Kumpi ensin, asuntolaina vai lapsi?
Sekä minä, että puoliso olemme noin kolmekymppisiä. Olemme silmäilleet asuntomarkkinoita, sillä silmällä että muuttaisimme kaupunkikaksiosta isompaan ja perheystävällisempään asuntoon kauemmas kaupungista.
Laskiessani korkeamman asuntolainan mukanaan tuomia menoja, heräsin miettimään, että mites arjen rahoittaminen tapahtuu, jos jompi kumpi joutuu pois hetkeksi työelämästä . Itse haluaisin jossain vaiheessa lapsen ja iän puolesta varmaan täytyisi alkaa yrittää melko pian, joten se noin vuoden poissaolo työelämästä olisi siinä tapauksessa vääjäämättä edessä. Varmasti kaksiossakin pärjäisi ekan vuoden ja isompaa lainaa voisi hakea kun on palannut takaisin työelämään.
Kaipaisin ulkopuolisen näkemystä. Kumpi on järkevämpää? Ensin puitteet ja sitten lapsi, vai ensin lapsi ja puitteet ehtii luoda myöhemminkin? Miten itse toimit?
Kommentit (28)
N42 rauhoittuu vaan. Ei tässä kukaan sinua syyllistä omista valinnoistasi. Kunhan vaan vastataan ap:lle.
Saa varmaan olla eri mieltä tässäkin asiassa puolin ja toisin.
Jos uskoisin Minkkistä, niin ehditte erota jo ennen kuin lapsi on täyttänyt 3, joten aiva turha alkaa hankkimaan perheasuntoa.
Mikä v-tun perheasunto?
T: 41v vela 165m2 ok-talosta
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi perhekotia ennen kuin olisi perhettä edes tulossa. Vaikeudet lasten saannissa eivät tunnu olevan kovinkaan harvinaisia. Tietty, jos sellainen ns perhekoti olisi mieluisampi valinta ihan ilman sitä lastakin, niin miksei siinä tapauksessa tietenkin.
Jaa, me hankittiin, vaikka meille ei ihan omasta vapaasta tahdostamme tule koskaan lapsia. Tämä ajatus "perhekodeista" tosin tuntuu elävän kovin syvällä, kun jopa kiinteistönvälittäjä nihkeili ja olisi halunnut myydä asunnon (iso uudehko rivitaloasunto ns. lapsiperhealueelta) mieluummin jollekin lapsiperheelle, mutta myyjälle tietenkin kelpasi meidänkin rahat.
Mä ajattelen pikemminkin niin päin, että kun ei ole lasten kaltaisia menoeriä, niin pystyy tosissaan panostamaan siihen asumiseen, eli voi ostaa itselle neliöitä ja/tai laadukkaita asumisratkaisuja. Lapsiperheet asuvat sitten siellä missä rahat riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi perhekotia ennen kuin olisi perhettä edes tulossa. Vaikeudet lasten saannissa eivät tunnu olevan kovinkaan harvinaisia. Tietty, jos sellainen ns perhekoti olisi mieluisampi valinta ihan ilman sitä lastakin, niin miksei siinä tapauksessa tietenkin.
Haluaisitko määritellä mikä on perhekoti? Me ostimme 110 neliöisen paritalon, kaksi kerrosta, hyvältä alueelta. Ehkä tämä ei ole perhekoti kun on ne portaatkin mutta haluaisin vain kuulla määritelmän perhekoti.
Mutta joo, ehkäpä se työpaikka johon palata ja kohtuulliset tulot ennen lapsensaantia painavat kuitenkin enemmän kuin asunto.
-Se 37-vuotias joka ensimmäisen kerran lasta yrittämässä kun vihdoin vakituinen työpaikka ja jolle lapsettomaksi jääminen ei ole mikään suuri juttu jos niin käy.
Ei ehkä kannata lukea kaikkea juuri itseensä kohdistuvana loukkauksena? Määrittelen ns perhekodin sellaiseksi, jonka ihminen/ihmiset ostavat perhettä silmällä pitäen. Riippuu siis täysin niistä ihmisistä, jotka sitä kotia ovat ostamassa, että millaisia ominaisuuksia he kaipaavat perhekodiltaan. Joillain tämä ns perhekoti voi olla aivan samanlainen koti kuin missä he haluaisivat asua ilman lapsiakin, kuten jo aiemmassa viestissäni totesin. Toivottavasti vastaukseni lievitti aiheuttamaani mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä v-tun perheasunto?
T: 41v vela 165m2 ok-talosta
Sellainen, joka on hankittu siksi, että lapset mahtuisi sinne/ok matkat kouluun jne/turvallinen asuinalue/miten nyt kukakin haluaa perheensä kanssa asua. Sinulla ei ole perheasuntoa, eikä se ole mikään ongelma kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä v-tun perheasunto?
T: 41v vela 165m2 ok-talostaSellainen, joka on hankittu siksi, että lapset mahtuisi sinne/ok matkat kouluun jne/turvallinen asuinalue/miten nyt kukakin haluaa perheensä kanssa asua. Sinulla ei ole perheasuntoa, eikä se ole mikään ongelma kenellekään.
Näinpä. Me olemme siisteyttä rakastavia laiskamatoja, joille turhista neliöistä olisi vain haittaa.
Ei mikään ihme ettei Suomessa lapsia synny kun asenneilmapiiri on tämä.. Lapset pitää tehdä heti ja nyt ja tietää ehdottomasti että niitä haluaa. Auta armias jos joku lähempänä neljääkymmentä uskaltaa esikoista edes suunnitella jos se(kin) on niin kovin väärin.
N42, esikoisen sain 38-vuotiaana ja kuopuksen 40-vuotiaana. Minullekaan lapsettomuus ei olisi ollut katastrofi.