Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni pelottaa myös mahdollinen rikollisuus, joka saattaa nostaa päätään, kun ihmiset jättävät kotejansa ja poliisilla on muuta puuhaa ja ihmiset ovat valmiiksi paniikissa. 

Jos tilanne on se että ihmisten täytyy turvallisuuden nimissä evakuoitua muualle, niin minusta tuntuu että pienin huoli siinä vaiheessa on se että joku jäisi/tulisi sinne murtautumaan ja viemään 4K telkkarit, oman henkensä uhalla..

Joskus selviytyminen on kiinni valmiudesta liikkua, siirtyä turvallisemmalle alueelle, ja se voi tarkoittaa materian jättämistä taakse jos sitä ei saa mitenkään järkevästi mukaan tai se hidastaisi kulkua huomattavasti. Tavara on kuitenkin vain tavaraa ja sitä saa tarvittaessa lisää, joten pelkästään sitä ei kannata jäädä puolustamaan hengellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minimalistit ja konmarittajat varautuvat? Heidän kodeissaan ei ole ylimääräisiä tavaroita tai mitään.

Aina tää sama. Mitä sinä sillä ylimääräisellä tavaralla teet varautumisessa? Eikö riitä että on riittävästi ja sellaista mikä ei ole tarpeetonta? Minimalismi ja Konmari metodihan ei tarkoita sitä etteikö ihmisellä voisi olla kotivaraa, eikä materialismi tarkoita automaattisesti sitä että kotivaraa olisi. Uskallan väittää että harvoin se materian haaliminen koskeekaan hyödyllistä tavaraa.

Hamstraaminen on myös terveys- ja paloriski.

Onkohan tässä nyt käsitteiden erilainen ymmärrys? Tavallinen koti ei ole hamstrauksen jäljiltä. Mutta minimalistin kodissa saattaa olla vain muutama tavara. Nämä ovat siis ääripäät. Konmarittaminen saattaa mennä äärimmäisyyksiin ja siihen ei todellakaan kuulu varautumiseen tarvittavat tavarat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minimalistit ja konmarittajat varautuvat? Heidän kodeissaan ei ole ylimääräisiä tavaroita tai mitään.

Aina tää sama. Mitä sinä sillä ylimääräisellä tavaralla teet varautumisessa? Eikö riitä että on riittävästi ja sellaista mikä ei ole tarpeetonta? Minimalismi ja Konmari metodihan ei tarkoita sitä etteikö ihmisellä voisi olla kotivaraa, eikä materialismi tarkoita automaattisesti sitä että kotivaraa olisi. Uskallan väittää että harvoin se materian haaliminen koskeekaan hyödyllistä tavaraa.

Hamstraaminen on myös terveys- ja paloriski.

Onkohan tässä nyt käsitteiden erilainen ymmärrys? Tavallinen koti ei ole hamstrauksen jäljiltä. Mutta minimalistin kodissa saattaa olla vain muutama tavara. Nämä ovat siis ääripäät. Konmarittaminen saattaa mennä äärimmäisyyksiin ja siihen ei

Aivan selvästi on termien ymmärryksestä kiinni! Ja minä voin sen kiltisti selittää uudestaan. Sitä ennen haluaisin sanoa että jos haluat puhua ääripäistä kuten minimalistista jonka koko omaisuus on tyyliin yksi kuppi, olisi kohtuullista että voisi puhua myös siitä toisesta ääripäästä eli materialistista, hamstraajasta. Mutta kun mennään näiden termien todelliseen tarkoitukseen niin minimalisti tarkoittaa ihmistä joka omistaa minimin, vain sen mitä tarvitsee, ja kotivaran voi hyvin laskea kuuluvan siihen minimiin. KonMaritus taas ei määritä lainkaan kuinka paljon tavaraa pitäisi olla, vaan tärkeää on että se tuntuu hyvältä, ja Kondo kirjoitti kirjassaan ettei kaikkien esineiden - vaikkapa vasaran - tarvitse pirskahdella iloa vaan voi tuntea kiitollisuutta siitä funktiosta mikä tavaralla on. Eli kumpikaan näistä ei sulje pois sitä etteikö kotivaraa voisi olla.

Aiheellisempaa olisi kysyä miksi niin monella on uupuva kotivara tai ei kotivaraa lainkaan, vaikka elämme materiaalisessa yltäkylläisyydessä. Kotimme tursuaa tavaraa, mutta suurinosa siitä on varautumisen näkökulmasta täysin hyödytöntä.

Yksi tärkeä ja elämää helpottava konsti on palasaippua. Nimittäin kun nestesaippua jäätyessään, no on jäässä mutta myös menee todella sitkeäksi vaikka saisitkin sulaksi. Siksipä palasaippua on paras jos on mahdollista että kamppeet jäätyy. Samalla saippualla voi pestä kätensä, vaatteensa ja koko vartalonsa, jollakin luonnollisella palasaippualla voi pestä myös tiskit.  



Toinen on kerrospukeutuminen ja se että vaatteet on nopeasti kuivuvia. Tekokuidut alkavat nopeasti haista jos tulevat hikisiksi mutta villaiset eivät tee sitä. Hajuasia voi tietyssä pisteessä olla toissijainen asia. Untuva pakkautuu pieneen tilaan, on kevyttä mutta lämmintä. Kuitenkaan untuvaisia vaatteita, makuupusseja tms ei kannata säilyttää tiukkaan survottuna(esim pakorepussa) koska se heikentää lämmöneristystä.



Itse olen miettinyt  myös että polkupyörä olisi autoa kätevämpi monellakin tapaa, se että sillä pääsee ketterämmin eikä tarvitse kuin 'kauraa moottoriin'. Tiellä ja tankkaamassa kun voi olla muutama muukin lähtijä.. Olen harjoitellut ulkona yöpymistä ja retkikeittimellä tehtäviä yksinkertaisia ruokia joita viitsisi syödä pidempiäkin aikoja. Sekin hyvä puoli pyörällä liikkumisessa mielestäni on että sen kanssa on helpompaa maastoutua jos tarvitsee olla yötä ulkona. Autoa kun ei oikein saa piiloon survottua ja yölliset vierailijat ei olisi kiva yllätys välttämättä.



Jos kotinsa joutuu jättämään niin joka tapauksessa mukaan otettavat tavarat on aika rajalliset ja olen sen sortin minimalisti että minulle tärkeimmät tavarat saa lastattua pyörään. Ruokaa ei tietenkään saa isoa varastoa.

Talvella pitäisi kyllä tuolla tavoin löytää esim jonkun armeliaan ulkosauna asuttavaksi pahimpien pakkasten ajaksi, sen sortin vilukissa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minimalistit ja konmarittajat varautuvat? Heidän kodeissaan ei ole ylimääräisiä tavaroita tai mitään.

Aina tää sama. Mitä sinä sillä ylimääräisellä tavaralla teet varautumisessa? Eikö riitä että on riittävästi ja sellaista mikä ei ole tarpeetonta? Minimalismi ja Konmari metodihan ei tarkoita sitä etteikö ihmisellä voisi olla kotivaraa, eikä materialismi tarkoita automaattisesti sitä että kotivaraa olisi. Uskallan väittää että harvoin se materian haaliminen koskeekaan hyödyllistä tavaraa.

Hamstraaminen on myös terveys- ja paloriski.

Onkohan tässä nyt käsitteiden erilainen ymmärrys? Tavallinen koti ei ole hamstrauksen jäljiltä. Mutta minimalistin kodissa saattaa olla vain muutama tavara. Nämä ovat siis ääripäät. Konmarittam

Tätä juuri kysyin eli kun olen tutustunut tällaiseen ihmiseen, jonka kodissa ei ole mitään ylimääräistä, niin ei siellä kyllä mitään varautumiiseenkaan tarvittavaa löydy. Kauppa on vieressä ja kuulemma sieltä sitten haetaan mitä tarvitaan. Mutta kun se kauppa ei ole auki jos kriisitilanne tulee. 

Luulen, että tässä on kyse jostain henkisestä kuormituksesta, jota koetetaan helpottaa tavaroita vähentämällä. Ja ehkä varautumisajatus on liian rankka tai vaikea asia toteutettavaksi. En tiedä muista, mutta tältä se on näyttänyt kun sivusta olen seurannut. Siis kertokaa muut miten olette asian ratkaisseet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minimalistit ja konmarittajat varautuvat? Heidän kodeissaan ei ole ylimääräisiä tavaroita tai mitään.

Aina tää sama. Mitä sinä sillä ylimääräisellä tavaralla teet varautumisessa? Eikö riitä että on riittävästi ja sellaista mikä ei ole tarpeetonta? Minimalismi ja Konmari metodihan ei tarkoita sitä etteikö ihmisellä voisi olla kotivaraa, eikä materialismi tarkoita automaattisesti sitä että kotivaraa olisi. Uskallan väittää että harvoin se materian haaliminen koskeekaan hyödyllistä tavaraa.

Hamstraaminen on myös terveys- ja paloriski.

Onkohan tässä nyt käsitteiden erilainen ymmärrys? Tavallinen koti ei ole hamstrauksen jäljiltä. Mutta minimalistin kodissa saattaa olla vain muutama tavara. Nämä ovat siis ääripäät. Konmarittam

 

Tätä juuri kysyin eli kun olen tutustunut tällaiseen ihmiseen, jonka kodissa ei ole mitään ylimääräistä, niin ei siellä kyllä mitään varautumiiseenkaan tarvittavaa löydy. Kauppa on vieressä ja kuulemma sieltä sitten haetaan mitä tarvitaan. Mutta kun se kauppa ei ole auki jos kriisitilanne tulee. 

Luulen, että tässä on kyse jostain henkisestä kuormituksesta, jota koetetaan helpottaa tavaroita vähentämällä. Ja ehkä varautumisajatus on liian rankka tai vaikea asia toteutettavaksi. En tiedä muista, mutta tältä se on näyttänyt kun sivusta olen seurannut. Siis kertokaa muut miten olette asian ratkaisseet.   

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri kysyin eli kun olen tutustunut tällaiseen ihmiseen, jonka kodissa ei ole mitään ylimääräistä, niin ei siellä kyllä mitään varautumiiseenkaan tarvittavaa löydy. Kauppa on vieressä ja kuulemma sieltä sitten haetaan mitä tarvitaan. Mutta kun se kauppa ei ole auki jos kriisitilanne tulee. 

Luulen, että tässä on kyse jostain henkisestä kuormituksesta, jota koetetaan helpottaa tavaroita vähentämällä. Ja ehkä varautumisajatus on liian rankka tai vaikea asia toteutettavaksi. En tiedä muista, mutta tältä se on näyttänyt kun sivusta olen seurannut. Siis kertokaa muut miten olette asian ratkaisseet.   

 

Jos asia aiheuttaa sinussa huolta, miksi et puhu asiasta tämän tuttavasi kanssa? Ehkä se avaisi hänen henkilökohtaista ajatusmaailmaansa paremmin kuin netissä kysely ihmisiltä jotka eivät voi toisten puolesta vastata tai se että arvailet itse. Muista kuitenkin ettei ketään voi pakottaa.

Mutta hei! Nyt sinä tiedät toisen ns. minimalistin: minut! Olen myös ja ennen kaikkea varautuja. Varautumisen tason arvioisin keskiverto kansalaista paremmaksi. Ainoa asia mikä kodista puuttuu on turha roina. Olen huono sisustamaankin kun menen aina tarve ja funktio edellä. Ja todentotta se kotivara tuottaa minulle iloa. 🤷

Varautumisasiat koetaan usein raskaina ja vaivalloisina ns. normojen keskuudessa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa paljonko tavaraa hilloaa kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri kysyin eli kun olen tutustunut tällaiseen ihmiseen, jonka kodissa ei ole mitään ylimääräistä, niin ei siellä kyllä mitään varautumiiseenkaan tarvittavaa löydy. Kauppa on vieressä ja kuulemma sieltä sitten haetaan mitä tarvitaan. Mutta kun se kauppa ei ole auki jos kriisitilanne tulee. 

Luulen, että tässä on kyse jostain henkisestä kuormituksesta, jota koetetaan helpottaa tavaroita vähentämällä. Ja ehkä varautumisajatus on liian rankka tai vaikea asia toteutettavaksi. En tiedä muista, mutta tältä se on näyttänyt kun sivusta olen seurannut. Siis kertokaa muut miten olette asian ratkaisseet.   

 

Jos asia aiheuttaa sinussa huolta, miksi et puhu asiasta tämän tuttavasi kanssa? Ehkä se avaisi hänen henkilökohtaista ajatusmaailmaansa paremmin kuin netissä kysely ihmisiltä jotka eivät voi toisten puolesta vastata tai se että

Kiitos vastauksesta. Kuulostaa oikein hyvältä, että tuo toimii sinulle. Sinänsä jokainen saa asua miten haluaa, mutta kun oma lapsi on välillä tässä konmaritetussa kodissa, niin siksi sillä on väliä. Eli jos siellä ollessa jotain isompaa kriisiä tapahtuisi, niin mistään varautumisesta ei ole apua kun sitä ei vaan ole. En halua ketään suututtaa, mutta olen asiaa ottanut esille, eikä mitään tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Kuulostaa oikein hyvältä, että tuo toimii sinulle. Sinänsä jokainen saa asua miten haluaa, mutta kun oma lapsi on välillä tässä konmaritetussa kodissa, niin siksi sillä on väliä. Eli jos siellä ollessa jotain isompaa kriisiä tapahtuisi, niin mistään varautumisesta ei ole apua kun sitä ei vaan ole. En halua ketään suututtaa, mutta olen asiaa ottanut esille, eikä mitään tapahdu. 

En nyt viitsi kysellä tarkemmin että miksi lapsesi on siellä, mutta jos tämä viettää aikaa siellä vain välillä niin en näe asiassa ongelmaa, koska pääasiallinen vastuu lapsesta on kuitenkin vanhemmilla ja oletettavasti hakisit hänet kotiin jos jotain sellaista tapahtuisi.

Vinkki: Tee lapsellesi oma ikätasoon sopiva EDC (every day carry). Jos kyseessä on vauva niin sellaisena toimii hoitolaukku jota ilman ei muutenkaan lähdetä minnekään, jos taas koululainen tai nuori niin kulkee koulurepussa. Olen itse tehnyt lapselleni sellaisen ja siitä löytyy mm. pientä purtavaa, pieni taskulamppu, laastareita ja puhdistuspyyhkeitä. Vesipullo kulkee molemmilla aina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on hienoa odottaa seuraavaa vuotta 2025. Mitäköhän se tuo mukanaan? Olen valmistautunut seuraavaan vuoteen tekemällä kaikki terveyteen liittyvät asiat etukäteen: nyt loppuvuodesta olen poistattanut luomia, käyn hammastarkastuksessa alkuvuodesta, olen käynyt gynellä, verikokeissa. Varmaan tässä kohtaa vielä saa apua, jos jotain häikkää on. Muutenkin terveydenhuollon jonot kasvavat. Olen myynyt autoni ja turhaa tavaraa siltä varalta, että hommat räjähtää Suomessa käsiin. Torista ostin 3 hyvää pyörää yhteensä alle 90 eurolla, 1 maastopyörä, 1 varusteltu kauppapyörä etukoreineen ja takakorilla, juomatelineillä jne ja 1 ns. varapyörä. Tässä siis pyörät minulle ja kahdelle lapselleni. Olen myös kartoittanut maastoreitit läheltämme sekä oikoreitit, jos pyörätiet ja autotiet ovat täysin ruuhkaiset / suljetut. Pyörällä pääsee hyvin oikaisemaan ja tarvittaessa kantamaan junaratojen ja muiden paikkojen ylitse. Kuivakaappi pursuilee hä

Pyörä on kyllä hyödyllinen, kun pitää sitä useimpien käydä töissäkin ja ehkä avoinna oleva kauppa on kaukana kotoa. Autoihin ei ehkä ole bensaakaan saatavilla.

Oletteko katsoneet Konflikti-sarjaa? Siitä tuli päällimmäinen ajatus, että sotatilanteessa siviilien olisi aika tärkeää näyttää siviileiltä, eikä siltä, että voisivat olla sotilaita. Toimiva puskaradio naapuruston kanssa olisi tärkeää, että tieto tapahtumista kulkisi ns suusta suuhun, vaikka tietoliikenneyhteydet olisivatkin poikki.

Kannattaa katsoa YouTubesta kanavaa Outdoor Boys. Alaskalainen perheenisä leiriytyy missä vaan, rakentaa erilaisia.suojia, metsästää, kalastaa, valmistaa ruokaa tulella jne. Todella hyviä vinkkejä luonnossa selviytymiseen. 

Miten teillä tämä varautuminen vaikuttaa tunteisiin? Eli liittyykö asiaan ahdistusta, pelkoa tai vaikka voimaantumista kun voi itse vaikuttaa ja olla valmpiimpi johonkin? 

Itselläni vähän vaihtelee. Sinänsä ajattelen, että varaudun vain lyhytkestoiseen kriisiin, eikä se ole sen ihmeellisempää. Mutta sitten uutisia seuratessa tuntuu, ettei se riitä. Että pitäisikin varautua kodin jättämiseen ja siihen, että täytyy ottaa tärkeimmät tavarat mukaan ja päämäärä on tuntematon. Näinhän on sota-alueilla käynyt. Toki meillä ei ole nyt sotaa, mutta kun siihen suuntaan meidänkin maamme vahvasti varautuu. Ja hyvä että varautuu. Mutta siis tunteet, miten te muut säätelette omia tunteita tässä vaiheessa? 

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä tämä varautuminen vaikuttaa tunteisiin? Eli liittyykö asiaan ahdistusta, pelkoa tai vaikka voimaantumista kun voi itse vaikuttaa ja olla valmpiimpi johonkin? 

Itselläni vähän vaihtelee. Sinänsä ajattelen, että varaudun vain lyhytkestoiseen kriisiin, eikä se ole sen ihmeellisempää. Mutta sitten uutisia seuratessa tuntuu, ettei se riitä. Että pitäisikin varautua kodin jättämiseen ja siihen, että täytyy ottaa tärkeimmät tavarat mukaan ja päämäärä on tuntematon. Näinhän on sota-alueilla käynyt. Toki meillä ei ole nyt sotaa, mutta kun siihen suuntaan meidänkin maamme vahvasti varautuu. Ja hyvä että varautuu. Mutta siis tunteet, miten te muut säätelette omia tunteita tässä vaiheessa? 

Minulla varautuminen kulkee aalloissa. Ensin olen huolestunut tai ahdistunut uutisten perusteella,sitten teen jotain varautumisen eteen ja tulee levollinen olo ja unohdan sekä varautumisen että ahdistuksen taas esim kuukaudeksi kokonaan. Eli toiminta on minulla tehokas lääke. Sen ei tarvitse olla edes isoa toimintaa, vaan esim käsilaukun tai lääkekaapin läpikäyminen siitä näkökulmasta, että onko siellä kaikki tarvittava. Lisäksi esim. loppuvuodesta takin taskuun pienen taskulampun, kun tuli pimeää, kesällä sitä ei tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä tämä varautuminen vaikuttaa tunteisiin? Eli liittyykö asiaan ahdistusta, pelkoa tai vaikka voimaantumista kun voi itse vaikuttaa ja olla valmpiimpi johonkin? 

Itselläni vähän vaihtelee. Sinänsä ajattelen, että varaudun vain lyhytkestoiseen kriisiin, eikä se ole sen ihmeellisempää. Mutta sitten uutisia seuratessa tuntuu, ettei se riitä. Että pitäisikin varautua kodin jättämiseen ja siihen, että täytyy ottaa tärkeimmät tavarat mukaan ja päämäärä on tuntematon. Näinhän on sota-alueilla käynyt. Toki meillä ei ole nyt sotaa, mutta kun siihen suuntaan meidänkin maamme vahvasti varautuu. Ja hyvä että varautuu. Mutta siis tunteet, miten te muut säätelette omia tunteita tässä vaiheessa? 

Koen oman varautumiseni oikeastaan vastauksena henkilökohtaisiin menneisyyden kriiseihin ja tietysti niiden aiheuttamiin tunteisiin kuten ahdistukseen. Sitä on ollut pakko käsitellä jotenkin järkevästi, ettei elä koko ajan pelko persiissä. Nykyään yleisin tunne mikä minulla liittyy varautumiseen on autistinen intohimo, sekä varmuus siitä että olen ainakin sen verran valmis että pystyn ostamaan itselleni lisäaikaa miettiä seuraavaa liikettäni jos ja kun se kriisi iskee. Kyllä siihen liittyy epävarmuuttakin, vain harhainen luulee selviävänsä kaikesta. Mutta on hyvä tehdä sovinto sellaistenkin asioiden kanssa kuin maailman muuttuminen, elämäntilanteen muuttuminen, mahdollisesti koko omaisuuden menetys, kodin menetys ja kuolema. Olen näitä asioita paljon miettinyt kun tsunamin jälkeisinä vuosina ajoin Pohjois-Japanissa merenrantaan jossa on kilometritolkulla vain talojen perustukset jäljellä, siinä missä oli ennen kyliä täynnä elämää.

Jos oikein pysähdyn miettimään niin turhautumista aiheuttaa se kun yrittää parhaansa, ja sitten ihmiset jotka ovat haalineet itselleen eniten valtaa vain pilaa maailmaa enemmän ja enemmän kuin kaikki olisi jotain peliä (maailmantalous, sodat, ilmastonmuutos yms.), ja heillä on rahaa ostaa terveys, mukavuus ja turvallisuus, kaikenmaailman bunkkerit Uudesta-Seelannista. Niinhän se menee että kaikkien tekojen ja päätösten vaikutukset iskee vasta viimeisenä heihin. Mutta en anna tämän tunteen tulla sen tielle että tiedän mitä pitää tehdä. Unelmoin kyllä maailmasta jossa ainoa asia johon ihmisten täytyisi varautua on sää ja luonnonilmiöt. Kuvitelkaa miten paljon siitä varautumisesta lähtisi pois jos siitä poistaisi ihmisen itse aiheuttamat uhat.

Uutisten seuraaminen on hyvä juttu, mutta kannattaa miettiä sille järkevät rajat, ettei sorru pahimmillaan sairastuttavaan doomscrollaamiseen. Se että seuraa jonkin uutisen päivittymistä minuutti minuutilta, avaa jokaisen uutislähteen jokaisen klikkiotsikon ikäänkuin sieltä paljastuisi jotain uutta ja akuutisti tärkeää, ja sitten vielä syynää somet mitä muut ihmiset aiheesta kommentoi, ei ole asianmukaista. Sen sijaan että se auttaisi varautumaan henkisestä, keho elää jatkuvassa hälytystilassa ja alkaa reagoida vahvoilla tunteilla kuten viha, suru, ahdistus ja lamaannus. Mikäli uutisten jälkeinen ahdistus on päivittäistä ja vaikeuttaa arkea, on syytä puuttua siihen.

Minulle varautuminen on itsestäänselvyys. Ihan samoin kuin vaikka laskujen maksu tai se, että kun pakkasen jälkeen tulee vesikeli, niin voi olla liukasta.

Ei siihen tarvitse mitään syvää traumaa tai valaistumista, kun toteaa tosiasiat. Meille koulussa opetettiin 80-luvun alkupuolella, että vihollinen tulee idästä. Se on fakta. Fakta on sekin, että jos puut kaatuu myrskyn takia sähkölinjalle, tulee sähkökatko.

Järkevä ihminen seuraa mitä ympäristössä tapahtuu ja elämänkokemuksensa perusteella osaa ennakoida ja sitä kautta varautua.

Vierailija kirjoitti:

Minulle varautuminen on itsestäänselvyys. Ihan samoin kuin vaikka laskujen maksu tai se, että kun pakkasen jälkeen tulee vesikeli, niin voi olla liukasta.

Ei siihen tarvitse mitään syvää traumaa tai valaistumista, kun toteaa tosiasiat. Meille koulussa opetettiin 80-luvun alkupuolella, että vihollinen tulee idästä. Se on fakta. Fakta on sekin, että jos puut kaatuu myrskyn takia sähkölinjalle, tulee sähkökatko.

Järkevä ihminen seuraa mitä ympäristössä tapahtuu ja elämänkokemuksensa perusteella osaa ennakoida ja sitä kautta varautua.

Eli opit muiden syvistä traumoista, niistä muiden kokemista kriiseistä jotka järkeilet että voi osua omalle kohdallesikin. Voi olla vain kiitollinen jos itselleen ei ole sattunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varautuminen on itsestäänselvyys. Ihan samoin kuin vaikka laskujen maksu tai se, että kun pakkasen jälkeen tulee vesikeli, niin voi olla liukasta.

Ei siihen tarvitse mitään syvää traumaa tai valaistumista, kun toteaa tosiasiat. Meille koulussa opetettiin 80-luvun alkupuolella, että vihollinen tulee idästä. Se on fakta. Fakta on sekin, että jos puut kaatuu myrskyn takia sähkölinjalle, tulee sähkökatko.

Järkevä ihminen seuraa mitä ympäristössä tapahtuu ja elämänkokemuksensa perusteella osaa ennakoida ja sitä kautta varautua.

Eli opit muiden syvistä traumoista, niistä muiden kokemista kriiseistä jotka järkeilet että voi osua omalle kohdallesikin. Voi olla vain kiitollinen jos itselleen ei ole sattunut mitään.

?

Aika hölmö olettamus. Olen asunut yli 50 vuotta sähk

Mutta sinähän sanoit ettei varautumisesi perustu omiin kokemuksiin vaan ympärille katsomiseen. Vai varaudutko vain sähkökatkoihin etkä muuhun koska et ole sitä itse kokenut? Niimpä. Ei tarvitse pillastua tyhjästä.

Järkevä ihminen seuraa mitä ympäristössä tapahtuu ja elämänkokemuksensa perusteella osaa ennakoida ja sitä kautta varautua.

Ja mitähän elämänkokemus tarkoittaa? Tarkoittsisiko kuitenkin sit sitä, että on kokenut elämänsä aikana yhtä ja toista.

Luetun ymmärtäminen taitaa kadota tästä maasta ennen kuin maailmanrauha saadaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Järkevä ihminen seuraa mitä ympäristössä tapahtuu ja elämänkokemuksensa perusteella osaa ennakoida ja sitä kautta varautua.

Ja mitähän elämänkokemus tarkoittaa? Tarkoittsisiko kuitenkin sit sitä, että on kokenut elämänsä aikana yhtä ja toista.

Luetun ymmärtäminen taitaa kadota tästä maasta ennen kuin maailmanrauha saadaan aikaan.

Eikös toi vaan toistanut saman mitä itse sanoit, mutta totesi sen lisäksi että täytyy olla tosi onnekas jos on itse välttynyt kriiseiltä elämänsä aikana? Niin minä tuon ainakin ymmärsin.

Rankat elämänkokemukset voivat vammauttaa ja/tai jalostaa ihmistä. Olen esim. itse joutunut kerran (onneksi lyhytaikaisesti) yllättäen kodittomaksi kun olin vasta 18v, mukana pelkät päällä olleet vaatteet ja lompakko jossa 200€, mutta sain siitä kokemuksesta luottoa siihen että osaan hoitaa asiani kuntoon, ja todellisen ymmärryksen siitä että näinkin voi käydä että kaikki pitää jättää taakse ilman varoitusta. Tiedän että pystyisin samaan stunttiin ilman epäröintiä mikäli se toistuisi vaikka evakuoinnin muodossa. Kokemus on auttanut myös hahmottamaan, että jos jotain saa ottaa mukaan niin mitä se olisi mitä eniten siinä tilanteessa tarvitsee. En koe olevani mitenkään syvästi traumatisoitunut tämän kokemuksen takia, vaikka minulla onkin vaikeus hahmottaa kotia kodiksi, mutta varautumiseeni se vaikuttaa ihan varmasti.