Miksi jotkut saa niin paljon aikaiseksi ja toiset eivät mitään?
Kommentit (35)
Eri ihmisillä on erilaiset energiantasot. Eipä siinä muuta.
Itsellä krooninen sairaus ja nukun paljon. Lisäksi olin jo terveenä ja energisenäkin aika laiska, joten lopputulos on että todella välttämättömät saa aikaan.
Keskittymiskyky on avain kaikkeen.
Eri ihmisiä erilaisten energiatasojen lisäksi myös kiinnostaa eri asiat. Minä en jaksa koko aikaa heilua mopin kanssa, ja pyykitkin saa odottaa. Sen sijaan luen ja opiskelen paljon uutta, kokeilen uusia käsityötekniikoita jne. Pitää mielen virkeänä.
Vuorotyö vie itsestäni parhaan terän. Toisaalta, niin kauan kuin jaksan kohtuudella huolehtia lapsestani ja hänen tarpeistaan niin katson tekeväni tarpeeksi. Olkoon muut reippaampia.
Itse olen valitettavasti sellainen aikaansaamaton. Mun laiskuuden osatekijät:
- erittäin paha prokrastinaatiotaipumus, eli pakonomaisesti lykkään asioiden aloittamista kunnes stressi ja ahdistus pakottaa viime tingassa hutaisemaan jotain valmiiksi
- surkea keskittymiskyky (varmaan saisin ADD diagnoosin jos haluaisin)
- pelko epäonnistumisesta ja epäluottamus omiin kykyihin esim. työni suhteen, yhdistettynä vaikeaan perfektionismiin
- luonnostaan matala energiataso eli tarvin paljon lepoa ja yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, kuormitun tosi helposti ja sitten kun kuormitun en pysty keskittymään yhtään
- vähäinen älykkyys joka tekee yksinkertaisistakin asioista pirun vaikeita
- huono muisti
Itsensä johtaminenkin on lahjakkuuden laji, ja vaikka siinä voi toki kehittyä, sen pohja on ihan synnynnäisessä aivotoiminnassa. Yleensä aikaansaavuuteen liittyy älykkyys. Älykkäät osaavat asettaa realistisia tavoitteita, miettiä, miten niihin päästään, hallinnoida omaa ajankäyttöään jne. Tietenkään tämä ei koske kaikkia älykkäitä. Osa ei saa älyn lahjoistaan juuri mitään irti erilaisista syistä johtuen. Jotkut ovat synnynnäisiä, toiset liittyvät elämäntilanteeseen ja ympäristöön.
Useimmilla ikä auttaa. Opettajana ehdin joskus nähdä kehitystä esimerkiksi pojassa, joka yhtäkkiä ysillä alkaa näyttää kykyjä tavoitteelliseen työskentelyyn, vaikka seiskalla näytti siltä, että ei pysty mihinkään. Parikymppiset entiset poikaoppilaat saattavat kertoa kuulumisia ja samalla ihmetellä, miten silloin yläkoulussa oli niin vaikea saada mitään aikaan. Kyse on aivojen kehityksestä, ei vain opetuksesta tai motivaatiosta yms. Tytöillä usein on jo yläkouluiässä paljon paremmat taidot näissä asioissa, koska heidän murrosikäänsä ei kuulu yhtä syvä taantuma.
Joillakuilla alkaa päänuppi rauhoittua vasta lähempänä kolmeakymmentä.
Toiset ryhtyvät töihin ja toiset eivät.
Toiset sitoutuvat asioiden loppuunviemiseen ja toiset eivät.
Kyse EI ole millään lailla ihmisen luontaisista taipumuksista tai taipumattomuuksista, keskittymiskyvystä, inspiraatiosta tai älystä, vaan vain ja ainoastaan itsekurista. Taipumukset kun kehittyvät juuri siihen suuntaan, mihin ihminen niitä kehittää, keskisttymiskyky ja inspiraatio tulevat jonkun ajan päästä siitä kun vaan ryhtyy töihin ja älyä on kaikilla tarpeeksi.
Terveisin luovan alan työläinen, jonka on pakko voittaa keskittymiskyvyttömyys, inspiraation puute, prokastinaatio ja epävarmuus joa ainoa päivä.
Kiinnostuksen mukaan. Jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa ja jaamme ne omien mieltymystemme mukaan. eri aktiviteettien kesken. Jos luen 3 tuntia ja naapuri samassa ajassa kokkaa, siivoaa, korjaa autoaan, tekee pihatöitä ja pakkaa joulukamat varastoon, niin millä mitataan aikaansaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Toiset ryhtyvät töihin ja toiset eivät.
Toiset sitoutuvat asioiden loppuunviemiseen ja toiset eivät.
Kyse EI ole millään lailla ihmisen luontaisista taipumuksista tai taipumattomuuksista, keskittymiskyvystä, inspiraatiosta tai älystä, vaan vain ja ainoastaan itsekurista. Taipumukset kun kehittyvät juuri siihen suuntaan, mihin ihminen niitä kehittää, keskisttymiskyky ja inspiraatio tulevat jonkun ajan päästä siitä kun vaan ryhtyy töihin ja älyä on kaikilla tarpeeksi.
Terveisin luovan alan työläinen, jonka on pakko voittaa keskittymiskyvyttömyys, inspiraation puute, prokastinaatio ja epävarmuus joa ainoa päivä.
Tämä. Vasta toisia korkeakouluopintoja tehdessä olen joutunut kunnolla ajattelemaan asioiden loppuunviemistä. Luontaista sinnikkyyttä on eri määriä, mutta kaikilla tulee jossain se vaihe missä kyse on periaatteesta. Olen ehkä luonnostaan sinnikäs, koska en ennemmin ole joutunut tuota loppuunviemistä ajattelemaan arjessani. Jos uppoudun tehtävään voin käyttää siihen tuntikausia huomaamatta. Mutta siksi on myös jäänyt monia asioita kesken.
Passiivisuus taannuttaa. Jos pakotat itsesi tekemään jotain nyt, niin myöhemmin se tulee kuin itsestään. Vaikka se juttu olisikin vastenmielinen, niin sen saa tehtyä nopeammin kun tietää sen sitten olevan ohi. Siksi moni aktiivinen ihminen pysyykin aktiivisena, koska eivä ole päässeet passivoitumaan ja se tekeminen tulee luonnostaan.
Sitten taas on näitä, jotka ovat juurtuneet sohvalle ja aina vaan voivottelevat, miten pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta eivät vaan jaksa aloittaa. Jos aloittaisivat nyt tekemällä vaikka jotain tunnin päivässä niin kohta huomaisivat, miten se tunti venyy aina vaan pidemmäksi ja tekeminen alkaa tuosta vaan ilman voivottelua.
Palstailu vie aikaa tuottavalta työltä
Vierailija kirjoitti:
Toiset ryhtyvät töihin ja toiset eivät.
Toiset sitoutuvat asioiden loppuunviemiseen ja toiset eivät.
Kyse EI ole millään lailla ihmisen luontaisista taipumuksista tai taipumattomuuksista, keskittymiskyvystä, inspiraatiosta tai älystä, vaan vain ja ainoastaan itsekurista. Taipumukset kun kehittyvät juuri siihen suuntaan, mihin ihminen niitä kehittää, keskisttymiskyky ja inspiraatio tulevat jonkun ajan päästä siitä kun vaan ryhtyy töihin ja älyä on kaikilla tarpeeksi.
Terveisin luovan alan työläinen, jonka on pakko voittaa keskittymiskyvyttömyys, inspiraation puute, prokastinaatio ja epävarmuus joa ainoa päivä.
Toisaalta totta, toisaalta sama kuin sanoisit tunnesyövälle läskille tai alkoholistille että älä valita, kyse on vain itsekurista, ota itseäsi niskasta kiinni. Eihän se oikein tunnetusti auta.
Ongelma on se, että ihmisessä ehdollistuneet tavat istuvat pirun sitkeässä usein. Esim. itselläni tuo prokrastinaatiotaipumus. Olen jo lapsena oppinut sen, kun minua pidettiin ihmelapsena, mutta itse sisäisesti tiesin etten ole mikään ihmeellinen. Aloin pelätä että se paljastuu että olen vain tavallinen lapsi, joten vältin kaikkea haastetta, jossa asia voisi paljastua. Ei mitään pelejä, ei kuntoilusuorituksia, ei muistileikkejä, koska pelko paljastumisesta ja vanhempien hylkäämäksi joutumisesta.
Koulussa asia tietysti jatkui, pelkäsin hysteerisesti että tyhmyyteni paljastuu. Keinoksi keksein sen, että lyön koko koulun lekkeriksi ja sanon kaikille että en pärjää koska en edes halua, kapinoin koulua vastaan. Näin meni sitten koulut, jopa yliopisto meni niin että väitin itselleni ja muille, että ei minua kiinnosta ja huitaisen tahallani jotenkin rimaa hipoen nämä opinnot läpi. Ongelma tuli isommin eteen työelämässä vasta, jossa on pakko saada aikaan jatkuvasti. Sain potkut kahdesta ekasta työpaikastani, koska en pystynyt vaikka kuinka yritin itsekuria, tarttumaan pelon ja ahdistuksen takia toimeen. Ja vielä nelikymppisenäkin taistelen jatkuvasti prokrastinaation kanssa, eli en vaan PYSTY aloittamaan ennen kuin deadline paine on valtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ryhtyvät töihin ja toiset eivät.
Toiset sitoutuvat asioiden loppuunviemiseen ja toiset eivät.
Kyse EI ole millään lailla ihmisen luontaisista taipumuksista tai taipumattomuuksista, keskittymiskyvystä, inspiraatiosta tai älystä, vaan vain ja ainoastaan itsekurista. Taipumukset kun kehittyvät juuri siihen suuntaan, mihin ihminen niitä kehittää, keskisttymiskyky ja inspiraatio tulevat jonkun ajan päästä siitä kun vaan ryhtyy töihin ja älyä on kaikilla tarpeeksi.
Terveisin luovan alan työläinen, jonka on pakko voittaa keskittymiskyvyttömyys, inspiraation puute, prokastinaatio ja epävarmuus joa ainoa päivä.
Toisaalta totta, toisaalta sama kuin sanoisit tunnesyövälle läskille tai alkoholistille että älä valita, kyse on vain itsekurista, ota itseäsi niskasta kiinni. Eihän se oikein tunnetusti auta.
Ongelma on se, että ihmisessä ehdollistuneet tavat istuvat pirun sitkeässä usein. Esim. itselläni tuo prokrastinaatiotaipumus. Olen jo lapsena oppinut sen, kun minua pidettiin ihmelapsena, mutta itse sisäisesti tiesin etten ole mikään ihmeellinen. Aloin pelätä että se paljastuu että olen vain tavallinen lapsi, joten vältin kaikkea haastetta, jossa asia voisi paljastua. Ei mitään pelejä, ei kuntoilusuorituksia, ei muistileikkejä, koska pelko paljastumisesta ja vanhempien hylkäämäksi joutumisesta.
Koulussa asia tietysti jatkui, pelkäsin hysteerisesti että tyhmyyteni paljastuu. Keinoksi keksein sen, että lyön koko koulun lekkeriksi ja sanon kaikille että en pärjää koska en edes halua, kapinoin koulua vastaan. Näin meni sitten koulut, jopa yliopisto meni niin että väitin itselleni ja muille, että ei minua kiinnosta ja huitaisen tahallani jotenkin rimaa hipoen nämä opinnot läpi. Ongelma tuli isommin eteen työelämässä vasta, jossa on pakko saada aikaan jatkuvasti. Sain potkut kahdesta ekasta työpaikastani, koska en pystynyt vaikka kuinka yritin itsekuria, tarttumaan pelon ja ahdistuksen takia toimeen. Ja vielä nelikymppisenäkin taistelen jatkuvasti prokrastinaation kanssa, eli en vaan PYSTY aloittamaan ennen kuin deadline paine on valtava.
Onko teidän suvussa rutsaa ?
Zinc
Itsekuri pettää lopulta aina. Sen varaan ei ole luottamista pitkällä tähtäimellä. Mutta jos osaat keskittyä, pystyt suunnata toimintasi mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ryhtyvät töihin ja toiset eivät.
Toiset sitoutuvat asioiden loppuunviemiseen ja toiset eivät.
Kyse EI ole millään lailla ihmisen luontaisista taipumuksista tai taipumattomuuksista, keskittymiskyvystä, inspiraatiosta tai älystä, vaan vain ja ainoastaan itsekurista. Taipumukset kun kehittyvät juuri siihen suuntaan, mihin ihminen niitä kehittää, keskisttymiskyky ja inspiraatio tulevat jonkun ajan päästä siitä kun vaan ryhtyy töihin ja älyä on kaikilla tarpeeksi.
Terveisin luovan alan työläinen, jonka on pakko voittaa keskittymiskyvyttömyys, inspiraation puute, prokastinaatio ja epävarmuus joa ainoa päivä.
Vai olisko sittenkin hyvä konsultoida psykologista faktaa? Yksi persoonallisuuspiirteistä
Conscientiousness (tunnollisuus) (efficient/organized vs. easy-going/careless)
Sinulla se vain on korkealla tasolla. Voi tunnollisuutta varmaan treenata, mutta luontaisesti huoleton ei sitä kuitenkaan voi tappiin nostaa.
Minua sanoo moni ahkeraksi ihmiseksi oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Teen paljon kotitöitä mm. siten, että noudatan vanhaa sanontaa "vie mennessäs, tuo tullessas". Eli kun siirryn paikasta toiseen, järjestelen siinä matkalla yhtä jos toistakin.
En oikein edes muista, milloin olisin vain istunut, tai istunut ja katsonut telkkua. Ei. Jos katson telkkarista jonkun ohjelman, teen siinä samalla esim. käsitöitä, silitän/laskostan pyykkejä, pyyhin pölyjä tai arkistoin papereita jne.
Tuo kaikki touhuamiseni saattaa johtua siitäkin, että sairastan ms-tautia. Liikunta on parempi vaihtoehto kuin maata selällään tai istua jalat puutuneina telkun edessä. Esim. pihatyötkään ei ole rasite, vaan mahdollisuus saada liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Palstailu vie aikaa tuottavalta työltä
Siksi palstailenkin vain töissä.
Miltä kannalta tarkoitat?
Että joku tekee koko ajan jotain, ja joku vaan makaa sohvalla? Syynä ihan mukavuudenhalu, jota myös laiskuudeksi kutsutaan. Tai motivaation taso. Tai add.
Vai tarkoitatko, että joku saa aikaiseksi muuttaa maailmaa, ja toiset tyytyvät vaatimattomaan ja elävät pientä elämää? Syynä kunnianhimo, pelkuruus ja itsetunnon taso.