Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Entisissä neuvostomaissa parvekeviljely on hyvinkin yleistä, ja sieltä kyllä saadaan ihan kelvollisia satoja. Ei tietenkään riitä ainoaksi ravinnoksi, mutta särpimeksi ja mausteeksi kyllä. Meinaan maistuu papupatakin ihan eri tavalla, jos siinä on sipulia, valkosipulia ja chiliä höysteenä.

Itämeren suolapitoisuus on todellakin surkean alhainen suolankeittoon. Mutta kyllä siitä suolaa saa erotettua, vaatii vaan enemmän aikaa ja energiaa kuin kunnon valtamerien äärellä. Vesi myös pitäisi suodattaa kunnolla ennen suolankeittoa, sen verran sakeaa se on.

Suomen maantieteellinen sijainti tekee myös omavaraisuudesta haasteellisempaa kuin lempeämmillä seuduilla. Täällä on käytännön pakko varastoida ruokaa talven yli. Se on syy, miksi Suomessa oli muutama tuhat vuotta sitten vain muutama tuhat ihmistä, ja se on syy siihen, ettei täällä ole vieläkään monimiljoonaisia suurkaupunkeja.

Joku pohti sitä, ettei hänellä ole enää syytä "survivalismiin" kun jälkikasvu on saatu omilleen. Ihmiseläimen lajin yksi menestyksen syistä on se, että isovanhemmat, etenkin äidinäiti, osallistuvat lasten elämään. Tämäkin on näkynyt ihan viime aikoihin asti, nälkävuosina Suomessa selvisi hengissä niitä lapsia suhteellisesti enemmän kuin muita. Siis joilla oli se äidinäiti auttamassa. Ihminen ei kovin monella tapaa eroa muista eläimistä, mutta ehkä yksi poikkeuksellinen piirre liittyy jälkeläisiin:ihminen tietoisesti etsii itselleen ei-biologisia lapsia, jos niitä biologisia ei ole. Muilla eläimillä nämä adoptiot yleensä ovat vähän sattuman kauppaa, emo löytää yksin jääneen pennun, josta alkaa huolehtia tms. Toisaalta, tiedetään eläinmaailmasta sitäkin, että uros huolehtii ei-biologisesta pennusta omaehtoisesti, kasvattaa sen aikuisuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11484 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista..

Eiköhän riistan käsittely onnistuisi enemmistöltä ilman kurssiakin, kun olisi pakko. Terävä veitsi, nahka pois, ja sitten ne pilaantuvat osat ulos kuten kalaa peratessa: sisäelimet, suolisto erityisesti. Sisäelimet voi toki syödä. Nahasta voisi rapsutella ylimääräiset irti ja pingottaa sen johonkin kuivumaan. Tosin luulen, että nahka pitäisi käsitellä sen lisäksi jotenkin, muuten se olisi sellainen hyvin koppurainen kappale.

Luista voisi ehkä askarrella jotain työkalujakin, sehän on kovaa kuin mikä.

Niin ja ne elimet ja liha: kuivumaan, suolatuksi tai pakkaseen esim. maakuoppaan. Kuivaaminen olisi mielestäni kätevä tapa, mutta mistä sitä suolaa saisi? Merenrannalla elävät voisivat hyödyntää meriveden, muilla pitäisi olla suolasäkkejä jemmassa.

Miten merivedestä saa suolaa? Meressä säilytys ei onnistu, koska suolapitoisuus on niin matala.

Wiki kertoo: Merisuolaa saadaan haihduttamalla merivettä suurissa altaissa niin, että suola jää pohjalle, kun vesi on haihtunut. Suolaa saadaan 30 kilogrammaa kuutiometristä vettä.

Huomaa, ei Suomen meriltä. Tyyni valtameri tai Atlanti on aivan toinen vesi kuin vähäsuolainen Pohjanlahti tai Itämeri.

Jos olisi sellainen poikkeustila tai talous, jossa ähkö toimii, niin noihin on olemassa erottimia. Käyttävät ihan Suomessa. Suomessa meriveden suolaprosentti on alhaisempi, mutta juomavedeksi pitää silti puhdistaa suola pois. En tiedä onko vielä sähköttömiä erottimia juomavesikäyttöön. Eikö toisaalta ruokavedeksi käy, niin tulee suola samalla. Kun on vain muuten juomavettä erikseen saatavana.

-eri

-sivusta

-ihan pihalla keskustelun kulusta

Keittoruualle varmaan käy. Ennen meilläkin käytettiin merivettä (siis suomalaista) kahvivetenä. Mummo opetti ja aina nakkas suolaa kahvelle. Siitä se kait periytyi. Nyt on jäänyt jo poies. Mutta nyt kun mainittit, niin jos olisi jokin omavoimainen suodatin niin kyllähän siitä suotimen roskat kun kippaa ruualle niin jotain suolaistakin voisi tulla. Mut äkkipoika arvelee et paljon pitää litroja tehdä että teelusikallisen...?

Kyllä jos niin kovat ajat tulevat miltä näyttää saatte ne mummoloiden herkkupadat unohtaa. Olen asiaa tosiaan miettinyt ja paljon. On niin paljon kädettömiä ihmisiä, jotka hyökyisivät viemään niiltä joilla on, että salassa pitäs herkkunsa, taitonsa ja eväänsä pitää.

Yleensäkään jos on joku salaisuus niin pidä aina salaisuutesi. Ihmisille tulee tilanteita jolloin sana ei pidä. Optimaali tilanne olisi joku erittäin hyvä kaveri, kädentaitoinen, erätaitoinen joka kulkisi siipimiehenä. Nykyakoilla ei juuri mitään tee selviytymishommissa.

Pitäs jo nyt olla joku salainen paikka jossain korvessa ruoka- ja juomakätköineen. Vähintään ansoja ja verkkoja, jousiase ym. matkassa. Tilanne kun tulee, se tulee nopeasti eikä silloin välttämättä tule matkaan kuin parin-kolmen päivän selviytymisjutut. Jos ei ole pilkkikamoja niin ravinnon hankinta näin talvella on kuusen- ja havunneulasia naamaan.

Suomalaisia kuoli myös isonnälän aikoihin seisoviltaan kenttään. Se kertoo jo että kuinka vaikeaa tällä luonnolla on pysyä hengissä.

Ja kun nykyelämä on sauana kytkimestä pääller, Netflix auki, juomaa kaupasta, kinkkusiivua naamaan, niin en näe mitään iloa tuollaisessa selvitymiselämässä joka oikeastaan vain pitkittää kärsimyksiä. Viinaa sais melkein olla reilusti ja hasispaukut loppuhetkille ja sitten ase ohimolle ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Entisissä neuvostomaissa parvekeviljely on hyvinkin yleistä, ja sieltä kyllä saadaan ihan kelvollisia satoja. Ei tietenkään riitä ainoaksi ravinnoksi, mutta särpimeksi ja mausteeksi kyllä. Meinaan maistuu papupatakin ihan eri tavalla, jos siinä on sipulia, valkosipulia ja chiliä höysteenä.

Itämeren suolapitoisuus on todellakin surkean alhainen suolankeittoon. Mutta kyllä siitä suolaa saa erotettua, vaatii vaan enemmän aikaa ja energiaa kuin kunnon valtamerien äärellä. Vesi myös pitäisi suodattaa kunnolla ennen suolankeittoa, sen verran sakeaa se on.

Suomen maantieteellinen sijainti tekee myös omavaraisuudesta haasteellisempaa kuin lempeämmillä seuduilla. Täällä on käytännön pakko varastoida ruokaa talven yli. Se on syy, miksi Suomessa oli muutama tuhat vuotta sitten vain muutama tuhat ihmistä, ja se on syy siihen, ettei täällä ole vieläkään monimiljoonaisia suurkaupunkeja.

Joku pohti sitä, ettei hänellä ole enää syytä "survivalismiin" kun jälkikasvu on saatu omilleen. Ihmiseläimen lajin yksi menestyksen syistä on se, että isovanhemmat, etenkin äidinäiti, osallistuvat lasten elämään. Tämäkin on näkynyt ihan viime aikoihin asti, nälkävuosina Suomessa selvisi hengissä niitä lapsia suhteellisesti enemmän kuin muita. Siis joilla oli se äidinäiti auttamassa. Ihminen ei kovin monella tapaa eroa muista eläimistä, mutta ehkä yksi poikkeuksellinen piirre liittyy jälkeläisiin:ihminen tietoisesti etsii itselleen ei-biologisia lapsia, jos niitä biologisia ei ole. Muilla eläimillä nämä adoptiot yleensä ovat vähän sattuman kauppaa, emo löytää yksin jääneen pennun, josta alkaa huolehtia tms. Toisaalta, tiedetään eläinmaailmasta sitäkin, että uros huolehtii ei-biologisesta pennusta omaehtoisesti, kasvattaa sen aikuisuuteen asti.

Uskoisin että suurin syy versus esim Ruotsin väkilukuun on että Ruotsin vallan alla (siis useita satoja vuosia) meidän poikapuolisesta ikäluokasta lähes joka vuodelta vietiin Ruotsin sotiin usein jopa puolet ikäluokasta. Pellot jäi pieniksi kun kyntäjät soti euroopassa esim 30 VUOTTA ja siihen kun saadaan katovuosia muutamat niin tulee tällainen itepäinen, pitkävihaanen kansa -))? 

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nykyelämä on sauana kytkimestä pääller, Netflix auki, juomaa kaupasta, kinkkusiivua naamaan, niin en näe mitään iloa tuollaisessa selvitymiselämässä joka oikeastaan vain pitkittää kärsimyksiä. Viinaa sais melkein olla reilusti ja hasispaukut loppuhetkille ja sitten ase ohimolle ja näkemiin.

Luulisin, että aika moni nykyaikaan koukkuun jäänyt valitsisi tuon. Kovan työn tekijöitä ei ole ja tuskin sitä työtä viitsittäisiin omiksikaan hengenpitimiksi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Joidenkin mielestä ruuasta pitää saada vain riittävästi kaloreita. Aliravitsemus iskee kuitenkin myös lihoviin ihmisiin, jos se on ravintoköyhää. Viikon tai kaksi pärjää ihan millä vaan, vaikka kuivatulla kurpitsoilla, mutta kuukausien myötä alkaa kehittyä erilaisia puutostiloja. Siksi monipuolinen ravinto on tärkeää. Ihmiselimistö toimii optimaalisesti hengissäsrlviytymisen näkökulmasta pienellä energiavajauksella, siis jos puhutaan pitkäikäisyydestä. Pidemmän päälle siis vahvoilla ovatkin ne, jotka näennäisesti tuhlaavat energiaa nokkosta ja puolukoita keräten.

Eskimoilla ei juuri nokkosia tai puolukoita ole. Hylkeen rasvaa kyllä löytyy. Miten ovat voineet pärjätä tuhansia vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän kovasti miettiä miksi mun pitäisi kriisitilanteessa säilyä hengissä. Keksiikö kukaan muukaan mulle syytä. Olen saanut kaksi urospuolista pentua siihen tilaan että pärjäävät jotensakin omillaan. Itse en enää lisäänny. Hukkaansyöjä olen. Survivalismi kiinnostaa silti, kun vain saisin myytyä itselleni ajatuksen siitä mihin tarvitsen sitä. Mitä hyötyä minusta olisi kriisitilanteessa tai selviytymisestäni elossa?

Elämällä on arvo sinänsä. Puhutaan ihmisarvosta. Onko sinulla niin kylmät välit lapsiisi, että et välitä heistä tai heidän tunteistaan?

Yleensä ihmiset ymmärtävät, mitä on ihmisarvo. Mutta jotkut näkevät ihmisissä vain hinnan, eli hyödyn. Jos koet, että elämälläsi on vain rahallisen hyödyn tarkoitus, niin valinta on aika selvä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11484 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista..

Eiköhän riistan käsittely onnistuisi enemmistöltä ilman kurssiakin, kun olisi pakko. Terävä veitsi, nahka pois, ja sitten ne pilaantuvat osat ulos kuten kalaa peratessa: sisäelimet, suolisto erityisesti. Sisäelimet voi toki syödä. Nahasta voisi rapsutella ylimääräiset irti ja pingottaa sen johonkin kuivumaan. Tosin luulen, että nahka pitäisi käsitellä sen lisäksi jotenkin, muuten se olisi sellainen hyvin koppurainen kappale.

Luista voisi ehkä askarrella jotain työkalujakin, sehän on kovaa kuin mikä.

Niin ja ne elimet ja liha: kuivumaan, suolatuksi tai pakkaseen esim. maakuoppaan. Kuivaaminen olisi mielestäni kätevä tapa, mutta mistä sitä suolaa saisi? Merenrannalla elävät voisivat hyödyntää meriveden, muilla pitäisi olla suolasäkkejä jemmassa.

Miten merivedestä saa suolaa? Meressä säilytys ei onnistu, koska suolapitoisuus on niin matala.

Wiki kertoo: Merisuolaa saadaan haihduttamalla merivettä suurissa altaissa niin, että suola jää pohjalle, kun vesi on haihtunut. Suolaa saadaan 30 kilogrammaa kuutiometristä vettä.

Huomaa, ei Suomen meriltä. Tyyni valtameri tai Atlanti on aivan toinen vesi kuin vähäsuolainen Pohjanlahti tai Itämeri.

Jos olisi sellainen poikkeustila tai talous, jossa ähkö toimii, niin noihin on olemassa erottimia. Käyttävät ihan Suomessa. Suomessa meriveden suolaprosentti on alhaisempi, mutta juomavedeksi pitää silti puhdistaa suola pois. En tiedä onko vielä sähköttömiä erottimia juomavesikäyttöön. Eikö toisaalta ruokavedeksi käy, niin tulee suola samalla. Kun on vain muuten juomavettä erikseen saatavana.

-eri

-sivusta

-ihan pihalla keskustelun kulusta

Jos sähköinfra toimii, niin eipä se mikään poikkeustila ole. Olemmehan juuri tälläkin hetkellä "poikkeustilassa" koronan vuoksi, eikä sitä juuri edes huomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

On hyvä muistaa, että pula-aikana jokainen joutuu pärjäämään vähemmällä. Teininne voivat syödä kuin hevoset kun ruokaa on, mutta he syövät tasan sen mitä on poikkeustilanteessa.

Ruoan ja veden säännöstelystä aiheutuvat riidat olisi arkea hyvin monessa shelterissä, jos sellaisiin jouduttaisiin. Napostelukulttuuriin ja minäminään tottuneilla olisi todennäköisesti suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin käydä ostaa Ekopikkula Pikkuvihreän ja pari paalia vessapaperia.

Kaikelta varalta varastoon.

Halvemmalla selviää kun tekee pikkulan itse. Netistä löytyy ohjeita:)

Ei jaksa alkaa, maksan mieluummin muutaman kympin valmiista, esim.

https://www.muovijalelu.fi/kauppa/kylpyhuone-ja-saunatuotteet/kylpyhuon…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

On hyvä muistaa, että pula-aikana jokainen joutuu pärjäämään vähemmällä. Teininne voivat syödä kuin hevoset kun ruokaa on, mutta he syövät tasan sen mitä on poikkeustilanteessa.

Ruoan ja veden säännöstelystä aiheutuvat riidat olisi arkea hyvin monessa shelterissä, jos sellaisiin jouduttaisiin. Napostelukulttuuriin ja minäminään tottuneilla olisi todennäköisesti suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen.

Suuri ongelma voisi olla teineillä, jos eivät pääse nettiin. Miten pilkotaan puita kirveellä, jos netistä ei näe ohjeita? Jo pelkästään netin romahtaminen aiheuttaisi nykymaailmassa kaaoksen. Pankki, kauppa, lääkärin ajanvaraus ym. kaikki toimii netin varassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.

No itseasiassa eivät aina pysyneet. Tuo keripukki saattoi hyvinkin koitua kohtaloksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

On hyvä muistaa, että pula-aikana jokainen joutuu pärjäämään vähemmällä. Teininne voivat syödä kuin hevoset kun ruokaa on, mutta he syövät tasan sen mitä on poikkeustilanteessa.

Ruoan ja veden säännöstelystä aiheutuvat riidat olisi arkea hyvin monessa shelterissä, jos sellaisiin jouduttaisiin. Napostelukulttuuriin ja minäminään tottuneilla olisi todennäköisesti suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen.

Suuri ongelma voisi olla teineillä, jos eivät pääse nettiin. Miten pilkotaan puita kirveellä, jos netistä ei näe ohjeita? Jo pelkästään netin romahtaminen aiheuttaisi nykymaailmassa kaaoksen. Pankki, kauppa, lääkärin ajanvaraus ym. kaikki toimii netin varassa. 

Nostit esimerkiksi puiden pilkkomisen kirveellä. Eiköhän ihminen hädän tullessa vain kokeile, miten niitä puita saa pienittyä, kun pakko on. Ei monikaan asia ole ylettömän vaikeaa, vaan sen voi oppia, kun tarvitsee.

Ei minua ainakaan ole kukaan erikseen opettanut pienimään puita. Kokeilin itse, kun tuli tarve tehdä halkoja. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.

Jos sinulla on jauhoja ja nälkä, niin kyllä ihminen siinä vaiheessa sotkee jauhoja veteen, ja kokeilee, millaista puuroa siitä tulee, tai saisiko sen paistettua jotenkin, jolloin siitä syntyy ohutta leivän tyylistä. Mautonta varmasti, mutta vatsantäyttämisestähän siinä olikin kyse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.

No itseasiassa eivät aina pysyneet. Tuo keripukki saattoi hyvinkin koitua kohtaloksi.

Kyllä saattoi, mutta ei välttämättä. Tosiasia on, että jos ei saa tarvittavaa energiaa, niin kuolee varmasti. Jos ei saa vitamiineja, niin siltikään ei aina kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

On hyvä muistaa, että pula-aikana jokainen joutuu pärjäämään vähemmällä. Teininne voivat syödä kuin hevoset kun ruokaa on, mutta he syövät tasan sen mitä on poikkeustilanteessa.

Ruoan ja veden säännöstelystä aiheutuvat riidat olisi arkea hyvin monessa shelterissä, jos sellaisiin jouduttaisiin. Napostelukulttuuriin ja minäminään tottuneilla olisi todennäköisesti suuria vaikeuksia sopeutua tilanteeseen.

Suuri ongelma voisi olla teineillä, jos eivät pääse nettiin. Miten pilkotaan puita kirveellä, jos netistä ei näe ohjeita? Jo pelkästään netin romahtaminen aiheuttaisi nykymaailmassa kaaoksen. Pankki, kauppa, lääkärin ajanvaraus ym. kaikki toimii netin varassa. 

Nostit esimerkiksi puiden pilkkomisen kirveellä. Eiköhän ihminen hädän tullessa vain kokeile, miten niitä puita saa pienittyä, kun pakko on. Ei monikaan asia ole ylettömän vaikeaa, vaan sen voi oppia, kun tarvitsee.

Ei minua ainakaan ole kukaan erikseen opettanut pienimään puita. Kokeilin itse, kun tuli tarve tehdä halkoja. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.

Jos sinulla on jauhoja ja nälkä, niin kyllä ihminen siinä vaiheessa sotkee jauhoja veteen, ja kokeilee, millaista puuroa siitä tulee, tai saisiko sen paistettua jotenkin, jolloin siitä syntyy ohutta leivän tyylistä. Mautonta varmasti, mutta vatsantäyttämisestähän siinä olikin kyse

Olen huomannut, että nuoret katsovat kaikki asiat netistä ensin. Vasta sen jälkeen tehdään. Itse olen tottunut tekemään ja oppimaan virheistä. Joskus tulee mieleen, että oppiiko nuoremmat ratkaisemaan sellaisia ongelmia, johon ei löydy netistä vastauksia? Minun sukupolveni 50+, on joutunut ratkaisemaan ongelmia, ilman kenenkään opastusta. Nuoremmat sukupolvet eivät ole tottuneet ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Aina on jostain netistä löytynyt esimerkki.

Pointtini oli se, että kehittyykö nuoremmille ongelmanratkaisukykyä? Miten avuttomia he ovat, jos eivät voi katsoa netistä ohjeita? He eivät ole tottuneet sellaiseen maailmaan, jossa ei ole valmiita vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.

Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.

Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?

Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.

Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.

m56

Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.

Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.

Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.

t. ed.

Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.

Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.

Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.

Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.

Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista. 

Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita.  Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.

Keripukkia välttääkseen, voi syödä raakoja perunoita tai pelkkiä perunankuoria, jos muutakaan ei ole.

Voi voi.

https://www.verkkouutiset.fi/koronaeristetyilla-loppumassa-ruoka-kiinas…

Koronaeristetyillä miljoonilla loppumassa ruoka Kiinassa

Antti Kirkkala | 29.12.2021 | 08:43- päivitetty 29.12.2021 | 10:28

Viranomaiset pyrkivät tukahduttamaan tartuntaryppäät tiukoilla sulkutiloilla.

Kiina on vastannut ankarilla rajoitustoimilla eri puolilla maata havaittuihin koronaryppäisiin.

Esimerkiksi Shaanxin maakunnassa yli kymmenen miljoonaa ihmistä on määrätty pysymään kodeissaan tartuntojen välttämiseksi. Aiemmin vain yksi henkilö sai poistua kotitaloudesta kahden päivän välein hakeakseen välttämättömiä elintarvikkeita. Xi’anin kaupungista on voinut poistua vain viranomaisten erikoisluvalla.

Taustalla on Kiinan hallinnon pyrkimys pitää koronatapausten määrä nollassa erityisesti ennen Pekingin olympialaisia helmikuussa.

Monet asukkaat ovat pitäneet Xi’anin maanantaina kiristyneitä rajoituksia kohtuuttomina. Tällä hetkellä kodista saa poistua vain virustestausta varten tai lääketieteellisen hätätilanteen vuoksi. Viranomaiset ovat järjestäneet uuden, miljoonia ihmisiä kattavan pakollisen massatestauskierroksen.