Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Kun löytää lähteen saa maailman parasta vettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

On hyvä muistaa, että pula-aikana jokainen joutuu pärjäämään vähemmällä. Teininne voivat syödä kuin hevoset kun ruokaa on, mutta he syövät tasan sen mitä on poikkeustilanteessa.

Ruoan ja veden säännöstelystä aiheutuvat riidat olisi arkea hyvin monessa shelterissä, jos sellaisiin jouduttaisiin. Napostelukulttuuriin ja minäminään tottuneilla olisi todennäköisesti suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen.

Suuri ongelma voisi olla teineillä, jos eivät pääse nettiin. Miten pilkotaan puita kirveellä, jos netistä ei näe ohjeita? Jo pelkästään netin romahtaminen aiheuttaisi nykymaailmassa kaaoksen. Pankki, kauppa, lääkärin ajanvaraus ym. kaikki toimii netin varassa. 

Nostit esimerkiksi puiden pilkkomisen kirveellä. Eiköhän ihminen hädän tullessa vain kokeile, miten niitä puita saa pienittyä, kun pakko on. Ei monikaan asia ole ylettömän vaikeaa, vaan sen voi oppia, kun tarvitsee.

Ei minua ainakaan ole kukaan erikseen opettanut pienimään puita. Kokeilin itse, kun tuli tarve tehdä halkoja. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.

Jos sinulla on jauhoja ja nälkä, niin kyllä ihminen siinä vaiheessa sotkee jauhoja veteen, ja kokeilee, millaista puuroa siitä tulee, tai saisiko sen paistettua jotenkin, jolloin siitä syntyy ohutta leivän tyylistä. Mautonta varmasti, mutta vatsantäyttämisestähän siinä olikin kyse

Olen huomannut, että nuoret katsovat kaikki asiat netistä ensin. Vasta sen jälkeen tehdään. Itse olen tottunut tekemään ja oppimaan virheistä. Joskus tulee mieleen, että oppiiko nuoremmat ratkaisemaan sellaisia ongelmia, johon ei löydy netistä vastauksia? Minun sukupolveni 50+, on joutunut ratkaisemaan ongelmia, ilman kenenkään opastusta. Nuoremmat sukupolvet eivät ole tottuneet ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Aina on jostain netistä löytynyt esimerkki.

Pointtini oli se, että kehittyykö nuoremmille ongelmanratkaisukykyä? Miten avuttomia he ovat, jos eivät voi katsoa netistä ohjeita? He eivät ole tottuneet sellaiseen maailmaan, jossa ei ole valmiita vastauksia.

Kylmä ja nälkä ovat oivia kannustimia yrittämään.

Saadaanko nähdä kylmentyviä kerrostaloja ?

https://www.verkkouutiset.fi/kaukolampo-lakon-piiriin-paperiliiton-toim…

Kaukolämpö lakon piiriin: ”Paperiliiton toiminta vastuutonta”

Ilkka Ahtokivi | 29.12.2021 | 14:21- päivitetty 29.12.2021 | 16:11

Lakko uhkaisi Energiateollisuuden mukaan lämpöjärjestelmiä viidessä kaupungissa.

Paperiliiton työtaistelutoimenpiteet UPM:n tehtailla ulottuisivat myös kaukolämmön tuotantoon, sanoo Energiateollisuus ry tiedotteessaan.

Raumalla, Valkeakoskella, Jämsässä, Kouvolassa ja Lappeenrannassa paikalliset energiayhtiöt ostavat lämpöä UPM:n tehtailta, joita on jo alettu ajaa alas vuodenvaihteessa alkavaa lakkoa silmällä pitäen. Lämpö joudutaan lakon aikana tuottamaan vara- ja huippulaitoksilla. Ne on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelän mukaan vara- ja huippulaitokset voivat vikaantua eikä niille ole enää muita varajärjestelmiä.

– Pitkittyessään lakko aiheuttaisi merkittävän riskin sille, että kaupunkien lämpöhuolto vaarantuu. Samalla lämmityksen päästöt kasvavat, sillä varajärjestelmät toimivat öljyllä ja maakaasulla. Yleensä niitä ei jouduta käyttämään kuin kireimpien pakkasten aikana.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa se, mikä on kulkutautien mahdollisuus, silloin kun kodeissa ei ole enää saatavissa puhdistettua juomavettä ? Kun vesi noudetaan järvistä ?

Järvet ovat nykyisin aika puhtaita. Ei ole enää niin, että viemärit johdettaisiin suoraan järviin. Järvivettä voi yleensä juoda. Mutta voihan sen aina kiehauttaa, jos haluaa olla varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.

No itseasiassa eivät aina pysyneet. Tuo keripukki saattoi hyvinkin koitua kohtaloksi.

Kyllä saattoi, mutta ei välttämättä. Tosiasia on, että jos ei saa tarvittavaa energiaa, niin kuolee varmasti. Jos ei saa vitamiineja, niin siltikään ei aina kuole.

Keripukki oli tappava sairaus. Sen suoraan tai välillisesti aiheuttama kuolleisuus pitkillä merimatkoilla saattoi olla merkittävää. Rannikkoa pitkin purjehtivilla kauppa-aluksilla suuria kuolleisuuksia ei nähty, koska ruokavarastoja täydennettiin joka satamassa ja samalla merimiehet saattoivat käydä maissa syömässäkin. Lisäksi keripukin heikentämät sairastuivat helpommin eri tartuntatauteihin, ja keripukki lisäsi kuolleisuutta niihin.

C-vitamiininpuutos tappaa muutamassa kuukaudessa.

Myös moni muu vitamiinipuutos johtaa kuolemaan, ja osa puutostiloista on sellaisia, että ne aiheuttavat sairastumista jälkeläisissä. Raskaana olevan naisen foolihapon puute aiheuttaa lapselle selkärangan kehityshäiriötä, joka on lievänäkin vammauttava ja vakavana tappava. Tämä pätee myös hivenaineisiin, ei ainoastaan vitamiineihin: raskaana olevan äidin puutostilat vaurioittavat lasta.

A-vitamiinin puutos tappaa, monen B-vitamiinin puutos tappaa. K-vitamiini puutos tappaa (sisäiset verenvuodot).

Puutostilat eivät kehity yleensä kovin nopeasti, ne vaativat kuitenkin useampia kuukausia (C-vitamiinin puutostila syntyy nopeasti, koska se ei varastoidu elimistöön, ja vitamiinitankkaus aiheuttaa sen nopeamman poistumisen elimistöstä).

Inuiittien (pohjoisen jäämeren asukkaiden) ruokavalio oli hyvin lihapainotteinen, mutta se sisälsi silti riittävästi C-vitamiinia (valaan ja hylkeen lihassa/rasvassa/nahassa on C-vitamiinia, ja joissakin sisäelimissä). Inuiittien ruokavaliosta kuitenkin yllättävän iso osa energiasta tuli hiilihydraateista, ei proteiinista tai rasvasta. Osa hiilihydraateista oli kasviperäistä, kuten levä, marjat, juurekset ja villvihannekset (maitohorsma on hyvä ravintokasvi). Osa hiilihydraateista oli peräisin kuitenkin eläimistä, merieläinten tuoreissa kudoksissa on runsaasti hiilihydraatteja, ja etenkin raakana syötynä tai fermentoituna se säilyy hiilihydraateina. Inuiitit eivät olleet karppaajia eivätkä pelkkiä lihansyöjiä. Ja lisäksi täytyy muistaa, että heidän eliniänodotteensa oli hyvin matala.

Terveenä elämisen ehto on monipuolinen ruokavalio. Lyhytaikaisesti hengissäselviämiseen riittää yksikin ravintolähde, mutta siihen vaikuttaa mm. edeltävä ravitsemustilanne. Voimakkaasti ylipainoisilla voi olla vakavia puutostiloja, ja jo lyhytaikainen (muutama kuukausi) yksipuolista ruokaa voi aiheuttaa heille kuoleman. Vakavasti ylipainoinen nyt muutenkin on jatkuvassa kuolemanvaarassa, että se on ihan se ja sama, mikä sen kuoleman aiheuttaa.

Kyllä minä selviäisin hengissä muutaman kuukauden suklaakonvehdeilla. Voi tulla ummetusta ja ilmavaivoja, mutta selviäisin hengissä. Mutta jos söisin suklaakonvehteja vaikkapa vuoden, enkä mitään muuta, niin voi olla, että noutaja saapuisi.

Mutta jos ruokavaliossani olisi kourallinen suklaakonvehteja joka päivä muun ravinnon lisäksi, niin porskuttaisin hamaan tulevaisuuteen, ja iloisena, koska iso osa ruuasta on myös henkistä, ja suklaakonvehdit tuottavat minulle iloa. Samoin kuivaliha, lakkasurvos, homejuusto, omenat, suolatut neulamuikut, pannettone, popcorn, vaahtokarkit, kuivattu banaani, suppilovahverot, perunamuussi...

Itse olettaisin, että tässä ketjussa tarkoitetaan muutaman kuukauden kestävää kriisiä. Esim. valtaisa sähkökatko keskellä talvea. Siksi en ole juurikaan miettinyt vitamiineja, vaan ensi sijassa energian saantia.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten selviää, kun laittaa telkkarin kiinni ja äänestää seuraavaksi sellaista poliitikkoa joka ei tanssi Klausin pillin mukaan

No niin, tuli se pakollinen salaliitto taas tänne. Huom. vain otettu lääke auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun löytää lähteen saa maailman parasta vettä.

Ei aina. Lähteet voivat olla myös likaisia. Esim. Ruoveden lähteen vettä ei suositella juotavaksi, koska läheiseltä pellolta valuu lannoitteita lähteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä keripukki ei ole ongelma tässä survivalistikeskustelussa, kun on keksitty vitamiinipillerit. Eiköhän jokaisella ole niitä kaapissa usean kk annos ja kesäisin voi poimia marjoja ja kasveja. Energiamäärä eli kalorit on isompi ongelma saada kokoon. Muutama purkkia kookosrasvaa kannattaa ainakin olla kaapissa. Sitten jääkin pääongelmaksi puhdas vesi ja lämpö.

Ei se olekaan ongelma nyt, lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos ei ymmärrä ravinnon merkitystä ihmisen terveydelle, niin pitkällä tähtäimellä se voikin olla ongelma. Tässäkin on kahta koulukuntaa, toisille survivalismi on pitkän tähtäimen selviytymiskeino, toisille määräaikaisen tilanteen yli pääsemisen keino. Jos tavoitteena on selvitä hengissä pari vuotta (vaikkapa nyt sähköverkon kaatumisen aiheuttaman yhteiskunnan kaaoksen yli), niin silloin kookosrasvapurkki kaapissa ja vitamiinipillerit taskussa ovat itsestäänselvyys. Jos taas ollaankin tilanteessa, että omatoimisesti tulisi selvitä kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta, niin silloin on jo ymmärrettävä, että tarvitaan sekä kaloreita että ravinteita, ihraa ja vitamiineja.

Riistan varaan laskeminen ravinnonsaannissa on aika heikolla pohjalla. Ensinnäkin, metsästys ei ole helppoa. Ja vaikka oliskin, niin etenkin lopputalvesta, alkukeväästä riistassa ei enää ole rasvaa, ja jos ruokana on vain ja ainoastaan se riista, niin uhkana on proteiinimyrkytys.

Siis lopputulos on se, että tekipä niin tai näin, niin me kuallaan kaikki.

Ennen vanhaan pidettiin tuotantoeläimiä asuinrakennuksen huoneessa. Siellä viileämmäksi jääneellä puolella. Sen lisäksi eläinlapsia otettiin tupaan vauva-ajaksi lämmittelemään (esim. mummolassani pienet porsaat). Tuotantoeläimiä kannattaisi siis pitää sisätiloissa. Joutuisi remontoimaan sen päädyn talosta poikkeusajan päätyttyä, mutta sapuskaa riittäisi. Kannattaa syödä luomumunia. Hädän tullen voi hautoa paria munaa ja saada sekä lihaa, että munia jatkossa. Tosin ei luomutkaan aina ole kukolla siitettyjä.

Vitamiinien saannista puheen ollen, ihan tavallisissa villiyrteissä on mielettömät määrät vitamiineja ja hivenaineita. Nokkonen, voikukanlehdet, pihatatar, poimulehti, horsma jne. ovat lähes kaikkien saatavilla. Kuivatkaa ihmeessä niitä muutenkin, voikukanlehdet sopivat myös salaattiin, samoin kukat.

Entä jos esim. Venäjä hyökkää, levittää jotain bioasetta, esim. spitaalia? Mistä lääkkeet, kun mikään logistiikka ei toimi?

Kannattaa varmaankin ekana maksaa velat pois. Tuskin yhteiskunta romahtaa kerrasta, ensin tulee todennäköisesti kunnon talouskriisi. Silloin velallisille jää tuulen huuhtoma perse. Pienikin velka hoitamattomana antaa ulosottomiehille oikeuden myydä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ns bug out bag (=laukku/reppu, jos pitää paeta nopeasti kotoa jostain syystä) ja mitä laitatte sinne?

Ostin repun tuota tarkoitusta varten. Sellaisen jossa paljon taskuja ja huomasin että kätevämpi olisi ihan "normi". Sivutaskut ja pääosa.

Nyt reppu lähinnä esim. tulipaloa varten. Passi ja arvokkaimmat kamat mitä haluaa pelastaa. Tarvihe liekeissä juoksennella.

Pitäs pakata rinkka valmiiksi semmosta Apocalypseä varten :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä keripukki ei ole ongelma tässä survivalistikeskustelussa, kun on keksitty vitamiinipillerit. Eiköhän jokaisella ole niitä kaapissa usean kk annos ja kesäisin voi poimia marjoja ja kasveja. Energiamäärä eli kalorit on isompi ongelma saada kokoon. Muutama purkkia kookosrasvaa kannattaa ainakin olla kaapissa. Sitten jääkin pääongelmaksi puhdas vesi ja lämpö.

Ei se olekaan ongelma nyt, lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos ei ymmärrä ravinnon merkitystä ihmisen terveydelle, niin pitkällä tähtäimellä se voikin olla ongelma. Tässäkin on kahta koulukuntaa, toisille survivalismi on pitkän tähtäimen selviytymiskeino, toisille määräaikaisen tilanteen yli pääsemisen keino. Jos tavoitteena on selvitä hengissä pari vuotta (vaikkapa nyt sähköverkon kaatumisen aiheuttaman yhteiskunnan kaaoksen yli), niin silloin kookosrasvapurkki kaapissa ja vitamiinipillerit taskussa ovat itsestäänselvyys. Jos taas ollaankin tilanteessa, että omatoimisesti tulisi selvitä kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta, niin silloin on jo ymmärrettävä, että tarvitaan sekä kaloreita että ravinteita, ihraa ja vitamiineja.

Riistan varaan laskeminen ravinnonsaannissa on aika heikolla pohjalla. Ensinnäkin, metsästys ei ole helppoa. Ja vaikka oliskin, niin etenkin lopputalvesta, alkukeväästä riistassa ei enää ole rasvaa, ja jos ruokana on vain ja ainoastaan se riista, niin uhkana on proteiinimyrkytys.

Siis lopputulos on se, että tekipä niin tai näin, niin me kuallaan kaikki.

Ennen vanhaan pidettiin tuotantoeläimiä asuinrakennuksen huoneessa. Siellä viileämmäksi jääneellä puolella. Sen lisäksi eläinlapsia otettiin tupaan vauva-ajaksi lämmittelemään (esim. mummolassani pienet porsaat). Tuotantoeläimiä kannattaisi siis pitää sisätiloissa. Joutuisi remontoimaan sen päädyn talosta poikkeusajan päätyttyä, mutta sapuskaa riittäisi. Kannattaa syödä luomumunia. Hädän tullen voi hautoa paria munaa ja saada sekä lihaa, että munia jatkossa. Tosin ei luomutkaan aina ole kukolla siitettyjä.

Ennenvanhaan, eli sodan jälkeen, oli myös lämpöpehku-periaatteella eläinsuoja alakerrassa ja asuinhuone yläpuolella. Lämpöpehkulla tarkoitan siis sitä, että talven aikana vain lisättiin kuiviketta, mitään ei poistettu. Lahoava jäte sitten tuotti maatuessaan lämpöä sekä elikoille että ihmisille.

Ei ollut kovin mukava asuinmuoto, itse näin sen vain 70-luvulla, kun eläimistä oli jo luovuttu, ja mökki ihmisasumukseksi rakennettu 50-luvun alussa. Mutta pakkoraossa siellä oli asuttu, ja selvitty hengissä. Nykyään varmaan tehtäisiin mummelista huoli-ilmoitus, lapset vietäisin huostaan ja eläimet myös - lämpöpehkua kyllä käytetään edelleen aika laajasti, mutta ei tuossa muodossa. Ja tuo on se syy, miksi isäni ei ole varhaislapsuuden jälkeen maitoa juonut (ei asunut tuolla, vaan tuo oli naapurin talo, mutta ko. lehmän maitoa oli tarjottu juotavaksi, kuusivuotias totesi, ettei "Helunan" maitoa juo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä keripukki ei ole ongelma tässä survivalistikeskustelussa, kun on keksitty vitamiinipillerit. Eiköhän jokaisella ole niitä kaapissa usean kk annos ja kesäisin voi poimia marjoja ja kasveja. Energiamäärä eli kalorit on isompi ongelma saada kokoon. Muutama purkkia kookosrasvaa kannattaa ainakin olla kaapissa. Sitten jääkin pääongelmaksi puhdas vesi ja lämpö.

Ei se olekaan ongelma nyt, lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos ei ymmärrä ravinnon merkitystä ihmisen terveydelle, niin pitkällä tähtäimellä se voikin olla ongelma. Tässäkin on kahta koulukuntaa, toisille survivalismi on pitkän tähtäimen selviytymiskeino, toisille määräaikaisen tilanteen yli pääsemisen keino. Jos tavoitteena on selvitä hengissä pari vuotta (vaikkapa nyt sähköverkon kaatumisen aiheuttaman yhteiskunnan kaaoksen yli), niin silloin kookosrasvapurkki kaapissa ja vitamiinipillerit taskussa ovat itsestäänselvyys. Jos taas ollaankin tilanteessa, että omatoimisesti tulisi selvitä kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta, niin silloin on jo ymmärrettävä, että tarvitaan sekä kaloreita että ravinteita, ihraa ja vitamiineja.

Riistan varaan laskeminen ravinnonsaannissa on aika heikolla pohjalla. Ensinnäkin, metsästys ei ole helppoa. Ja vaikka oliskin, niin etenkin lopputalvesta, alkukeväästä riistassa ei enää ole rasvaa, ja jos ruokana on vain ja ainoastaan se riista, niin uhkana on proteiinimyrkytys.

Siis lopputulos on se, että tekipä niin tai näin, niin me kuallaan kaikki.

Ennen vanhaan pidettiin tuotantoeläimiä asuinrakennuksen huoneessa. Siellä viileämmäksi jääneellä puolella. Sen lisäksi eläinlapsia otettiin tupaan vauva-ajaksi lämmittelemään (esim. mummolassani pienet porsaat). Tuotantoeläimiä kannattaisi siis pitää sisätiloissa. Joutuisi remontoimaan sen päädyn talosta poikkeusajan päätyttyä, mutta sapuskaa riittäisi. Kannattaa syödä luomumunia. Hädän tullen voi hautoa paria munaa ja saada sekä lihaa, että munia jatkossa. Tosin ei luomutkaan aina ole kukolla siitettyjä.

Ennenvanhaan, eli sodan jälkeen, oli myös lämpöpehku-periaatteella eläinsuoja alakerrassa ja asuinhuone yläpuolella. Lämpöpehkulla tarkoitan siis sitä, että talven aikana vain lisättiin kuiviketta, mitään ei poistettu. Lahoava jäte sitten tuotti maatuessaan lämpöä sekä elikoille että ihmisille.

Ei ollut kovin mukava asuinmuoto, itse näin sen vain 70-luvulla, kun eläimistä oli jo luovuttu, ja mökki ihmisasumukseksi rakennettu 50-luvun alussa. Mutta pakkoraossa siellä oli asuttu, ja selvitty hengissä. Nykyään varmaan tehtäisiin mummelista huoli-ilmoitus, lapset vietäisin huostaan ja eläimet myös - lämpöpehkua kyllä käytetään edelleen aika laajasti, mutta ei tuossa muodossa. Ja tuo on se syy, miksi isäni ei ole varhaislapsuuden jälkeen maitoa juonut (ei asunut tuolla, vaan tuo oli naapurin talo, mutta ko. lehmän maitoa oli tarjottu juotavaksi, kuusivuotias totesi, ettei "Helunan" maitoa juo).

Pakkoraossa ihminen juo vaikka omaa kustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se energian saanti väkisin jää alle 'normaalin' poikkeusoloissa mutta eihän se tarkoita sitä että ei elossa pysyisi vähemmälläkin.

Jos miettii että ite syön noin 1800-2000kcal niin olisin kyllä elossa ja toiminnassa vaikka söisin puolet tuosta. Tietty laihtuu mutta haitannekko..

Kysytkö tosissasi, että haittaako aliravitsemus? Muutama päivä ei juuri haittaa. Mutta kuukausia kestäessä ongelma on vakava. Mitä heikompi olet, sen herkemmin sairastut. Mitä heikompi olet, sitä vaarallisempi on tavallinenkin sairaus. Mitä heikompi olet, sen huonommin kykenet hankkimaan ruokaa kriisitilanteessa. Energian saanti on tärkein asia kaikessa (vettä saa Suomessa joka paikasta).

Suurella osalla suomalaisista on vararavintoa vyötäröllä sen verran että hetki heilahtaa niiden turvin. Toinen asia on säästöliekki jolle elimistö menee niukan ravinnonsaannin aikaan ja se hidastaa laihtumista. Kolmantena tulee paasto,siinä elimistö käynnistää autofagian joka ennemmin tervehdyttää kuin sairastuttaa.

Haluan vaan sanoa että vähemmälläkin pärjää, ihminen on tehty niin että ei sitä heti kuole.

En nyt puhu vuosikausien syömättömyydestä tai aliravitsemuksesta,enkä lapsista.

Proteenimyrkytys oli mulle nyt kyllä uusi asia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun löytää lähteen saa maailman parasta vettä.

Ei aina. Lähteet voivat olla myös likaisia. Esim. Ruoveden lähteen vettä ei suositella juotavaksi, koska läheiseltä pellolta valuu lannoitteita lähteeseen.

Join kerran tuollaista vettä, joka oli tullut läheiseltä pellolta. Selvisin kahden viikon vatsakivuilla ja oksettavalla ololla.

No aasialaisilla on omat listat kuten aasialaista purkki ruokaa ja nuudeleita sekä muuta ja niillä on jotkut kaasu Primus keittimet millä ne kokkailee kasvis ruokaa eniten vaikka ne kyllä myy kanaa ja possuja ankkoja. Intian pojat taas pitää riisisäkkejä ja pakaste kanaa.Arabeilla on pelkkiä vaippoja vauva ruokia ja purkkeja. Suomalaisilla on purkkeja ja mehuja sekä pähkinää. Virolaisilla on murukahvit ja maitojauhetta.Liettuassa on kahvia ja kaakaojauhoja sekä keksejä.Erimaalaiset varautuu ihan eri tavalla. Kiinalaiset riisi ja hanhen maksa.Pussikeittoja pähkinää ja joku fleese peitto.

Erilaisia kaikki kirjoitti:

No aasialaisilla on omat listat kuten aasialaista purkki ruokaa ja nuudeleita sekä muuta ja niillä on jotkut kaasu Primus keittimet millä ne kokkailee kasvis ruokaa eniten vaikka ne kyllä myy kanaa ja possuja ankkoja. Intian pojat taas pitää riisisäkkejä ja pakaste kanaa.Arabeilla on pelkkiä vaippoja vauva ruokia ja purkkeja. Suomalaisilla on purkkeja ja mehuja sekä pähkinää. Virolaisilla on murukahvit ja maitojauhetta.Liettuassa on kahvia ja kaakaojauhoja sekä keksejä.Erimaalaiset varautuu ihan eri tavalla. Kiinalaiset riisi ja hanhen maksa.Pussikeittoja pähkinää ja joku fleese peitto.

Kätevää on ravinto, jota ei tarvitse valmistaa keittämällä tai paistamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.

Sipuli

Kaivo.

Perunamaa.

Kultaa, esim.kolikoina tai hippuina, jos rahan arvo romahtaa.