Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
01.02.2020 |
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7592)
Sanokaapa se, mikä on kulkutautien mahdollisuus, silloin kun kodeissa ei ole enää saatavissa puhdistettua juomavettä ? Kun vesi noudetaan järvistä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapa se, mikä on kulkutautien mahdollisuus, silloin kun kodeissa ei ole enää saatavissa puhdistettua juomavettä ? Kun vesi noudetaan järvistä ?
Nykyihmisen elimistö ei ole enää tottunut luononvesiin, joten saattaisi jotain tautejakin tulla. Toisaalta tuskin mitään tappavaa kulkutautia kuitenkaan, varmaan ripulilla selviäisi. Vähitellen vastustuskysy kasvaisi. Eläimet juovat järvistä ja ties mistä lätäköistä ihan vaaratta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapa se, mikä on kulkutautien mahdollisuus, silloin kun kodeissa ei ole enää saatavissa puhdistettua juomavettä ? Kun vesi noudetaan järvistä ?
Nykyihmisen elimistö ei ole enää tottunut luononvesiin, joten saattaisi jotain tautejakin tulla. Toisaalta tuskin mitään tappavaa kulkutautia kuitenkaan, varmaan ripulilla selviäisi. Vähitellen vastustuskysy kasvaisi. Eläimet juovat järvistä ja ties mistä lätäköistä ihan vaaratta.
Ja voihan veden keittää, ei siinä silloin enää mitään tauteja ole. Makuunkin varmaan tottuu, kun ei muuta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapa se, mikä on kulkutautien mahdollisuus, silloin kun kodeissa ei ole enää saatavissa puhdistettua juomavettä ? Kun vesi noudetaan järvistä ?
Nykyihmisen elimistö ei ole enää tottunut luononvesiin, joten saattaisi jotain tautejakin tulla. Toisaalta tuskin mitään tappavaa kulkutautia kuitenkaan, varmaan ripulilla selviäisi. Vähitellen vastustuskysy kasvaisi. Eläimet juovat järvistä ja ties mistä lätäköistä ihan vaaratta.
Kysyin tuota sen vuoksi, kun tiedän historiankirjoista sen, että kulkutautien leviäminen pysähtyi siihen, että puhtaan veden käyttö yleistyi ja opittiin ottamaan vettä sellaisista paikoista, joissa veteen ei päässyt ihmisistä peräisin olevia jätöksiä.
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisissä neuvostomaissa parvekeviljely on hyvinkin yleistä, ja sieltä kyllä saadaan ihan kelvollisia satoja. Ei tietenkään riitä ainoaksi ravinnoksi, mutta särpimeksi ja mausteeksi kyllä. Meinaan maistuu papupatakin ihan eri tavalla, jos siinä on sipulia, valkosipulia ja chiliä höysteenä.
Itämeren suolapitoisuus on todellakin surkean alhainen suolankeittoon. Mutta kyllä siitä suolaa saa erotettua, vaatii vaan enemmän aikaa ja energiaa kuin kunnon valtamerien äärellä. Vesi myös pitäisi suodattaa kunnolla ennen suolankeittoa, sen verran sakeaa se on.
Suomen maantieteellinen sijainti tekee myös omavaraisuudesta haasteellisempaa kuin lempeämmillä seuduilla. Täällä on käytännön pakko varastoida ruokaa talven yli. Se on syy, miksi Suomessa oli muutama tuhat vuotta sitten vain muutama tuhat ihmistä, ja se on syy siihen, ettei täällä ole vieläkään monimiljoonaisia suurkaupunkeja.
Joku pohti sitä, ettei hänellä ole enää syytä "survivalismiin" kun jälkikasvu on saatu omilleen. Ihmiseläimen lajin yksi menestyksen syistä on se, että isovanhemmat, etenkin äidinäiti, osallistuvat lasten elämään. Tämäkin on näkynyt ihan viime aikoihin asti, nälkävuosina Suomessa selvisi hengissä niitä lapsia suhteellisesti enemmän kuin muita. Siis joilla oli se äidinäiti auttamassa. Ihminen ei kovin monella tapaa eroa muista eläimistä, mutta ehkä yksi poikkeuksellinen piirre liittyy jälkeläisiin:ihminen tietoisesti etsii itselleen ei-biologisia lapsia, jos niitä biologisia ei ole. Muilla eläimillä nämä adoptiot yleensä ovat vähän sattuman kauppaa, emo löytää yksin jääneen pennun, josta alkaa huolehtia tms. Toisaalta, tiedetään eläinmaailmasta sitäkin, että uros huolehtii ei-biologisesta pennusta omaehtoisesti, kasvattaa sen aikuisuuteen asti.Uskoisin että suurin syy versus esim Ruotsin väkilukuun on että Ruotsin vallan alla (siis useita satoja vuosia) meidän poikapuolisesta ikäluokasta lähes joka vuodelta vietiin Ruotsin sotiin usein jopa puolet ikäluokasta. Pellot jäi pieniksi kun kyntäjät soti euroopassa esim 30 VUOTTA ja siihen kun saadaan katovuosia muutamat niin tulee tällainen itepäinen, pitkävihaanen kansa -))?
Tarkoitin nyt lähinnä aikaa ENNEN Ruotsia ja viikinkejä jne. Jääkauden jälkeinen lämmin kausi oli kyllä otollista aikaa ilmastollisesti - mutta ei niin otollista kuin muualla maailmalla. Ruotsin vallan aikaan (ja Venäjän vallan aikaan) lapsikuolleisuus Suomessa oli huimaa, ja se osittain selittää sitten sitä, miksi lapsia tehtiin paljon (koska toivottiin, että edes osa jäisi henkiin) ja tämä taas heikensi äitiä ja aiheutti suurempaa lapsikuolleisuutta... Ikiliikkuja keksitty taas. Ja syitä suureen lapsikuolleisuuteen olin erittäin paljon, tämä on vain yksi pieni osa. Suomessa lapsikuolleisuus oli järkyttävän suurta vielä toisen maailmansodan jälkeen - ja nyt ollaan sitten toisessa, positiivisessa ääripäässä, Suomessa lapsi(ja äiti)kuolleisuus on maailman pienimpiä. Tähän on vaikuttanut mm. laajasti käyttöön otetut rokotukset ja yleisesti hygienian ja elintarvikehygienian paraneminen - koska Suomessa on viimeksi kuollut kymmeniä ihmisiä ruokamyrkytykseen? Laajoja sairastumisia on ollut lähinnä talousveden välityksellä tapahtuneissa epidemioissa (muistaako kukaan Nokiaa enää?).
Mutta siis tarkoitin sitä, että muinaisen Suomen alueella ei ollut niin otollisia elinolosuhteita, että tänne olisi muodostunut suuria asutuskeskittymiä. Ne vaativat ympärilleen laajaa tuottavaa maataloutta (=viljanviljelyä), mutta Suomen alueella pääasiallinen toimeentulo (se, millä pysyttiin hengissä) tuli metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä. Suomessa on ollut asutusta hyvin kauan, ja tiedonvaihtoa ja kaupankäyntiä on tehty paljon ympäri Eurooppaa "aina", mutta kaupunkimaista asustusta tänne alkoi muodostua aika myöhäisessä vaiheessa.
Harva asutus on myös ollut suojaava tekijä, harvaan asutuilla seuduilla tartuntataudit eivät ole pääseet jylläämään. Muutamakin mustan surman aalto jäi Suomesta tulematta, kun ei se tautiparka löytänyt ketään tartutettavaksi...
Jaaha, en enää muista mikä oli se punainen lanka, joka piti löytyä vastauksestani ;-)
Mutta kyllä, myös alusmaana oleminen on vaikuttanut Suomen väestökehitykseen. Tosin mitään ihan niin dramaattista ei ole Suomessa koskaan tapahtunut kuin Irlannissa perunaruton aiheuttaman nälkäkatastofi oli, ja sehän oli ihan tekemällä tehty katastrofi, koska britit olivat vain tyytyväisiä, että hankalista irkuista päästiin eroon (ruokaa olisi ollut Irlannissa riittävästi ruokkimaan koko väestä, mutta se vietiin Englannin puolelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-9738085
150 vuotta sitten 200 000 suomalaista menehtyi – muistatko syyn?
Irlantilainen tutkija halusi selvittää, miksi Suomi on pitkälti unohtanut suuren nälänhätänsä, kun Irlannissa vastaava määrittää koko kansakuntaa.
Anniina Wallius
25.7.2017
•
Päivitetty 25.7.2017 09:18
150 vuotta sitten Suomessa elettiin erittäin ankaria aikoja. Kesät olivat kylmiä ja sateisia, talvella oli ankara pakkanen. Vilja kuoli peltoon ja perunat mätänivät maahan, ulkomailta tulleet viljalaivat eivät päässeet satamiin.
Niukkuudessa eläminen oli suomalaisille tuttua, mutta vuonna 1866 he alkoivat nähdä pahempaa nälkää kuin koskaan ennen. Nälkiintyneinä he lähtivät vaeltamaan suurin joukoin – etsimään töitä, kerjäämään ja lopulta vaikka varastamaan.
Kolmen vuoden aikana nälkään ja sen heikentäminä tauteihin kuoli 200 000 ihmistä, noin kymmenesosa Suomen väestöstä.
Suomen historiankirjoitukseen nälkävuosista on kuitenkin jäänyt varsin vähän jälkiä. Siellä täällä kirkkomaan kulmassa on vaatimaton muistomerkki. Kuvia on harvoin, useimmiten on vain tekstiä. Tavallinen on raamatunlause ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.
Nykypäivänähän on kuitenkin tiedossa, että ulostebakteerit sairastuttavat. Ne tiedot ja taidot hygieniasta ja sairauksista eivät katoa mihinkään. Eivätköhän ihmiset osaisi ja ymmärtäisi huolehtia, ettei vesi saastu. Ihan kuten ne nuoretkin äkkiä keksisivät itselleen tekemistä, kun nettiä ei olisi.
Veikkaanpa, että kun ruuasta olisi pula, ne perunatkin syötäisiin kuorineen. Samoin eläimestä kaikki ruhonosat köätettäisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei ole osattu varautua tuleviin tapahtumiin.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/nalka-toi-suomeen-kuolonvuodet
Nälkä toi Suomeen kuolonvuodet
Halla ja sade tuhosivat sadot 1600-luvun lopussa ja Suomi oli jäiden saartama.
17.04.2013 10:30 Pauli Juusela Joni Heinonen
Nälän pullistamat vatsat ovat tuttu näky kehitysmaiden nälkäkatastrofeja käsittelevistä uutisista. Vuosina 1695–97 niitä näkyi Suomessa, kun täällä koettiin katastrofi, jota pahempaa saa maailmalta etsiä.
Suurina kuolonvuosina kuoli nälkään ja nälän seurauksena levinneisiin tauteihin 25–30 prosenttia suomalaisista. Esimerkiksi Etiopian tai Somalian viime vuosien nälänhädissä ei päästä lähellekään näitä lukuja.
Tuttu Suvivirsi saa aivan uutta sisältöä, kun tulee ajatelleeksi, että se otettiin suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1701. Silloisille suomalaisille virren sanat, joissa laiho lainehtii laaksoissa, merkitsivät aivan jotain muuta kuin nykypäivän suomalaisille. Kyse ei ollut vain kesän iloista, vaan elämästä ja kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänähän on kuitenkin tiedossa, että ulostebakteerit sairastuttavat. Ne tiedot ja taidot hygieniasta ja sairauksista eivät katoa mihinkään. Eivätköhän ihmiset osaisi ja ymmärtäisi huolehtia, ettei vesi saastu. Ihan kuten ne nuoretkin äkkiä keksisivät itselleen tekemistä, kun nettiä ei olisi.
Veikkaanpa, että kun ruuasta olisi pula, ne perunatkin syötäisiin kuorineen. Samoin eläimestä kaikki ruhonosat köätettäisiin jne.
Aivan, silloin ei olisi varaa heittää mitään pois. Homeinen leipäkin olisi suurta herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että tsompit kuolee vain jos tuhoat niiden aivot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ole ajatellut että oikeastaan haluaisin käydä jonkinlaisen metsästyskurssin että osaisin käsitellä riistaa ihan alusta asti lautaselle. Hirveästi en ole myöskään käsitellyt erilaisia kaloja mutta perusjutut toki on hallussa. Tykkään myös kerätä tietoa syötävistä luonnonkasveista.
Muuten kyllä on viranomaisten ohjeiden mukainen kotivara poikkeavien tilanteiden varalle lukuunottamatta vettä. Varmaankin myös suunnattaisiin, millä tahansa keinolla, sisarusten kanssa pohjoiseen vanhempien luo jos jokin mittava hätätilanne sattuisi.Kalastusta harrastavana ja perheellisenä tulee mieleen. Kalaa saa pyytää aika hemmetin paljon, jos sillä aikoo elää. Verkoilla saa kohtuullisen helposti ns. roskakalaa. Mutta pelkällä kalalla ei pitkälle pääse. Metsästystä pidän vaikeampana, koska siinä ei oikeastaan ole passiivisia pyyntitapoja. Ei sieltä metsästä niin vaan haeta riistaa. Ne hirvet juoksee pakoon jo kaukaa, ennen kuin niitä edes näkee. Hirven ampuminen ei ole varmaa edes kokeneelle metsästäjälle. Ja jos on kriisiaika, niin kaikki ovat yhtä aikaa metsässä ja hirvet on nopeasti ammuttu. Jäniksien ja kanalintujen ansapyynti saattaisi onnistua paremmin. Mutta siinä pitää tuntea niiden elintavat ja kulkureitit erittäin hyvin. Jos sitten saa sitä riistaa, niin se pitää osata säilöä. Miten liha säilyy, jos ei ole sähköä?
Joten tavalliselle kansalaiselle varmin turva olisi perunamaa. Sato on varmaa, perunalla pysyy hengissä ja se säilyy hyvin. Perunamaan ylläpito ei vaadi aseita tai eritysitaitoja. Riista ja kala on hyvänä lisänä, mutta niiden varaan en laskisi mitään.
Perunamaan hoito ei ole seksikästä. Siitä ei tehdä elokuvia, eikä siihen liity sankaritarinoita. Mutta ei ole sattumaa se, että entisaikoina jokaisella torpalla oli oma perunamaansa.
m56
Kyllä maa on "täynnä" järviä joista verkoilla/katiskalla saa kalaa niin että riittää. Sellaisen rannalta mökki niin ei kala kesken lopu. Jos kaikki kalastaisi, ei tietenkään riittäisi mutta muotia on jopa pyydystää ja päästää vapaaksi kaloja, eivät ruoaksi hanki. Mitä en kyllä ymmärrä, tarpeetonta kipua kalalle siitä aiheutuu. Petoeläin tietysti pyytää ruokaa, mutta turhaa sitä kiduttaa on.
Haukea ja särkeä tulee katiskalla helposti. Mutta niiden ravintoarvot ja rasvapitoisuus ovat alhaiset. Meillä on kaksi teini-ikäistä, jotka syö kuin hevoset. Sitä särkeä pitää olla aivan hemmetisti, jotta sillä saa koko perheen ruokittua. Väittäisin, että pelkällä särjellä ei perhe eläisi. En ole laskenut ravintoarvoja, mutta sellainen näppituntuma on, että vähärasvaisella kalalla ei pitkälle pärjää.
Siksi mielestäni paras turva olisi perunamaa ja lisänä särkeä, jos sitä saa.
t. ed.
Ps. Kalastusta harrastetaan kalastuksen vuoksi, ei siksi, että saa ruokaa. Sen takia tämä "catch & release" on tullut muotiin. Ja jos saa alamittaisia kaloja tai todella isoja, niin ne on syytä päästää takaisin.
Perunassa on vähemmän kaloreita kuin särjessä ja ennenkaikkea perunassa on vain murto-osa särjen proteiinista. Ei se pelkkä hiilihydraatti elätä.
Perunan saanti on varmaa, jos siis on oma maa. Kalaa ei saa aina. Ja kalan hankintaan menee enemmän aikaa ja hankkimisessa kuluu paljon energiaa. Vähän sama juttu kuin puolukoissa. Puolukan poimintaan kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä saa.
Puolukoistahan sai entisaikoina vähällä vaivalla satoisuutensa takia koko talven vitamiinit. En nyt tajua energialaskelmiasi. Heitä katiska tai verkot veteen tai ongi, ei se mitään sadetanssia tai maratonia vaadi.
Energian saanti on kaiken perusta. Jos et saa riittävästi energiaa, kuolet. Hyvin yksinkertaista.
Totta, mutta liian ykstotinen ravinto voi tappaa myös,, tai aiheuttaa vakavia oireita. Esim. vitamiinien puutteesta johtunut keripukki oli entisajan merimiesten ammattitauti.
Vitamiinit on tärkeitä, mutta niillä ei elä. Merimiehet pysyi hengissä, vaikka oli puutostiloja.
No itseasiassa eivät aina pysyneet. Tuo keripukki saattoi hyvinkin koitua kohtaloksi.
Kyllä saattoi, mutta ei välttämättä. Tosiasia on, että jos ei saa tarvittavaa energiaa, niin kuolee varmasti. Jos ei saa vitamiineja, niin siltikään ei aina kuole.
Keripukki oli tappava sairaus. Sen suoraan tai välillisesti aiheuttama kuolleisuus pitkillä merimatkoilla saattoi olla merkittävää. Rannikkoa pitkin purjehtivilla kauppa-aluksilla suuria kuolleisuuksia ei nähty, koska ruokavarastoja täydennettiin joka satamassa ja samalla merimiehet saattoivat käydä maissa syömässäkin. Lisäksi keripukin heikentämät sairastuivat helpommin eri tartuntatauteihin, ja keripukki lisäsi kuolleisuutta niihin.
C-vitamiininpuutos tappaa muutamassa kuukaudessa.
Myös moni muu vitamiinipuutos johtaa kuolemaan, ja osa puutostiloista on sellaisia, että ne aiheuttavat sairastumista jälkeläisissä. Raskaana olevan naisen foolihapon puute aiheuttaa lapselle selkärangan kehityshäiriötä, joka on lievänäkin vammauttava ja vakavana tappava. Tämä pätee myös hivenaineisiin, ei ainoastaan vitamiineihin: raskaana olevan äidin puutostilat vaurioittavat lasta.
A-vitamiinin puutos tappaa, monen B-vitamiinin puutos tappaa. K-vitamiini puutos tappaa (sisäiset verenvuodot).
Puutostilat eivät kehity yleensä kovin nopeasti, ne vaativat kuitenkin useampia kuukausia (C-vitamiinin puutostila syntyy nopeasti, koska se ei varastoidu elimistöön, ja vitamiinitankkaus aiheuttaa sen nopeamman poistumisen elimistöstä).
Inuiittien (pohjoisen jäämeren asukkaiden) ruokavalio oli hyvin lihapainotteinen, mutta se sisälsi silti riittävästi C-vitamiinia (valaan ja hylkeen lihassa/rasvassa/nahassa on C-vitamiinia, ja joissakin sisäelimissä). Inuiittien ruokavaliosta kuitenkin yllättävän iso osa energiasta tuli hiilihydraateista, ei proteiinista tai rasvasta. Osa hiilihydraateista oli kasviperäistä, kuten levä, marjat, juurekset ja villvihannekset (maitohorsma on hyvä ravintokasvi). Osa hiilihydraateista oli peräisin kuitenkin eläimistä, merieläinten tuoreissa kudoksissa on runsaasti hiilihydraatteja, ja etenkin raakana syötynä tai fermentoituna se säilyy hiilihydraateina. Inuiitit eivät olleet karppaajia eivätkä pelkkiä lihansyöjiä. Ja lisäksi täytyy muistaa, että heidän eliniänodotteensa oli hyvin matala.
Terveenä elämisen ehto on monipuolinen ruokavalio. Lyhytaikaisesti hengissäselviämiseen riittää yksikin ravintolähde, mutta siihen vaikuttaa mm. edeltävä ravitsemustilanne. Voimakkaasti ylipainoisilla voi olla vakavia puutostiloja, ja jo lyhytaikainen (muutama kuukausi) yksipuolista ruokaa voi aiheuttaa heille kuoleman. Vakavasti ylipainoinen nyt muutenkin on jatkuvassa kuolemanvaarassa, että se on ihan se ja sama, mikä sen kuoleman aiheuttaa.
Kyllä minä selviäisin hengissä muutaman kuukauden suklaakonvehdeilla. Voi tulla ummetusta ja ilmavaivoja, mutta selviäisin hengissä. Mutta jos söisin suklaakonvehteja vaikkapa vuoden, enkä mitään muuta, niin voi olla, että noutaja saapuisi.
Mutta jos ruokavaliossani olisi kourallinen suklaakonvehteja joka päivä muun ravinnon lisäksi, niin porskuttaisin hamaan tulevaisuuteen, ja iloisena, koska iso osa ruuasta on myös henkistä, ja suklaakonvehdit tuottavat minulle iloa. Samoin kuivaliha, lakkasurvos, homejuusto, omenat, suolatut neulamuikut, pannettone, popcorn, vaahtokarkit, kuivattu banaani, suppilovahverot, perunamuussi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivänä keripukki ei ole ongelma tässä survivalistikeskustelussa, kun on keksitty vitamiinipillerit. Eiköhän jokaisella ole niitä kaapissa usean kk annos ja kesäisin voi poimia marjoja ja kasveja. Energiamäärä eli kalorit on isompi ongelma saada kokoon. Muutama purkkia kookosrasvaa kannattaa ainakin olla kaapissa. Sitten jääkin pääongelmaksi puhdas vesi ja lämpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänähän on kuitenkin tiedossa, että ulostebakteerit sairastuttavat. Ne tiedot ja taidot hygieniasta ja sairauksista eivät katoa mihinkään. Eivätköhän ihmiset osaisi ja ymmärtäisi huolehtia, ettei vesi saastu. Ihan kuten ne nuoretkin äkkiä keksisivät itselleen tekemistä, kun nettiä ei olisi.
Veikkaanpa, että kun ruuasta olisi pula, ne perunatkin syötäisiin kuorineen. Samoin eläimestä kaikki ruhonosat köätettäisiin jne.
Aivan, silloin ei olisi varaa heittää mitään pois. Homeinen leipäkin olisi suurta herkkua.
Minun vanhempani ovat eläneet lapsuuden, jossa nähtiin nälkää ajoittain. He eivät syöneet perunoita kuorineen, koska ne kuoret säästettiin perunanistukkaiksi. Ihan oikeasti; idun kohta leikattiin paksusti pois ja istutettiin maahan, loppuperuna syötiin.
Ja sentään isäni perhe oli vielä varakkaammasta päästä, serkkujen perhe ihan oikeasti eli kädestä suuhun, heidän isänsä oli sairaalloinen (ilmeisesti sydänvika, siihen ainakin kuoli) eikä pystynyt sen kummemmin käymään ulkopuolella töissä tai viljelemään maata.
Ei tarvitse siis kovin kaukaa menneisyydestä etsiä sitä syytä, miksi minulla on tälläkin hetkellä noin kolmen kk ruokavarastot kotona, ja osa ensi kesän kasvimaan siemenistä jo odottelemassa. Kasvatan myös perunaa, vaikka sitä saa halvalla kaupasta. Koska oma perunamaa tuo minulle päänsisäistä turvallisuudentunnetta. Tai ehkä se turvaakin sieluani, mutta todellakin kyse on minulla sukupolvien takaisesta traumasta. Ei tarvitse mennä 1600-luvulle tai nälkävuosiin, kun suvusta kuoli sylilapsia käytännössä nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänähän on kuitenkin tiedossa, että ulostebakteerit sairastuttavat. Ne tiedot ja taidot hygieniasta ja sairauksista eivät katoa mihinkään. Eivätköhän ihmiset osaisi ja ymmärtäisi huolehtia, ettei vesi saastu. Ihan kuten ne nuoretkin äkkiä keksisivät itselleen tekemistä, kun nettiä ei olisi.
Veikkaanpa, että kun ruuasta olisi pula, ne perunatkin syötäisiin kuorineen. Samoin eläimestä kaikki ruhonosat köätettäisiin jne.
Aivan, silloin ei olisi varaa heittää mitään pois. Homeinen leipäkin olisi suurta herkkua.
Minun vanhempani ovat eläneet lapsuuden, jossa nähtiin nälkää ajoittain. He eivät syöneet perunoita kuorineen, koska ne kuoret säästettiin perunanistukkaiksi. Ihan oikeasti; idun kohta leikattiin paksusti pois ja istutettiin maahan, loppuperuna syötiin.
Ja sentään isäni perhe oli vielä varakkaammasta päästä, serkkujen perhe ihan oikeasti eli kädestä suuhun, heidän isänsä oli sairaalloinen (ilmeisesti sydänvika, siihen ainakin kuoli) eikä pystynyt sen kummemmin käymään ulkopuolella töissä tai viljelemään maata.
Ei tarvitse siis kovin kaukaa menneisyydestä etsiä sitä syytä, miksi minulla on tälläkin hetkellä noin kolmen kk ruokavarastot kotona, ja osa ensi kesän kasvimaan siemenistä jo odottelemassa. Kasvatan myös perunaa, vaikka sitä saa halvalla kaupasta. Koska oma perunamaa tuo minulle päänsisäistä turvallisuudentunnetta. Tai ehkä se turvaakin sieluani, mutta todellakin kyse on minulla sukupolvien takaisesta traumasta. Ei tarvitse mennä 1600-luvulle tai nälkävuosiin, kun suvusta kuoli sylilapsia käytännössä nälkään.
Suomalainen peruna loppuu kaupoista hyvin pian, varastot ovat melko tyhjillään.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä keripukki ei ole ongelma tässä survivalistikeskustelussa, kun on keksitty vitamiinipillerit. Eiköhän jokaisella ole niitä kaapissa usean kk annos ja kesäisin voi poimia marjoja ja kasveja. Energiamäärä eli kalorit on isompi ongelma saada kokoon. Muutama purkkia kookosrasvaa kannattaa ainakin olla kaapissa. Sitten jääkin pääongelmaksi puhdas vesi ja lämpö.
Ei se olekaan ongelma nyt, lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos ei ymmärrä ravinnon merkitystä ihmisen terveydelle, niin pitkällä tähtäimellä se voikin olla ongelma. Tässäkin on kahta koulukuntaa, toisille survivalismi on pitkän tähtäimen selviytymiskeino, toisille määräaikaisen tilanteen yli pääsemisen keino. Jos tavoitteena on selvitä hengissä pari vuotta (vaikkapa nyt sähköverkon kaatumisen aiheuttaman yhteiskunnan kaaoksen yli), niin silloin kookosrasvapurkki kaapissa ja vitamiinipillerit taskussa ovat itsestäänselvyys. Jos taas ollaankin tilanteessa, että omatoimisesti tulisi selvitä kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta, niin silloin on jo ymmärrettävä, että tarvitaan sekä kaloreita että ravinteita, ihraa ja vitamiineja.
Riistan varaan laskeminen ravinnonsaannissa on aika heikolla pohjalla. Ensinnäkin, metsästys ei ole helppoa. Ja vaikka oliskin, niin etenkin lopputalvesta, alkukeväästä riistassa ei enää ole rasvaa, ja jos ruokana on vain ja ainoastaan se riista, niin uhkana on proteiinimyrkytys.
Siis lopputulos on se, että tekipä niin tai näin, niin me kuallaan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänähän on kuitenkin tiedossa, että ulostebakteerit sairastuttavat. Ne tiedot ja taidot hygieniasta ja sairauksista eivät katoa mihinkään. Eivätköhän ihmiset osaisi ja ymmärtäisi huolehtia, ettei vesi saastu. Ihan kuten ne nuoretkin äkkiä keksisivät itselleen tekemistä, kun nettiä ei olisi.
Veikkaanpa, että kun ruuasta olisi pula, ne perunatkin syötäisiin kuorineen. Samoin eläimestä kaikki ruhonosat köätettäisiin jne.
Aivan, silloin ei olisi varaa heittää mitään pois. Homeinen leipäkin olisi suurta herkkua.
Minun vanhempani ovat eläneet lapsuuden, jossa nähtiin nälkää ajoittain. He eivät syöneet perunoita kuorineen, koska ne kuoret säästettiin perunanistukkaiksi. Ihan oikeasti; idun kohta leikattiin paksusti pois ja istutettiin maahan, loppuperuna syötiin.
Ja sentään isäni perhe oli vielä varakkaammasta päästä, serkkujen perhe ihan oikeasti eli kädestä suuhun, heidän isänsä oli sairaalloinen (ilmeisesti sydänvika, siihen ainakin kuoli) eikä pystynyt sen kummemmin käymään ulkopuolella töissä tai viljelemään maata.
Ei tarvitse siis kovin kaukaa menneisyydestä etsiä sitä syytä, miksi minulla on tälläkin hetkellä noin kolmen kk ruokavarastot kotona, ja osa ensi kesän kasvimaan siemenistä jo odottelemassa. Kasvatan myös perunaa, vaikka sitä saa halvalla kaupasta. Koska oma perunamaa tuo minulle päänsisäistä turvallisuudentunnetta. Tai ehkä se turvaakin sieluani, mutta todellakin kyse on minulla sukupolvien takaisesta traumasta. Ei tarvitse mennä 1600-luvulle tai nälkävuosiin, kun suvusta kuoli sylilapsia käytännössä nälkään.
Suomalainen peruna loppuu kaupoista hyvin pian, varastot ovat melko tyhjillään.
Ei se peruna lopu, mutta muuttuu kalliimmaksi. Nyt oli kyllä, ennen joulua siis, kilohinta 0,59€, joten törkeän halpaahan tuo oli.
Mutta tuo on tärkeä muistaa, kun puhutaan omavaraisuudesta ja puhutaan valtion kyvystä huolehtia asukkaistaan: kuinka omavarainen maa on ravinnontuotannon suhteen? Siksi maataloustukia on olemassa. Älkää kuvitelkokaan, että suurten globaalien ligistiikkaongelmien ilmetessä Suomi olisi kuljetusten osalta se ensisijainen kohde - ehei, meille saattaa riittää sitten rippeitä, kun isot maat ja isot rosvot ovat ensin tyhjentäneet konttialukset matkan varrella.
Parhaiten selviää, kun laittaa telkkarin kiinni ja äänestää seuraavaksi sellaista poliitikkoa joka ei tanssi Klausin pillin mukaan
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten selviää, kun laittaa telkkarin kiinni ja äänestää seuraavaksi sellaista poliitikkoa joka ei tanssi Klausin pillin mukaan
Loppupeleissä kaikki, siis aivan kaikki, tanssivat Klaus-sedän pillin mukaan. Politiikan tuomia ongelmia ei politiikalla voida (enää) ratkaista. Valitettavasti.
Onko teillä ns bug out bag (=laukku/reppu, jos pitää paeta nopeasti kotoa jostain syystä) ja mitä laitatte sinne?
Ketju on lukittu.
Kaikista pahimman katastrofin tullessa ohjeita etsitään netistä, mutta kun nettiä ei ole, ihmiset ovat avuttomia.