Anoppi vihjailee taas töistä
Anoppi luulee että sille kuuluu meidän raha asiat. Vuodesta toiseen jaksaa valittaa etten käy töissä. Kuuluuko se teidän mielestä anopille että mies maksaa minun ja pojan elämän?
Kommentit (49)
Minun anoppini osti minulle ja lapsille talon kun meille (hänen pojalleen ja minulle) tuli ero. Talon, jonka hän peri veljensä kanssa, eli lunasti veljensä osuuden ja siirsi nimiini. Hoiti AINA lapsia kun tarvitsin apua. Osti lapsille pyörät, mopot, autot, tietsikat, vei lapsia ulkomaille ja piti taskurahoissa.
Ihana, ihana anoppi, suuri suru oli kun kuoli. Lapset perivät hänet, saivat perinnöillään rakennettua talot itselleen.
Pitää osata valita anoppinsa oikein!
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi antoi ymmärtää että vain työssäkäyjät ovat oikein eläjiä. Halveksi työttömiä. Oikeasti sen oma elämä oli ankeeta, johonkinhan se piti purkaa. Olin työtön ja olen edelleen. Mies käy töissä ja elättää suurimmaksi osaksi. Sopii meille, asiahan ei muille kuulu.
Onko todella asia niin että mies elättää eikä yhteiskunta? Et ota mitään työttömyys etuutta? Sitten ei kuulu. Jos käytät yhteiskuntaa hyväksi ja otat tukia niin sitten kuuluu meille kaikille veronmaksajille.
Mullap on anoppi jonka mielestä TYÖTTÖMYYS on ylevin saavutus. Ollut itse aina kotona eikä päivääkään töissä, tytär kestotyötön ja molempien lifestyle on toimettomuus ja toiseten kanssa hengailu. Eivät voi sietää kahta ahkeraa työssäkäyvää koulutettua miniää.
Eihän se anopille varsinaisesti kuulu. Mutta ehkä ymmärtää myös sen, ettei sinne töihin välttämättä tuosta vain mennä kun lapsi on iso. Jos koulutus on jostain 15-20 vuoden takaa, eikä päivääkään mahdollisesti oman alan töitä tehnyt sen jälkeen. Kotona olo ei varsinaisesti valitettavasti ole työmarkkinoilla mikään meriitti. Siis jos vaikka lapsen ollessa teini olet ollut koko sen 15 vuotta kotona, ilman että esimerkiksi olet opiskellut tai tehnyt osa-aikaisia töitä. Ala-asteellakin alkaa jo ylemmillä luokilla olla pidempiä päiviä, 3 henkisen perheen pyykit, tiskit ja ruuat on melko äkkiä hoidettu. Ja lapsikin itsenäistyä, joten äidin ei pitäisi tai tarvitse olla jatkuvasti siinä vieressä vahtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini osti minulle ja lapsille talon kun meille (hänen pojalleen ja minulle) tuli ero. Talon, jonka hän peri veljensä kanssa, eli lunasti veljensä osuuden ja siirsi nimiini. Hoiti AINA lapsia kun tarvitsin apua. Osti lapsille pyörät, mopot, autot, tietsikat, vei lapsia ulkomaille ja piti taskurahoissa.
Ihana, ihana anoppi, suuri suru oli kun kuoli. Lapset perivät hänet, saivat perinnöillään rakennettua talot itselleen.
Pitää osata valita anoppinsa oikein!
Totta! Minä en kuunnellut varoituksia enkä uskonut varoitusmerkkejä ja niinpä sain pskan anopin. Ei ole ikinä auttanut mitenkään, ei välitä lapsenlapsista lainkaan eikä ole ostanut ikinä esim lahjaa, siis kellekään (ei edes onalle pojalleen)
Ei minunkaan anoppi ota ikinä poikaa sinne yökylään. Joskus harvoin saa käydä päiväseltään. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei puhu anopille meidän asioita ja ei kuulu anopille nämä jutut muutenkaan. Miehellä on ihan ok duunarin palkka ja kun eletään kohtuullisesti niin riittää kyllä. Poikakin lähtee muutaman vuoden päästä opiskelemaan, vielä saa äiti olla poikansa kanssa hetken. T. Ap
Ai, tää olikin provo. No höh!
Kiva anoppi mullakin. Olin vähän aikaa lasten kanssa kotona, niin valitti, että pitäisi olla hankkimassa rahaa ja kun menin töihin, sanoi, että kunnon äidin pitäisi olla kotona hoitamassa lapsia.🐷
En ole mikään ammattivalittaja, harvemmin edes valitan mistään. T. Ap