Mitä toivoisit perehdyttämiseltä asiantuntijatöissä?
Meille tuli tänään uusi työntekijä sijaiseksi vaativaan asiantuntijatyöhön. Henkilö on vastavalmistunut, eli paperilla pätevä, mutta ei käytännössä osaa tätä työtä eikä hänellä ole lähes yhtään kokemusta "oikeista töistä". (Työvoimapulan vuoksi kokeneempia ei kerta kaikkiaan ole.)
Minä olen nyt perehdyttänyt puoli päivää ja ohjelmoinut toisen puolen. Työkaveri jatkaa huomenna pari tuntia ja kolmas ylihuomenna jne. Ensi viikolla ei käytännössä ole kuin tunti tai pari ekstra-aikaa hänelle. Teemme työmme itsenäisesti. Kukaan ei siis tule sijaisen kanssa asiakaspalaveriin neuvomaan mitä tehdä.
Miten ihmeessä tästä eteen päin? Heitetäänkö vain syvään päähän ja toivotaan että osaa uida? Kun olet mennyt ihan uutena hommiin, oletko olettanut, että sinulle neuvotaan se TYÖ? Toki neuvotaan tietojärjestelmät yms. mutta se TYÖ. Ja nyt joku sanoo, että pomon ongelma. Mutta kun pomo ei osaa tätä meidän työtä (ihan eri alan ihminen), joten hän ei voi perehdyttää, vaan antoi sen meidän tehtäväksi.
Mitkähän ne ihmisten odotukset on?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua "asiantuntijalle", joka ei osaa työtään. Haluan ainakin tietää, että se lääkärini ei osaa vielä mitään, eikä kukaan ohjaa häntä, ja todellakin vien rahani muualle.
Juuri näin. Miksei tätä ole rektytoitu harjoittelijana jolloin palkkaakaan ei tarvitse maksaa niin paljoa? Työtehtävät voisi olla silti ihan samat joten kaikki voittaisi. Jos ei suostu tulemaan niin kyllä opiskelijoita ja vasta valmistuneita on paljon tarjolla joista valita jos edes jotain maksaa, jonkun voi saada jopa ilmaiseksi.
Heh! Ai että ilmaiseksi tai kun vähän maksaa. Kuule moneen hommaan ei saada täydellä palkallakaan edes opiskelijaa. Yritetty on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun pitää kysyä tuohon neuvoa, et ole kyllä itsekään kovin pätevä. Pitäisi tietää ihan itsestään! Vastavalmistunut asiantuntijatyössä on kyllä aina vitsi. Työ tekijänsä opettaa. Neuvon nyt kuitenkin, vaikka vaativassa asiantuntijatyössä tämä pitäisi tajuta itsestään: Kerro perusasiat, missä sijaitsee mikin, mistä löytää tietoa ja anna alussa yksinkertaisia tehtäviä, joita voi tehdä heti ja vaativuutta lisätään vähitellen. Ei kamalaa määrää höpötystä, vaan heti töihin palanen kerrallaan. Jospa vaikka miettisit, kuka, mitä ja miten itsellesi ensimmäisessä työssä neuvottiin. Tuskin aloitit huippuosaajana.
Tässä on ongelmana se, että sijaisen työnkuvaan kuuluu "kaikki". Ei voi valita, että ensiksi jotain peruskamaa, sitten vaikeampaa. Itse aloitin siitä peruskamasta. Vaikeampi tuli varmaan 10 v jälkeen. Siis tyyliin jos olet ainoa lääkäri päivystyksessä, et voi valita, että sinä päivänä potilaaksi tulee vain helppoja tapauksia. Ei siis olla lääkäreitä, mutta näin esimerkkinä.
Mellä on tietenkin ennenkin ollut sijaisia, mutta ei ketään näin tuoretta. Siksi siis varattiin näin "hurjasti" perehdytysaikaa. Joka näin ekan päivän jälkeen tuntuu, että ei riitä mihinkään.
Ap
Asetelma on ihan pielessä. Olette tehneet rekrytointivirheen tai odotatte epäinhimillisiä kykyjä. Ei kenenkään kokeneen tilalle voi palkata vastavalmistunutta sijaista ja odottaa, että hän alkaa hoitaa töitä samalla tavalla kuin se kokenut asiantuntija, jota hän sijaistaa.
Olisi pitänyt soveltaa. Jakaa asiantuntijatöitä muille kokeneille asiantuntijoille ja helpompia vastavalmistuneelle sijaiselle. Ja sitten varata aikaa perehdytykseen. Se, mitä ap sanoo "hurjaksi" perehdytysajaksi, ei ole vielä yhtään mitään, kun puhutaan kompetenssista.
AP tuli mieleen, että olenkohan työkaverisi. En siis se nuori sijainen vaan vakkari. Kuulostaa nimittäin juuri meidän työpaikalta ja työltä tuo mitä kuvaat.
Minun mielestä vastavalmistunut tarvitsee tässä työssä ensin päästä seuraamaan konkaria asiakastapaamisiin ym. parin viikon verran koko ajaksi ja sen jälkeen hän voi itse alkaa tekemään niin, että aina voi soittaa konkarille ja kysyä neuvoa, ihan joka päivä ja lisäksi viikossa on vähintään kaksi tuntia ohjausta kokeneen työkaverin ohjauksessa, siinä käydään kaikki työt läpi ja suunnitellaan yhdessä mitä tekee niissä ensi viikolla.
En osaa sanoa vastavalmistuneista kun itse olen ne ajat ohittanut jo jokunen aika sitten, mutta sijaistaessani yms. muita juttuja tehtäessä ei kyllä ns. perehdytystä ole ollut nimeksikään, enkä suoraan sanottuna sitä ole odottanutkaan. Perehdytys == kaunis ajatus, mutta käytännössä se on ui tai huku. Toistaiseksi olen pinnalla pysynyt, mutta ymmärrän että kaikilta se ei onnistu. Mitä haluan siis sanoa? No sitä, että en tiedä juurikaan työpaikkoja joissa perehdytystä olisi hoidettu mitenkään. Toivon että sellaisiakin paikkoja on.
Minä vaihdoin 3 kk sitten uuteen työhön, jossa työpaikkailmoituksessa luvattiin suuria ryhmän tuesta jne. Käytännössä tuntui, että minut olisi heitetty myrskyävään mereen, jossa yritin pysyä pinnalla aina uuden aallon vyöryessä päälle.
Uusia asioita tuli/tulee aivan kauheasti, näennäisesti kolleegat kyllä auttaa, mutta sitten kun tulee vaikeampi asia, niin kaikki vain nostelee olkapäitään ja kukaan ei oikeasti auta ja ketään ei kiinnosta.
Jos nyt siis puhutaan oikeista asiantuntijoista, niin ne osaa hommansa ja menee firmasta toiseen parantamassa asioita.
mutta jos sitten puhtaan duunareista (asiantuntijan palkkaluokka kuitenkin)niin kyllä perehdytykseen pitäs panostaa jos vaan voi.Mutta jos ei mitään osaa tullessa niin seuraava kehiin .
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa vastavalmistuneista kun itse olen ne ajat ohittanut jo jokunen aika sitten, mutta sijaistaessani yms. muita juttuja tehtäessä ei kyllä ns. perehdytystä ole ollut nimeksikään, enkä suoraan sanottuna sitä ole odottanutkaan. Perehdytys == kaunis ajatus, mutta käytännössä se on ui tai huku. Toistaiseksi olen pinnalla pysynyt, mutta ymmärrän että kaikilta se ei onnistu. Mitä haluan siis sanoa? No sitä, että en tiedä juurikaan työpaikkoja joissa perehdytystä olisi hoidettu mitenkään. Toivon että sellaisiakin paikkoja on.
Olisi kiva ajatella, että meillä olisi sellainen paikka, mutta ehkä se on mahdotonta kun oikeasti sitä 30 vuodessa kerrytettyä ammattitaitoa ei saa toisen päähän parissa päivässä kaadettua. Samaa hommaa meillä tekee lähes kymmenen ihmistä, mutta osa ei halua perehdytykseen osallistua kun eivät muka ehdi tai sanovat, että eivät itsekään saaneet aluksi perehdytystä ja nyt laittavat saman tavan kiertämään.
No, ollaan siis pinnalla pysytty muutkin, miksipä ei tuo sijainenkin. Hurjalta vaan tuntui jättää yksikseen huoneeseen, kun hän oli selvästi puolipaniikissa.
Ap
Ap:n tilanne kuulostaa siltä, että he on jotain kunnan puheterapeutteja tai psykologeja tai sosiaalityöntekijöitä. Ja työvoimapulan takia (joka siis on paha ihan oikeasti monella paikkakunnalla) on ollut pakko ottaa vastavalmistunut, joka on kyllä yliopistolla lukenut kirjoita alan teorioita kasapäin, mutta jolla ei oikeista asiakkaista ja niiden kanssa tehtävistä asioista ole harmainta aavistusta. Eli ei osaa itse työtä YHTÄÄN. Koska sitä ei ikävä kyllä opeteta yliopistolla.
Olen erp-konsultti. Voitte googlata mitä tarkoittaa jos kiinnostaa.
En minä ainakaan olisi yksin oppinut mitään ensimmäisessä kesäduunissani. Sain jonkun tehtävän ja pystyin ehkä saamaan sen alkuun itse, mutta aika nopeasti tyssäsi kun en tuntenut ohjelman toimintaa eikä manuaalista ollut hyötyä, moni asia yleensä "pitää vaan tietää". Itse olen näitä ohjeissa lukemattomia juttuja sitten dokumentoinut kun on tullut vastaan.
Paljon joutui aluksi kysymään, mutta pikkuhiljaa se osaaminen siitä karttui ja nyt 2 vuotta myöhemmin olen itsenäinen työssäni.
Edelleen kysyn kollegoilta apuja asioihin, mutta hekin minulta. Yhteistyötä siis enemmänkin nykyään, kun alkuun se oli vain yksipuolista neuvomista.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa vastavalmistuneista kun itse olen ne ajat ohittanut jo jokunen aika sitten, mutta sijaistaessani yms. muita juttuja tehtäessä ei kyllä ns. perehdytystä ole ollut nimeksikään, enkä suoraan sanottuna sitä ole odottanutkaan. Perehdytys == kaunis ajatus, mutta käytännössä se on ui tai huku. Toistaiseksi olen pinnalla pysynyt, mutta ymmärrän että kaikilta se ei onnistu. Mitä haluan siis sanoa? No sitä, että en tiedä juurikaan työpaikkoja joissa perehdytystä olisi hoidettu mitenkään. Toivon että sellaisiakin paikkoja on.
Tämä kertoo paljon siitä, millaisia suomalaiset työpaikat on. Monilla työpaikoilla keskitytään ihan vääriin asioihin. Vähän niin kuin koulussa ekaluokalla: Ei sillä niin väliä, onko tässä luokassa yhteiset säännöt ja hyvä yhteishenki, kunhan kaikki nyt vain oppisivat jouluun mennessä lukemaan.
Sitten kaikki opettelee sitä lukemista, ja opettaja on tyytyväinen, vaikka samalla ihmettelee, mikä on, kun ne ei osaa keskenään olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa vastavalmistuneista kun itse olen ne ajat ohittanut jo jokunen aika sitten, mutta sijaistaessani yms. muita juttuja tehtäessä ei kyllä ns. perehdytystä ole ollut nimeksikään, enkä suoraan sanottuna sitä ole odottanutkaan. Perehdytys == kaunis ajatus, mutta käytännössä se on ui tai huku. Toistaiseksi olen pinnalla pysynyt, mutta ymmärrän että kaikilta se ei onnistu. Mitä haluan siis sanoa? No sitä, että en tiedä juurikaan työpaikkoja joissa perehdytystä olisi hoidettu mitenkään. Toivon että sellaisiakin paikkoja on.
Olisi kiva ajatella, että meillä olisi sellainen paikka, mutta ehkä se on mahdotonta kun oikeasti sitä 30 vuodessa kerrytettyä ammattitaitoa ei saa toisen päähän parissa päivässä kaadettua. Samaa hommaa meillä tekee lähes kymmenen ihmistä, mutta osa ei halua perehdytykseen osallistua kun eivät muka ehdi tai sanovat, että eivät itsekään saaneet aluksi perehdytystä ja nyt laittavat saman tavan kiertämään.
No, ollaan siis pinnalla pysytty muutkin, miksipä ei tuo sijainenkin. Hurjalta vaan tuntui jättää yksikseen huoneeseen, kun hän oli selvästi puolipaniikissa.
Ap
Teillähän on hyvä tilanne, jos samaa hommaa tekee moni muukin. On siis aina joku, jolta voi kysyä. Itse olen aina tullut paikkoihin, joissa kukaan ei edes olisi osannut perehdyttää, ja edeltäjäkin on häipynyt ovet paukkuen. Onneksi työ on sellainen, jonka tekemättä jättämisestä seuraa vain vähitellen lisääntyvä kaaos ja tyytymättömiä asiakkaita, ei vainajia eikä menetettyjä miljoonia. On ollut mahdollista opetella asiat kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne kuulostaa siltä, että he on jotain kunnan puheterapeutteja tai psykologeja tai sosiaalityöntekijöitä. Ja työvoimapulan takia (joka siis on paha ihan oikeasti monella paikkakunnalla) on ollut pakko ottaa vastavalmistunut, joka on kyllä yliopistolla lukenut kirjoita alan teorioita kasapäin, mutta jolla ei oikeista asiakkaista ja niiden kanssa tehtävistä asioista ole harmainta aavistusta. Eli ei osaa itse työtä YHTÄÄN. Koska sitä ei ikävä kyllä opeteta yliopistolla.
Sama varhaiskasvatuksessa. Vastavalmistunut opettaja heitetään syvään päätyyn ja sitten ihmetellään, kun kaikki talon opettajat toimii omalla tavallaan eikä kukaan tiedä, mikä on talon yhteinen toimintatapa. Ja samalla tavalla on, vaikka puolet opettajista olisi epäpäteviä siihen työhön, jota tekevät.
Riippuu tietysti vähän työstä, mutta pääsääntöisesti se pitää neuvoa "ihan kädestä pitäen". Teillä tehdään tietyt asiat tietyllä tavalla ja olette tietynlaisten asioiden/tuotteiden parissa. Uusi työntekijä ei tiedä niitä asioita. Jotkut osaa päätellä koulutuksen ja yleisen elämänkokemuksen perusteella, mutta suurinta osaa siitä, mitä juuri teillä tehdään, ei pysty.
Sellainen yleisluontoinen "meillä on tämä hanke, ja se alkoi siksi, kun 10 vuotta sitten oli yrityskauppa, ja sitten tajuttiin sitä ja tätä, päläpälä" on ihan mielenkiintoista nice to know -tietoa, mutta ei perehdytä työhön lainkaan.
Minulta esimerkiksi kerran kysyttiin työhaastattelussa miten käsittelisin tarjouspyynnön. Öö just, eiköhän siellä firmassa ole tietty tapa tehdä tarjouksia, mutta enhän minä sitä voi ulkopuolelta tietää, tuskinpa olisi ensimmäisen aamun tehtävä heti kun on koneelle päässyt kirjautumaan alkaa tarjouspyyntöihin itsenäisesti vastailla... Vaikka sitten olisi vain oikean hinnan katsominen hinnastosta ja asiakkaan nimen kirjoittaminen word-dokkariin, juuri sitä oikeaa tapaa ei etukäteen tiedä. Puhumattakaan siitä, jos työ pitää aidosti hinnoitella.
Hyvä perehdytys maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tyytyväisenä ja pysyvänä työntekijänä. Huono perehdytys saa työntekijän ahdistumaan ja kokemaan työn pelkäksi sähläämiseksi, ja muutamassa kuukaudessa alkaa taas vilkuilla avoinna olevia työpaikkoja.
Mitä on vaativa asiantuntijatyö? Miten se eroaa asiantuntijatyöstä? Jotenkin en nyt laskisi ap:n duuneja vaativaksi asiantuntijatyöksi, jos siihen joku keltanokka palkataan koulusta ja perehdyttämisestä tulee ongelma. Ei ole häpeä sanoa olevansa asiantuntijatyössä, se vaativa-etuliite ei ole välttämätön.
Meillä ainakin asiantuntija = sihteeri, joten sikäli on varmaan alettu puhua myös vaativista asiantuntijatehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin asiantuntija = sihteeri, joten sikäli on varmaan alettu puhua myös vaativista asiantuntijatehtävistä.
Eli siis tavallinen suorittava työ on asiantuntijatyötä? Suunnittelen kohtalaisen monimutkaisia IT-järjestelmiä työkseni. Onko työni vaativaa asiantuntijatyötä? Jotenkin olen aina laskenut itseni asiantuntijaksi.
Perehdytin itse itseni, mutta olenkin työpaikalla jossa kaikki kilpailevat toisiaan vastaan. Minut nähtiin kilpailijana, josta haluttiin eroon. Eikä pelkkä perehdyttämisen puute olisi ollut vielä mitään, vaan homma meni kiusaamiseksi, tietojen pimittämiseksi ja sabotoinniksi.