Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka olisi kolmekymppisenä onnistunut muuttamaan elämänsä suunnan parempaan?
02.02.2020 |
Ahdistaa ihan hitosti, kun omat vanhemmatkin tuntuu olevan pettyneitä muhun ja millanen musta on tullut ja ei se sinänsä ihme ole. En ole saanut lukion jälkeen mitään koulutusta vietyä loppuun, 2 olen aloittanut mutta sössinyt ne molemmat. Ei ole myöskään vakityöpaikkaa, välillä ollut satunnaisia jotain pätkiä. Täytän ihan juuri 30 niin ymmärrän sikäli työnantajiakin, että en ole hyvältä kuulostava vaihtoehto kun tähän ikään mennessä vain kesken jääneitä tutkintoja ja ei edes vakiduunia ikinä. Sinänsä olen kyllä oikeasti hyvä työntekijä ja saanut kehuja niissä paikoissa missä olen ollut. Hengailen lähinnä kotona ja käyn lenkillä. Onkohan tästä vielä mahdollista nousta, onko mahdollista vielä saada joskus sitä ensimmäistä vakipaikkaa?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Joo, toivon että tästä ei nyt kuitenkaan tehdä syntyvyys- ja naisen biologia-keskustelua, se menee ohi aiheen :) Olen ne asiat pohtinut mielessäni ja kuten sanoin, ei ole perhe suunnitelmissa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Perhettä en edes tällä hetkellä kuvittele hankkivani, koska ihan seurustelukin vaikeaa kun kukaan sellainen mies jolla oma elämsä hanskassa, ei halua olla tämmöisen kanssa elämäänsä rakentaa. Ja en uskalla sekaantua epävakaisiin, ettei oma tilanne mene huonommaksi. En ole sinänsä uraihminenkään, en siis tavoittele ylenemismahdollisuuksia ja titteleitä tai kauheeta tilipussia, riittäis sellainen edes siedettävä duuni.
Monelle miehelle kelpaa statukseton nainen - ja on kunnollisia miehiä työttömänäkin, jolloin voi myös tukea ja kannustaa toinen toistaan.
Psykologilla käynti voisi auttaa?
Ne miehet joille kelpaa, eivät kyllä ole yleensä kunnollisia, vaan pahan sortin sovinisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.
Mitä antaa ihmiselle ura? Pitää olla aika hienoa ura - sellainen, joka tarjoaa itsensä toteuttamista, että se korvaa rakkauden ja oman perheen.
Riittääkö sitten raha onnellisuuteen? Omistusasunto vai omat lapset? Osa tietysti tulee saamaan perintöä vanhempana eli talous voi kohentua sitäkin kautta.
Monia arvoja pitää pohtia, kun aika on rajallista.
Aloittaja kuitenkaan ei ilmeisesti kuitenkaan edes halua perhettä, mutta kun moni muukin samassa tilanteessa oleva lukee tätä ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.
Mitä antaa ihmiselle ura? Pitää olla aika hienoa ura - sellainen, joka tarjoaa itsensä toteuttamista, että se korvaa rakkauden ja oman perheen.
Riittääkö sitten raha onnellisuuteen? Omistusasunto vai omat lapset? Osa tietysti tulee saamaan perintöä vanhempana eli talous voi kohentua sitäkin kautta.
Monia arvoja pitää pohtia, kun aika on rajallista.
Aloittaja kuitenkaan ei ilmeisesti kuitenkaan edes halua perhettä, mutta kun moni muukin samassa tilanteessa oleva lukee tätä ketjua.
Ap ei halunnut tästä biologiajankkausta, joten jospa nyt kunnioitettaisi sitä. Jokainen miettii nää valintansa itse.
30 ei ole ikä eikä mikään. Suurimmalla osalla on tuossa vaiheessa elämän/arjen rakentaminen vielä kesken. Itselläni 30+ vuodet ovat olleet parhaita sitten leikki-ikäni. Tuilla elävästä ihmisraadosta korkeastikoulutetuksi asiantuntijaksi oman alan vakihommiin. Elämäsi on vielä edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.
Mitä antaa ihmiselle ura? Pitää olla aika hienoa ura - sellainen, joka tarjoaa itsensä toteuttamista, että se korvaa rakkauden ja oman perheen.
Riittääkö sitten raha onnellisuuteen? Omistusasunto vai omat lapset? Osa tietysti tulee saamaan perintöä vanhempana eli talous voi kohentua sitäkin kautta.
Monia arvoja pitää pohtia, kun aika on rajallista.
Aloittaja kuitenkaan ei ilmeisesti kuitenkaan edes halua perhettä, mutta kun moni muukin samassa tilanteessa oleva lukee tätä ketjua.
Ap ei halunnut tästä biologiajankkausta, joten jospa nyt kunnioitettaisi sitä. Jokainen miettii nää valintansa itse.
Ei kai nämä keskustelut ole vain aloittajaa varten?! Moni ihminen lukee keskustelupalstoja, samassa tilanteessa olevat etenkin ja ihmiset ovat erilaisia. Jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja vanhempana tietää monet asiat paremmin - "nuoruus menee nuorilla hukkaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.
Mitä antaa ihmiselle ura? Pitää olla aika hienoa ura - sellainen, joka tarjoaa itsensä toteuttamista, että se korvaa rakkauden ja oman perheen.
Riittääkö sitten raha onnellisuuteen? Omistusasunto vai omat lapset? Osa tietysti tulee saamaan perintöä vanhempana eli talous voi kohentua sitäkin kautta.
Monia arvoja pitää pohtia, kun aika on rajallista.
Aloittaja kuitenkaan ei ilmeisesti kuitenkaan edes halua perhettä, mutta kun moni muukin samassa tilanteessa oleva lukee tätä ketjua.
Ap ei halunnut tästä biologiajankkausta, joten jospa nyt kunnioitettaisi sitä. Jokainen miettii nää valintansa itse.
Ei kai nämä keskustelut ole vain aloittajaa varten?! Moni ihminen lukee keskustelupalstoja, samassa tilanteessa olevat etenkin ja ihmiset ovat erilaisia. Jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja vanhempana tietää monet asiat paremmin - "nuoruus menee nuorilla hukkaan"
Perusta oma ketju aiheelle. Monio tuo jankkaus myös voi häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-kymppinen on vielä suht nuori, vielä on paljonkin toivoa. Lopeta haahuilu, mieti mitä haluat ja toimi. Hae keskustelupua, jos olet henkisesti umpisolmussa.
Googlaa myös 3-kympin ikäkriisi - sillä jotkut mielessä pyörivät asiat koskevat kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on suht nuori vielä eli onnistuu!! Googlaa ihmisten kokemuksia netistä.
MUTTA mieti tarkoin ihan paperille tai jonkun kanssa keskustellenkin ehkä, että mitä haluat ELÄMÄLTÄ yleensä. Mikä on sinulle tärkeintä, esim. ura vai rakkaus? Miten määrittelet menestyksen?
Onko perhettä, haluatko? Lapsia-asiaa naisen pitää harkita viimeistään 3-kymppisenä, työ odottaa kauemmin kuin biologia.
Sote-ala on varmaan se työllistävin - ja kun saa jalkaa työelämään, on helpompi kaiketi vaihtaa työpaikkaakin ja jopa alaa, ainakin hienosäätää.
Ei työ odota. 3-kymppisenä jos ei ole uraa eikä lapsia, joutuu hyväksymään sen että ne lapset vie todennäköisesti ne viimeisetkin mahdollisuudet uraan.
Lapset eivät odota, koska naisen biologia ei ole muuttunut yhteiskunnan arvoista huolimatta - on naisia, jotka jäävät perheettömiksi ja ovat siitä vanhempana erittäin katkeria!
Voi käydä niin, että jää ilman molempia tai vain toista - ja pitää miettiä, että jääkö mielummin ilman lapsia vai uraa?
Suomessa äitiyttä arvostetaan etenkin sote-alalla juuri, moni työnantaja kokee sen etuna, koska hoitaminen on tietyiltä osin jo tuttua.
ELÄMÄ ON LYHYT, todella lyhyt - tiettyjen asioiden osalta, kuten perheenperustaminen
- ja 65-vuotiaalla eläkeläisellä on TYÖURAN JÄLKEENKIN vielä elämää edessä, viettääkö sen sitten ilman lapsia, lapsenlapsia ja miestä - sitäkin pitää jokaisen pohtia. Naisen markkina-arvokin putoaa kuin kissan häntä 3-kympin jälkeen eli edes miestä ei välttämättä löydä.
YKSINÄINEN VANHUUS SAATTAA ODOTTAA. Sitä pitää myös pohtia, ajoissa.
Olen kuullut naisprofessorin sanovan - että harmittaa, kun ei hankkinut kuin yhden lapsen - ei se ura anna kaikkea.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.
Mitä antaa ihmiselle ura? Pitää olla aika hienoa ura - sellainen, joka tarjoaa itsensä toteuttamista, että se korvaa rakkauden ja oman perheen.
Riittääkö sitten raha onnellisuuteen? Omistusasunto vai omat lapset? Osa tietysti tulee saamaan perintöä vanhempana eli talous voi kohentua sitäkin kautta.
Monia arvoja pitää pohtia, kun aika on rajallista.
Aloittaja kuitenkaan ei ilmeisesti kuitenkaan edes halua perhettä, mutta kun moni muukin samassa tilanteessa oleva lukee tätä ketjua.
Ap ei halunnut tästä biologiajankkausta, joten jospa nyt kunnioitettaisi sitä. Jokainen miettii nää valintansa itse.
Ei kai nämä keskustelut ole vain aloittajaa varten?! Moni ihminen lukee keskustelupalstoja, samassa tilanteessa olevat etenkin ja ihmiset ovat erilaisia. Jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja vanhempana tietää monet asiat paremmin - "nuoruus menee nuorilla hukkaan"
Perusta oma ketju aiheelle. Monio tuo jankkaus myös voi häiritä.
Kukahan täällä jankkaa?
3-kympisenä pitää ajatella uraa ja menestystä myös muun elämän kannalta jo paljon syvällisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mä ainakaan ilman rahaa pysty enää elämääni +30v:nä muuttamaan yhtään paremmaksi millään tavalla:( terveys mennyt, työmarkkinatuella kitkuttamista..Jos olis tarpeeksi rahaa, opiskelisin just lisää ja menisin kunnolliseen terapiaan näin alkajaisiksi. Köyhyys ja sairaus on pilanneet mun elämäni, en näe tulevaisuudessa yhtään mitään itselleni, ainakaan siis positiivista
Politiikkaan meno ja vapaaehtoistyö voi myös auttaa uralla, etenkin jos asuu suuressa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä se on mahdollista. Tuntemani ihminen onnistui vielä +40-vuotiaana.
Juuri tuota tarkoitin. Molempia ei saa. Pitää valita Jompi kumpi.