Lue keskustelun säännöt.
MIten jotkut kehtaa hoitaa koko lapsiperheen elämän pyörittämisen isovanhempien avulla?
27.07.2008 |
Tarkoitan näitä omassakin tuttavapiirissä esintyviä tapauksia, joissa vanhemmat eivät tule lainkaan toimeen ilman, että omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat ovat päivittäin hoitamassa lapsia/auttamassa kodinhoidossa. Eikä kyse ole suurperheistä vaan 1-2 lapsen perheistä joissa äiti saattaa olla vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa ja isompi lapsi osa-päivähoidossa ja jopa maksettu siivoja käy kerran viikossa. SIlti isovahemmat vievät/hakevat lasta hoidosta, auttavat pihatöissä, ottavat lapsia yökylään jotta vanhemmat saavat omaa aikaa ja kaikkea tätä päivittäin ja viikottain.
Ihmetyttää, onko kyse laiskuudesta, isovanhempien avuliaisuuden hyvääksikäytöstä vai jostakin uusavuttomuudesta vai mistä?
Tuntuu oudolta ettei perheillä ole ollenkaan omaa rauhaa vaan koko ajan on joku ydinperheeseen kuulumaton paikalla. Yleensä tähän kuvioon liittyyy vielä se, että perheen isä on lapsistaan vieraantunut uraohjus joka ei vapaa-ajallaankaan halua tehdä muuta kuin omia juttujaan, eli omta lapset ei kiinnosta.
Kommentit (39)
Ja sitten isovanhempa parat valittavat esim. minulle, että on aika rankkaa tuo lastenhoito tällä iällä.. varsinkin kun on vaikkapa vielä omakin ansiotyö hoidettavana. Toisaalta minusta isovanhempienkin pitäisi osata pistää itse rajat liialliselle hyväksikäytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, onko kyse laiskuudesta, isovanhempien avuliaisuuden hyvääksikäytöstä vai jostakin uusavuttomuudesta vai mistä?
.
saattavat olla todella vihaisia, jos isovanhemmat uskaltautuvat vaikka päiväksi mökille, kun heillä tarvittaisiin tietenkin apua. Tässä perheessä kolme isovanhempaa on koko ajan remmissä, ja silti perheen äidiltä kaikki kysyvät aina huolissaan, miten hän oikein jaksaa, kun hän joka paikassa valittaa, miten hirveän rankkaa arki oikein on, mahdotonta suorastaan, hän vain unohtaa mainita, että sitä pyörittää viisi aikuista joka päivä.
on ollut tässä meillä melkein koko kesän hoitamassa tyttöä, tosin olen itse töissä. Mut varmaan olis muutenkin, ollaan läheisiä. Mun mielestä on vaan hyvä, että mummi haluaa auttaa. Meitä se ei haittaa yhtään, että meillä on melkein päivittäin "ydinperheeseen kuulumaton" henkilö ja muille se ei kuulu pätkääkään.
juuri tämän tyyppistä tilannetta tarkoitin viestissäni.
Ei voi mitään, en vain ymmärrä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on lapset jonkun verran isovanhempien huollettavina, ei päivittäin tai viikottain, mutta aika usein. Toisessa mummolassa lapset monesti yötä, pari kolmekin yötä tarvittaessa..
Meillä kuvio menee niin että mummot käy melkein ryöstämässä lapset! Siis hyvässä muodossa.
Ne haluaa olla lapsenlapsien kanssa ja päinvastoin.
En näe asiassa mitään kummaa. Päinvastoin pidän sitä hyvänä asiana jos lapsi tykkää ja mummo/pappa jaksaa ja haluaa hoitaa.
Mitä ap kirjoitti puutarhan hoidosta niin ehkä se on semmonen mieluinen puuha jota vanhempi sukupolvi kaipaa. Ehkä asuvat kerrostalossa ja tykkää tehä multahommia???
Kato kun meistä on niin moneen!
Jos vanhemmat käy töissä, on lapsia, remonttia niin on mukava jos apuun säntää mummot ja papat jokka kääntää pihaa jos ei muuten ehditä (puutarha menee nopsaan resusen näköseksi).
Tommosia ajatuksia tuli mieleen.
Miten sulla on itsellä mummot ja papat mukana kuvioissa? Toivoisit enempi mutta ne ei halua/jaksa, heitä ei enää ole?
Siis paistaako jostain takaa kateellisuus -mielestäni isovanhempien läsnäolo on ihana asia.
me asutaan samassa pihapiirissä ja piha on yhteinen,talot vaan erit.
Lapset ramppaa päivittäin molemmissa taloissa,illat siitä kun mieheni on tullut kotiin töistä niin sit rauhoitutaan omaan kotiin.
Jos mummolassa aikuisvieraita tmv niin pidän lapset kotona mut muuten jos lapsia ei ole kuulunut mummolaan jostain syystä klo 11 mennessä,mummo soittaa meille radipuhelimella (meillä on tällasetkin käytössä heh!!!) et missä ne mussukat ku mummolla ois täällä niille sitä&tätä hommaa ja puuhaa jne
Itse teen osa-aikatyötä ja ihan mummon toimesta ja papankin he kaitsevat lapsia sen aikaa,vaikkakaan ei niistä kukaan taida huomata edes et käy jossain sen 3h :D
Meillä isovanhemmat ovat noin 50v ja molemmat eläkkeellä,mutta jaksavat hyvin ja ennenkaikkea haluavat!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan törmännyt tuollaiseen perheeseen. Minkä ikäisiä tuollaiset ovat?
Ja kyllä aikuinen ja täysissä järjissä oleva ihminen saa syyttää itseänsä, jos tulee oman lapsensa hyväksikäyttämäksi. Kyllä kai nyt aikuisen pitää osata sanoa ei myös omalle aikuiselle lapselleen.
Me nimittäin ollaan rakentamassa tien toiselle puolelle anoppilasta. Aivan epäilemättä lapsemme tulevat viettämään lukemattomia hetkiä siellä. Mutta ehkä ero on siinä, että ei me heitä tarvitsemalla tarvita. Itse koen, että se on suuri rikkaus, kun lapsilla on paljon aikuisia, jotka heistä välittää.
Mä en edes niin välttämättä olisi niin lähelle halunnut muuttaa, mutta lasten takia sen tein. Tiedän itse, kuinka kivaa on, kun on isovanmepia lähellä, olen itsekin asunut lapsuuteni samassa talossa, jossa asui myös mummoni ja tätini. Ja kannattaa muistaa, että ne lapset kasvavat, ja hetken kuluttua niistä alkaa olemaan oikeasti enemmän seuraa kuin vaivaa, ja jossain vaiheessa jo paljon apuakin.
Että tällaisia ajatuksia. Niin ja ystäväni anoppi muutti myös poikansa ja tämän puolison paritalonaapuriksi. Ja kaikki ovat varsin tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alussa lähtien. En näe siinä mitään pahaa tai mitään hyväksikäyttöä.
Olisipa meilläkin niin.
On jo leski, ja on sanonut, että lapsenlapsen syntymä oli valtava piristysruiske hänen elämäänsä. Asutaan lähekkäin, muutama kilometri, ja nähdään kyllä tosi usein. Jos miehellä pitkä päivä, mummi tulee päiväksi meille. Ja taapero on innoissaan.
En usko, että mummi kokee olevansa "hyväksikäytetty", eikä hänen seuransa meitä häiritse. Kivaahan se on.
Ei kyllä sitten miehen aikana enää majaile nurkissa, vaan lähtee sitä ennen bussilla pois.
Auttaa meillä siivouksessa, kaupassa käynnissä, ruoanlaitossa jne. Ja meillä tosiaankin vain se yksi lapsi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muka on päättänyt, että lapselle on paras olla aina vain oman äidin ja isän (ja yleensä vielä enimmäkseen äidin) kanssa? Ydinperhe on kuulkaas aika uusi keksintö, Suomessakin yleistyi vasta viime vuosisadan alussa. Lapsi tarvitsee ympärilleen muitakin aikuisia, uskokaa jo!
eikä niitten tartte toimia lapsenlastensa hoitajina päiväkausia ainakaan ilman korvausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saattaa myös olla yksinäinen vanhuus...
Mutta hei, ymmärrän kyllä että ap:n mainitseman kaltaisia tapauksia on, mutta kannattanee myös muistaa, että monet perheet toimivat suurempana yksikkönä ihan kaikkien halusta.
Ei kaikki isovanhemmat koe omien lastensa ja näiden lasten elämässä täysillä mukana olemista minään taakkana,vaan pikemminkin se on sit Elämää isolla Eellä.
kaikenlaisessa. Lasten ollessa ihan pieniä he mm. tarjoutuivat usein siivoamaan ja tiskaamaan, jotta me saisimme levätä. He myös mielellään ottavat lapsia hoitoon. Nyt kun lapset ovat jo isompia, mekin autamme isovanhempia monin eri tavoin - oli kyse sitten mökkipuuhista, tietokoneongelmista tms.
Kieltämättä aika huvittavaa, jos joku tämän perusteella ajattelee meidän olevan uusavuttomia vanhempia, jotka eivät pärjää ilman apua. Voi taivas teidän kanssanne, ei voi muuta sanoa. Koettakaa nyt vain hyväksyä se tosiasia, että joissakin suvuissa ihmiset ovat mielellään olemassa toisiaan varten.
musta olis ihanaa että isovanhemmat olisi mukana lastenlastensa elämässä ja nimenomaan siinä arjessa...mutta ei meillä vaan.. hyvä jos kerran pari kuussa ovat isovanhempien hoivissa ja silloinkin tuntuu että saa anella, vaikka olisi ihan hyväkin syy esim. hammaslääkäri, kampaaja tms. Leffa-illat ym. vapaa-aika miehen kanssa kahden on ihan haavetta vielä...En ole katkera, mutta kuitenkin...tuntuu että lapset menettävät jotain. Apukaan ei olisi joskus pahitteeksi. meilläkin kun on iso huusholli ja 3 lasta, 8 v. 4v. ja 8kk....mutta ikinä en ole apua keneltäkään ulkopuoliselta kodinhoitoon saanut, oma mies tietysti auttaa, onneksi... EN KAI MUUTEN JAKSAISIKAAN
Mutta kyllä silloin tällöin isovanhemmat auttavat. Kun itse olemme vanhempina jo ihan aikuisia (yli kolmekymppisiä), niin on jonkinlainen käsitys arjen kulusta. Isovanhempien olemassaoloa arvostamme ja kovasti olemme kiitollisia kaikesta avusta mitä saamme. Homma toimii kumminkin päin. Me saamme apua silloin, kun tarvitaan ja toisaalta, he saavat lapsenlapsiaan luokseen, silloin kun he omasta aloitteestaan haluavat. Tuntuu pahalta ajatus siitä, että joku hyväksikäyttää isovanhempia "vasten tahtoa". Mutta kai se on yleistä.
vastavuoroisuus ja tiiviit perhesuhteet ovatkin eri juttu, tarkoitin näitä jotka eivät puolestaan tee mitään isovanhemepien hyväksi.
Isovanhemmat auttavat joka päivä, esikoinen on hoidossa ja silti äiti valittaa väsymystä ja oman ajan puutetta jatkuvasti... ei edes tajua olla kiitollinen saamastaan avusta vaan usein moittii anopin tai apen tekemisiä tai jopa sitä että tulee sitten väärään aikaan käymään. Kyllä sieppaa kuunnella sellaista jonnin joutavaa valitusta.
ap
tuuollainen vuorovaikutteinen isovanhemmuus. Itselläni vain vaikeasti vammainen vanhempi, jota meikäläisen pitää päinvastoin auttaa, miehelläni ei vanhempia elossa olekaan. Lapsemme eivät siis ole saaneet kovin perinteistä isovanhemmuutta kokea. Oikein kadehdin niitä, jotka saavat suvulta tukea. Olisin niin monta kertaa tarvinnut tällaista tukiverkkoa.
Joissakin tapauksissa saattaa isovanhempien käyttö omiin tarpeisiin mennä liian pitkälle, mutta ne ovat varmaan harvassa. Jotkuthan ovat hyväksikäyttäjiä kaikissa asioissa. Ovat osanneet sitä tehdä varmaan jo ennen lasten saantiakin.
johtuvat enemmän isovanhemmista kuin uusavuttomista vanhemmista.
Äidit alkavat olla enemmän kuin kypsiä, mutta tarvitsevat kyllä avun kun mies on töissä 22h ja samalla rakennetaan uutta taloa.