Kiinnostan miehiä tasan siihen asti kunnes alan itse pitämään heistä :/
Niin, ihan totaalisen kyllästynyt tähän kaavaan, joka nyt kolmen miehen kanssa toteutunut vuoden sisällä. Että olen alkuun jotenkin viileä ja varautunut, koska olen ujo ja tooooosi herkkä, ja kestää tosi pitkään että alan luottamaan ja rentoutumaan. No, ihan olen sinut ominaisuuksieni kanssa, mutta sitten jonkun kuukauden jälkeen alan olemaan oma itseni ja jopa ihastumaan näihin miehiin, niin sitten alkaa heiltä tulemaan kylmää ja homma lopahtaa aika pian siihen. Että tulee tunne etten sitten olekaan itsenäni minkään arvoinen vaan pelkästään tuo saalistus ja mun ns.saavuttamattomuus pitää homman käynnissä niin pitkään. Mutta mitä mä tälle oikein voin, koska en osaa alussa olla avoin ja puhelias, se tulee vasta tutustumisen myötä, ja jos tutustuminen sitten tuo aina pakit. Oon jo yli 40, takana on 20 vuotta suhteessa, että ihan uutta tällainen.
Mitähän voisin tehdä tälle ongelmalle, koska sydän alkaa olla aika haavoilla ja entistä vaikeampi kehenkään enää tutustua. Kun nytkin on tunne, että en halua ketään enää alkaa tapailemaan, koska lopputulos on kuitenkin tuo sama etten olekaan sellainen mitä haluavat/hakevat. Ja miehet mun näkökulmasta ollu sellaisia kilttejä , hakemassa vakavaa suhdetta ja ovat mun kanssa aikaa viettäneet. Toki voisin yrittää olla enemmän oma itseni alussa, mutta olen sen verran erakko etten usko sen olevan ees mahdollista. Ehkä mun on tarkoitus vaan olla yksin ilman seuraa, mutta silti sydän kaipaa sitä oikeaa tunnetta. Just nyt tämä viimeisin ero tuli kohdalle ja tajusin, että joku vika on juuri minussa, ei miehissä. Enkä tajua mikä ihme se on. Onko kellään ollu samanlaista, kaipaan oikeesti vertaistukea just nyt :)
Kommentit (22)
Kissa saalistaa hiiriä ja pikkulintuja, mutta ei syö niitä. Minkä luulet olevan sillä se päällimmäinen motivaatio, se saalistus vaiko se saalis?
4-kymppinen ja kirjoittaa kuin 2-kymppinen 🙄
Täysin normaalia ihmispsykologiaahan tuo toisaalta on.
Ihminen arvottaa sitä, mitä on vaikeaa saada. Sitten kun sen vihdoin saa, sen arvostus laskee. Ajattele nyt vaikka kuinka paljon haluat rahaa, jos sinulla ei sitä ole. Mutta sitten kun koet sen että sinulla on paljon rahaa, niin se raha ei olekaan enää niin hienoa ja se rahantekeminen menettää hohdon ja merkityksen.
Ihminen jahtaa kauan sitä, mitä on vaikeaa saada. Sitten kun se saa sen, niin hän aloittaa jonkun uuden projektin. Näin käy pelottavan paljon, ja moni varmasti osaa samaistua siihen omassakin elämässä.
Näinhän se varmaan on, että seksi siellä on iso osa juttua, koska jutut kestäny kuukausia joten seksiäkin on tietty ollu. Ja saalistus varmaan vieläkin isompi osa. Ehkä on alitajuistakin, että oon kiinnostava vain etäisenä tyyppinä enkä sitten tunteellisena ja lämpimänä naisena, joka musta lopulta kuoriutuu. Vois aatella, että olis just päinvastoin. Mutta miten hitossa tästä pääsee eroon? Että miten löydän miehen, joka näkis mut heti alusta lähtien ihan ihmisenä eikä saaliina?
Ap
On tieteellinen fakta, että ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä, joiden tunteet ovat epäselviä.
https://www.psychologicalscience.org/news/releases/he-loves-me-he-loves…
Heti kun tunteet ovat selvät, homma on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluu vain pesää ja kun osoitat merkkejä vakavammasta ne lähtee.
Sama kai sitten ollut naistenkin kohdalla, munaa/rahaa vaan hinkusivat kun heti loppui mielenkiinto kun itse kiinnostuin. M33
Tarkoitatko, että nämä miehet ovat ihastuneet siihen viileän hiljaiseen tyyppiin, mutta eivät tykkää puheliaasta, lämpimän innostuneesta naisesta?
Kuulostaa aika erikoiselta, paitsi jos miehet ovat pelästyneet yllättävää 'persoonanmuutosta'.
Ovatko miehet olleet keskenään samantyyppisiä? Ovatko miehet olleet puheliaita ja avoimia? Vai varautuneita kertomaan itsestään mitään syvempää?
Niin kuin täällä on jo sanottu, moni hakee (eron jälkeen) enemmänkin vakituista seksisuhdetta. Jos toinen alkaa vaikuttaa hyvin rakastunellta, se ahdistaa. Ikävä kyllä, tämmöiseksi se on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Kissa saalistaa hiiriä ja pikkulintuja, mutta ei syö niitä. Minkä luulet olevan sillä se päällimmäinen motivaatio, se saalistus vaiko se saalis?
Leikkiminen lienee päälimmäinen motiivi. Mitäpä sitä syömään, jos ei ole nälkäinen. Siinä välissä voi kuitenkin pelailla näiden hiirien kanssa. Syö sitten heti kun vatsa kurnii.
Taidat kiinnostua vain aktiivisista ja avoimista miehistä? Kokeile miestä, joka ei vaikuta myöskään kiinnostuneelta aluksi, mutta joka silti jostain syystä viettää aikaa sinun kanssasi.
No en voi snoa muuta kuin, että minä en toimi noin. Ehkä se sinun oma itsesi on sellainen mikä karkoittaa. Kannattaakin olla heti alusta oma itsensä, eikä esittää mitään, koska se karkoittaa ainakin minut. Hyvästä naisesta pidän kiinni, oli kuinka vaikea tai helppo tahansa. Jotenkin tuossa iässä olettaisi, että esittäminen on jo poissa kuvioista. M
Ei ole välttämättä mistään saalistuksesta kyse. Jos antaa itsestään alussa toisenlaisen kuvan kuin millainen olet myöhemmin, luonnollisestikin ne jotka ylipäätään kiinnostuvat, ovat niitä jotka haluavat sellaisen naisen kuin miltä aluksi vaikutat. Sellaiset jotka välittäisivät sinusta sellaisena kuin olet, eivät taas kiinnostu, koska luulevat sinun olevan jotain muuta.
Valikoit varmaan itse sitoutumiskammoisia tai ei niin tosissaan kiinnostuneita miehiä. Luulevat alussa, että sinäkään et ole niin vakavissasi, ja kauhistuvat, kun alatkin yhtäkkiä kylmänviileästä ihan tavalliseksi, välittäväksi ihmiseksi.
Minulle tämä tapahtuu toisinpäin, eli miehet lakkaavat kiinnostamasta minua, kun he alkavat osoittaa ihan oikean ihastumisen merkkejä. Voi kun tietäisinkin, mitä päässäni silloin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
No en voi snoa muuta kuin, että minä en toimi noin. Ehkä se sinun oma itsesi on sellainen mikä karkoittaa. Kannattaakin olla heti alusta oma itsensä, eikä esittää mitään, koska se karkoittaa ainakin minut. Hyvästä naisesta pidän kiinni, oli kuinka vaikea tai helppo tahansa. Jotenkin tuossa iässä olettaisi, että esittäminen on jo poissa kuvioista. M
Eihän aloittaja sanonut esittävänsä mitään? Jotkut vain ovat varautuneita uusien ihmisten seurassa ja muuttuvat sitten rennommiksi, kun oppivat tuntemaan
Vierailija kirjoitti:
On tieteellinen fakta, että ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä, joiden tunteet ovat epäselviä.
https://www.psychologicalscience.org/news/releases/he-loves-me-he-loves…
Heti kun tunteet ovat selvät, homma on ohi.
Pätee silloin kun ihmiset ovat epäsopivia toisilleen.
Voimia! Itsellenikin tullut näillä samoilla kymmenillä ymmärrys kuinka vaikea on löytää omankaltaisensa ihminen. Koitan terapioida itseäni hyväksymään itsekseni olo-asenne. Kaipuu toisen ihmisen lähelle kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Valikoit varmaan itse sitoutumiskammoisia tai ei niin tosissaan kiinnostuneita miehiä. Luulevat alussa, että sinäkään et ole niin vakavissasi, ja kauhistuvat, kun alatkin yhtäkkiä kylmänviileästä ihan tavalliseksi, välittäväksi ihmiseksi.
Minulle tämä tapahtuu toisinpäin, eli miehet lakkaavat kiinnostamasta minua, kun he alkavat osoittaa ihan oikean ihastumisen merkkejä. Voi kun tietäisinkin, mitä päässäni silloin tapahtuu.
Tää voikin olla totta. Koska alussa en oo niin tosissani, koska lämpenen tosi hitaasti. Mun kanssa voi olla pitkään sillä tavalla vapaasti ilman mitään sitoumuksia tai vaatimuksia. Mutta sitten oon tosi herkkis ja hellä kun tykästyn, että ehkä tää on se ongelma. Houkuttelen vääriä miehiä ja samalla myös valikoin vääriä. Ja heille mun tykästyminen ei ookaan toivottavaa. Enkä mä alussa mitään teeskentele, oon vaan varautunu ja siksi mun tunteellinen puoli pysyy poissa. Outoo et tää viehättää enemmän kun mun oikee persoona.
Ap
Saalistus on parempi kuin saalis.
Näin se menee.
Miehet haluu vain pesää ja kun osoitat merkkejä vakavammasta ne lähtee.