Mitä työtä teet, jos olet työpäivä jälkeen ihan poikki?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettaja aineessa, jossa ryhmiin on integroitu erityisen tuen oppilaita. Työpäivät pääsääntöisesti klo 7.30-15, minkä jälkeen ei jaksa kuin korkeintaan korjata pakolliset kokeet. Paitsi, jos opekokous venyy viiteen tai päivän jälkeen on vanhempainilta klo 18-20.
Kuinka usein teillä oikein on noita vanhempainiltoja? Tai opekokouksia? Mutta muuten epäilemättä rankka työ.
Toimitilahuoltaja, 8h päivät ja tunnin työmatkat (30min/suunta)
Voit tehdä siisti tunika päällä...
- työtä jossa on tarpeeksi monta kollegaa ja tarpeeksi aikaa, tai työtä jossa teet monen ihmisen työt lähes tauotta.
- työtä jossa saat useimmiten kiitosta ja asiakkaat hyvälle mielelle, tai saatat olla niin epäkiitollisessa asemassa, että firmasi ei tarjoa tyydyttävää palvelua ja sinä saat siitä haukut.
- työtä jossa on kivat kollegat ja reilu esimies, tai todella raskas ja huono työilmapiiri.
Jne jne. Se riippuu ihan paikasta, ei ammatista.
Erikoistuva lääkäri psykiatrialla
Vierailija kirjoitti:
Olen taikurin apulainen. Illan viimeinen temppu on aina vanha klassikko jossa menen laatikkoon ja taikuri sahaa minut keskeltä poikki.
Nauran täällä ääneen 😁😁😁.
T. Ei ihan noin pahasti poikki oleva varhaiskasvatuksen ope
Hyllyttäjänä kaupassa, askeleita tulee päivän aikana 10000-16000 riippuen kuorman suuruudesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettaja aineessa, jossa ryhmiin on integroitu erityisen tuen oppilaita. Työpäivät pääsääntöisesti klo 7.30-15, minkä jälkeen ei jaksa kuin korkeintaan korjata pakolliset kokeet. Paitsi, jos opekokous venyy viiteen tai päivän jälkeen on vanhempainilta klo 18-20.
Kuinka usein teillä oikein on noita vanhempainiltoja? Tai opekokouksia? Mutta muuten epäilemättä rankka työ.
Omassa yläkoulussani on opekokous kerran viikossa, työaikavaraus sille klo 14-16. Vanhempainiltoja ei ole kovin usein (1-3 kertaa lukuvuodessa), mutta iltaisin päätyy helposti hommiin myös, kun on luokassa monta oppilasta, joiden tuen papereita päivitetään (yksi palaveri vie vähintään tunnin, omassa luokassani näitä oppilaita on 7). Vanhempainvartit sun muut pidentävät päiviä myös. Pelkästään yhden erityisen tuen oppilaan asioissa olen tänäkin talvena istunut jo monta monialaista palaveria, jossa ovat olleet paikalla niin sosiaalitoimi, erityisopettaja, opo ja sijaisvanhemmat.
Tuntuu, että meidän opettajien vapaa-aikakin kuluu täysin älyttömiä ja vanhentuneita opettajiin kohdistuvia harhaluuloja nettipalstoilla oikoen. Kannattaisi jo uskoa, että tämä ammatti on muuttunut. Se on muuttunut ihan muutamien vuosien sisällä uuden opsin myötä, mutta ennen kaikkea se on muuttunut niistä ajoista, kun me aikuiset itse olemme olleet koulussa ja ”tienneet” opettajien juovan pullakahveja joka välitunnilla. Nykyopet ei juuri kahville työpäivän aikana ennätä, sekin aika menee Wilmassa.
- Eri ope kuin täällä aiemmin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Laitoshuoltaja.
Sama. Ei ole mikään yksityinen firma mutta töitä tehdään tukka putkella ja jopa ihan epäinhimillisissä ajoissa. Työntekijöitä vähennetään joka kostautuu niin että siivous hoituu vain sinnepäin eikä joka nurkkaa kerkeä käymään läpi. Huono palkkakin vielä vaikka fyysisesti tosi raskasta.
Olen harjoittelevan taikurin apulainen.
T: Nainen laatikossa
Varhaiskasvatuksen opettaja.
(se meteli ja jatkuva saatavillaolo sen seitsemään suuntaan. Eikä ehdi kahvilla käydä. Vessassa käymiseenkin pitää pyytää "lupa" työkaverilta, että voisko katsoa munkin lapsia)
Mutta eipä tule töissä aika pitkäksi. Ei ehdi kännykällä käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näe mitenkään raskaana mitään konttorityötä tai opettamista.
Oikeasti fyysiset työt, kuten kaupan ja siivousalan hommat ovat oikeasti raskasta työtä.
Siisti sisätyö tunikassa on ilmeisesti sitten joillekin uuvuttavaa.
Siisti sisätyö tunikassa! 😂 Oletko kuullut, että on muunkinlaista kuormitusta kuin pelkkä fyysinen ponnistelu ja pullistelu?
Olen se ekaluokan ope. En ehdi oppituntien aikana istahtaa alas, liikun luokassa ja kumartelen oppilaiden tasolle heitä neuvomaan milloin milläkin mutkalla. Valvon joka päivä välitunteja ulkona ja pidän liikuntaa kahdesti viikossa. Suosikkini on luistelu. Oletko koskaan sitonut +20 oppilaan luistimia sisätiloissa mutta ulkovaatteissa? Hiki virtaa.
Fyysinen kuormitus kalpenee kuitenkin muun kuormituksen rinnalla. Jonglööraan koko ajan useita asioita kerralla, keskittyminen ei saa herpaantua, muuten tulee pahimmillaan ruumiita. Vastuu oppilaista ja satunnainen kova meteli kuormittavat myös. Olen myös koko ajan framilla ja esillä, sekin on yllättävän kuluttavaa.
Oppituntien loputtua alkaa toinen osa työpäivää palavereineen ja suunnitteluineen. Se ei ole kovin kuormittavaa, ellei kyseessä ole hankalia oppilasasioita ja moniammatillisia palavereita huoltajien kanssa.
Mitä olet oikein kuvitellut työsi olevan? Eino Leinon runojen lausumista?
Jaksuja "kumartelemiseesi". Et tiedä oikeasta fyysisestä työstä mitään
Työskentelin ennen lähihoitajana kotihoidossa. Silloin olin työpäivän jälkeen todella väsynyt.
Sairaanhoitaja akuutilla psykiatrian osastolla.
Myyjä. Asiakaspalvelu on / asiakkaat ovat helvetistä. Huomista kammoan taas kuin ruttoa. Keksisipä jonkun muun vaihtoehdon, niin vaihtaisin duunia saman tien. Ihmiset imevät minusta energiat ihan täysin. Työ ei ole fyysisesti raskasta ja tykkään alasta ja aihealueesta, jolla työskentelen, mutta kun vain pääsisi asiakasrajapinnasta niin kauas kuin pippuri kasvaa..................... kehtaisipa hakea työuupumuslomaa.....
Lukion ope.
Ennen uusia opseja ja kaikkea sitä jatkuvaa mukaedistyksellistä uudistusshaibaa (en todellakaan muistele hyvällä Sanni-tytön ministeriaikaa) vielä jaksoin jotenkuten. Mutta nyt tämä hullunmylly räjähtää opettajien kasvoille. Joka asteella. Jotain on nyt pakko tehdä, suurin osa opettajista on pian loppuunpalaneita. Tämä on oikeasti tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Myyjä. Asiakaspalvelu on / asiakkaat ovat helvetistä. Huomista kammoan taas kuin ruttoa. Keksisipä jonkun muun vaihtoehdon, niin vaihtaisin duunia saman tien. Ihmiset imevät minusta energiat ihan täysin. Työ ei ole fyysisesti raskasta ja tykkään alasta ja aihealueesta, jolla työskentelen, mutta kun vain pääsisi asiakasrajapinnasta niin kauas kuin pippuri kasvaa..................... kehtaisipa hakea työuupumuslomaa.....
Mä en päästä asiakkaita ihon alle.
Sosiaalityöntekijä yliopistollisessa sairaalassa. Työ sinänsä on mielekästä, mutta kiirettä riittää ja potilailla mutkikkaita tilanteita, joihin ei ole valmiita ratkaisuja. Vuorovaikutus- ja ajatustyö vaatii veronsa.
Olen taikurin apulainen. Illan viimeinen temppu on aina vanha klassikko jossa menen laatikkoon ja taikuri sahaa minut keskeltä poikki.