Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, mikä laihdutuksessa on monille niin vaikeaa? Kertokaa!
02.02.2020 |
Olen ihan tavallinen suomalainen nainen, en lähelläkään täydellistä, mt-ongelmaakin on, mutta laihduttaminen on sujunut helposti.
Minulle oli kertynyt noin 15 kg liikapainoa (normaalipainon rajaan bmi:llä mitattuna). Päätin pudottaa ylimääräiset kilot ja sitten vain tein sen vuoden aikana. Aloin syödä säännöllisesti, vähensin herkuttelua ja lisäsin liikuntaa. Ei siis mitään taikatemppuja vaan normaalia elämää.
Paino on nyt jo useamman vuoden pysynyt normaalina. Joskus on tullut kausia, jolloin olen herkutellut tavallista enemmän ja huomannut, että paino meinaa alkaa kiivetä ylös. Silloin pitää vain havahtua ja korjata suunta alkuunsa. Parin kilon karistaminen on helpompaa kuin parinkymmenen. Muuten voin syödä aika "vapaasti" eli jokaista suupalaa ei tarvitse todellakaan kytätä. Liikuntaa harrastan edelleen pari kertaa viikossa.
Omaan kokemukseeni peilaten on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät saa laihdutettua tai jojoilevat. En sano tätä ilkeyttäni vaan oikeasti ihmettelen. Kun ei se mitään maailmaa mullistavaa vaadi.
Kommentit (42)
Sama syy kuin miksi itse en harrasta liikuntaa. Monet ihmiset ovat vain hedonisteja, jotka mieluummin ovat lihavia/sohvaperunoita kuin luopuisivat siitä mistä nauttivat eniten, eli syöminen/löhöily.
Ihmisissä on geneettisiä eroja, ja toisille laihduttaminen tapahtuu pienemmällä vaivalla. Eli saman hedonismitason ihmisistä toinen voi olla lihava ja toinen normaalipainoinen. Mutta hedonismissa se pääsyy kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on sen tyyppinen, että elimistön mielihyväpiikki tulee epäterveellistä tai liiallisesta ravinnosta, niin täytyy olla todella motivoitunut ja tehdä paljon töitä, että pystyy korvaamaan sen mielihyvän jollain terveellisemmällä tavalla ja sietämään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ilman että käsi käy keksipurkilla. Tässä vaikuttaa tosi paljon myös luonteenpiirteet eli onko nautiskelija vai kurinalainen jne. Lisäksi suoliston bakteerikannalla on tutkitusti väliä. Jos on kaksi laihduttajaa suht samoilla lähtökohdilla, mutta suoliston bakteerit erilaiset, niin toinen laihtuu tehokkaammin samalla ruokavaliolla.
Vaikeaa on se, että ruoka on niin maukasta. Siis ruoka; en tarvitse mitään ns. herkkuja. Teen kattilallisen keittoa ja se menee melkein kerralla kun on niin hyvää.
Toinen se että liikunta on ikävää.
Herkuttelu ja ahmiminen on riippuvuus ihan kuten alkoholi, huume tai tupakkariippuvuus. Mene sanomaan samoin alkoholistille: "mikset lopeta"...
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa Hengenvaarallisesti lihavaa. Siinä lääkärillä on tiukka linja: ihminen ei laihdu, ellei ota itse vastuuta laihtumisestaan. Selityksiähän niillä potilailla kyllä riittää... mutta lääkäri on ihan oikeassa.
Ko. sarjassa jokainen potilas myös komennetaan terapiaan, joka usein onkin heille avain onnistuneeseen painonpudotukseen. Harvalla taviksella on mahdollisuutta mennä terapiaan, vaikka ruoka ja ylensyönti on mitä suurimmissa määrin mielenterveydellinen ongelma.
AP:n aloitus on kuitenkin ehdottomasti vain jonkun palstamiehen sunnuntaiprovo. Tavoitteena on saada "av:n läskit" provosoitumaan. Sillä oikeasti aika harva enää nykyään ajattelee, että liikalihavuus olisi jotenkin yksinkertaisesti ratkaistavissa oleva asia. Uusin tutkimus korostaa mm. suolistoflooran merkitystä ja muutenkin koko ajatus pelkästä itsekuri puutteesta on kumottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa Hengenvaarallisesti lihavaa. Siinä lääkärillä on tiukka linja: ihminen ei laihdu, ellei ota itse vastuuta laihtumisestaan. Selityksiähän niillä potilailla kyllä riittää... mutta lääkäri on ihan oikeassa.
Niin. Mutta toisaalta ohjelmasta voisi oppia myös sen, miksi se ei ole helppoa. Lääkäritason ihminenkin ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Ei ole kyse ihan simppelistä matematiikasta, kun mennään ihmisen psyykkeeseen. Takana on monenlaista vääristynyttä ajatusmallia, totuttua tapaa, persoonallisuushäiriötä, ympäristön vaikutusta, riittämättömyyden tunnetta jne. Ja joku ihan tosissaan tulee kysymään "ai mikä siinä muka on vaikeeta, kun mä laihduin 15 kiloa ihan helposti".
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa Hengenvaarallisesti lihavaa. Siinä lääkärillä on tiukka linja: ihminen ei laihdu, ellei ota itse vastuuta laihtumisestaan. Selityksiähän niillä potilailla kyllä riittää... mutta lääkäri on ihan oikeassa.
On tiukka linja joo, mutta mua häiritsee se, että se on kuitenkin feikkisarja. Ei kaikilla voi mennä se laihdutus ihan samalla kaavalla. Ja yhdestäkään ei näytetä lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi paino nousta pari vuotta sitten ja viime vuonna loppukesästä olin jo lievästi ylipainon puolella. Ei todellakaan ole helppoa laihduttaa liki 6-kymppisenä. Minulle se ainakin on vaikeaa, koska kalorimäärä, jonka saan päivässä syödä, on melko olematon. Tai no jos n. 1000 - 1200 kaloria kuukausitolkulla kuulostaa helpolta, niin sitten se on joillekin helppoa. Olen saanut painoa putoamaan jo kahdeksan kiloa, ja ajattelin vielä muutaman kiloa tiputtaa, mutta nyt jo mietin, miten saan painon pidettyä normaalina. Sanotaan, että joulun ja uudenvuoden välillä syödyllä ruualla ei ole merkitystä vaan uudenvuoden ja joulun välillä pitää miettiä syömisiään, mutta kyllä mulla ainakin nousi joulun aikana paino muutamia kiloja, vaikka silloinkin yritin katsoa mitä ja miten paljon syön. Joulukilot sain vasta viime viikolla karistettua kokonaan.
olen 44v hedonian ammattilainen, liikunta on vähentynyt paljon siitä mitä se oli 20v sitten, mutta samassa suhteessa on syöminenkin, eli en ole lihonut.
Mutta valitettavasti suurin osa kavereista on reippaasti ottanut kiloja ja joutuu nyt taisteleen.
meillä miehillä ilmeiseti se lihominen alkaa sitte 4-kympin jälkeen ?,ainaki lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksei jokainen tienaa ylemmässä kymmenyksessä. Sen kun esiintyy asiallisesti ja hoitaa hommat, onnistuu keneltä vaan.
Ja Mensan testi. Sen kun vaan miettii, miten ne pallukat siihen muodistuu ja jatkaa kuviota. Turha valittaa, että se on kerho niille, jotka luulee itsestään liikoja.
Ja miksei jokainen nainen kasvata ihania tuuheita ja kiharrettavia pitkiä hiuksia.
Mielentervyes- ja käytösongelmat on itsekurin ja -hillinnän puutetta sekä sisäisen valaistumisen.
Eikä lääkkeitäkän tarvita. Liikunta ja ravinto on toimiva lääke. Elät terveellisesti niin ei tule syöpää, nivelrikkoa eikä dementiaa.
Minäkin olen laihtunut 15 kg helposti vuonna 2003. Silti nyt vuonna 2020 olen lähtöpainossa. Väliin mahtuu kilpirauhasen poisto, pitkittynyt stressi, omaishoitajuus, uupumus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tätä ala-peukutetaan? ? ? ! ! Niin hyvä ja viisas aloitus!!
Minulla on se ongelma ku ne kilot saattavat viikossa tulla.
Esim. viime vuonna kesällä painoin 71kg, tuli 1,5 viikon loma ja söin pari herkkua, kun tuli takaisin niin paino oli 73,8. Se ei enää lähtenyt alas millään.
Sitten tuli syyskuu, taas oli pientä lomaa, kun tulin takaisin arkeen niin paino oli 73,5 kilosta pompsahtanut 76 kiloon.
Nyt joulukuussa kun päätin että syön pikkasen enemmän herkkuja, varsikin suklata (en ollut vuosiin ostanut kohvehteja tai torttuja). Niin nyt tammikuussa 76 kilosta paino nousi 81 kiloon.
Että näin! Minulla muutamassa päivässä paino nousee useilla kiloilla jotka eivät enää lähde pois. Eli noin tulee se 10kg.
Todennäköisesti et ymmärrä juuri mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko, ap, kuullut sellaisesta asiasta kuin tunnesyöminen? Entä ovatko syömishäiriöt sinulle tuttuja? Hyvin monilla on häiriintynyt suhde ruokaan ja syömiseen, vaikkei ole diagnoosia mistään syömishäiriöstä. Syömiseen voi olla koukussa kuin huumeeseen, tai se liittyy tiettyjen tunteiden käsittelemiseen. Silloin on oikeasti vaikea muuttaa käyttäytymistään varsinkin ilman terapiaa tms. tukea.
Itse ainakin tykkään syödä. Ihan normaalia ruokaa ja välillä ns. herkkujakin. Lenkillä/salilla/ryhmäliikunnassa käyn useamman kerran viikossa + arkiliikunnat. Liikkuminen on ihanaa.
Hyvästä ruoasta en aio luopua, koska se tuo elämään niin paljon sisältöä. Joku roti täytyy kuitenkin pitää mielessä, että pystyy kehossaan työskentelemään ja harrastamaan.
Mies ja lapsensa haluavat syödä liha ja makkararuokia. Sen takia on vaikea itse laihduttaa. Pitäisi tehdä eri sapuskat. Jaksoin sitä kyllä jonkun aikaa, mutta sitten se jäi.
Veikkaan että monilla syy on tunnesyöminen. Osalla syömishäiriöt. Mustavalkoinen ajattelu. Turvattomuuden tunne muutoksista. Laiskuus, jaksamattomuus. Ei jaksa tehdä muutoksia. Ei jaksa opetella uutta. Ehkä informaation puute terveysasioissa, jämähdetty johonkin vanhakantaiseen ajatteluun laihduttamisesta että laihdutusruoka on pahaa, mautonta ja kanaa raejuustolla ja salaatilla vaan, tai kaalisoppakuureja jota syödään ällötyksellä ja dietataan jonkun aikaa naama irvessä kunnes ei jaksa enää. Soppaa hämmentää jatkuva julkisuudessa oleva keskustelu eri dieeteistä, keto, pätkäpaasto jne.. ei edes tiedetä mikä on hyvä itselle. Itse tiedän erään henkilön joka oli pätkäpaastolla, mutta söi kuitenkin välissä jotain pientä. Lopussa oli niin nälkä että ahtoi aivan kamalan kokoisen ruoan :D eli toisinsanoen tuo pätkäpaasto oli vain huonoa epäsäännäölistä ruokarytmiä, ahmintaa ja napostelua. Tai karppasi osan ajasta ja toisen osan päivästä söi jopa sokeriherkkujakin. Tai lisää kasvisten syöntiä ja ruuttaa päälle kamalan määrän lihottavaa salaatinkastiketta. Eli menee nuo opetukset ihan sekaisin dieeteistä ja terveellisestä syömisestä. Itsepetosta tuo on.
Laihtuminen alkaa korvien välistä. Uusista oivalluksista. Siitä että tajuaa että pienet muutokset on alku, ja luopuu mustavalkoisesta ajattelusta. Ei näe laihdutusta laihdutuksena vaan sellaisena että alkaa pitää kehostaan parempaa huolta sen sijaan että rääkkää tai laiminlyö sitä. Aloittaa yhdestä muutoksesta kerrallaan mikä monille voisi olla jo säännöllisempi ruokarytmi tai vihannesten/hedelmien/marjojen määrän lisääminen siihen ruokavalioon mikä itsellä on. Tai hyötyliikunnan lisäämistä päivään jatkuvan istumisen sijaan, sen sijaan että aloittaa laihiksen ja buukkaa itselleen vuoden salijäsenyyden. Kun mieli oppii muutoksiin niitä voi tehdä lisää
Tässä ketjussa esiin tulleet laihtumattomuuden syyt ovat ihan ymmärrettäviä, mutta vain pieni osa niistä on sellaisia joille ei voi mitään. Useimpiin laihtumisen esteisiin voi vaikuttaa.
Sille ei voi mitään jos joutuu käyttämään perussairautensa vuoksi kolmea painoa nostavaa lääkitystä. Jos ei ottaisi lääkkeitä ei olisi tämänkään vertaa toimintakykyinen.
Terveellisten elämäntapojen noudattaminen ei ole mikään ongelma sinällään. On itse asiassa helpotus suunnitella ruokansa etukäteen ja toimia suunnitelman mukaan etenkin kun on ensimmäisen perussairauden lisäksi vielä keliakia. Fruktoosi- tai glukoosisiirappihan voi olla kotimaisesta viljasta tehtyä eli sellaisiin tuotteisiin en koske.
Olen joutunut elämäni aikana kahdesti syömään kuukausien mittaisia antibioottikuureja, jotka ovat tuhonneet pahojen bakteerien lisäksi myös hyvät bakteerit. Sen vuoksi suoliston mikrobiomi on tavallaan ohjelmoitu lihottamaan minua söin sitten mitä hyvänsä.
Täällähän monet kertovat päivänsä ruokailuista ja monesti minun ruokailuni ovat kevyempiä Finelin avulla laskettuna kuin näiden anonyymien laihduttajien päivän ruoat.
En minäkään ymmärtänyt alle 30-vuotiaana mitä vaikeaa hoikkana pysymisessä on. No, nyt kolmekymppisenä ymmärrän kun aineenvaihduntani on muuttunut, krooninen perussairaus kiusaa ja en pysty harrastamaan liikuntaa siksi niin paljon mitä oikeasti haluaisin. Paino noussut painoindeksiin 23, vielä ei siis ylipainoa mutta pelkästään painon pitäminen tässä tuntuu työläälle. Mitä sitten yli nelikymppisenä... Eniten painonnousuun minulla on varmasti vaikuttanut se etten pysty enää olemaan niin liikunnallinen mitä aiemmin, kehonkoostumus on löllömpi kun ennen oli enemmän lihasta.