Kävin tiistaina kivuliaan ja nöyryyttävän lääkäri käynnin

Jotenkin tuonne terveydenhoitoon hakeutuu työntekijöitä, jotka vähät välittävät potilaille tuottamastaan kivusta. Joku aika sitten omalla kohdalla varoituksista huolimatta joku ylilääkäri tempoi ja väänteli pahasti turvonnutta ja kipeää raajaa niin, että se kipeytyi vielä pahemmin pitkäksi aikaa. Ja vielä moitti siitä, että vastustin kohtelua enkä ollut vaan rentona. Sadisti koko tyyppi. Ihminen menee hakemaan apua ja saa kidutusta osakseen. Tutkia pitää, mutta ei sentään väkivaltaa kuulu käyttää.

Onkohan tätä tiedossa vain lisää, kun väki vähenee eikä lääkikseenkään enää löydy hyvää ainesta? Luultavasti ollaan puoskareiden kynsissä kaikki.

Mua satutti hpv-näytteen ottaja ihan järkyllä tavalla viimeksi.

Mikä toimenpide?

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olisi mennyt oikein olisi ollut 15 min ohitse. Nyt epäonnistui kokonaan.

Ap

Tappelitko vastaan? Voisko johtua siitä?

Lääkärit av-mammojen hampaissa, osa 898.

(Pian menee 1000 rikki.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olisi mennyt oikein olisi ollut 15 min ohitse. Nyt epäonnistui kokonaan.

Ap

Tappelitko vastaan? Voisko johtua siitä?

Hoidosta saa kieltäytyä, lääkärin pitää lopettaa jos potilas haluaa eikä jatkaa väkivalloin.

Oletus terveydenhuollossa on se, että ammattilaisiin voi luottaa. No, ei aina voi.

Omalle kohdalle on sattunut pari ikävämpää tapausta, molemmat Oulun YTHS:n toimesta.

Ensimmäisessä olin uusimassa pillerireseptiä, samalla otettiin papa. Tutkimuspöytä oli seinän vieressä huoneen päädyssä, pöydän jalkopäästä samalta seinältä avautui ovi käytävään. Välissä ei ollut verhoa. Yhtäkkiä kesken tutkimuksen ovi avautui ilman koputusta tai varoittelua ja sisään ryntäsi joku hoitaja. Vaistomaisesti vedin jalat yhteen, mutta kyllä siinä koko komeus oli mahdolliselle ohikulkijalle ehtinyt olla esillä. Kukaan ei pahoitellut.

Toisella kertaa olin äärimmäisen tuskainen akuutin välilevynpullistuman vuoksi. Olin käynyt jo lääkärissä, ja lääkäri määräsi avuksi fysioterapiaa viikon päähän. Tyhmänä menin tuolle käynnille, kun kuvittelin saavani apua. Olin niin kipeä, että menin makuuasennossa auton takapenkillä, kun en pystynyt istumaan. Fysioterapeutti kysyi kyllä voinnistani, mutta ei joku kuunnellut tai ymmärtänyt tilaani, sillä hän suoritti kuitenkin minulle sellaista selän manipulaatiota, että meinasin menettää liikuntakykyni. "Hoidon" jälkeen olin vielä paljon pahemmin kipeä, lopulta vain syöpälääke Tramal (ja aika) tehosi oireisiin sen verran, että pystyin palaamaan elävien kirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olisi mennyt oikein olisi ollut 15 min ohitse. Nyt epäonnistui kokonaan.

Ap

Tappelitko vastaan? Voisko johtua siitä?

Hoidosta saa kieltäytyä, lääkärin pitää lopettaa jos potilas haluaa eikä jatkaa väkivalloin.

Noinhan sen olettaisi olevan, mutta ei ainakaan omalla kohdalla vastustelu auttanut mitään. Jatkoi vaan. Jos lääkäri ei piittaa aiheuttamastaan kivusta, ei mene puhe perille. Jatkossa vastaavassa tilanteessa, tempaan itseni irti käsittelystä, jos se itseä vaarantamatta on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Oletus terveydenhuollossa on se, että ammattilaisiin voi luottaa. No, ei aina voi.

Omalle kohdalle on sattunut pari ikävämpää tapausta, molemmat Oulun YTHS:n toimesta.

Ensimmäisessä olin uusimassa pillerireseptiä, samalla otettiin papa. Tutkimuspöytä oli seinän vieressä huoneen päädyssä, pöydän jalkopäästä samalta seinältä avautui ovi käytävään. Välissä ei ollut verhoa. Yhtäkkiä kesken tutkimuksen ovi avautui ilman koputusta tai varoittelua ja sisään ryntäsi joku hoitaja. Vaistomaisesti vedin jalat yhteen, mutta kyllä siinä koko komeus oli mahdolliselle ohikulkijalle ehtinyt olla esillä. Kukaan ei pahoitellut.

Toisella kertaa olin äärimmäisen tuskainen akuutin välilevynpullistuman vuoksi. Olin käynyt jo lääkärissä, ja lääkäri määräsi avuksi fysioterapiaa viikon päähän. Tyhmänä menin tuolle käynnille, kun kuvittelin saavani apua. Olin niin kipeä, että menin makuuasennossa auton takapenkillä, kun en pystynyt istumaan. Fysioterapeutti kysyi kyllä voinnistani, mutta ei joku kuunnellut tai ymmärtänyt tilaani, sillä hän suoritti kuitenkin minulle sellaista selän manipulaatiota, että meinasin menettää liikuntakykyni. "Hoidon" jälkeen olin vielä paljon pahemmin kipeä, lopulta vain syöpälääke Tramal (ja aika) tehosi oireisiin sen verran, että pystyin palaamaan elävien kirjoihin.

Tuo fysioterapeuttihan teki hoitovirheen. Miten edes uskalsi ruveta selkää manipuloimaan tuossa tilanteessa. Jaksoitko tehdä valituksen? Vaikka ei valituskaan kyllä johda juuri mihinkään. Tein eräästä lääkäristä aikanaan, noin kuukauden kuluttua tuli ylilääkärin kirje, että keskusteltu on, mutta lääkärillä on ihan toinen kuva hoitotilanteesta. Niinpä varmaan. No ehkä sen nuo valitukset saavat aikaan, että jos useita alkaa samasta tyypistä tulla, voi jotain seuraamuksia tulla.

Vierailija kirjoitti:

Oletus terveydenhuollossa on se, että ammattilaisiin voi luottaa. No, ei aina voi.

Omalle kohdalle on sattunut pari ikävämpää tapausta, molemmat Oulun YTHS:n toimesta.

Ensimmäisessä olin uusimassa pillerireseptiä, samalla otettiin papa. Tutkimuspöytä oli seinän vieressä huoneen päädyssä, pöydän jalkopäästä samalta seinältä avautui ovi käytävään. Välissä ei ollut verhoa. Yhtäkkiä kesken tutkimuksen ovi avautui ilman koputusta tai varoittelua ja sisään ryntäsi joku hoitaja. Vaistomaisesti vedin jalat yhteen, mutta kyllä siinä koko komeus oli mahdolliselle ohikulkijalle ehtinyt olla esillä. Kukaan ei pahoitellut.

Toisella kertaa olin äärimmäisen tuskainen akuutin välilevynpullistuman vuoksi. Olin käynyt jo lääkärissä, ja lääkäri määräsi avuksi fysioterapiaa viikon päähän. Tyhmänä menin tuolle käynnille, kun kuvittelin saavani apua. Olin niin kipeä, että menin makuuasennossa auton takapenkillä, kun en pystynyt istumaan. Fysioterapeutti kysyi kyllä voinnistani, mutta ei joku kuunnellut tai ymmärtänyt tilaani, sillä hän suoritti kuitenkin minulle sellaista selän manipulaatiota, että meinasin menettää liikuntakykyni. "Hoidon" jälkeen olin vielä paljon pahemmin kipeä, lopulta vain syöpälääke Tramal (ja aika) tehosi oireisiin sen verran, että pystyin palaamaan elävien kirjoihin.

Tramal on voimakkaampi kipulääke, ei syöpälääke.

Synnytystapa arviossa, vaikka sanoin, että pelottaa, niin lääkäri työnsi käden emättimeeni todella ronskisti ja muutenkin kiersi kättä välittämättä kivusta ja kun sanoin, että sattui.

Vuosi mennyt mutta vieläkin tuo harmittaa.

Minä pyörryin kerran kivusta gynekologin pöydällä ja tutkimusta ei saatu tehtyä.

Sitten määrättiin sama tutkimus tehtäväksi narkoosissa, johon menin sitten parin viikon päästä. Se meni ihan mukavasti.

Tylsä juttu, mutta ei siitä kammoa jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mä itkin pari tuntia sen jälkeen, kun lääkäri oli vahingossa puhkaissut kohtuni kierukan laiton yhteydessä, vaikka huusin, että kaikki ei oo ok ja sattuu väärässä kohti. Oli ihan raiskattu ja pahoinpidelty olo, vaikka se oli vahinko. Pelkäsin, että joku muu sisäelin meni puhki ja sain antibiootit. Lääkäri soitti vielä sitten parin päivän jälkeen ja pyysi anteeksi.

Oliko sinulla ollut synnytys takana? Olen kuullut muutaman kertoneen, kun ovat synnytyksen jälkeisessä tarkastuksessa antanut laittaa kierukan, niin on mennyt kohdun läpi, koska kohtu on ollut vielä synnytyksen jälkeen pehmeähkö. Siksi en uskaltaisi antaa jälkitarkastuksessa moista asentaa, vaikka sellaista ainakin meillä päin suositellaan, että voisi jo laittaa. Odottaisin pidempään. Mutta kai tuota voisi tapahtua muulloinkin, mutta synnytyksen jälkeen todennäköisempää.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tätä tiedossa vain lisää, kun väki vähenee eikä lääkikseenkään enää löydy hyvää ainesta? Luultavasti ollaan puoskareiden kynsissä kaikki.

Mua satutti hpv-näytteen ottaja ihan järkyllä tavalla viimeksi.

En tiedä onko kyse "hyvän aineksen" puuttumisesta vai siitä, että ryhmäkoot ovat liian suuret resursseihin nähden.

Vaikea oppia tekemään jokin toimenpide kunnolla, kun saman tutkimuspotilaan ympärillä pörrää 20 kandia. Toimenpiteiden tekoa harjoitellaan sitten työelämässä potilailla...

Ei kivaa kenenkään osalta, ei potilaan eikä myöskään kandin/lääkärin.

-lääkisopiskelija

Ettekö te oo saaneet huomiota tarpeeksi osaksenne lapsena vai mistä tämä johtuu? En väitä, että lääkärit ei olisi koskaan väärässä, mutta turha nyt on puhua väkivallasta, joka olisi rikosoikeudellinen asia.

Ja henkinen väkivalta... Ei voi mitään, päivä päivältä arvostan enemmän kovia ihmisiä, kun maailma tuntuu täyttyvän näistä, jotka itkee ja marisee kaikesta. Eivätkä kestä mitään.

Arvatenkin saan kommentteja, että en ole empaattinen. Autan ja tuen ihmisiä ja todellakin koen, että osaa maailma on kohdellut liian julmasti. Eri asia on nämä joka paikasta itkijät, jotka sitten heittäytyy oikein näihin "koviin kokemuksiin". Kohta onkin sitten saikkua jne kun ei vaan kykene.

Vierailija kirjoitti:

Synnytystapa arviossa, vaikka sanoin, että pelottaa, niin lääkäri työnsi käden emättimeeni todella ronskisti ja muutenkin kiersi kättä välittämättä kivusta ja kun sanoin, että sattui.

Vuosi mennyt mutta vieläkin tuo harmittaa.

Sama juttu synnytystapaa arvioitaessa ei käsi mennyt sisälle ennen jotain voidetta lisättiin.

Sittenkin sattui niin helvetisti, että melkein itkin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytystapa arviossa, vaikka sanoin, että pelottaa, niin lääkäri työnsi käden emättimeeni todella ronskisti ja muutenkin kiersi kättä välittämättä kivusta ja kun sanoin, että sattui.

Vuosi mennyt mutta vieläkin tuo harmittaa.

Mullakin on pari huonompaa kokemusta gynekologilla käynneistä. Eka oli, kun menin yliaikaikaiskontrolliin ja lääkäri päätti sitten ilman sen kummempaa etukäteisvaroitusta pyöräyttää voimakkaasti sormella kohdunsuuta. Tämä on ilmeisesti ihan tavallinen toimintatapa, tarkoituksena käynnistää synnytys. Olisi nyt kuitenkin varoittanut mahdollisesta kivusta ja edes kysynyt, että haluanko tuollaista tehtäväksi. Sattui todella paljon ja ei edes käynnistänyt synnytystä. Olin vain pari päivää kipeä ja verta tuli runsaasti. Lopulta synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla neljä päivää tuon tutkimuksen jälkeen.

Toinen kivulias kokemus oli, kun multa haluttiin ottaa kohtunäyte. Joitain tämä kai ei niin satu ja mullekin hienosti vähäteltiin näytteenoton kivun määrää. Noh, minusta se teki aivan hemmetin kipeää, pahempi kuin tuo aiempi kohdunsuun ronkkiminen. Tuli ihan paha olo siitä kivusta, mutta näyte kyllä saatiin otettua. Mutta jos ikinä pitäisi ottaa uudestaan tuollainen, niin vähintään otan pari buranaa tai jotain ennen toimenpidettä. Miksi pitää väittää, ettei satu, jos kuitenkin saattaa sattua?

Eikö toimenpiteissä ole tapana kysyä, että saako tilannetta tulla seuraamaan? Itse olen kerran kieltänyt mielenterveysasioissa opiskelijan läsnäolon, kun ahdisti jo muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oo saaneet huomiota tarpeeksi osaksenne lapsena vai mistä tämä johtuu? En väitä, että lääkärit ei olisi koskaan väärässä, mutta turha nyt on puhua väkivallasta, joka olisi rikosoikeudellinen asia.

Ja henkinen väkivalta... Ei voi mitään, päivä päivältä arvostan enemmän kovia ihmisiä, kun maailma tuntuu täyttyvän näistä, jotka itkee ja marisee kaikesta. Eivätkä kestä mitään.

Arvatenkin saan kommentteja, että en ole empaattinen. Autan ja tuen ihmisiä ja todellakin koen, että osaa maailma on kohdellut liian julmasti. Eri asia on nämä joka paikasta itkijät, jotka sitten heittäytyy oikein näihin "koviin kokemuksiin". Kohta onkin sitten saikkua jne kun ei vaan kykene.

Tuo on kyllä huonon kohtelun vähättelyä. Eli pitäisi vain nöyrästi kestää kovaa kipua tuottavat lääkärin toimet, vaikka toimet eivät ole edes tutkimusmielessä tarpeen. Luulisi, että juuri lääkäri tietää ja tunnistaa miten kovakouraisesti voi potilasta käsitellä varsinkin kun kivuista kertoo etukäteen. Ja en muuten ollut sairaslomaa vailla ja kipukynnys on korkea. No, aina voi vaihtaa hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytystapa arviossa, vaikka sanoin, että pelottaa, niin lääkäri työnsi käden emättimeeni todella ronskisti ja muutenkin kiersi kättä välittämättä kivusta ja kun sanoin, että sattui.

Vuosi mennyt mutta vieläkin tuo harmittaa.

Sama juttu synnytystapaa arvioitaessa ei käsi mennyt sisälle ennen jotain voidetta lisättiin.

Sittenkin sattui niin helvetisti, että melkein itkin.

Tuossa tutkimuksessa voi satuttaa myös psyykkisestikin.

Itselläni käsi meni sisälle emättimeen helposti ja ulosottaessa nyrkissäkään ei sattunut.

Kuitenkin kommentit "paikkojen koosta"

Olisi voinut jättää sanomatta, jos niitä ei ilman ivallisuutta voi sanoa.