Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maataloudesta en ite tiiä juurikaan mutta turha pelko on se etteikö esim vaatteiden valmistus onnistuisi ihan tyhjästä tässä maassa. Suomessa on varmasti tuhansia ihmisiä joilta onnistuu villan ja pellavan kehrääminen, hätätapauksessa ilman rukkiakin ja se ei oo mitään rakettitiedettä mitä ei pystyisi kuka vaan kädet omaava oppimaan. Kutomisessa ja neulomisessa sama juttu että osaamista löytyy.
Kehrääminen ja kutominen ei sinänsä yksinkertaisimmillaa ole kovin vaikeaa, jos prosessoitua raaka-ainetta ( villaa, pellavaa, nokkosta, hamppua ) vain on saatavilla. Kyseisten materiaalien kasvattaminen ja käsittely kehruukelpoisiksi vaatii jo sinällään taitoa ja tietämystä - sekä aikaa!
Oleellista on omata tietyt perustiedot koko prosessista ja olla kykenevä valmistamaan vähintäänkin värttinä ja pystykangaspuut. Moniko lukijoista pystyy piirtämään sellaiset lunttaamat
Suomesta löytyneisiin ns. muinaispukuihin liittyen on muuten laskeskeltu, että yhden täydellisen miehen tai naisen puvun valmistaminen on vaatinut yhden naisen koko vuoden työpanoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maataloudesta en ite tiiä juurikaan mutta turha pelko on se etteikö esim vaatteiden valmistus onnistuisi ihan tyhjästä tässä maassa. Suomessa on varmasti tuhansia ihmisiä joilta onnistuu villan ja pellavan kehrääminen, hätätapauksessa ilman rukkiakin ja se ei oo mitään rakettitiedettä mitä ei pystyisi kuka vaan kädet omaava oppimaan. Kutomisessa ja neulomisessa sama juttu että osaamista löytyy.
Saman laatuisista luonnonkuitu vaatteista joihin nykyihminen on tottunut on turha uneksia. Pellavaakin saa prosessoida aika paljon ennenkuin sitä on mukava pitää päällä (kutiavaa, pölyävää). Suomi, kuten muutkin maat joiden vaatetuotanto on siirretty ahneuksissa ulkomaille, olisi pulassa jos pitäisi pärjätä pelkällä nykyisellä kotimaan tuotannolla. Keinokuitu ja niiden kierrätys auttaisi vähän.
Puuvilla ei Suomessa kasva, mutta hamppu kasvaisi oikein hyvin ja vielä ymp
Hamppu lienee nokkosen jälkeen toiseksi vanhin Suomessa kasvatettu kuitukasvi.
Vaatteiden lisäksi nokkoskuitua tarvittiin elintärkeisiin kalaverkkoihin, siimoihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maataloudesta en ite tiiä juurikaan mutta turha pelko on se etteikö esim vaatteiden valmistus onnistuisi ihan tyhjästä tässä maassa. Suomessa on varmasti tuhansia ihmisiä joilta onnistuu villan ja pellavan kehrääminen, hätätapauksessa ilman rukkiakin ja se ei oo mitään rakettitiedettä mitä ei pystyisi kuka vaan kädet omaava oppimaan. Kutomisessa ja neulomisessa sama juttu että osaamista löytyy.
Kehrääminen ja kutominen ei sinänsä yksinkertaisimmillaa ole kovin vaikeaa, jos prosessoitua raaka-ainetta ( villaa, pellavaa, nokkosta, hamppua ) vain on saatavilla. Kyseisten materiaalien kasvattaminen ja käsittely kehruukelpoisiksi vaatii jo sinällään taitoa ja tietämystä - sekä aikaa!
Oleellista on omata tietyt perustiedot koko prosessista ja olla kykenevä valmistamaan vähintäänkin värttinä ja pystykangaspuut. Moniko lukijoista pystyy piirtämään sellaiset lunttaamat
Vaatetuksesta puhuttaessa huomattakoon myös nahan ja turkisten tarjoamat mahdollisuudet!
Esimerkiksi lammasnahkaturkki, ns. kelsiturkki on hyvin käyttökelpoinen perinneasuste, samoin kuin myös peski, poronvasainturkiksista valmistettu päällysvaate, joka sopii myös yöpymiseen!
Käyttökelpoisten talvijalkineiden valmistaminen kotona vaatii myös miettimistä! Ne ovat nimittäin elintärkeät ilmastossamme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hittolainen. Luin sen ruotsalaisen varautumisoppaan suomenkielisen version ja suomalaisen nettisivut, plus sen tulostettavan version. Ja onhan se ruotsalaisten nyt ihan hemmetin paljon selvempi ja parempi. 😥 Siinä oli ihan konkreettisia ohjeita miten toimia tietyissä tilanteissa, mistä tunnistaa erilaiset vaaramerkki äänet jne.. Suomalaisten versiossa varsinaiset ohjeet meinaa hukkua sinne varautumisen henkisen puolen alle, mikä ei auta niitä jotka ovat vasta etsimässä neuvoa mistä aloittaa varautuminen.
Ilmeisesti Ruotsissa eläimet saa ottaa väestönsuojaan mukaan? Lemmikeistä oli ihan oma osio.
Hyvä juttu, koska ne lemmikit voi tarvittaessa syödä. Liha on lemmikissä hyvässä ja säilyvässä muodossa, jonka voi sitten ottaa tarvittaessa käyttöön.
Atsteekit joutuivat syömään marsua, jos niiltä olivat sotavangit loppuneet!
Siksi ne muut heimot menivät Pizarron puolelle, vain päästäkseen atsteekeista eroon!
Nahasta ja turkista tuskin on pelastajaksi jatkossakaan. Tällä hetkellä Suomessa käytettävä nahka tuotetaan lähes kokonaan ulkomailla, meiltä puuttuu paljon sen käsittelyyn liittyvää osaamista. Parkitaanko ulkomaalaisilla kemikaaleilla vai kasvipohjaisesti mikä kestää kauemmin? Jne..
Turkistarhaus myös vaatii hirveästi kalliita resursseja, ja luonnosta taas loppuisi eläimet heti alkuunsa jos niillä alettaisiin koko kansaa vaatettamaan (sama lopputulos jos metsästettäisiin ravinnoksi). Ja turkkikin pitää käsitellä kemikaalein ennenkuin siitä tulee vaate joka todella kestää.
(Tässä onkin yksi yleinen väärinkäsitys, että nahka ja turkis kestävät sukupolvelta toiselle, mutta samalla sen uskotaan luonnonmateriaalina maatuvan kivan ekologisesti. Ei maadu vaan ne on niin kemikaaleilla täyteen pumpattuja etteivät mätäne päälle.)
Vierailija kirjoitti:
Nahasta ja turkista tuskin on pelastajaksi jatkossakaan. Tällä hetkellä Suomessa käytettävä nahka tuotetaan lähes kokonaan ulkomailla, meiltä puuttuu paljon sen käsittelyyn liittyvää osaamista. Parkitaanko ulkomaalaisilla kemikaaleilla vai kasvipohjaisesti mikä kestää kauemmin? Jne..
Turkistarhaus myös vaatii hirveästi kalliita resursseja, ja luonnosta taas loppuisi eläimet heti alkuunsa jos niillä alettaisiin koko kansaa vaatettamaan (sama lopputulos jos metsästettäisiin ravinnoksi). Ja turkkikin pitää käsitellä kemikaalein ennenkuin siitä tulee vaate joka todella kestää.
(Tässä onkin yksi yleinen väärinkäsitys, että nahka ja turkis kestävät sukupolvelta toiselle, mutta samalla sen uskotaan luonnonmateriaalina maatuvan kivan ekologisesti. Ei maadu vaan ne on niin kemikaaleilla täyteen pumpattuja etteivät mätäne päälle.)
Höpöpuhetta! Olen itse parkinnut kokeeksi peurantaljoja menestyksellisesti täysin muinaistekniikan mukaisesti! Kaikki löytyy metsästä - se peurakin - mutta ei suolaa. Suola tosin ei ole välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nahasta ja turkista tuskin on pelastajaksi jatkossakaan. Tällä hetkellä Suomessa käytettävä nahka tuotetaan lähes kokonaan ulkomailla, meiltä puuttuu paljon sen käsittelyyn liittyvää osaamista. Parkitaanko ulkomaalaisilla kemikaaleilla vai kasvipohjaisesti mikä kestää kauemmin? Jne..
Turkistarhaus myös vaatii hirveästi kalliita resursseja, ja luonnosta taas loppuisi eläimet heti alkuunsa jos niillä alettaisiin koko kansaa vaatettamaan (sama lopputulos jos metsästettäisiin ravinnoksi). Ja turkkikin pitää käsitellä kemikaalein ennenkuin siitä tulee vaate joka todella kestää.
(Tässä onkin yksi yleinen väärinkäsitys, että nahka ja turkis kestävät sukupolvelta toiselle, mutta samalla sen uskotaan luonnonmateriaalina maatuvan kivan ekologisesti. Ei maadu vaan ne on niin kemikaaleilla täyteen pumpattuja etteivät mätäne päälle.)
Höpöpuhetta! Olen i
Minunkin on vaikea kuvitella ilmastoomme soveltuvaa, luonnonmateriaaleista kotona valmistettua talvivaatetusta ilman turkiksia. Tuo edellisen viestin kirjoittaja ei ilmeisestikään tiedä mitään nahkateollisuudesta, turkisten käytöstä vaatetuksessa eikä Suomen kansan vaatetushistoriasta.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on vaikea kuvitella ilmastoomme soveltuvaa, luonnonmateriaaleista kotona valmistettua talvivaatetusta ilman turkiksia. Tuo edellisen viestin kirjoittaja ei ilmeisestikään tiedä mitään nahkateollisuudesta, turkisten käytöstä vaatetuksessa eikä Suomen kansan vaatetushistoriasta.
Nyt ei eletä mitään kivikautta vaan ihmisiä on huomattavasti enemmän vaatetettavana ja jopa Suomessa osataan valmistaa keinokuiduista materiaaleja joissa ominaisuudet ovat ihan eri luokkaa luonnonkuituihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nahasta ja turkista tuskin on pelastajaksi jatkossakaan. Tällä hetkellä Suomessa käytettävä nahka tuotetaan lähes kokonaan ulkomailla, meiltä puuttuu paljon sen käsittelyyn liittyvää osaamista. Parkitaanko ulkomaalaisilla kemikaaleilla vai kasvipohjaisesti mikä kestää kauemmin? Jne..
Turkistarhaus myös vaatii hirveästi kalliita resursseja, ja luonnosta taas loppuisi eläimet heti alkuunsa jos niillä alettaisiin koko kansaa vaatettamaan (sama lopputulos jos metsästettäisiin ravinnoksi). Ja turkkikin pitää käsitellä kemikaalein ennenkuin siitä tulee vaate joka todella kestää.
(Tässä onkin yksi yleinen väärinkäsitys, että nahka ja turkis kestävät sukupolvelta toiselle, mutta samalla sen uskotaan luonnonmateriaalina maatuvan kivan ekologisesti. Ei maadu vaan ne on niin kemikaaleilla täyteen pumpattuja etteivät mätäne päälle.)
Höpöpuhetta! Olen i
No kerroppa vaihe vaiheelta miten valmistit, kuinka kauan kesti ja miten hyvä peuravaate tuli? Riittääkö metsissä peuroja että saadaan vaikka jokaiselle suomalaiselle oma?
Siitä vaan valmistamaan uusia koneita tekstiilituotantoon, koska entiset on opaskottu. Villaahan meillä riittäisi, mutta se poltetaan, koska suomalainenhan ei suomivillasta maksa. Suomalaiselle kelpaa vain ulkomailta tuotu, lol
Historiankirjoihin kirjattakoot: Kansa tuhosi itsensä naapurikateuden vuoksi :p
Varttuneemman ihmisen maksaa en menisi syömään, maksa on elimistön ongelmajätteenkäsittelylaitos. Ylipäätään en menisi naapureita käyttämään muonaksi, noilla tuppaa olemaan kaikenlaisia lääkityksiä ja keinoniveliä, taitaa elohopeapitoisuuskin ylittää kaikki turvarajat.
Mummoni aikoinaan kasvatti pellavaa niin paljon, että sai perheelle kudottua lakanat. Siinä muuten meni pari vuotta, ehkä vähän enemmänkin. Ensin piti saada se pelto raivattua (pappa raivasi hevosen avulla), sitten kasvattaa se pellava, ja saada se talveksi likoomaan. Sen talven aikana pappa rakensi kangaspuut ja pellavan käsittelyyn tarvittavat laitteet. Talven yli pehmenneet pellavat sitten loukuttiin/lihdattiin (en todellakaan tiedä missä järjestyksessä minkäkin nimisiä laitteita käytettiin), sitten kehrättiin langaksi ja lopulta kudottiin lakanoiksi.
Papan rakentamat kangaspuut ovat edelleen olemassa. Loukut ja lihdatkin on.
Kiusa se on pienikin kiusa
Noista vaatteista: aika monella suomalaisella on varmaan kotona vaatteita aika monen vuoden tarpeisiin, kunhan ei muodilla ja yhteensointuvilla väreillä ole väliä, ja välillä vähän korjaillaan ja paikataan. Veikkaisin, että hyvistä kengistä tulisi pulaa ensin.
S k e kirjoitti:
Varttuneemman ihmisen maksaa en menisi syömään, maksa on elimistön ongelmajätteenkäsittelylaitos. Ylipäätään en menisi naapureita käyttämään muonaksi, noilla tuppaa olemaan kaikenlaisia lääkityksiä ja keinoniveliä, taitaa elohopeapitoisuuskin ylittää kaikki turvarajat.
Mummoni aikoinaan kasvatti pellavaa niin paljon, että sai perheelle kudottua lakanat. Siinä muuten meni pari vuotta, ehkä vähän enemmänkin. Ensin piti saada se pelto raivattua (pappa raivasi hevosen avulla), sitten kasvattaa se pellava, ja saada se talveksi likoomaan. Sen talven aikana pappa rakensi kangaspuut ja pellavan käsittelyyn tarvittavat laitteet. Talven yli pehmenneet pellavat sitten loukuttiin/lihdattiin (en todellakaan tiedä missä järjestyksessä minkäkin nimisiä laitteita käytettiin), sitten kehrättiin langaksi ja lopulta kudottiin lakanoiksi.
Papan rakentamat kangaspuut ovat edelleen olemassa. Loukut ja lihdatkin on.
Erinomainen käytännön esimerkki! Ei se niin helppoa ole, kuin jotkut täällä näyttävät luulevan!
Kuten suomessa, myös ruotsissa on tehty koko kansalle varautumisopas. Suomessa se on luettavissa vain netissä ja vähän erikoisen valikko-rakenteen avulla liikkuen. Ruotsissa jaettin ruotsinkielinen kaikkii talouksiin. Muille isoille kielille, mm suomeksi, löytyy netistä tulostettava versio. Tässä linkki Ruotsin valtion suomenkieliseen oppaaseen: https://rib.msb.se/filer/pdf/30873.pdf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin on vaikea kuvitella ilmastoomme soveltuvaa, luonnonmateriaaleista kotona valmistettua talvivaatetusta ilman turkiksia. Tuo edellisen viestin kirjoittaja ei ilmeisestikään tiedä mitään nahkateollisuudesta, turkisten käytöstä vaatetuksessa eikä Suomen kansan vaatetushistoriasta.
Nyt ei eletä mitään kivikautta vaan ihmisiä on huomattavasti enemmän vaatetettavana ja jopa Suomessa osataan valmistaa keinokuiduista materiaaleja joissa ominaisuudet ovat ihan eri luokkaa luonnonkuituihin verrattuna.
Suomen kerran kukoistanut tekstiiliteollisuus on verotettu hengiltä ja koneet myyty muille maille vierahille. Käytännössä kaikki tekstiilit tulevat nykyisin kauko-idästä eikä valmistus tai edes ompelu ole enää Suomessa kannattavaa. Täten kotimaisia valmistusmahdollisuuksia ei valitettavasti yksinkertaisesti enää ole. Sama koskee jalkineteollisuutta lähes täysin.
Keinokuitujen ominaisuudet eivät vaatetuskäytössä milloinkaan ylitä luonnonmateriaalien vastaavia, joissakin teknillisissä sovellutuksissa kyllä. Esimerkiksi Nylon ( tm. ) toimii hyvin laskuvarjostimessa, mutta ei paidassa - vaikka Nylon-paitoja on joskus 50- - 60-luvuilla toki tehtykin.
Vaatteita tarvitsevien lukumäärällä ei ole tässä mitään merkitystä, sillä jos tämä kuvittelemanne kriisitilanne olisi niin paha, että vaatetuskin olisi hoidettava itse, niin jokainen toki vaatettaisi vain itsensä ja perheensä mahdollisuuksiensa ja taitojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan valmistamaan uusia koneita tekstiilituotantoon, koska entiset on opaskottu. Villaahan meillä riittäisi, mutta se poltetaan, koska suomalainenhan ei suomivillasta maksa. Suomalaiselle kelpaa vain ulkomailta tuotu, lol
Historiankirjoihin kirjattakoot: Kansa tuhosi itsensä naapurikateuden vuoksi :p
Valitettavasti tuo pitää paikkansa! Suomessa eikukaan enää osta villaa lampurilta eikä prosessoi sitä! Villa, samoin kuin erinomaisesti vaatetusteollisuuteen soveltuisivat hirvenvuodat poltetaan tai haudataan metsiin teurasjätteiden mukana, sillä hirvenvuotaan tarvittava merisuola maksaa enemmän, kuin mitä vuodasta voisi saada myydessä! Sitävastoin naudanvuotia tuodaan maahamme Etelä-Amerikasta!
Olen valmistanut myös yhden hirvenvasan taljan, jota käytän makuuvaatteena kesällä keskiaikaleireillä. Talven se viettää seinällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kriisi pitkittyisi niin teoriassa olisi mahdollisuus hankkia lisäruokaa kalastamalla, keräilemllä ja kasvimaalla. (Metsästys erikseen).
Ongelmana olisi ne tarveaineet, joita ei pysty itse tuottamaan kuten sokeri, suola, öljy/rasva, etikka. Suolaa, sokeria ja etikkaa tarvitsee kuitenkin sadon säilömiseen isot määrät. Eli niitähän pitäisi olla varastoissa kymmenen (?) kiloa kutakin, jos haluaisi yhden syksyn sadon säilöä talven varalle.
Etikkaa voi valmistaa itse. Teoriassa öljyä, sokeria ja suolaakin. Tarvitsee vain tiedon, taidon ja välineet.
Aivan. JOS olisi tietoa, taitoa ja välineitä niin olisipa helppoa. Kerropa miten mökilleen asumaan siirtynyt tavis valmistaa etikkaa, öljyä, sokeria ja suolaa siinä mittakaavassa, että niillä säilöö
Itse puolestani uskon, että erakkona pärjäisin paljon paremmin, kuin esimerkiksi tämän ketjun kirjoittelijoiden kanssa!
Vaikka suomalaista villaa on hyljeksitty pitkään, niin on kuitenkin valheellista väittää, että sitä ei LAINKAAN jalostettaisi Suomessa langaksi.
Kiusa se on pienikin kiusa
Vierailija kirjoitti:
Jos kriisi pitkittyisi niin teoriassa olisi mahdollisuus hankkia lisäruokaa kalastamalla, keräilemllä ja kasvimaalla. (Metsästys erikseen).
Ongelmana olisi ne tarveaineet, joita ei pysty itse tuottamaan kuten sokeri, suola, öljy/rasva, etikka. Suolaa, sokeria ja etikkaa tarvitsee kuitenkin sadon säilömiseen isot määrät. Eli niitähän pitäisi olla varastoissa kymmenen (?) kiloa kutakin, jos haluaisi yhden syksyn sadon säilöä talven varalle.
Keräily, poislukien marjastus ei ole mikään jokamiehenoikeus!
Sama koskee metsästystä ja kalastusta!
Saman laatuisista luonnonkuitu vaatteista joihin nykyihminen on tottunut on turha uneksia. Pellavaakin saa prosessoida aika paljon ennenkuin sitä on mukava pitää päällä (kutiavaa, pölyävää). Suomi, kuten muutkin maat joiden vaatetuotanto on siirretty ahneuksissa ulkomaille, olisi pulassa jos pitäisi pärjätä pelkällä nykyisellä kotimaan tuotannolla. Keinokuitu ja niiden kierrätys auttaisi vähän.
Puuvilla ei Suomessa kasva, mutta hamppu kasvaisi oikein hyvin ja vielä ympäristöystävällisemmin. Ei vain ole koneistoa ja osaavaa työvoimaa sen prosessointiin että siitä saa suurella volyymilla kangasta.