Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Mulla on yksi vanha nettikaveri joka itseasiassa on kiinnostunut varautumisesta juuri nyt. Siihen tarvittiin kaksi asiaa: hänen henkilökohtaisen talouden huomattava koheneminen ja maailman tilanteen jatkuva eskaloituminen. Aiemmin hän kohteliaasti sivuutti ehdotukseni siitä että hän varautuisi edes vähän ja tarkistaisi varastossa säilyttämiensä retkeilyvälineiden kunnon. Yhdessä vitsailimme maailman lopun preppaajista. Mutta myös arkisissa keskusteluissamme toin asiaa esille, vaikkapa niin että kerroin hankkineeni jotain ja kerroin miksi, ja hän kuunteli kiinnostuneena, pohti että hänenkin pitäisi varautua sellaisiin tilanteisiin. Loin siis kuvaa ettei varautuminen ole mitään vainoharhaista hamstraamista salaliittoja vastaan (tai ei ainakaan tarvitse olla) vaan arjen käytännöllisyyttä. Nyt tilanne on se että hän kysyy minulta aktiivisesti neuvoa veden ja ruoan säilyttämiseen, tarvikkeiden hankkimiseen jne.. Ihanaa! Olen perehtynyt asiaan jo yli vuosikymmenen ja kokemusten ja virheidenkin kautta oppinut. Nyt se kaikki tieto tulee käyttöön.
Ehkä ainoa haaste on korostaa henkisen varautumisen tärkeyttä. Hän käyttää paljon somea, mikä saa hänet selvästi ahdistuneeksi yhteiskunnan tilasta. Olen haastanut hänet vähentämään Facebookkia ja Tiktokkia, jopa poistamaan apit jos niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse keskustelisin oikein mieluusti varautumisesta, mutta lähipiiri ei. Käytännössä osa heistä kyllä tekee varautumisen hyväksi kaikenlaista. Yksi "ystävä" on pilkallinen kriiseistä, sodasta ja varautumispuheita kohtaan. Vaikka hänen miehensä on alan ammattilainen ja tiedän heidän olevan hyvin valmiita kaikkeen. Sehän on tietysti hyvä asia, mutta ihmettelen hänen vähäpuheisuuttaan ja lähes ilkkumista kun koitan asiasta puhua. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Itse keskustelisin oikein mieluusti varautumisesta, mutta lähipiiri ei. Käytännössä osa heistä kyllä tekee varautumisen hyväksi kaikenlaista. Yksi "ystävä" on pilkallinen kriiseistä, sodasta ja varautumispuheita kohtaan. Vaikka hänen miehensä on alan ammattilainen ja tiedän heidän olevan hyvin valmiita kaikkeen. Sehän on tietysti hyvä asia, mutta ihmettelen hänen vähäpuheisuuttaan ja lähes ilkkumista kun koitan asiasta puhua. En ymmärrä.
Jos se on saanut kuulla mieheltään kyllästymiseen asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse keskustelisin oikein mieluusti varautumisesta, mutta lähipiiri ei. Käytännössä osa heistä kyllä tekee varautumisen hyväksi kaikenlaista. Yksi "ystävä" on pilkallinen kriiseistä, sodasta ja varautumispuheita kohtaan. Vaikka hänen miehensä on alan ammattilainen ja tiedän heidän olevan hyvin valmiita kaikkeen. Sehän on tietysti hyvä asia, mutta ihmettelen hänen vähäpuheisuuttaan ja lähes ilkkumista kun koitan asiasta puhua. En ymmärrä.
Jos se on saanut kuulla mieheltään kyllästymiseen asti?
Tuo voisi olla yksi syy, mutta ei ehkä päällimmäisin perustelu. Luulen että jotain muutakin siinä on, mutta en tiedä mitä. Hänen mies ei ole kovinkaan puhelias ym ihminen.
Kuinka näkyvää teillä varautuminen on? Eli tunnistaako tuttavat tai muut teidät preppaajiksi? Onko se hyvä vai huono asia? Entä jos kriisitilanteessa joku päättää hyötyä teidän varastoista, kun ei itse ole tehnyt sen eteen mitään. Pitäisikö olla huomaamaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollakulla taitoa, osaamista tai joku kyky millä elättäisitte itsenne ihan muualla ja ilman nykyajan toimivaa yhteiskuntaa? Eli esimerkiksi joutuisitte evakuoitumaan täysin toisenlaiseen maahan ja siellä ei olisi mitään sosiaaliturvaa.
Tuleeko mieleen, että mitä tällaisia taitoja voisi jo opetella? Kysyn tätä varautumismielessä ja siksi kun mietin ehkä liikaakin, että miten itse pärjäisin siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakulla taitoa, osaamista tai joku kyky millä elättäisitte itsenne ihan muualla ja ilman nykyajan toimivaa yhteiskuntaa? Eli esimerkiksi joutuisitte evakuoitumaan täysin toisenlaiseen maahan ja siellä ei olisi mitään sosiaaliturvaa.
Tuleeko mieleen, että mitä tällaisia taitoja voisi jo opetella? Kysyn tätä varautumismielessä ja siksi kun mietin ehkä liikaakin, että miten itse pärjäisin siinä tilanteessa.
Jos jotain työpaikkoja olisi olemassa, niin ruoanlaitto, siivous, hoitotyö voisi tulla kysymykseen. Sitten parturi hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengissä pysymisen kannalta pitää pystyä hankkimaan vettä ja ruokaa, sekä lämpöä ja turvallista suojaa. Tarvittaessa myös lääkkeitä ja hoitoa/apuvälineitä. Yksin on hankalampi pärjätä, joten ryhmässä tai perheenä on parempi.
Luotatteko kriisitilanteessa rahojenne säilymiseen pankkitilillä? Nytkin tuntuu tapahtuvan uutisten mukaan kaikenlaisia juttuja ja rahat ovat vaarassa. Esim bussimatka maksaessa voi tuli tyhjentyä (Uutiset HSL). Tai tulee palveluhyökkäys johonkin ja tilit suljetaan. Onko epävarmuus liioiteltua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luotatteko kriisitilanteessa rahojenne säilymiseen pankkitilillä? Nytkin tuntuu tapahtuvan uutisten mukaan kaikenlaisia juttuja ja rahat ovat vaarassa. Esim bussimatka maksaessa voi tuli tyhjentyä (Uutiset HSL). Tai tulee palveluhyökkäys johonkin ja tilit suljetaan. Onko epävarmuus liioiteltua?
En tiedä. Yritän kerätä käteistä talteen tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka näkyvää teillä varautuminen on? Eli tunnistaako tuttavat tai muut teidät preppaajiksi? Onko se hyvä vai huono asia? Entä jos kriisitilanteessa joku päättää hyötyä teidän varastoista, kun ei itse ole tehnyt sen eteen mitään. Pitäisikö olla huomaamaton?
Jenkki preppaajan tunnistaa siitä että se kulkee kaupungilla päästä varpaisiin camoon verhoutuneena ja aseistautuneena. Suomessa ei ole samanlaista preppaaja identiteetti kulttuuria. Suomalainen on luonnostaan ns. greyman. Rynnäkköreput on luonnossa liikkujien ja tavistenkin suosiossa.
Minulla on laukussa eräs pieni merkki mikä on vähän sisäpiirin vitsi HC varautujien kesken, mutta muutoin näytän perusjampalta, vaikka vaatteet on aina käytännölliset, ja yksityiskohdat kuten kengät ja laukku military surplus kamaa. Täytyy olla hyvin perehtynyt esim. merkkeihin että osaa edes arvata.
En olisi huolissani mistään hyötyjistä. Vähän voisin avustaakin jotain sukulaista tai naapuria jos tulisivat ovelle, sen verran on ylimääräistä. Ja jos ottaisin jonkun sukulaisen tänne niin ei tämä mikään kriisitilanteen täyshoitola ole vaan tekisivät sitten työtä yhteisen selviämisen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei valitettavasti ole paljoakaan antaa muille kuin oman perheen jäsenille. Riippuu tietysti siitä miten kauan kotivaralla pitää pärjätä. Ruoka on sen verran kallista, että perhe on vara ruokkia muttei koko kylää. Siksi mieluummin etukäteen muistuttelen ihmisiä hoitamaan oman osuutensa. Hätätilanteessa toki venytään mihin vaan pystytään eli autetaan muitakin. Mutta rajansa silläkin.
Käykää katsomassa K. Härön uusi elokuva nimeltä Ei koskaan yksin. Hyvä aikalaiskuvaus ja ajatuksia varautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hyviä elokuvia tai kirjoja, joista voisi saada vinkkejä varautumisesta (preppaus/ survivalismi).
Vierailija kirjoitti:
Onko hyviä elokuvia tai kirjoja, joista voisi saada vinkkejä varautumisesta (preppaus/ survivalismi).
Hamsterit elokuva oli aika hyvä. Mutta ei ihan tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotatteko kriisitilanteessa rahojenne säilymiseen pankkitilillä? Nytkin tuntuu tapahtuvan uutisten mukaan kaikenlaisia juttuja ja rahat ovat vaarassa. Esim bussimatka maksaessa voi tuli tyhjentyä (Uutiset HSL). Tai tulee palveluhyökkäys johonkin ja tilit suljetaan. Onko epävarmuus liioiteltua?
En tiedä. Yritän kerätä käteistä talteen tarpeeksi.
Käteisen määrä on hankala arvioida. Ensinnäkin kun sitä ei ole ja toisekseen, pysyykö sekään turvassa kotona. Kolmanneksi se, että onko käteinen vaikeassa kriisissä käyttökelpoinen vai jopa täysin arvoton paperi. Eli onko joku muu asia arvokkaampi juttu. Jos on, niin mikä.
Vierailija kirjoitti:
Itse keskustelisin oikein mieluusti varautumisesta, mutta lähipiiri ei. Käytännössä osa heistä kyllä tekee varautumisen hyväksi kaikenlaista. Yksi "ystävä" on pilkallinen kriiseistä, sodasta ja varautumispuheita kohtaan. Vaikka hänen miehensä on alan ammattilainen ja tiedän heidän olevan hyvin valmiita kaikkeen. Sehän on tietysti hyvä asia, mutta ihmettelen hänen vähäpuheisuuttaan ja lähes ilkkumista kun koitan asiasta puhua. En ymmärrä.
Tämmöinen ihminen löytyy meiltäkin lähipiiristä. Hiukan ylimielisenä antaa ymmärtää, että on varauduttu, mutta ei opasta, kerro eikä muutenkaan esimerkiksi suunnittele yhteistyötä tai mitään kenenkään kanssa. Kun jos itse ymmärrän, niin yksin pärjää toki jonkun aikaa, mutta yhteistyössä ja toisten auttamisella päästään pidemmälle. Mutta ehkä hän on vähän ahdistunut aiheesta.
Mites kuntoilu puoli? Ootteko paremmassa kunnossa nyt kuin vuosi pari sitten? Eikö siihen meitä kehotettu, että vuonna 2025 kannattaa olla hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Mites kuntoilu puoli? Ootteko paremmassa kunnossa nyt kuin vuosi pari sitten? Eikö siihen meitä kehotettu, että vuonna 2025 kannattaa olla hyvässä kunnossa.
Hiukan on tullut liikuttua aiempaa enemmän. Mutta en kehuisi itseäni yhtään. Sohvaperuna olen, sisäisesti ja ulkoisesti. Toivottavasti kesä tuo liikkumisen kipinän. Tai jos joku täällä säikäyttäisi jollain kommentilla sen verran että tulis lähdettyä pururadalle hölkkäämään.
Miksi siedätte lähellänne ihmisiä jotka naureskelevat teille, sivuuttavat jotain teille tärkeää, eivät kuuntele edes toisen huolta heidän hyvinvoinnistaan? Ei kuulosta kauheen molemmin puolin kunnioittavalta suhteelta. Mihin on kadonnut se ettei ole edes pakko ottaa neuvoista vaaria, mutta toinen otetaan tosissaan, kuunnellaan ja keskustellaan asioista. Sivuuttava asenne on yksi syy miksi maailma on tässä jamassa.
Onneksi seuransa voi ja kannattaa valita.