Itken vanhempieni vanhenemista
Olen niin surullinen siitä vaikka se kuuluukin elämään. He ovat kuudenkymmenen nurkilla. Ei edes oma vanheneminen niin paljon sureta. :( On rankkaa ajatella että heistä tulee raihnaisia ja seniilejä. Jitenkin se sattuu niin paljon...
Kommentit (75)
Minä en itke, mutta surettaahan se. Toisaalta olen iloinen siitä, että vanhempani saivat elää tämän yhteiskunnan kulta-ajan kun taas me, niin, saamme kokea jatkuvaa kurjistamista....
itsellä ihan sama, kauhean äkkiä aika tuntuu menevän- kannattaa olla yhdessä kun mahdollista
Onko teistä epänormaalia surra tällaista? Oikeasti välillä itken silmät turvoksiin kun ajattelen asiaa. Ap
No, eipä tässä kukaan ainakaan nuorene, se on selvää.
Vierailija kirjoitti:
No, eipä tässä kukaan ainakaan nuorene, se on selvää.
Mitä tällä loppuunkuluneella fraasilla haluat sanoa? Ap
Onneksi on tuleva maa ju uusi taivas. Entinen en on unohtunut.
minusta ihan tervettä.
nykyään ihannoidaan lapsuutta ja nuoruutta, mutta unohdetaan arvokkaat vanhat ihmiset.
lohdutuksena todennäköisesti saat pitää heidät vielä pitkään, vuosikymmeniä ehkä.
Mun äiti on 90 v ja toivon, että hän pääsisi jo pois. En muista kyllä, että olisin surrut vanhempieni vanhenemista silloin kun olivat vasta kuusikymppisiä. Silloin olivat vielä terveitä ja hyvinvoivia, toisin on nyt, päivät ovat pelkkää kärsimystä. Jos elävät terveesti, liikkuvat ja käyvät esim. luontaishoidoissa, niin saavat elää vielä pitkään oikein hyvää ja mukavaa elämää. Omat vanhempani elivät noin ja vasta yli 80-v alkoi tulla raihnaisuutta ja oikein todella vasta muutaman viime vuoden aikana. Isäni kuoli lähestulkoon saappaat jalassa.
Jaaa, mä olen taas onnellinen kun mun toinenkin vanhemmistani kuolee. Paska lapsuus ja paska nuoruus mulla. Mun aikuisiällä vanhempani koettivat korjata virheitään mutta se on hieman liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä tässä kukaan ainakaan nuorene, se on selvää.
Mitä tällä loppuunkuluneella fraasilla haluat sanoa? Ap
Totuus ei muutu koskaan miksikään fraasiksi, (tai kliseeksi) vaan on pelkästään totuus ja sellaisena pysyy. .
Et taida käydä ihan kaikilla pytyillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä tässä kukaan ainakaan nuorene, se on selvää.
Mitä tällä loppuunkuluneella fraasilla haluat sanoa? Ap
Totuus ei muutu koskaan miksikään fraasiksi, (tai kliseeksi) vaan on pelkästään totuus ja sellaisena pysyy. .
Ihan tiedoksesi, että fraasilla on myös yhtä kuin kulunut ilmaus, mikä tuo ehdottomasti on.
Kaikillehan tuo asia on selvä niin mietin että miksi halusit itsestäänselvyyden kertoa? Että oliko siinä joku syvempi ajatus. Ap
Niin, mutta voihan siinä käydä niinkin, että sinä kuolet ennen kuin vanhemmistasi tulee seniilejä. Tuttavapiirissäni on aika moni kuollut 30 ja 40 ikävuoden välissä, mm. syöpään, vaikka heillä on ollut terveelliset ja kunnolliset elämäntavat.
Vierailija kirjoitti:
minusta ihan tervettä.
nykyään ihannoidaan lapsuutta ja nuoruutta, mutta unohdetaan arvokkaat vanhat ihmiset.
lohdutuksena todennäköisesti saat pitää heidät vielä pitkään, vuosikymmeniä ehkä.
Ei ole tervettä. Olen 62-vuotias ja toivon, että lapseni eivät sure tällaisia asioita. Aivan turhaa murehtia etukäteen.
Vähän turhan ajoissa itkeskelet, jos hyvässä kunnossa vielä ovat. Mun äiti täyttää 78 ja on tosi hyväkuntoinen ja aktiivinen. Asuu omassa pikku talossa maalla ja huristelee autolla kauppaan, kaupunkiin ja vaikka toiselle puolelle Suomea.
Se on sitten eri asia, jos ovat vakavasti sairaita tai seniilejä jo nyt. Siinä tapauksessa surisin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teistä epänormaalia surra tällaista? Oikeasti välillä itken silmät turvoksiin kun ajattelen asiaa. Ap
Ei ole. Itse olen myöskin surrut tuota asiaa jo kauan. Me olemme kaikki erilaisia ja käsittelemme asioita eri tavalla. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa pohtia ja käsitellä näitä elämään kuuluvia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teistä epänormaalia surra tällaista? Oikeasti välillä itken silmät turvoksiin kun ajattelen asiaa. Ap
Ei ole. Itse olen myöskin surrut tuota asiaa jo kauan. Me olemme kaikki erilaisia ja käsittelemme asioita eri tavalla. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa pohtia ja käsitellä näitä elämään kuuluvia asioita.
Kiitos :) ap
En siis tarkoita että juuri kuudenkyymmenen koittaessa tullaan raihnaisiksi ja seniileiksi. Mutta ajan saatossa, kun ei he mitään nuoria ole enää.. ap