Kävin tiistaina kivuliaan ja nöyryyttävän lääkäri käynnin

Vierailija kirjoitti:

Eikö toimenpiteissä ole tapana kysyä, että saako tilannetta tulla seuraamaan? Itse olen kerran kieltänyt mielenterveysasioissa opiskelijan läsnäolon, kun ahdisti jo muutenkin.

On tapana kysyä, taitaa olla ihan laillisesti pakkokin? Itse olen kieltäytynyt pari kertaa, mutta moni ei uskalla olla 'hankala' tai se vaan tapahtuu niin nopeasti, ettei oikein ehdi reagoida ennen kuin 10 opiskelijaa jo kävelee ovesta sisään.

Joskus laitettiin tippa käteen, oli eka kerta niin ei ollut vertailukohdetta miltä pitäisi tuntua. Sattui niin perhanasti! Vasta kun käsi alkoi täyttyä ja paisua nesteestä hoitaja huomasi virheensä ja laittoi oikeaan kohtaan mikä ei tuntunut missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytystapa arviossa, vaikka sanoin, että pelottaa, niin lääkäri työnsi käden emättimeeni todella ronskisti ja muutenkin kiersi kättä välittämättä kivusta ja kun sanoin, että sattui.

Vuosi mennyt mutta vieläkin tuo harmittaa.

Sama juttu synnytystapaa arvioitaessa ei käsi mennyt sisälle ennen jotain voidetta lisättiin.

Sittenkin sattui niin helvetisti, että melkein itkin.

Tuossa tutkimuksessa voi satuttaa myös psyykkisestikin.

Itselläni käsi meni sisälle emättimeen helposti ja ulosottaessa nyrkissäkään ei sattunut.

Kuitenkin kommentit "paikkojen koosta"

Olisi voinut jättää sanomatta, jos niitä ei ilman ivallisuutta voi sanoa.

Minut häpäistiin tuolla tutkimuksella, niin sen ainakin koin.

Katselemassa oli kolme mieskandia.

En ehtinyt tai tajunnut kieltää.

Ai pantiinko sunkin pyllyyn jotain, se on todella nöyryyttävää. T: tähystykseen menossa

Vierailija kirjoitti:

Ai pantiinko sunkin pyllyyn jotain, se on todella nöyryyttävää. T: tähystykseen menossa

Ei pantu vaan käsi emättimeen ja se ei ole vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Potilasasiamieheen olen ottanut yhteyttä ja lääkäristä on tehty muistutus tai jotain sinne suuntaan.

Olen harkinnut myös laittaa kyseiselle lääkärille suoraan sähköpostia mutta en tiedä voiko hankaloittaa jotenkin tuota potilasasiamiehen kautta alotettu prosessia jos laitan.

Ap

Ap, potilasasiamies toimii kuuntelijana ja lohduttajana - ei muuna, ellei hänen ole kertakaikkisen pakko, ts, sinulla on todisteet ja kerrot meneväsi poliisille. Silloin hänen on pakko olla "puolellasi". Muuten potilasasiamiehen tehtävä on vain tarjota myötätuntoa.

Muistutus: johtava ylilääkäri keskustelee asianomaisen kanssa, ja asia jää siihen. Tuollainen hyvä-veli-systeemi on pakko olla, sillä virheet ovat arkipäivää, ja kollegan on suojeltava kollegaa. Ei siitä muuten mitään tulisi. Vahinkoja aiheuttava lääkäri on uhka vain silloin, kun hänen vahinkonsa uhkaavat tulla ilmi todistetusti.

Poliisi: ei voi tehdä mitään, ellei sinulla ole lääkärin lausuntoa. Ja huom. vaikka menisit yksityiselle, on erittäin epätodennäköistä, että saat apua, sillä kynnys ilmiantaa kollega on erittäin korkea!!! Mitä todennäköisesti saat: heikkomielisen paperit. "Lääkärissä ei ollut mitään vikaa vaan sinussa, kun et suutasi avannut, ja sallit pahoinpitelyn jatkua". (Niin kuin se muka olisi siinäkään tapauksessa sallittua...)

Jos menet "puolueettomalle" lääkärille, muista, että vain FYYSISILLÄ vammoilla on painoarvoa, henkisillä korkeintaan niiden lisäksi. Nykytiede ei tunne henkistä puolta joten suhtautuu siihen vähän kuin ilmaan. Mitä vähemmän puhut stressistä ja keskityt fyysisiin merkkeihin, sitä parempi.

Vaikka olisit pelkopotilas, ja kipusi olisi epänormaalia psykosomaattista, niin kommunikaatiokyvyttömänäkin lääkärin tulisi kohdella sinua riittävästi yksilönä. On epätodennäköistä, että lääkäri tahtoi sinulle haittaa, vaikka kehosi olisikin psyykkisesti ylireagoiva ja se ärsyttäisi, tai työ olisi kehollisista traumoistasi huolimatta tehtävä.

Juttele ja ota selvää, vaadi vastauksia selkeisiin kysymyskiin, ennen kuin lähdet ketään syyttelemään. Muuten ota opiksesi.

Olen miettinyt noita opiskelijoita. Koskaan ei ole omalle kohdalle osunut niin en tiedä käytäntöä. Meneekö se tosiaan niin, että kysytään sopiiko, että tulevat seuraamaan ja sitten ne vain pelmahtavat paikalle? Eikö toi ole potilaalle tosi turvattoman tuntuista? Itse ainakin tahtoisin, että kaikki paikalla olijat esittelevät itsensä, sen jälkeen olisi ihan ok, että ovat seuraamassa.

Sinä joka väität olevasi empaattinen, toivottavasti et koskaan ole minua hoitamassa. Aina, AINA löytyy joku enemmän kärsinyt, kipua ja väkivaltaa kokenut mutta se ei poista toisen kokemusta.

Totta se, että potilasasiamieheen yhteydenotto on turhaa huutelua, mutta muuhun ei ole voimavaroja.

Olkaa te onnekkaita jotka vielä osaa luottaa lääkäreihin ja hoitajiin ym, minä en ole vuosiin osannut ja tämä oli jo pohjanoteeraus.

Kyllä kalpenee synnytyskivut, hampaanpoistot (jota oon pelännyt aina ihan kamalasti), kanyloinnit (monta kertaa pistetty kun huonot suonet ja kudokseen valunut nesteitä ja käsi turvonnut melkoiseksi) ym omat kokemukseni tämän KIDUTUKSEN rinnalla.

Ei ollut mikään suoliston, mahalaukun tutkimus eikä alapään tutkiminen.

Nöyryytystä koin siitä, että vaikka aiheutettiin valtavaa kipua, ei siitä välitetty yhtään vaan jatkettiin aina vaan. Ja ihmisiä pörrösi ympärillä kattomassa ja varmaan naureskelivat, että siinä yksi hermoheikko tullut lääkäriin..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka väität olevasi empaattinen, toivottavasti et koskaan ole minua hoitamassa. Aina, AINA löytyy joku enemmän kärsinyt, kipua ja väkivaltaa kokenut mutta se ei poista toisen kokemusta.

Totta se, että potilasasiamieheen yhteydenotto on turhaa huutelua, mutta muuhun ei ole voimavaroja.

Olkaa te onnekkaita jotka vielä osaa luottaa lääkäreihin ja hoitajiin ym, minä en ole vuosiin osannut ja tämä oli jo pohjanoteeraus.

Kyllä kalpenee synnytyskivut, hampaanpoistot (jota oon pelännyt aina ihan kamalasti), kanyloinnit (monta kertaa pistetty kun huonot suonet ja kudokseen valunut nesteitä ja käsi turvonnut melkoiseksi) ym omat kokemukseni tämän KIDUTUKSEN rinnalla.

Ei ollut mikään suoliston, mahalaukun tutkimus eikä alapään tutkiminen.

Nöyryytystä koin siitä, että vaikka aiheutettiin valtavaa kipua, ei siitä välitetty yhtään vaan jatkettiin aina vaan. Ja ihmisiä pörrösi ympärillä kattomassa ja varmaan naureskelivat, että siinä yksi hermoheikko tullut lääkäriin..

Ap

Laitettu väkipakolla lepositeisiin vai mikä tässä mättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka väität olevasi empaattinen, toivottavasti et koskaan ole minua hoitamassa. Aina, AINA löytyy joku enemmän kärsinyt, kipua ja väkivaltaa kokenut mutta se ei poista toisen kokemusta.

Totta se, että potilasasiamieheen yhteydenotto on turhaa huutelua, mutta muuhun ei ole voimavaroja.

Olkaa te onnekkaita jotka vielä osaa luottaa lääkäreihin ja hoitajiin ym, minä en ole vuosiin osannut ja tämä oli jo pohjanoteeraus.

Kyllä kalpenee synnytyskivut, hampaanpoistot (jota oon pelännyt aina ihan kamalasti), kanyloinnit (monta kertaa pistetty kun huonot suonet ja kudokseen valunut nesteitä ja käsi turvonnut melkoiseksi) ym omat kokemukseni tämän KIDUTUKSEN rinnalla.

Ei ollut mikään suoliston, mahalaukun tutkimus eikä alapään tutkiminen.

Nöyryytystä koin siitä, että vaikka aiheutettiin valtavaa kipua, ei siitä välitetty yhtään vaan jatkettiin aina vaan. Ja ihmisiä pörrösi ympärillä kattomassa ja varmaan naureskelivat, että siinä yksi hermoheikko tullut lääkäriin..

Ap

Laitettu väkipakolla lepositeisiin vai mikä tässä mättää?

Ei ole laitettu lepositeisiin eikä liity millään tavalla mielenterveyspuoleen käyntini..tässä mättää ihan vaan se, että lääkärillä ei ollut minkäänlaista kunnioitusta potilasta kohtaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt noita opiskelijoita. Koskaan ei ole omalle kohdalle osunut niin en tiedä käytäntöä. Meneekö se tosiaan niin, että kysytään sopiiko, että tulevat seuraamaan ja sitten ne vain pelmahtavat paikalle? Eikö toi ole potilaalle tosi turvattoman tuntuista? Itse ainakin tahtoisin, että kaikki paikalla olijat esittelevät itsensä, sen jälkeen olisi ihan ok, että ovat seuraamassa.

Mulla on kaksi eri kokemusta, ensimmäisellä kerralla meni just noin, että ensin kysyttiin ja sitten opiskelija tuli ja esitteli itsensä kun olin antanut myöntävän vastauksen. Tämä mielenterveyspuolella. Toinen kerta oli naistentautien poliklinikalla ja silloin se opiskelija oli jo huoneessa kun menin sisään ja koko tilanne tuntui vähän enemmän painostavalta. En muista, että olisi esitellyt itsensä, oli jotenkin vaan kärpäsenä seinällä. Oli epämukava olo, mutta annoin sen kuunnella sitä alkukeskustelua ensin vähän aikaa, ja sitten uskaltauduin pyytämään sitä lähtemään ennen varsinaista tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt noita opiskelijoita. Koskaan ei ole omalle kohdalle osunut niin en tiedä käytäntöä. Meneekö se tosiaan niin, että kysytään sopiiko, että tulevat seuraamaan ja sitten ne vain pelmahtavat paikalle? Eikö toi ole potilaalle tosi turvattoman tuntuista? Itse ainakin tahtoisin, että kaikki paikalla olijat esittelevät itsensä, sen jälkeen olisi ihan ok, että ovat seuraamassa.

Mulla on kaksi eri kokemusta, ensimmäisellä kerralla meni just noin, että ensin kysyttiin ja sitten opiskelija tuli ja esitteli itsensä kun olin antanut myöntävän vastauksen. Tämä mielenterveyspuolella. Toinen kerta oli naistentautien poliklinikalla ja silloin se opiskelija oli jo huoneessa kun menin sisään ja koko tilanne tuntui vähän enemmän painostavalta. En muista, että olisi esitellyt itsensä, oli jotenkin vaan kärpäsenä seinällä. Oli epämukava olo, mutta annoin sen kuunnella sitä alkukeskustelua ensin vähän aikaa, ja sitten uskaltauduin pyytämään sitä lähtemään ennen varsinaista tutkimusta.

Minulla oli kolme mieskandia huoneessa, kun tehtiin synnytystapa tutkimusta.

Katselivat puolen metrin päästä kun käsi työnnettiin emättimeeni ja pyöriteltiin siellä. Sattui ja nolotti.

Mikä tuo ap: n toimenpide oikein oli? Mikä siinä niin salaista et ei voi kertoa, vaan noin yleisellä tasolla ihmetellä asiaa? Yleensähän annetaan kipu- tai rauhoittava lääkitys, tai nukutus jos on kivulias toimenpide.

Taas tämä provoilija, joka on kärsinyt kamalista asioista, muttei suostu kertomaan mitään.

Joka päivä uusi mysteerinen kamaluus!

Oot kyllä sairas!

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä provoilija, joka on kärsinyt kamalista asioista, muttei suostu kertomaan mitään.

Joka päivä uusi mysteerinen kamaluus!

Oot kyllä sairas!

Suosittelen pitämään taukoa jos kaikki mikä ei ole itselle sattunut on provoja. Pitkään meniki ennen ensimmäistä provo huutelijaa.

Koitahan pärjätä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo ap: n toimenpide oikein oli? Mikä siinä niin salaista et ei voi kertoa, vaan noin yleisellä tasolla ihmetellä asiaa? Yleensähän annetaan kipu- tai rauhoittava lääkitys, tai nukutus jos on kivulias toimenpide.

Toimenpiteen ei olisi pitänyt olla YHTÄÄN kivulias ilman puudutettakaan eikä todellakaan sellanen mihin nukutettaisiin tai saisi rauhottavia koska niin helppo yleensä, puuduttivat neljästi mutta ei ollut mitään hyötyä ollut. Ja tämä sama tehty siis minulle aiemmin enkä tuntenut mitään ja oli n. 10-15 min kuluttua ohi.

Mitä se hyödyttää vaikka kertoisin mitä tehty? Onko täällä laki mitä pitää kertoa alotuksen tehdessään.

Jos haluaisin provota niin voisinhan minä keksiä ihan minkä vaan toimenpiteen.

Ap

Ja sympatiat jokaiselle henkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua sairaalassa kokeneelle. 💞

Ap