Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Jep, hilloiksi marjat ja umpiointiin lihat ja kalat, kätevästi sähköhellalla, kun pakasteet sulaa sähkökatkossa ;)
Meillä on 30kg kaasua ja iso painekattila, juurikin umpiointia varten.
Ihmettelen tuota metsiin menemistä kriisissä? Koti tai mökki on varmasti parempi paikka kuin joku risumaja olla ja asua kriisissä. Kaupungeissa pelaa huolto kriisissäkin, vettä,ruokaa,energiaa on vähintäänkin rajallisesti saatavilla. Bensaakin saisi 14l joka toinen päivä jos säännöllisteltäisiin, näin muistan jostain lukeneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pökö kirjoitti:
Jep, hilloiksi marjat ja umpiointiin lihat ja kalat, kätevästi sähköhellalla, kun pakasteet sulaa sähkökatkossa ;)
Meillä on 30kg kaasua ja iso painekattila, juurikin umpiointia varten.
Ihmettelen tuota metsiin menemistä kriisissä? Koti tai mökki on varmasti parempi paikka kuin joku risumaja olla ja asua kriisissä. Kaupungeissa pelaa huolto kriisissäkin, vettä,ruokaa,energiaa on vähintäänkin rajallisesti saatavilla. Bensaakin saisi 14l joka toinen päivä jos säännöllisteltäisiin, näin muistan jostain lukeneeni.
Eiköhän kaikki ole viim.asti omassa kodissaan, ja ne joilla on mökki tai muu majapaikka maalla, menevät sinne.
On kuitenkin (kauhu) skenaarioita, joiden iskiessä täytyy olla valmius mennä metsään, edes päiviksi-viikoksi. En lähde tässä niitä syitä ruotimaan, parempi kun pysyvät "salassa".
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ne armeijan käyneet luulee olevansa jotain rambo survivalisti yksinäisiä susia heti kun ovat kykkineet yhden yön metsässä? Että jos joku on preppaaja eikä varsinaisesti survivalisti, pitää yllä kotivaraa tiettyjä tilanteita varten, niin se on muka hölmöläisten hommaa, ja tarkoittaa ettei kyseinen henkilö olisi valmis tai kykenevä lähtemään liikkeelle, ainakaan ilman sitä kotivaraansa, jos tilanne olisi sellainen.
On se prkle kun pitää olla niin täynnä omaa paremmuuttaan niin ei näe muuta. 🥱
Voisko syynä olla filmit ja kirjat, joissa tuskin on menty 5 min ennen kuin päähenkilö yhdessä yössä on kehittynyt ammattimaiseksi sissiksi? Mua harmittaa kun kuuntelen mielelläni äänikirjoja joita esim Youtubessa on pilvin pimein, muttei niitä jaksa kuunnella kauankaan kun joka kirjassa on joku random teini tai perheenisä, joka yhtäkkiä onkin ammattimainen sissi tai sotilas kuin suoraan jostain Vietnamista ja osaa ja tietää kaiken tarvittavan.
Ihan epärealistista meininkiä.
Entä me kaikki tavisihmiset, jotka mennään talonpoikaisjärjellä eikä oleteta, että selvittäisiin ihan missä tahansa tilanteessa? Normaali määrä kotivaraa, rinkat meilläkin molemmilla + joku reppu vielä, jos sattuu että ihan pakko on lähteä kotoa. Viimeiseen asti meinataan kyllä pysyä oman katon alla tässä kylässä, jossa ei ole lähelläkään mitään ulkovaltoja kiinnostavaa.
Hyvä kompakti reppu, taskulamppu, tulenteko välineet (vaikka monta erilaista), puukko, retki kirves, narua, telttakangas tai jopa teltta?, makuupussi (mielellään talvi versio), vara alusvaate kerrasto (talvi versio), perus ensiapu setti + antibiootteja (mikäli niitä jo löytyy), pikku kattila/armeijan ruoka-astia, puuroa paketti (kestää yli viikon yhdelle), muutama sardiini purkki, vesipullo.
Extra setit jos vaikka tilaa repussa: maasto puku, pistooli?, kiikarit, rahaa muutama satanen, votka puteli, käärittävää tupakkaa (helpottaa ajan kulua jos joku kriisi).
Tämä setti on sellainen jolla pärjää hätäisesti vaikka viikon metsässä (talvella aika kärsimystä mutta pitäisi selvitä), setti on myös sellainen että sen voi napata heti mukaan ja lähteä livohkaan vaikka korpeen tai pyrkiä rajan yli ulkomaille karkuun rahan avulla. Puuro paketti riittää viikoksi ja sardiineista saa elinvoimaa, ja vettä löytyy järvestä.. ;)
Setti on myös erittäin kevyt ja sen voi tehdä vaikka erittäin halvalla valmiiksi. Setissä myös muutamia juttuja joilla voi selvitä pidempään mikäli keksii jonkin ruuan lähteen, jos tilanne vaatii siis yli viikon pakoilua metsissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vettä saa Suomessa, vaikka mistä ja sitä jokainen osaa keittää.
Ja näin, rakkaat lapset, saadaan aluilleen potentiaalisesti tappava epidemia.
Vaikka Suomi on "tuhansien järvien maa" juomakelpoista vettä ei silti ole kaikkialla tuosta noin vaan keittämällä ja tuollainen luulo kostautuu nopeasti potentiaalisesti hengenvaarallisena vatsatautina. Esimerkiksi erilaiset levät, kuten sinilevä, on levinnyt laajalti ympäri Suomen. Sinilevän myrkyt eivät katoa keittämällä. Sinilevää ei myöskään aina tunnista, vaikka niin luulisi.
Lammet ovat myös eläinten juomapaikkoja. Se tarkoittaa sitä, että vedessä saattaa olla eläinten ulostetta, joka ei näy eikä maistu, mutta tuntuu kyllä kun vettä on juonut. Järvivettä ei suositelle juomavedeksi kuin hätätilanteessa ja silloinkin vesi pitäisi kuumentaa 130-asteiseksi (5 minuuttia), jotta bakteeri-itiöit tuhoutuvat varmasti. Vesisuodattimetkaan eivät puhdista kaikkia mikrobeja ja itse suodatin pitäisi vaihtaa säännöllisesti jotta siitä ei tule bakteeripesää itsessään.
Ja näin rakkaat lapset luodaan joukkohysteria. Kirjoittajalla lienee 30 piikkiäkin otettuna.
Ja kyllä ihmiset kuolivat ennen monta kertaa sukupuuttoon, viela muutama vuosikymmen sitten meitä ei ollut vielä olemassa.
Jos saivartelun linjalle lähdet, niin otapa asioista ensin selvää. Vesien juomakelpoisuus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana radikaalisti ja kyllä, jos puhut menneistä ajoista, niin ihmisiä todellakin kuoli veden kautta levinneisiin kulkutauteihin. Esimerkiksi 1915 Tampereella koettiin vakava lavantautiepidemia, joka levisi Näsijärvestä otetusta juomavedestä. Tuhansia ihmisiä sairastui ja kolmisensataa kuoli. Lavantauti oli tappava vielä 50-luvullakin ja kun nyt mainitsit rokotukset, niin lavantaudista selvittiin kehittämällä siihen rokote, jonka vuoksi tautia ei enää meillä esiinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pökö kirjoitti:
Jep, hilloiksi marjat ja umpiointiin lihat ja kalat, kätevästi sähköhellalla, kun pakasteet sulaa sähkökatkossa ;)
Meillä on 30kg kaasua ja iso painekattila, juurikin umpiointia varten.
Ihmettelen tuota metsiin menemistä kriisissä? Koti tai mökki on varmasti parempi paikka kuin joku risumaja olla ja asua kriisissä. Kaupungeissa pelaa huolto kriisissäkin, vettä,ruokaa,energiaa on vähintäänkin rajallisesti saatavilla. Bensaakin saisi 14l joka toinen päivä jos säännöllisteltäisiin, näin muistan jostain lukeneeni.
Eiköhän tuossa ole ajatuksena juuri se, että on muutakin kuin sähköhella. Vaikka sit se tranglia tai kaasulevy. Hillosokerilla sen hillon tekee 10 minuutissa. Tuossa linkin jutussa heillä on puuhella ja leivinuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ne armeijan käyneet luulee olevansa jotain rambo survivalisti yksinäisiä susia heti kun ovat kykkineet yhden yön metsässä? Että jos joku on preppaaja eikä varsinaisesti survivalisti, pitää yllä kotivaraa tiettyjä tilanteita varten, niin se on muka hölmöläisten hommaa, ja tarkoittaa ettei kyseinen henkilö olisi valmis tai kykenevä lähtemään liikkeelle, ainakaan ilman sitä kotivaraansa, jos tilanne olisi sellainen.
On se prkle kun pitää olla niin täynnä omaa paremmuuttaan niin ei näe muuta. 🥱Voisko syynä olla filmit ja kirjat, joissa tuskin on menty 5 min ennen kuin päähenkilö yhdessä yössä on kehittynyt ammattimaiseksi sissiksi? Mua harmittaa kun kuuntelen mielelläni äänikirjoja joita esim Youtubessa on pilvin pimein, muttei niitä jaksa kuunnella kauankaan kun joka kirjassa on joku random teini tai perheenisä, joka yhtäkkiä onkin ammattimainen sissi tai sotilas kuin suoraan jostain Vietnamista ja osaa ja tietää kaiken tarvittavan.
Ihan epärealistista meininkiä.
Entä me kaikki tavisihmiset, jotka mennään talonpoikaisjärjellä eikä oleteta, että selvittäisiin ihan missä tahansa tilanteessa? Normaali määrä kotivaraa, rinkat meilläkin molemmilla + joku reppu vielä, jos sattuu että ihan pakko on lähteä kotoa. Viimeiseen asti meinataan kyllä pysyä oman katon alla tässä kylässä, jossa ei ole lähelläkään mitään ulkovaltoja kiinnostavaa.
Minä olen tosi kova lukemaan, mutta vain tietokirjallisuutta, oppaita jne.. Vaikka selviytymistä käsittelevä fiktiivinen tarinankerronta kuulostaa siltä että se voisi potentiaalisesti kiinnostaa, niin tuo mainitsemasi syy on yksi miksi se ei sitten kuitenkaan iske. Sama koskee elokuvia, videopelejä jne., joissa toistetaan sama virhe.
Mutta mikään ei ole puuduttavampaa kuin henkilö, yleensä mies, joka voimafantasioissaan larppaa sellaista surkeasti kirjoitettua survivalisti hahmoa oikeassa elämässä, ja ilmentää tätä mitenkäs muutoin kuin naureskelemalla vauvapalstalla ihmisille jotka osaa ylläpitää kotivaraa, valmistaa säilykkeitä, sekä kerätä ja viljellä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pikku kattila/armeijan ruoka-astia, puuroa paketti (kestää yli viikon yhdelle), muutama sardiini purkki, vesipullo."
Nalle puuropaketti 500g sisältää 1750 kcal, koko paketilla saa vuorokauden energian 1 hlö.
Aikanaan tuli vaellettua ja varmaan yli sata vrk on maastossa asuttu ja noita kaloreita opeteltu laskemaan.
Kannattasi hieman laskea kcal ja suunnitella kotivaransa realistisemmin. Itse olen suunnitellut ruokakokonaisuuksia. Esim tölkkipapuja, tölkkilihaa ja pussimuusia yhdeksi ateriaksi. Kokonaisuudessa on kalorit,proteiinit, rasvat,kuidut,vitamiinit, yms edes jotenkin terveellisellä tasolla.
Myös energiaa ( lue kaasua) kuluu aterian valmistamiseen hyvin vähän, kun lähinnä keitetään vain vesi muusille.
Noissa lähtemisissä kannattaa ottaa huomioon se, ettei se lähteminen ole yhtä helppoa kuin tänään. Kun sota puhkesi Ukrainassa, kaikki tiet oli välittömästi täynnä pakenevia kansalaisia ja matka, joka normaalisti oli vienyt 2 tuntia, saattoi viedä jopa 2 päivää (paikalla olevien toimittajien kokemusten mukaan). Tiet olivat tukossa, liikenne mateli kävelyvauhtia, autoista loppui bensa ennen huolto-asemia, joille oli jopa kilometrien jonot, ja teille sammuneet autot tukkivat liikennettä.
Tämä on realismia missä tahansa ja milloin tahansa, kun samaan aikaan samalta alueelta pyrkii pois paljon ihmisiä. Jos merkit ovat ilmassa ja suunnitelmissa on lähteä, kannattaa lähteä kun ne vakavat merkit ovat ilmassa, eikä vasta kun kaikki muutkin ovat samalla tiellä.
Ihminen ei aina usko lähestyvää uhkaa ja jopa vähättelee sitä. Se on normaali puolustusmekanismi ihmisessä. Ukrainalaisiakin varoiteltiin, että Venäjä on iskemässä, todennäköisesti viikon sisällä. Päivää ennen ensimmäistä iskua ukrainalaiset kävelivät puistoissa ja vastailivat ulkomaalaisten toimittajien kyselyhin vailla huolen häivää. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin ja lähteminen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa lähtemisissä kannattaa ottaa huomioon se, ettei se lähteminen ole yhtä helppoa kuin tänään. Kun sota puhkesi Ukrainassa, kaikki tiet oli välittömästi täynnä pakenevia kansalaisia ja matka, joka normaalisti oli vienyt 2 tuntia, saattoi viedä jopa 2 päivää (paikalla olevien toimittajien kokemusten mukaan). Tiet olivat tukossa, liikenne mateli kävelyvauhtia, autoista loppui bensa ennen huolto-asemia, joille oli jopa kilometrien jonot, ja teille sammuneet autot tukkivat liikennettä.
Tämä on realismia missä tahansa ja milloin tahansa, kun samaan aikaan samalta alueelta pyrkii pois paljon ihmisiä. Jos merkit ovat ilmassa ja suunnitelmissa on lähteä, kannattaa lähteä kun ne vakavat merkit ovat ilmassa, eikä vasta kun kaikki muutkin ovat samalla tiellä.
Ihminen ei aina usko lähestyvää uhkaa ja jopa vähättelee sitä. Se on normaali puolustusmekanismi ihmisessä. Ukrainalaisiakin varoiteltiin, että Venäjä on iskemässä, todennäköisesti viikon sisällä. Päivää ennen ensimmäistä iskua ukrainalaiset kävelivät puistoissa ja vastailivat ulkomaalaisten toimittajien kyselyhin vailla huolen häivää. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin ja lähteminen vaikeaa.
En usko että tuli heille yllätyksenä, vaan ihmiset jäävät koska ei ole muutakaan paikkaa minne mennä tai sitten haluavat jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa lähtemisissä kannattaa ottaa huomioon se, ettei se lähteminen ole yhtä helppoa kuin tänään. Kun sota puhkesi Ukrainassa, kaikki tiet oli välittömästi täynnä pakenevia kansalaisia ja matka, joka normaalisti oli vienyt 2 tuntia, saattoi viedä jopa 2 päivää (paikalla olevien toimittajien kokemusten mukaan). Tiet olivat tukossa, liikenne mateli kävelyvauhtia, autoista loppui bensa ennen huolto-asemia, joille oli jopa kilometrien jonot, ja teille sammuneet autot tukkivat liikennettä.
Tämä on realismia missä tahansa ja milloin tahansa, kun samaan aikaan samalta alueelta pyrkii pois paljon ihmisiä. Jos merkit ovat ilmassa ja suunnitelmissa on lähteä, kannattaa lähteä kun ne vakavat merkit ovat ilmassa, eikä vasta kun kaikki muutkin ovat samalla tiellä.
Ihminen ei aina usko lähestyvää uhkaa ja jopa vähättelee sitä. Se on normaali puolustusmekanismi ihmisessä. Ukrainalaisiakin varoiteltiin, että Venäjä on iskemässä, todennäköisesti viikon sisällä. Päivää ennen ensimmäistä iskua ukrainalaiset kävelivät puistoissa ja vastailivat ulkomaalaisten toimittajien kyselyhin vailla huolen häivää. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin ja lähteminen vaikeaa.
En usko että tuli heille yllätyksenä, vaan ihmiset jäävät koska ei ole muutakaan paikkaa minne mennä tai sitten haluavat jäädä.
Ei tietenkään voi puhua heistä yhtenä yhtenäisenä massana, mutta katselin uutislähetystä Kiovasta päivää ennen iskua ja siellä tosiaan kaikki livenä haastatellut ihmiset olivat huolettomasti liikenteessä tavanomaisilla asioillaan ja lähinnä kummaksuivat ulkomaalaisten toimittajien kysymyksiä siitä, uskovatko he Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Varmasti oli heitäkin, jotka olivat huolissaan, mutta se yleinen katuilmapiiri oli huoleton ja jopa huvittunut. Samaa kertoi työkaverini, joka oli viikkoa aiemmin ollut Odessassa talvilomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa lähtemisissä kannattaa ottaa huomioon se, ettei se lähteminen ole yhtä helppoa kuin tänään. Kun sota puhkesi Ukrainassa, kaikki tiet oli välittömästi täynnä pakenevia kansalaisia ja matka, joka normaalisti oli vienyt 2 tuntia, saattoi viedä jopa 2 päivää (paikalla olevien toimittajien kokemusten mukaan). Tiet olivat tukossa, liikenne mateli kävelyvauhtia, autoista loppui bensa ennen huolto-asemia, joille oli jopa kilometrien jonot, ja teille sammuneet autot tukkivat liikennettä.
Tämä on realismia missä tahansa ja milloin tahansa, kun samaan aikaan samalta alueelta pyrkii pois paljon ihmisiä. Jos merkit ovat ilmassa ja suunnitelmissa on lähteä, kannattaa lähteä kun ne vakavat merkit ovat ilmassa, eikä vasta kun kaikki muutkin ovat samalla tiellä.
Ihminen ei aina usko lähestyvää uhkaa ja jopa vähättelee sitä. Se on normaali puolustusmekanismi ihmisessä. Ukrainalaisiakin varoiteltiin, että Venäjä on iskemässä, todennäköisesti viikon sisällä. Päivää ennen ensimmäistä iskua ukrainalaiset kävelivät puistoissa ja vastailivat ulkomaalaisten toimittajien kyselyhin vailla huolen häivää. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin ja lähteminen vaikeaa.
En usko että tuli heille yllätyksenä, vaan ihmiset jäävät koska ei ole muutakaan paikkaa minne mennä tai sitten haluavat jäädä.
Ja sit seuraavana aamuna ne kuitenkin lähti? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varautujia ja varautumista näyttää olevan montaa sorttia. Helppo arvostella toisten suunnitelmia kun ei tiedä mihin tapahtumiin he ovat mielessään valmistautuneet. Toiset varautuu siihen, että sähköt on pari päivää poissa ja toiset siihen, että yhteiskunta on lopullisesti romahtanut. Tai jotain siltä väliltä. Siis kyssäri niille, jotka kehtaa vastata: millaisiin poikkeusoloihin olet mielessäsi tai jopa käytännössä varautunut? Vastaan malliksi itse omaan kysymykseeni: Täytyy tulla toimeen pari viikkoa ilman sähköä ja yhteiskunnan palveluita. Sitten asiat palaavat suunnilleen ennalleen.
Tähän on tosi vaikea vastata. Kaikkiin tilanteisiin ei voi valmistautua 100%, ja varmasti unohdankin listasta jotain. Mutta näitä asioita olen vähintään miettinyt/etukäteen suunnitellut, aina arkisemmista asioita vakavempiin: Loukkaantuminen tai sairastuminen. Henkilökohtaisen talouden ongelmat. Inflaatio. Maksuliikennehäiriöt. Kyberuhat. Sähkökatkot. Myrskyt. Asunnon jäähtyminen. Juomaveden saastuminen/katkeaminen. Häiriö ruoan saatavuudessa. Liikenneonnettomuus. Tulipalo. Ydinvoimalaonnettomuus. Murtovarkaus. Ryöstön/väkivallan uhka. Ter r ori-isku. Sota.
Suunnilleen näin täälläkin.
Hommaa helpottaa se, että 9/10 suhteella sama perusvarautuminen toimii kaikissa tilanteissa. Poikkeuksia on paljon vähemmän kuin yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varautujia ja varautumista näyttää olevan montaa sorttia. Helppo arvostella toisten suunnitelmia kun ei tiedä mihin tapahtumiin he ovat mielessään valmistautuneet. Toiset varautuu siihen, että sähköt on pari päivää poissa ja toiset siihen, että yhteiskunta on lopullisesti romahtanut. Tai jotain siltä väliltä. Siis kyssäri niille, jotka kehtaa vastata: millaisiin poikkeusoloihin olet mielessäsi tai jopa käytännössä varautunut? Vastaan malliksi itse omaan kysymykseeni: Täytyy tulla toimeen pari viikkoa ilman sähköä ja yhteiskunnan palveluita. Sitten asiat palaavat suunnilleen ennalleen.
Minä olen varautunut monenlaisiin ja monentasoisiin ryppyihin normaalielämässä.
Auto hajoaa, ei pääsekään tänään töihin. Mitä tehdä?
2/3 perheestä mahataudissa, terveet alaikäisiä (ei edes mopoikäisiä) - mitä tehdä?
Pohjaveden pinta laskee niin alas, että pumpun putki ei enää yletä vedenpintaan - mitä tehdä?
Lumimyrsky (no tuisku) tukkii tien, ei ole järkeä lähteä ajamaan ja juuttumaan hankeen - mitä tehdä?
jne jne jne
Sitten hankalampia: tie poikki myrskyn takia 2-7 päivää (jos isolle tielle tulee sortuma tai puita kaatuu pitkältä matkalta, niin viikko voi olla ihan mahdollinen)
Samaisen myrskyt takia sähköt poikki vähintään yhtä kauan kuin tien raivaaminen kestää.
Telon oikean jalkani, enkä pysty ajamaan edes automaattia - mitähän hittoa sitä tekisi...?
Koira sairastuu ja tarvitsee kolmen tonnin hoitokeikan - mitä tehdä? (no, se oli viimeksi kissa)
Olen työmatkalla keskisessä Euroopassa, kun Islannissa/Italiassa pamahtaa tulivuori ja lennot ovat seis useamman viikon - mitä tehdä?
Kantaverkossa tapahtuu jotain, ja vähintään puoli maakuntaa on ilman sähköjä useamman viikon - mitä tehdä?
Eli olen varautunut ihan jokapäiväisesti, ilman sen kummempaa hämmentelyä lyhytaikaisiin (alle kaksi viikkoa) tilanteisiin. Sen lisäksi olen varautunut pidempiin härdelleihin, ja se on vaatinut vähän enemmän panostusta, eli kotivaran pitämistä ajan tasalla (ruokaa noin 3kk tarpeisiin, mahdollisuus toimia ilman sähköä, kykyä mukautua muuttuviin olosuhteisiin - ja tämä kaikki siten, että neljä teiniä selviävät siinä mukana).
En ole varautunut planeetan tuhoutumiseen (miksi varautua asiaan, josta ei selviä?), vain vajavaisesti jättimäiseen aurinkomyrskyyn (ei ole minun murheeni, jos pankkijärjestelmä romahtaa) ja totuuden nimissä vajavaisesti myös mahdolliseen ydinonnettomuuteen/ydinsotaan (johan minä yhdestä ydinonnettomuudesta selvisin, joten toinen saattaa olla kohtalokas).
Kerro mulle, mitä tehdä,,kun meillä on just päällä tuo tilanne, että pumpun putki ei ylety porakaivon pohjaan. Please!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varautujia ja varautumista näyttää olevan montaa sorttia. Helppo arvostella toisten suunnitelmia kun ei tiedä mihin tapahtumiin he ovat mielessään valmistautuneet. Toiset varautuu siihen, että sähköt on pari päivää poissa ja toiset siihen, että yhteiskunta on lopullisesti romahtanut. Tai jotain siltä väliltä. Siis kyssäri niille, jotka kehtaa vastata: millaisiin poikkeusoloihin olet mielessäsi tai jopa käytännössä varautunut? Vastaan malliksi itse omaan kysymykseeni: Täytyy tulla toimeen pari viikkoa ilman sähköä ja yhteiskunnan palveluita. Sitten asiat palaavat suunnilleen ennalleen.
Minä olen varautunut monenlaisiin ja monentasoisiin ryppyihin normaalielämässä.
Auto hajoaa, ei pääsekään tänään töihin. Mitä tehdä?
2/3 perheestä mahataudissa, terveet alaikäisiä (ei edes mopoikäisiä) - mitä tehdä?
Pohjaveden pinta laskee niin alas, että pumpun putki ei enää yletä vedenpintaan - mitä tehdä?
Lumimyrsky (no tuisku) tukkii tien, ei ole järkeä lähteä ajamaan ja juuttumaan hankeen - mitä tehdä?
jne jne jne
Sitten hankalampia: tie poikki myrskyn takia 2-7 päivää (jos isolle tielle tulee sortuma tai puita kaatuu pitkältä matkalta, niin viikko voi olla ihan mahdollinen)
Samaisen myrskyt takia sähköt poikki vähintään yhtä kauan kuin tien raivaaminen kestää.
Telon oikean jalkani, enkä pysty ajamaan edes automaattia - mitähän hittoa sitä tekisi...?
Koira sairastuu ja tarvitsee kolmen tonnin hoitokeikan - mitä tehdä? (no, se oli viimeksi kissa)
Olen työmatkalla keskisessä Euroopassa, kun Islannissa/Italiassa pamahtaa tulivuori ja lennot ovat seis useamman viikon - mitä tehdä?
Kantaverkossa tapahtuu jotain, ja vähintään puoli maakuntaa on ilman sähköjä useamman viikon - mitä tehdä?
Eli olen varautunut ihan jokapäiväisesti, ilman sen kummempaa hämmentelyä lyhytaikaisiin (alle kaksi viikkoa) tilanteisiin. Sen lisäksi olen varautunut pidempiin härdelleihin, ja se on vaatinut vähän enemmän panostusta, eli kotivaran pitämistä ajan tasalla (ruokaa noin 3kk tarpeisiin, mahdollisuus toimia ilman sähköä, kykyä mukautua muuttuviin olosuhteisiin - ja tämä kaikki siten, että neljä teiniä selviävät siinä mukana).
En ole varautunut planeetan tuhoutumiseen (miksi varautua asiaan, josta ei selviä?), vain vajavaisesti jättimäiseen aurinkomyrskyyn (ei ole minun murheeni, jos pankkijärjestelmä romahtaa) ja totuuden nimissä vajavaisesti myös mahdolliseen ydinonnettomuuteen/ydinsotaan (johan minä yhdestä ydinonnettomuudesta selvisin, joten toinen saattaa olla kohtalokas).
Kerro mulle, mitä tehdä,,kun meillä on just päällä tuo tilanne, että pumpun putki ei ylety porakaivon pohjaan. Please!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli hyvä vinkki, että kannattaa ostaa etikkaa ja hillosokeria kotivaraan jos on pakastanut marjoja jne ja tulee niin pitkä sähkökatko, että pakasteet sulaa eikä ulkona ole tarpeeksi pakkasta, että ne vois viedä ulos. Silloin voi tehdä niistä marjoista ja joistain vihanneksista hilloa ja etikkasäilykkeitä ja ne säilyy huoneenlämmössä. Jos siis on mahdollisuus kuumentaa liemen tai keittää hilloa. Hillosokerihan ei tarvitse kun jonkun 10 minuuttia keittoaikaa https://www.omavarainen.fi/kotivara
Toki etikkaa ja sokeria/ hillosokeria on hyvä olla varalla, mutta lasipurkit ja kannet täytyy pestä todella hyvin ja kuumentaa (uunissa) jotta hillo säilyisi. Homeitiöt ovat niin sitkeitä, että edes kiehuvalla vedellä huuhteleminen ei niitä tuhoa. Yksi ainoa itiö pilaa koko hillon, etenkin kun ne säilytetään huoneenlämmössä. Hillon täytyy olla kiehuvan kuumaa, ja se laitetaan kiehuvan kuumiin purkkeihin, hygieenisesti.
Teen itse kotiviiniä marjoista, jos ne alkaa mennä pilalle, enkä pysty kuivattamaan niitä. Oletuksena, että asuntoni ei ole jääkylmä, ja viini alkaa käydä. Lahjoitan myös marjoja naapureille, kaikilla ei niitä ole, ja etenkin lapsiperheissä kulutus on suuri.
Hillopurkit pystyy desinfioimaan hyvin myös keittämällä. Pelkkä kiehauttaminen tai kuumalla vedellä huuhtelu ei tietenkään riitä, mutta itse olen jo 15v keittänyt hillo/säilykepurkit+kannet ja kertaakaan ei ole hometta säilykkeisiini ilmestynyt. Keittämisellä tarkoitan sitä, että ladon vedellä täytetyt purkit 10l kattilaan, jonka täytän vedellä (niin paljon, että nousee yli korkeimman purkin) ja laitan levyn päälle. Sitten alan hillonkeittoon. Nuo kiehuvat noin 15-30min ennen täyttämistä, ja se näköjään riittää. Jos purkissa on jotain vikaa, tai kannessa vähänkään epäilyttävää, niin laitan kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli hyvä vinkki, että kannattaa ostaa etikkaa ja hillosokeria kotivaraan jos on pakastanut marjoja jne ja tulee niin pitkä sähkökatko, että pakasteet sulaa eikä ulkona ole tarpeeksi pakkasta, että ne vois viedä ulos. Silloin voi tehdä niistä marjoista ja joistain vihanneksista hilloa ja etikkasäilykkeitä ja ne säilyy huoneenlämmössä. Jos siis on mahdollisuus kuumentaa liemen tai keittää hilloa. Hillosokerihan ei tarvitse kun jonkun 10 minuuttia keittoaikaa https://www.omavarainen.fi/kotivara
Toki etikkaa ja sokeria/ hillosokeria on hyvä olla varalla, mutta lasipurkit ja kannet täytyy pestä todella hyvin ja kuumentaa (uunissa) jotta hillo säilyisi. Homeitiöt ovat niin sitkeitä, että edes kiehuvalla vedellä huuhteleminen ei niitä tuhoa. Yksi ainoa itiö pilaa koko hillon, etenkin kun ne säilytetään huoneenlämmössä. Hillon täytyy olla kiehuvan kuumaa, ja se laitetaan kiehuvan kuumiin purkkeihin, hygieenisesti.
Teen itse kotiviiniä marjoista, jos ne alkaa mennä pilalle, enkä pysty kuivattamaan niitä. Oletuksena, että asuntoni ei ole jääkylmä, ja viini alkaa käydä. Lahjoitan myös marjoja naapureille, kaikilla ei niitä ole, ja etenkin lapsiperheissä kulutus on suuri.
Hillopurkit pystyy desinfioimaan hyvin myös keittämällä. Pelkkä kiehauttaminen tai kuumalla vedellä huuhtelu ei tietenkään riitä, mutta itse olen jo 15v keittänyt hillo/säilykepurkit+kannet ja kertaakaan ei ole hometta säilykkeisiini ilmestynyt. Keittämisellä tarkoitan sitä, että ladon vedellä täytetyt purkit 10l kattilaan, jonka täytän vedellä (niin paljon, että nousee yli korkeimman purkin) ja laitan levyn päälle. Sitten alan hillonkeittoon. Nuo kiehuvat noin 15-30min ennen täyttämistä, ja se näköjään riittää. Jos purkissa on jotain vikaa, tai kannessa vähänkään epäilyttävää, niin laitan kierrätykseen.
Jos on puuhella, niin sen uuniin voi myös laittaa purkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varautujia ja varautumista näyttää olevan montaa sorttia. Helppo arvostella toisten suunnitelmia kun ei tiedä mihin tapahtumiin he ovat mielessään valmistautuneet. Toiset varautuu siihen, että sähköt on pari päivää poissa ja toiset siihen, että yhteiskunta on lopullisesti romahtanut. Tai jotain siltä väliltä. Siis kyssäri niille, jotka kehtaa vastata: millaisiin poikkeusoloihin olet mielessäsi tai jopa käytännössä varautunut? Vastaan malliksi itse omaan kysymykseeni: Täytyy tulla toimeen pari viikkoa ilman sähköä ja yhteiskunnan palveluita. Sitten asiat palaavat suunnilleen ennalleen.
Minä olen varautunut monenlaisiin ja monentasoisiin ryppyihin normaalielämässä.
Auto hajoaa, ei pääsekään tänään töihin. Mitä tehdä?
2/3 perheestä mahataudissa, terveet alaikäisiä (ei edes mopoikäisiä) - mitä tehdä?
Pohjaveden pinta laskee niin alas, että pumpun putki ei enää yletä vedenpintaan - mitä tehdä?
Lumimyrsky (no tuisku) tukkii tien, ei ole järkeä lähteä ajamaan ja juuttumaan hankeen - mitä tehdä?
jne jne jne
Sitten hankalampia: tie poikki myrskyn takia 2-7 päivää (jos isolle tielle tulee sortuma tai puita kaatuu pitkältä matkalta, niin viikko voi olla ihan mahdollinen)
Samaisen myrskyt takia sähköt poikki vähintään yhtä kauan kuin tien raivaaminen kestää.
Telon oikean jalkani, enkä pysty ajamaan edes automaattia - mitähän hittoa sitä tekisi...?
Koira sairastuu ja tarvitsee kolmen tonnin hoitokeikan - mitä tehdä? (no, se oli viimeksi kissa)
Olen työmatkalla keskisessä Euroopassa, kun Islannissa/Italiassa pamahtaa tulivuori ja lennot ovat seis useamman viikon - mitä tehdä?
Kantaverkossa tapahtuu jotain, ja vähintään puoli maakuntaa on ilman sähköjä useamman viikon - mitä tehdä?
Eli olen varautunut ihan jokapäiväisesti, ilman sen kummempaa hämmentelyä lyhytaikaisiin (alle kaksi viikkoa) tilanteisiin. Sen lisäksi olen varautunut pidempiin härdelleihin, ja se on vaatinut vähän enemmän panostusta, eli kotivaran pitämistä ajan tasalla (ruokaa noin 3kk tarpeisiin, mahdollisuus toimia ilman sähköä, kykyä mukautua muuttuviin olosuhteisiin - ja tämä kaikki siten, että neljä teiniä selviävät siinä mukana).
En ole varautunut planeetan tuhoutumiseen (miksi varautua asiaan, josta ei selviä?), vain vajavaisesti jättimäiseen aurinkomyrskyyn (ei ole minun murheeni, jos pankkijärjestelmä romahtaa) ja totuuden nimissä vajavaisesti myös mahdolliseen ydinonnettomuuteen/ydinsotaan (johan minä yhdestä ydinonnettomuudesta selvisin, joten toinen saattaa olla kohtalokas).
Kerro mulle, mitä tehdä,,kun meillä on just päällä tuo tilanne, että pumpun putki ei ylety porakaivon pohjaan. Please!
Meillä on rengaskaivo, ja olen siinä pitäytynyt ihan sen vuoksi, että se on käytettävissä myös ilman sähköä (porakaivoihin SAA käsipumppuja, mutta en tiedä, kuinka yleisiä ne Suomessa ovat, jenkeistä saa ainakin tilattua). Meillä pumpun horastessa tyhjää siirrytään sitten ämpärillä vettä nostelemaan (sekä köysi että ämpäri on erikseen varattu tähän tarkoitukseen), yleensä se vesi nousee hitaasti kuitenkin riittävän korkealle. Porakaivosta ei ole kokemusta, sen verran tiedän, että jos porakaivosta loppuu vesi, niin syy on yleensä vähän ongelmallisempi kuin vain matalalla oleva pohjavesi. Vesipaineaukaisua käytetään, en ole siis itse kokeillut (sen pitäisi lisätä vedenantoa porakaivoihin).
Todennäköisesti porakaivossa vesi ei ole lopussa, vaan vika löytyy ejektorista/pumpusta tai painesysteemeistä. Näin sivusta seuranneena sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa lähtemisissä kannattaa ottaa huomioon se, ettei se lähteminen ole yhtä helppoa kuin tänään. Kun sota puhkesi Ukrainassa, kaikki tiet oli välittömästi täynnä pakenevia kansalaisia ja matka, joka normaalisti oli vienyt 2 tuntia, saattoi viedä jopa 2 päivää (paikalla olevien toimittajien kokemusten mukaan). Tiet olivat tukossa, liikenne mateli kävelyvauhtia, autoista loppui bensa ennen huolto-asemia, joille oli jopa kilometrien jonot, ja teille sammuneet autot tukkivat liikennettä.
Tämä on realismia missä tahansa ja milloin tahansa, kun samaan aikaan samalta alueelta pyrkii pois paljon ihmisiä. Jos merkit ovat ilmassa ja suunnitelmissa on lähteä, kannattaa lähteä kun ne vakavat merkit ovat ilmassa, eikä vasta kun kaikki muutkin ovat samalla tiellä.
Ihminen ei aina usko lähestyvää uhkaa ja jopa vähättelee sitä. Se on normaali puolustusmekanismi ihmisessä. Ukrainalaisiakin varoiteltiin, että Venäjä on iskemässä, todennäköisesti viikon sisällä. Päivää ennen ensimmäistä iskua ukrainalaiset kävelivät puistoissa ja vastailivat ulkomaalaisten toimittajien kyselyhin vailla huolen häivää. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin ja lähteminen vaikeaa.
En usko että tuli heille yllätyksenä, vaan ihmiset jäävät koska ei ole muutakaan paikkaa minne mennä tai sitten haluavat jäädä.
Ja sit seuraavana aamuna ne kuitenkin lähti? 🙄
Jos asenne on se että naapurissa asuu hullu jolle ei oikein voi mitään, tulee jos on tullakseen, minä jatkan elämää mahdollisimman tavallisesti siihen asti, ja jos huomenna se koti onkin sitten pommitettu tuhannen pskaksi ja vasta silloin lähtee muualle, niin mitä väärää siinä on? Veikkaan että suurinosa toimisi samalla tavalla, koska koti on yllättävän usein se paras paikka olla selviytyäkseen, ei metsään tai tienpäälle lähteminen ihan vaan varmuuden vuoksi. Helsingin pommitustenkin aikaan elämä jatkui suhteellisen tavallisesti, mentiin vaan pommisuojiin ja tultiin jälkeenpäin ihmettelemään tuhoja. Kautta historian ennakoivasti lähteneet ovat ne jotka voivat, eli yleensä parempiosaiset, yksinelävät, terveet.
Toki etikkaa ja sokeria/ hillosokeria on hyvä olla varalla, mutta lasipurkit ja kannet täytyy pestä todella hyvin ja kuumentaa (uunissa) jotta hillo säilyisi. Homeitiöt ovat niin sitkeitä, että edes kiehuvalla vedellä huuhteleminen ei niitä tuhoa. Yksi ainoa itiö pilaa koko hillon, etenkin kun ne säilytetään huoneenlämmössä. Hillon täytyy olla kiehuvan kuumaa, ja se laitetaan kiehuvan kuumiin purkkeihin, hygieenisesti.
Teen itse kotiviiniä marjoista, jos ne alkaa mennä pilalle, enkä pysty kuivattamaan niitä. Oletuksena, että asuntoni ei ole jääkylmä, ja viini alkaa käydä. Lahjoitan myös marjoja naapureille, kaikilla ei niitä ole, ja etenkin lapsiperheissä kulutus on suuri.