Lue keskustelun säännöt.
Täytin 35v ja tuntuu että elämä ohi.
04.02.2020 |
Työttömänä ollut jo 2 vuotta. Lihonut muodottomaksi palloksi. Joka paikassa hehkutusta nuorista, kauniista laihoista,ja media ja ihmiset toitottaa, että yli 30v nainen on näkymätöntä roskaa.
Mitä järkeä? Vielä 15v että tän kaiken voi lopettaa, kun lapsi täyttää 18v.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että eletään 20-lukua ja naisilla on vieläkin niin kova tarve miellyttää miehiä, että ainoa asia elämässä on oma ulkonäkö?
Ihmiset arvioidaan ulkonäön perusteella, halusit tai et. Tietoisesti tai alitajuisesti.
Kaksi yhtä pätevää työnhakijaa, hoikka ja lihava. Kumpihan palkataan?
Älä viitti! Meidän työpaikkaan palkattiin pullukka!Persoona ratkaisi.Lisäksi hänellä ei ollut ongelmia esim.painavempien asioiden noston kanssa.Hoikka tyttö oli vain nätti..
Höh, mä olen 60 ja vielä menossa mukana.
Aloittaja, olet masentunut , hakeudu hoitoon esim tk ja kysy samalla, mistä voisit saada tukea laihduttamiseen. Ihan totta, hae apua. Yksin asian vatvominen ei auta. Tsemppiä!
Kuulostat vähän masentuneelta, suosittelen menemään tk-lääkärille tai muualta hakemaan apua. Aloita siitä, muut asiat järjestyy, kunhan saat itsesi kuntoon. 35-vuotiaana ei elämä ole vielä ollenkaan ohi, vain nuoruus on ohi. Olet siirtynyt aikuisuuteen. Sulla on vielä paljon elämää kokematta. Ehdit vaikka opiskella uuden ammatin, näet lapsesi kasvavan ja hän tarvitsee äitiä vielä pitkään. Saatat hyvinkin rakastua ja kokea onnellista perhe-elämää. Näin jälkikäteen ajatellen tuosta iästä oikeastaan alkoi se paras osa elämää.
Mutta kaiken alku on, että haet apua sun pahaan oloon. Tsemppiä!
Kyllä taas v*tutti olla näkymätön, kun käytin teinityttöä kavereineen eräässä tapahtumassa. Ennen MINÄ olin se johon miesten katseet porautui. Enkä ole saanut töitä vieläkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi et ole tälläkin hetkellä bussissa oleva kaljsjuntti, joka örisee omiaan minkä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ikäisenä pitäisi jo miettiä muutakin kuin muille kelpaamista. Laihtuminen on itsestä kiinni, töiden saaminen osittain myös. Kun alat kelvata itsellesi olet jo pitkällä. Jos olet jo valmiiksi lannistunut niin ei auta kuin murehtia vauvapalstalla.
Olen vuosia yrittänyt laihduttaa, tuloksetta, itsekuri ei riittä. paino vain noussut!Tällä viikolla tuli 100kg mittariin.
Laitan hakemuksia omalle alalle jatkuvasti, ei mitään. Oon loppu.
Ja tänään oli paino jo 105kg.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 68 ja niin paljon tekemätöntä työtä edessä etten tiedä ehdinkö ennen kun kupsahdan Ei 35 v vielä ymmärrä kuinka elämä on kiinnostavaa kun oma asenne löytyy positiiviseksi. Ajattele että olet ihan ok vaikka lihavakin. Kyllä jotain hommaa lisää ja allekin löytyy.
Naiselle tämä vanheneminen on hirveää. Varsinkin kun on aina ollut kaunis.
Nyt ei ole enää mitään.
En ihmettele että naiset 30v-40v ikävuosina tekevät eniten itsemurhia.Pakkohan se on, ei plus 30 ole enää mitään. Miehet vain komistuu, naiset rapistuu.
Viikon vitsi!!!😂😂😂
Tutkimus osoittaa että eniten itsemurhia tekee 30v-40v naiset. Ja nyt tiedän syynkin, ne muuttuvat sukupuolettomiksi olioiksi.
Vähän niinku ostarin juopot, kukaan niistä ei tykkää, kun ne älämöi ja tuo itseäään esille, vaikka ovat menetettyjä tapauksia, jotka vievät turhaan verovaroja.
Tämä....
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä on 35-vuotiaana jo toinen jalka haudassa. Ei kannata enää mitään yrittää. Eipähän tuossa ole enää kuin noin 30 vuotta työuraa jäljellä. Mitäpä sitä sellaisen takia kannattaisi yrittää.
Sarkastiset kommentit voit pitää omana tietonasi. Jospa vaikka jatkossa osaisit vähän kannustaakin toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa yhteiskunta ei maksaisi sinun kaltaistesi luovuttajien hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään lapsi.
Useampikin ja nekin niin raivoistuttaa.. Olleet kotona maaliskuun puolesta välistä lähtien, ei enää jaksa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa yhteiskunta ei maksaisi sinun kaltaistesi luovuttajien hoitoja.
Olen vuosia hakenut töitä ja yrittänyt laihduttaa, ei mitään tuloksia! Mitä järkeä? Olisi edes vakityö, niin ei v*tuttaisi niin paljon tämä vanheneminen, voisi matkustella ja leikkiä nuorta instamallia
Ap
Tunnistan samaa. Mulla kohta 10 vuotta keskeyksetöntä työuraa, olen lihonut toimistotyössä, kun olen repsahtanut mm. herkkuihin. Sitten tuntuu, että vaikka "vasta" 35 alkaa olla kuitenkin tilanne, että pitää jo työpaikkojakin miettiä, että uskaltaako enää vaihtaa, kun on kohta jo 40.
Jotenkin tosi raju ollut tämä aika 25 vuodesta ---> 35 vuoteen, kymmenen vuotta sitten oli vielä nuori ja "kaikki" oli vielä mahdollista, ja nyt tuntuu, että tässä iässä moneen asiaan on jo niin paljon isompi kynnys, esimerkiksi jättää elämä täällä ja muuttaa vaikka ulkomaille ym.
Mä olen myös masentunut ja viimeiset pari vuotta ollut töissäkin sitä, että koko ajan saa pelätä milloin meille tulee irtisanomisia. Talousasiat, painoasiat ja kaikki tuntuu niin masentavalta.
Antaisin melkein mitä vaan jos saisin olla vielä 20-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko lukenut pyskologiaa?
7, 14, 21, 28 35, 42, 49.... jne
Sinulla on jonkinlainen ikäkriisi menossa??? Muistan vielä kun psykologian kursseilla käsiteltiin sitä, että ihmiselle tulee jonkinlainen "vaihe" tai "kriisi" tai muu murros tavallisesti noin 7 vuoden välein. Noin 7-vuotiaana aloitetaan koulu. 14-vuotiaana ollaan murrosiässä ja oma keho muuttuu paljon. Noin 21-vuotiaana muutetaan omilleen, aloitetaan opinnot, otetaan aikaisempaa enemmän vastuuta omasta elämästään.
28-vuoden korvilla ollaan ehkä valmistuttu opinnoista ja sukelletaan työelämään, monet avioituvat, saavat ehkä ensimmäisen lapsen... paljon muutoksia.
35- vuotiaana on seuraava ikäkriisi. Välillä sitä tulee aika, jolloin katsoo taakseen ja eteenpäin. Mitä on jo saavuttanut ja mitä voi vielä olla edessä. Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole tehnyt tätä kaikkea helpoksi. Mikään ei enää mene niinkuin ennenvanhaan oppikirjoissa. Eletään yksin, ollaan rahattomia ja työttömiä jne.
Naisilla alamäki kuulemma alkaa 25v ikäpyykin mentyä ohi. Miehet on parhaimmillan 5 kypäsenä sen jälkeen hitaasti alkaa alamäki
mies52v
Ei ole ohi, ja oman elämän pohtiminen tiettyinä vuosina (21, 25, 30, 35, 39, 40, 45, 50 jne) on ihan normaalia ihmisen elämänkaarta. Ikäänkuin välietappeja joissa pohditaan miten on sujunut tähän asti ja mitä sydän sanoo että tulisi vielä tehdä jotta olisi onnellinen seuraavat 5-10 vuotta.
Mä oon 29 ja tuntuu että koko parikymppiset meni itseä etsiessä, hölmöillessä ja eksyneenä. Ihanaa kun ei tarvitse enää olla 20-vuotias ja kuvitella olevansa aikuinen mutta mokailla silti teinin tavoin... olinhan kuitenkin vasta vuosi taaksepäin vielä teini. :D Ihmisen aivot yksilöstä riippuen eivät ole "aikuiset" ennen kuin olet 25v, vasta sitten täysin ymmärtää esimerkiks seurauksia, syitä ja niin päin pois.
Kolmevitonen on ollut täysi aikuinen aivoiltaan vasta 10 vuotta. Se ettei ole enää parikymppinen törmäilijä joka ei oikein vielä tiedä mitä haluaa, on tosi mukava juttu ja parantaa elämänlaatua. Toki aina on niitä 23v-tyyppejä jotka on tienneet jo 5-vuotiaasta asti mitä tahtovat, mut ei ne ole enemmistöä joten itseään ei kannata verrata niihin.
Kolmekymppisenä voi valita ystävänsä, uskaltaa jo sanoa vastaan ja pystyy toivottavasti keskustelemaan eri mielipiteitä omaavien ihmisten kanssa ilman että menee lukkoon ja alkaa väitellä toista "omalle puolelleen". Elämä vasta alkaa, ja vihdoin voi alkaa opiskella maailmaa, tutustua erilaisiin näkökulmiin jne kun kaikki se itsensäetsimispalloilu on hoidettu alta pois. :D
Ite ainakin odotan innolla kolmea kymppiä. Ei ollu kivaa olla 21v, pelätä ihmisiä, olla liian sinisilmäinen ja yllättyä joka kerta kun joku ihminen petkuttaa ja tietenkin syyttää itteäni, ahdistua ajatuksesta että pitäis perhe olla joskus, eikä tietää yhtään mitä tekis, mitä harrastais jne. Vasta joskus pari vuotta sitten aloin tietää! :D
Musta on vaan jotenkin kiva ilahtua siitä että mulla on uudet, kivanväriset tiskihanskat niin käsien iho ei kärsi enää niin paljoa. Paljon kivempi kun ennen. Nuorempana ilahduin siitä jos joku paska kaveri joka ei oo puhunu mulle 6 kuukauteen ottaa yhteyttä eikä edes pyytänyt anteeksi, vaikka viime kerralla sanoi mua läskiksi ja suuttui verisesti kun sanoin että en halua kommentteja kehostani pyytämättä.
Nyt vaan viittaan kintaalla, kohautan olkia, ei horjuta mun minäkuvaa. "Ok, moikka!" ja eikun juttelemaan tasapainoisemman kaverin kanssa viimeks lukemastamme kirjasta, tai siitä miten hän opettelee virkkaamaan ja löys kivat kehykset taululleen.
Vaikea samastua ap:n ajatuksiin. Minäkin olen 35-vuotias mutta tunnen itseni ihan nuoreksi ihmiseksi, ja sitähän minä olenkin.
Faith kirjoitti:
Älä lue / kuuntele tuollaisia juttuja ja pelotteluja, tai jos et voi niitä välttää, älä usko niihin. Jos olet tyytymätön painoosi ja haluat panostaa terveyteesi, laihduta. Tee se itsesi takia.
Sitä paitsi 35-vuotias on vielä nuori.
Olen yrittänyt nyt vuoden laihduttaa, tulos - 4kg.
Miksi tämä elämä on paskaa, jossa ainoa ilo ja Onni on syöminen? Todella vaikea saada painoa pois, kun se syöminen on parasta elämässä
Ap
Höh, olipa tylsiä kommentteja AP:lle. Että vitsi vitsinä, leikki leikkinä, mutta hei v e d ä ittes j o j o o n jne.
Kyllä mä ymmärrän sua, kipuilen myös monien samankaltaisten (vaikkakaan en ihan samanlaisten) asioiden kanssa, ja itseinho nousee joskus sfääreihin. Hyvä jo sinänsä se, että pääsit somesta eroon, se on mulle seuraava askel. :) Hatunnosto siis siitä! Ei ole välttämättä niin helppoa, kuin luulisi.
Mitä jos miettisit, mistä SINÄ, juuri sinä, pidät? Mistä nautit? Piirtäminen, kirjoittaminen, valokuvaaminen jne., tai vaikka kaikkien sekoitus. Et uskoisikaan, kuinka epätäydellisiä ja puolivalmiita kaikki ovatkaan, vaikka ulospäin meno näyttäisi miltä.
Emme voi valita sitä, mihin olosuhteisiin olemme syntyneet (vaikuttavat ainakin itselläni huomattavan paljon, valitettavasti), emmekä voi aina valita sitäkään miten käy, vaikka kuinka olisi hyvä "pohja" alla. Tällä palstalla moni haluaa besserwisseröidä Amerikan malliin että kaikki on VAIN siitä kiinni, viitsiikö itse! Huh hah EI. Ei se vain ole niin. Ihmisiä on biljoonia erilaisia. Kukin menee tyylillään. Kaikki eivät ole pääministereitä elämässään, itse asiassa minimaalisen pieni osa ihmisistä pääsee mihinkään johtoasteen tehtävään ikinä. Eivät nekään, jotka painavat jotain älyttömiä 75h/vko tunteja.
Mieti vaikka alkuun joka päivä jotain, mistä pidät itsestäsi. :) Ihan pienetkin asiat riittävät. Koska SINÄ riität. Sitten, kun olet pari viikkoa näitä kirjoitellut, lue uudestaan kaikki. Ajatuksella.
Kovin moni meistä kohtelee itseään usein kaikista ilkeimmin. Aloita olemalla itsellesi suvaitsevampi. Anna anteeksi. Ymmärrä, päästä irti. Kyllä se vielä tästä sullekin. Meitä on monia, joista et uskoisikaan, että on päivittäinen kamppailu päällä <3