Lue keskustelun säännöt.
Ikävä siskontyttö, lupasi tulla käymään mutta miten kävi!
03.02.2020 |
Näin tytön keskustassa missä tämä on töissä. Lupasi tulla käymään ja ilmoitin koska lähden paikkakunnalta pois.
No, eipä tullut eikä edes ilmoittanut mitään.
Jossain vaiheessa alkaa usko loppumaan.
Kommentit (18)
Millainen suhde teillä yleensä on? Oletteko etäisiä niin että tapaatte silloin tällöin, vai läheisempiä?
Ikävä sanoa, mutta voi olla että siskontyttösi ei oikeasti halua tulla kylään, vaan sanoi vain kohteliaisuudesta noin.
Tietysti on myös mahdollista, että hänellä on ollut kiire eikä ole kaiken keskellä jaksanut tulla käymään.
Sinun kannattaa olla proaktiivinen ja sopia valmiiksi joku tapaamisaika, esim. "pääsisitkö käymään ensi sunnuntaina, laitan ruokaa ja jutellaan rauhassa". Tai sopia tapaaminen kaupungille, koska nuoret mieluummin menevät leffaan, syömään tms. kuin tulevat kotiin kahveille.
Omat välit täteihin on olleet etäisemmät sen jälkeen kun täytin 30. Mitään dramaattista ei tapahtunut heidän kanssaan, oma elämä vaan vei mukanaan, eikä ollut enää voimia tai aikaa käydä yhtä usein heidän luonaan. Mukava on kun joskus näemme, ehkä kerran vuodessa. En kuitenkaan aktiivisesti hakeudu heidän seuraansa, koska on nähtävä omiakin vanhempia ja joskus se vie kaikki sukulaisuusmehut, jos näin voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhde teillä yleensä on? Oletteko etäisiä niin että tapaatte silloin tällöin, vai läheisempiä?
Ikävä sanoa, mutta voi olla että siskontyttösi ei oikeasti halua tulla kylään, vaan sanoi vain kohteliaisuudesta noin.
Tietysti on myös mahdollista, että hänellä on ollut kiire eikä ole kaiken keskellä jaksanut tulla käymään.
Sinun kannattaa olla proaktiivinen ja sopia valmiiksi joku tapaamisaika, esim. "pääsisitkö käymään ensi sunnuntaina, laitan ruokaa ja jutellaan rauhassa". Tai sopia tapaaminen kaupungille, koska nuoret mieluummin menevät leffaan, syömään tms. kuin tulevat kotiin kahveille.
Omat välit täteihin on olleet etäisemmät sen jälkeen kun täytin 30. Mitään dramaattista ei tapahtunut heidän kanssaan, oma elämä vaan vei mukanaan, eikä ollut enää voimia tai aikaa käydä yhtä usein heidän luonaan. Mukava on kun joskus näemme, ehkä kerran vuodessa. En kuitenkaan aktiivisesti hakeudu heidän seuraansa, koska on nähtävä omiakin vanhempia ja joskus se vie kaikki sukulaisuusmehut, jos näin voi sanoa.
Olemme läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?[/quote
Ei sovittu mutta oletin hänen tulevan silloin kun sopii ja tietysti ensin viestillä ilmoitus.
Ilmeisesti nuorten menot ovat tärkeämmät kuin annetut lupaukset.
Pari ajatusta. En tiedä tilanteestasi mitään, joten älä ota henkilökohtaisesti. Listaan syyt, miksi en itse käy usein omien tätieni luona.
-Meillä on täysin eri mielipiteet politiikasta. En jaksa kuunnella kun he valittavat mmuuttajista, sateenkaariporukasta jne. Miestä ei saa sanoa enää mieheksi ja naista naiseksi, Suomessa on kohta sharia-laki jne. Ei siihen oikein voi paljon sanoa, riitahan siitä tulisi jos sanoisin mitä itse ajattelen. He ovat hirveän mukavia ihmisiä, mutta kuitenkin heillä on mielipiteet, jotka ovat minusta aika itsekkäitä ja kovia. En jaksa nauraa jollekin mustalaisvitsille, ja sitten minua pidetään tosikkona kun loukkaannun kaikesta. On raskasta kuunnella sitä keskustelua.
-70-vuotiailla tädeillä ja minulla (40 v) ei juuri ole yhteistä. Emme asu samalla paikkakunnalla, lue samoja lehtiä ja kirjoja, katso samoja TV-ohjelmia. Keskustelu kääntyy yleensä sukulaisiin ja lapsuuteen. Vanhoja on kiva muistella joskus, mutta kyllä tuon ikäisellä se on jatkuvaa, ja moni juttu on sellainen mitä en edes muista itse. "Muistatkos kun minä pistin sinut vannaan keskelle olohuonetta ja sinä sanoit että voi ihanaa?" Jotkut jutut ovat ihan herttaisia, mutta ei niitä jatkuvasti jaksa.
-Minulla on elämässäni ystäviä ja poikaystävä, jotka ymmärtävät minua ja tietävät minusta kaiken. Kukaan perheenjäsen ei yllä samalle tasolle, ei äiti ja isä eikä veljet, eikä varsinkaan ydinperheen ulkopuoliset sukulaiset. Minulla on ikään kuin ihan oma maailma ystävieni kanssa. Monella muullakin on varmasti näin.
Ja sitten pahin esimerkki, tuskin käyttäydyt näin huonosti mutta kuitenkin.
-Minulla oli isotäti, joka jatkuvasti vihaisena vaati minua kylään. Kun tulin, hän muistutteli miten ennen en ole tullut, ja toivottavasti alan nyt käymään edes vähän useammin, kun kuitenkin asutaan niin lähellä. Sitten hän ahtoi minut täyteen ruokaa, valitti kun jaksoin syödä liian vähän, arvosteli että olen lihonut (loogista), kehui miten paljon itse jaksaa harrastaa vielä tässä iässä ja miten terve on. Hän arvosteli muita vanhuksia ja sukulaisia, koko ajan tuli semmoinen "minä minä minä" olo. Sitten oli pakko taas syödä kahvit ja kahvileipiä, miksen syö enemmän, eikö maistu, minä varta vasten ostin. Olin todella ähkynä lähtiessä. Vierailusta jäi aika väsynyt olo, enkä todellakaan halunnut mennä kovin pian toiste. Sitten tietysti nähtiin jossain sukujuhlissa ja hän alkoi taas grillata minua, miksen käy kylässä, ja haki siskonsakin siihen moittimaan minua, kun en käy riittävästi kylässä. Se oli melkein painajaismaista. Onneksi hän muutti toiseen kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?[/quote
Ei sovittu mutta oletin hänen tulevan silloin kun sopii ja tietysti ensin viestillä ilmoitus.
Ilmeisesti nuorten menot ovat tärkeämmät kuin annetut lupaukset."Tulen joskus käymään" ei ole lupaus. "Tulen päivänä X aikaan Y" olisi lupaus. On oikeasti vähän hankalaa tulla käymään "silloin kun sopii", jos ei tiedä toisen aikatauluja.
Minusta on muuten vähän outoa, että sanot että olette läheisiä mutta kutsut häntä otsikossa "ikäväksi". Haluaisitko että hän kirjoittelisi sinusta täällä "ikävänä tätinä"?
6) en ole 70-vuotias täti enkä puhu politiikasta mitään enkä arvostele enkä pakota syömään ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?[/quote
Ei sovittu mutta oletin hänen tulevan silloin kun sopii ja tietysti ensin viestillä ilmoitus.
Ilmeisesti nuorten menot ovat tärkeämmät kuin annetut lupaukset."Tulen joskus käymään" ei ole lupaus. "Tulen päivänä X aikaan Y" olisi lupaus. On oikeasti vähän hankalaa tulla käymään "silloin kun sopii", jos ei tiedä toisen aikatauluja.
Minusta on muuten vähän outoa, että sanot että olette läheisiä mutta kutsut häntä otsikossa "ikäväksi". Haluaisitko että hän kirjoittelisi sinusta täällä "ikävänä tätinä"?
Ikävää on nykyään tämä lupailu.
Ei ollut puhe että joskus tulee käymään vaan niiden neljän päivän sisällä jotka olin vielä tuolla samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
6) en ole 70-vuotias täti enkä puhu politiikasta mitään enkä arvostele enkä pakota syömään ym.
No siinä tapauksessa voisin kuvitella että siskontyttösi haluaa tulla luoksesi käymään, mutta ei ehdi. Nykykulttuurissa on yleisempää että käydään kaverien eikä tätien luona, se on ihan viime vuosikymmeninä muuttunut. Omat veljeni eivät käy ollenkaan tätien tai serkkujen luona, eivät ole käyneet vuosikausiin. Heillä on aina muut menot, hyvin toimeentulevina matkustelevat ja muuta. Itse en pysty kun olen köyhä.
Ehkä sinun kannattaisikin mennä vierailulle hänen luokseen? Voisit ainakin ehdottaa sitä joskus.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskontyttöni, n 25 v, ilmoitti haluavansa äidilleni kylään, kun sattumalta kaupungilla tapasivat. Löivät asian lukkoon, äitini osti herkkuja, ja odotti Annaa kovasti.
Tyttöä ei kuulunut, ja noin pari tuntia myöhemmin hän pirautti, että lähtikin kavereidensa kanssa kaupungille.
Äiti pahoitti mielensä.
Onko ihme?
Anteeksi nyt, mutta teet kärpäsestä härkäsen. Siskontyttösi ei ole lakannut puhumasta sinulle eikä ole puukottanut sinua selkään. Hän vain ei tullut käymään.
Vaikutat ihan raivostuneelta ja vastailet tylysti, kun ihmiset kommentoivat. Ehkä sun omassa asenteessasi olisi hiukan korjaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskontyttöni, n 25 v, ilmoitti haluavansa äidilleni kylään, kun sattumalta kaupungilla tapasivat. Löivät asian lukkoon, äitini osti herkkuja, ja odotti Annaa kovasti.
Tyttöä ei kuulunut, ja noin pari tuntia myöhemmin hän pirautti, että lähtikin kavereidensa kanssa kaupungille.
Äiti pahoitti mielensä.
Onko ihme?
Tuossa tapauksessa on syytä olla loukkaantunut. AP:n tapauksessa ei.
Tuo oli pelkkä small talk lupaus, jolla pääsi tilanteesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?[/quote
Ei sovittu mutta oletin hänen tulevan silloin kun sopii ja tietysti ensin viestillä ilmoitus.
Ilmeisesti nuorten menot ovat tärkeämmät kuin annetut lupaukset.Oletit hänen tulevan silloin kun SINULLE sopii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitko jonkun ajan vai kuvittelitko vain? Jos ette sopineet aikaa, niin sitten teillä ei ole sovittu tapaamista. Mitä oikein odotit?
Ei sovittu mutta oletin hänen tulevan silloin kun sopii ja tietysti ensin viestillä ilmoitus.
Ilmeisesti nuorten menot ovat tärkeämmät kuin annetut lupaukset.
Kai ymmärrät että nämä "nuorten menot" ovat todennäköisesti lupauksia jotka on annettu toisille ihmisille paljon ennen kuin sinä tuppauduit kalenteriin omaa aikaasi vaatimaan?
Ymmärrän silti harmistuksesi, koska minulla on veli, jonka mielestä perheenjäsenelle annettu lupaus (ja siis oikeasti sovittu päivä ja tunti viikko etukäteen ja tarkistettu että käy molemmille) on jotain jonka voi hylätä kertomatta toiselle osapuolelle mitään, koska sovittua tapaamista edeltävänä päivänä joku kaveri oli tarjonnut leffalippua. Annoin tosin hänen kuulla kunniansa seuraavana päivänä. Etkö sinä ole saanut tartutuksi puhelimeen ja soittamaan ko. sukulaisellesi? Jos kerta olette läheisiäkin?
Oliko se sellainen 'voisin tulla käymään' tyyppinen lause joka jättää auki tuleeko vai ei.
En udko että olette läheisiä jos ei tapaamisen sopiminen onnistu?
Ja ylipäätään, ehkä se tyttö on vaan hoksannut että olet sen tyyppinen että alat kirjoitella hänestä p nettiin ja kutsut häntä ikäväksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten toimia? Olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut, näin on käynyt ennenkin.
Älä ainakaan lähde syyllistämään ja vaatimaan käyntiä. Se saa varmasti käymisen luonasi tuntumaan pakkopullalta.
Minulle jäi nyt vähän epäselväksi, mikä teidän tilanteenne on. Siis hän on töissä paikkakunnalla, missä sinä asut? Vai paikkakunnalla jolla olit käymässä? Olitteko molemmat vain käymässä siellä? Miten usein hän on ennen käynyt luonasi, entä sinä hänen luonaan? Minkä ikäinen hän on? Entä sinä?
Miten toimia? Olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut, näin on käynyt ennenkin.