun sitä tekee ainoana työnä vuosikausia, se kysyy pitkää pinnaa ja kykyä sietää yksinoloa ja erillisyyden tunnetta yhteiskunnasta.

En ihmettele, että aloitus poikii närkästyneitäkin kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä miten vaikea on tehdä työtä josta ei saa palkkaa ja jota tehdään aina yksin ja joka ei vaadi minkäänlaista osaamista eikä anna mahdollisuuksia kehittää itseään tai edetä mihinkään. Kotityö ei myöskään koskaan valmistu ja perheenjäsenet ottavat sen itsestäänselvyytenä ja tulevat iltaisin sotkemaan koko tehdyn työn. En käyttäisi kotona olemisesta ja siellä tehtävästä työstä sanaa kotoilu. Kotoilu kuulostaa kepeältä ja hauskalta pikku puuhailulta, mitä kotona tehtävä työ ei mielestäni ole.

Mä pidän omaa tilannettani ihan parhaana - kotona enimmän aikaa, saan puuhastella omiani, ja meillä kyllä käy myös siivooja. Itse maksan, enkä muutenkaan millään muotoa elä kenenkään siivellä. Silloin kun huvittaa, käyn tekemässä muutaman päivän työkeikan, tekee hyvää ihan noin sosiaalisessa mielessä ja vaihtelun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Ei ole provo. Olin vain eilen niin hyvällä fiiliksellä kun sain niin paljon aikaan ja yllätyin, että tänne on tullut jatkokeskustelua. Ap

Jos aikuinen ihminen panostaa täysillä kotihommiin, hän todennäköisesti saakin paljon aikaiseksi. Kotihommissa on vain se ongelma, että esim. lapsettomassa taloudessa niitä ei riitä loputtomasti. Kaappeja ja laatikoita on vain rajallinen määrä nuohottavaksi. Toisekseen kotityö on yksinäistä ja itseään toistavaa työtä. Kun sitä tekee ainoana työnä vuosikausia, se kysyy pitkää pinnaa ja kykyä sietää yksinoloa ja erillisyyden tunnetta yhteiskunnasta.

En ihmettele, että aloitus poikii närkästyneitäkin kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä miten vaikea on tehdä työtä josta ei saa palkkaa ja jota tehdään aina yksin ja joka ei vaadi minkäänlaista osaamista eikä anna mahdollisuuksia kehittää itseään tai edetä mihinkään. Kotityö ei myöskään koskaan valmistu ja perheenjäsenet ottavat sen itsestäänselvyytenä ja tulevat iltaisin sotkemaan koko tehdyn työn. En käyttäisi kotona olemisesta ja siellä tehtävästä työstä sanaa kotoilu. Kotoilu kuulostaa kepeältä ja hauskalta pikku puuhailulta, mitä kotona tehtävä työ ei mielestäni ole.

Kotirouvilla on aikaa harrastaa, tavata ystäviä, matkustaa, nukkua pitkään ja urheilla, minkä vuoksi heille ollaan kateellisia. Suurimmalla osalla ei ole varakasta miestä, joka on valmis tuon kustantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoilu on aivan ihanaa, jos se sopii omaan luonteeseen ja siitä oikeasti nauttii! Itsekin tykkään siivoilla ja touhuilla koko ajan kaikenlaista ilman, että se tuntuu joltain kotiapulaisena hääräämiseltä. Ymmärrän hyvin myös niitä uraihmisiä, jotka eivät samalla tavalla viihdy arjen askareiden parissa. On vain niin ihanaa olla kotona etten vaihtaisi tätä mihinkään!

Olet samanlainen kuin minä. Nautin todella siivoamisesta, siis siitä että saa kerrankin siivota rauhassa ja perusteellisesti ilman kiirettä. Töissä ollessani siihen ei ollut koskaan aikaa. Ap

Tätä en ymmärrä, että miten joillakin voi olla koti niin epäsiisti ja rojua täynnä, että siäen siivoamisessa menee hirveästi aikaa? Vaikka olemme mieheni kanssa töissä arjet ja lapsia on, niin ei meidän kotimme ole mikään rojuvarasto ja likainen läävä. Elämänhallinnassa pitää olla pahasti vikaa, jos kotinsa huonossa kunnossa pitää ja ymmärrän, että silloin ei töitäkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olisit heti sanonut, että olet 72 ja odotat uutta lonkkaa.

Kaikki me eräänä päivänä eläkkeellä olemme. Mutta kaikilla ei ole alkuperäisosat kunnossa 😂

En ole eläkeikäinen ja tuskin tulen uutta lonkkaakaan tarvitsemaan. Mutta sen verran ilkeitä kommentteja, että lopetan tähän. Joku voi teeskennellä rauhassa olevansa ap, ole hyvä.

Täällä on aika ajoin kotirouvakeskusteluja, joihin tulee aina samantyyppisiä ilkeitä kommentteja. Älä välitä, kateutta se vain on. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Eihän tämä aloitus aiheuttanut millään tavoin mitään isompaa närkästystä ja viesti tulvaa, vaan päinvastoin viestit ovat laimeita ja tavallisia. Tämäkin aihe on puitu täällä triljoona kertaa, joten ei sitä kukaan enää jaksa niin innostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kahdeksan vuotta kotona lasten kanssa ja kun pääsin taas töihin, niin se oli ihanaa! Lapset ovat jo teinejä, kotona on siistiä ja pihatöitäkään ei juuri nyt ole, joten kyllä ainakin minulla aika kävisi pitkäksi kotosalla.

Onneksi työni on tosi mukavaa ja rahakaan ei ole sen täky, sillä meillä on sitä ihan mukavasti. En saisi kotona mitenkään aikaani kulumaan, vaan ap:n tavoin luuhaisin varmaan tuntikausia av:lla, pelaisin jotain, tuijottaisin telkkaa ja tylsistyisin täydellisesti. Jos sitä olisi tiedossa toistaiseksi, niin tulisin hulluksi.

Te "uratykit" jotka ette keksi mitään sisältöä elämään paitsi työn, olette säälittäviä! :D ja vielä ylpeilette sillä! Eihän se kerro ku teidän puuttellisesta ajattelukyvystä ja mielikuvituksen puutteesta. Maailma on täynnä tekemistä!

Surullista aina välillä lukea kommentteja kuinka on kauheaa jos joutuu työttömäksi, tai jää eläkkeelle - kun ei keksi mitään tekemistä!? Joillekin tuntuu olevan ihan vaan vuosilomankin vietto vaikeeta kun ollaan niin uraorientoituneita. Toisaalta vähän samahan se on kuin jos sanoo että ei ole mitään syytä elää jos tulee avioero, tai sen jälkeen kun lapset on muuttaneet pois kotoa. Miksei pysty elämään ihan vaan itseään varten? Ainakin vanhempi polvihan kyllä on kasvatettu niin että "ei mulle koskaan ikinä mitään", aina pitää kaikki muut asettaa etusijalle ja olla itse mahdollisimman vaatimaton ja surkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Ei ole provo. Olin vain eilen niin hyvällä fiiliksellä kun sain niin paljon aikaan ja yllätyin, että tänne on tullut jatkokeskustelua. Ap

Jos aikuinen ihminen panostaa täysillä kotihommiin, hän todennäköisesti saakin paljon aikaiseksi. Kotihommissa on vain se ongelma, että esim. lapsettomassa taloudessa niitä ei riitä loputtomasti. Kaappeja ja laatikoita on vain rajallinen määrä nuohottavaksi. Toisekseen kotityö on yksinäistä ja itseään toistavaa työtä. Kun sitä tekee ainoana työnä vuosikausia, se kysyy pitkää pinnaa ja kykyä sietää yksinoloa ja erillisyyden tunnetta yhteiskunnasta.

En ihmettele, että aloitus poikii närkästyneitäkin kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä miten vaikea on tehdä työtä josta ei saa palkkaa ja jota tehdään aina yksin ja joka ei vaadi minkäänlaista osaamista eikä anna mahdollisuuksia kehittää itseään tai edetä mihinkään. Kotityö ei myöskään koskaan valmistu ja perheenjäsenet ottavat sen itsestäänselvyytenä ja tulevat iltaisin sotkemaan koko tehdyn työn. En käyttäisi kotona olemisesta ja siellä tehtävästä työstä sanaa kotoilu. Kotoilu kuulostaa kepeältä ja hauskalta pikku puuhailulta, mitä kotona tehtävä työ ei mielestäni ole.

Kotirouvilla on aikaa harrastaa, tavata ystäviä, matkustaa, nukkua pitkään ja urheilla, minkä vuoksi heille ollaan kateellisia. Suurimmalla osalla ei ole varakasta miestä, joka on valmis tuon kustantamaan.

Jaa, kyllä minulla on aikaa tehdä kaikkia luettelemiasi asioita, vaikka töissä olenkin. Herään viikko loppuisi kin viimeistään puoli kasilta, joten nukkuminenkaan ei ole se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Ei ole provo. Olin vain eilen niin hyvällä fiiliksellä kun sain niin paljon aikaan ja yllätyin, että tänne on tullut jatkokeskustelua. Ap

Jos aikuinen ihminen panostaa täysillä kotihommiin, hän todennäköisesti saakin paljon aikaiseksi. Kotihommissa on vain se ongelma, että esim. lapsettomassa taloudessa niitä ei riitä loputtomasti. Kaappeja ja laatikoita on vain rajallinen määrä nuohottavaksi. Toisekseen kotityö on yksinäistä ja itseään toistavaa työtä. Kun sitä tekee ainoana työnä vuosikausia, se kysyy pitkää pinnaa ja kykyä sietää yksinoloa ja erillisyyden tunnetta yhteiskunnasta.

En ihmettele, että aloitus poikii närkästyneitäkin kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä miten vaikea on tehdä työtä josta ei saa palkkaa ja jota tehdään aina yksin ja joka ei vaadi minkäänlaista osaamista eikä anna mahdollisuuksia kehittää itseään tai edetä mihinkään. Kotityö ei myöskään koskaan valmistu ja perheenjäsenet ottavat sen itsestäänselvyytenä ja tulevat iltaisin sotkemaan koko tehdyn työn. En käyttäisi kotona olemisesta ja siellä tehtävästä työstä sanaa kotoilu. Kotoilu kuulostaa kepeältä ja hauskalta pikku puuhailulta, mitä kotona tehtävä työ ei mielestäni ole.

Kotirouvilla on aikaa harrastaa, tavata ystäviä, matkustaa, nukkua pitkään ja urheilla, minkä vuoksi heille ollaan kateellisia. Suurimmalla osalla ei ole varakasta miestä, joka on valmis tuon kustantamaan.

Jaa, kyllä minulla on aikaa tehdä kaikkia luettelemiasi asioita, vaikka töissä olenkin. Herään viikko loppuisi kin viimeistään puoli kasilta, joten nukkuminenkaan ei ole se juttu.

Riippuu siitäkin mitä työtä tekee. Omalla alallani on pitkät työpäivät ja myös työmatkoja. Lasten menot, omat työt ja harrastukset vaativat niin paljon yhteensovittamista, että töissä ollessa omaa aikaa jäi hyvin vähän, vaikka oli siivooja ja lastenhoitajakin välillä. Kotona on mahdollista myös kehittää itseään ammatillisesti, joten en toisaalta ihmettele, jos vaikka se kateutta herättääkin. Mukava elämä ilman taloushuolia siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tämä provo herättää noin negatiivisia tunteita. Aloitus ei ensinnäkään ole todellinen ja toisekseen kotiäidin tai kotirouvan työ pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Muistan kun itse olin lapsi ja isäni oli sairauseläkkeellä keuhkosairauden vuoksi. Meillä oli iso perhe ja äiti kävi töissä. Isän työpanoksesta (sen mukaan miten hän jaksoi) oli suuri hyöty meille muille. Välillä hän väsyi siihen, että hän oli aina yksin ja työ oli yksitoikkoista kodinhoitoa, mutta itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenikään vähätellä hänen työtään.

Ei ole provo. Olin vain eilen niin hyvällä fiiliksellä kun sain niin paljon aikaan ja yllätyin, että tänne on tullut jatkokeskustelua. Ap

Jos aikuinen ihminen panostaa täysillä kotihommiin, hän todennäköisesti saakin paljon aikaiseksi. Kotihommissa on vain se ongelma, että esim. lapsettomassa taloudessa niitä ei riitä loputtomasti. Kaappeja ja laatikoita on vain rajallinen määrä nuohottavaksi. Toisekseen kotityö on yksinäistä ja itseään toistavaa työtä. Kun sitä tekee ainoana työnä vuosikausia, se kysyy pitkää pinnaa ja kykyä sietää yksinoloa ja erillisyyden tunnetta yhteiskunnasta.

En ihmettele, että aloitus poikii närkästyneitäkin kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä miten vaikea on tehdä työtä josta ei saa palkkaa ja jota tehdään aina yksin ja joka ei vaadi minkäänlaista osaamista eikä anna mahdollisuuksia kehittää itseään tai edetä mihinkään. Kotityö ei myöskään koskaan valmistu ja perheenjäsenet ottavat sen itsestäänselvyytenä ja tulevat iltaisin sotkemaan koko tehdyn työn. En käyttäisi kotona olemisesta ja siellä tehtävästä työstä sanaa kotoilu. Kotoilu kuulostaa kepeältä ja hauskalta pikku puuhailulta, mitä kotona tehtävä työ ei mielestäni ole.

Kotirouvilla on aikaa harrastaa, tavata ystäviä, matkustaa, nukkua pitkään ja urheilla, minkä vuoksi heille ollaan kateellisia. Suurimmalla osalla ei ole varakasta miestä, joka on valmis tuon kustantamaan.

Kotona työtä tekeviä ihmisiä on hyvin erilaisia. Jos ajattelen esim. omaa isääni, joka teki sitä työtä vuosia, ei hän matkustanut, eikä harrastanut eikä tavannut ystäviä. Äidin työ toi niukan elannon, johon isän eläke hiukan auttoi. Isä oli sairas eikä jaksanut urheilla ja kaikki hänen ystävänsä olivat työssäkäyviä miehiä. Hän teki sitkeästi tylsää työtä vuodesta toiseen kodin vankina perheensä eteen.

Anoppinikin oli kotirouva eikä koskaan shoppaillut eikä matkustellut. Appi oli rakennuksilla töissä, eikä hän mikään varakas mies ollut. He olivat hyvinkin vaatimaton pariskunta, jotka eivät koko elämänsä aikana taitaneet tehdä edes yhtään kesälomareissua. Todennäköisesti kotiäideistä ja-rouvistakin vain hyvin pieni osa on oikeasti varakkaissa oloissa eläviä, kahviloissa ja shoppailemassa aikaansa viettäviä ihmisiä.

Ap ajatteli sitten kaivaa verta nenästään :) Ei vaiskaan. Provohan tämä on. Kukaan "oikea" järkevä kotiäiti/rouva ei ikinä missään julista hyvää ja onnellista elämäänsä koska paskaa tulee taatusti niskaan. Paras vaan elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa. Suomalainen nainen on niin hyvin aivopesty että omasta perheestä huolehtiminen on suoraan saatanasta ja lopuksi joutuu sillan alle yksin ja hylättynä.

Vierailija kirjoitti:

Ap ajatteli sitten kaivaa verta nenästään :) Ei vaiskaan. Provohan tämä on. Kukaan "oikea" järkevä kotiäiti/rouva ei ikinä missään julista hyvää ja onnellista elämäänsä koska paskaa tulee taatusti niskaan. Paras vaan elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa. Suomalainen nainen on niin hyvin aivopesty että omasta perheestä huolehtiminen on suoraan saatanasta ja lopuksi joutuu sillan alle yksin ja hylättynä.

Tuollaista on tapahtunut mulle vain vauvapalstalla. En nyt julista onnellisuuttani kenellekään sen kummemmin, mutta kukaan ei ole paheksunut elämäntapaani. Jos on tarpeeksi tekemistä ja tyytyväinen omaan elämäänsä, ei ole tarvetta dissata tai surkutella ketään irl eikä netissäkään. 

No kyllä minä tiedän mitä raskas työnteko on kun olen monenlaista työtä tehnyt ennen lapsia. Ja toki olen myös opiskellut joten elämänkokemusta löytyy vaikka nykyään olenkin kotiäiti. En siis elä missään kuplassa.

Ja siksi osaankin arvostaa omaa elämääni ja olen kiitollinen joka päivä enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Muiden mielipiteistä en välitä koska me perheenä teemme omat päätöksemme ja valinnat. Tulemme toimeen omillamme niin kenenkään ei tarvitse murehtia että kuppaisin jotain tukia.

En osaa kuvitella koskaan sanovani, että ihanaa siivota. Onneksi puoliso kantaa siitä suuremman vastuun, kun tekee lyhyempää työpäivää.

Vierailija kirjoitti:

En osaa kuvitella koskaan sanovani, että ihanaa siivota. Onneksi puoliso kantaa siitä suuremman vastuun, kun tekee lyhyempää työpäivää.

Lounastauolta heitettynä: eipä kyllä minullakaan top50 listalle nousisi siivous. Eläkeajat parin vuoden päässä ja lisääntyneen vapaa-ajan käyttöä olen kyllä pohtinut. Uraorientoituneena en kokonaan töitä jätä, teen asiantuntijakeikkoja silloin tällöin. Mutta mukavaa kun on enemmän aikaa lukea ei-alan kirjallisuutta, opiskella jotain uutta, viettää aikaa mökillä kalastaen, marjastaen, hiihtäen tai metsässä samoillen.

Mutta kotirouvaksi en koskaan olisi halunnut vaikka se taloudellisesti olisi ollut mahdollista. Aika harvoille skandinaavinaisille se taitaa sopia pidemmän päälle, huippujohtajien vaimotkin nykyään akateemisia, monetkin korkeissa asemissa olevia. Joku Sirpa Selännekin yrittää löytää itselleen muutakin tekemistä kotirouvuuden lisäksi (TV-ohjelmat, ravintolan emännöinti..). Mutta jos joku kotirouva on onnellinen elämässään ja löytänyt elämälleen sisältöä kodin puunaamisesta niin hienoa, ei se minulta pois ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa kuvitella koskaan sanovani, että ihanaa siivota. Onneksi puoliso kantaa siitä suuremman vastuun, kun tekee lyhyempää työpäivää.

Lounastauolta heitettynä: eipä kyllä minullakaan top50 listalle nousisi siivous. Eläkeajat parin vuoden päässä ja lisääntyneen vapaa-ajan käyttöä olen kyllä pohtinut. Uraorientoituneena en kokonaan töitä jätä, teen asiantuntijakeikkoja silloin tällöin. Mutta mukavaa kun on enemmän aikaa lukea ei-alan kirjallisuutta, opiskella jotain uutta, viettää aikaa mökillä kalastaen, marjastaen, hiihtäen tai metsässä samoillen.

Mutta kotirouvaksi en koskaan olisi halunnut vaikka se taloudellisesti olisi ollut mahdollista. Aika harvoille skandinaavinaisille se taitaa sopia pidemmän päälle, huippujohtajien vaimotkin nykyään akateemisia, monetkin korkeissa asemissa olevia. Joku Sirpa Selännekin yrittää löytää itselleen muutakin tekemistä kotirouvuuden lisäksi (TV-ohjelmat, ravintolan emännöinti..). Mutta jos joku kotirouva on onnellinen elämässään ja löytänyt elämälleen sisältöä kodin puunaamisesta niin hienoa, ei se minulta pois ole.

Eihän tuo ap missään kertonut, että ainoa elämänsisältö olisi siivoaminen. 

Vierailija kirjoitti:

En osaa kuvitella koskaan sanovani, että ihanaa siivota. Onneksi puoliso kantaa siitä suuremman vastuun, kun tekee lyhyempää työpäivää.

Seuraavaksi siivousprovo. Ihanaa kun saa siivota! Eihän se voi pitää paikkansa, että joku oikeasti pitää siivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän omaa tilannettani ihan parhaana - kotona enimmän aikaa, saan puuhastella omiani, ja meillä kyllä käy myös siivooja. Itse maksan, enkä muutenkaan millään muotoa elä kenenkään siivellä. Silloin kun huvittaa, käyn tekemässä muutaman päivän työkeikan, tekee hyvää ihan noin sosiaalisessa mielessä ja vaihtelun vuoksi.

Mulla vähän sama, lapset päiväkodissa (ovat jo 5 ja 6) ja minä teen töitä 1-2 päivää viikossa, toisinaan on myös vapaa viikkoja. Työkeikkoja voin ottaa tuohon lisäksi niin paljon tai vähän kuin haluan. Rahaa saan sijoituksista :) elämä on rentoa ja ihanaa!