MIten jotkut kehtaa hoitaa koko lapsiperheen elämän pyörittämisen isovanhempien avulla?

Omat vanhemmat ja miehen vanhemmat ovat eronneet, ja uusien puolisoidensa kanssa ovat kaikki neljä pariskuntaa niin juoppoja, että ei lapsia uskalla edes kylään viedä ja ne jotka juopottelee vain iltaisin ja viikonloppuisin, ja muuten käyvät ansiotöissä, hoitavat pari kertaa vuoteen lapsia sen yön just nirkoisasti, eikä enempää. Isoisovanhemmat ovat elossa mutta eivät enää halua hoitaa, enkä haluakaan käyttää hyväksi heitä enää, kun ovat meidät lapsenlapsensa jo hoitaneet kaikki viikonloput ja lomat kiltisti. Ovat kyllä huomanneet että ei heidän lapsistaa ole mummeiksi ja papoiksi mutta jos ei jaksa, niin ei jaksa enää.



Ulkopuolisia lastenhoitajia on sentään ja vastavuoroista naapuriapua.

toki saisi olla toisin, meillä kun ei olla missään tekemisissä keskenään, niin lapsetkin jäävät paljon paitsi. Mutta kun seuraan juuri tuollaista ap:n mainitsemaa perhettä, jossa ei päästä kauppaan ilman että isovanhempien on tultava lapsia hoitamaan, niin ei käy näitä isovanhempia kateeksi. Heidän on tultava apuun myös silloin jos jompi kumpi vanhemmista ei ole kotona ja toisen on autolla haettava vaikka yksi lapsi harrastuksesta. Ei tule kuuloonkaan, että muut lapset tulisivat autoon mukaan, se on aivan liian hankalaa, lapsenvahti heille on kotiin saatava. Ja sitten sitä valitusta arjesta ja isovanhempien haukkumista riittää takanapäin.

Ovat kyllä ilmeisesti auttelemassa ihan omasta tahdostaan, mutta kyllä pidän hieman outona kun isovanhempien auto karauttaa paikalle joskus kuudelta aamulla, joskus kymmeneltä illalla. Yleisesti ottaen ei mene päivää etteivätkö he edes käväisisi. He hoitavat myös talossa siivoukset sekä pihatyöt.



Lähinnä tulee mieleen, eikö tämä ydinperhe kaipaa mitään yksityisyyttä. En minä ainakaan haluaisi että minun tai mieheni vanhemmat pamauttaisivat kylään joka päivä ilmoittamatta ja mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin. Toisaalta monissa maissa tuollainen kanssakäyminen taitaa olla ihan normi, Suomessa on totuttu erillisyyteen.

Meillä tosin on esteenä välimatka, asuvat aika kaukana joten nähdään molempia isovanhempia muutaman kerran vuodessa. Tämä on tosin riittänyt lapsille vielä. Toisaalta ihmettelen ap:n kuvailemia perheitä, toisaalta kadehdin. En kuitenkaan haluaisi isovanhempien pyörivän arjessamme jatkuvasti, haluan itse pitää langat käsissäni ja hoitaa itse perheeni niinkuin parhaaksi näen. Ja tietysti miehen avustuksella. Hoidamme lapsemme siis pääasiassa kaksistaan, toki on muita, esim. kummeja välillä mukana kuvioissa, että lapsilla on muitakin aikuisia elämässään.

Aika paljon on varmaan kiinni siitä, mihin lapset tottuvat ja mihin heitä totutetaan.

kun täälläkin joku tosissaan intti, että siivoaminen on mahdotonta, kun kaksi lasta pyörii jaloissa - ja haukkui äitinsä, kun tämä oli kehdannut perua siltä päivältä lupauksensa hoitaa lapsia.



Että onhan se nyt hurjan itsekästä, kun mummolla on omakin elämä.



Hohhoijakkaa.



Tottahan toki se on varmaan vähän mummonkin vika, kun on alun perinkään tuohon suostunut. Vanhemman ja viisaamman pitäisi pitää joku raja hyväksikäytöllä.

En minä ainakaan haluaisi että minun tai mieheni vanhemmat pamauttaisivat kylään joka päivä ilmoittamatta ja mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin.

haluaisi, että meille kukaan tulisi joka päivä "kylään"; mutta meillä ainakin mummo on osa perhettä, eli jos tulee meille, ei siinä kenenkään tekemiset keskeydy. Minusta silloin on "vieras kylässä", jos pitää muut toimet keskeyttää, keitellä kahveja, pitää seuraa jne.

Meillä ainakin mummo on osa perhettä, osaa vaikka tyhjentää tiskikoneen tai viedä pyykit narulle, ja ihan itse tekee. Ei silloin kukaan koe, että meilläpä on vieras, pitäisköhän sille keittää kahvia?

Enemmin minua rassaisi se jos just ois sellaisia isovanhempia jotka tosiaan käy "kylässä", kyllähän monilla sellaisia on. Sellaiset jäävät etäiseksi, jos isovanhemmuus on sitä, että isovanhempia pidetään vieraina jotka tulevat "kylään". Sitten keitetään kahvit ja istutaan alas seurustelemaan. Huh, ihan ajatus jo puistattaa!

Kai meidän perhe sitten on jonkin verran "etelä-eurooppalainen", kun meillä isovanhemmat on päästetty osaksi arkeamme, emmekä pidä heitä mitenkään kylään tulevina vieraina.

Ei meillä tosin mummo sun muut joka päivä pihaan pamahda, mutta kaksi kertaa viikossa käy.

Ja vielä tuosta välimatkasta, mistä joku mainitsi, että kun on sitä matkaa, ollaan etäisiä. Kaverini asuu Englannissa, ja silti hänen Suomessa asuvat vanhempansa ovat erittäin läheisiä lapsenlapsilleen. He käyvät Englannissa kahdesti vuodessa ja Englannissa käyvät kahdesti vuodessa Suomessa.

Minusta ovat oikein hyvä esimerkki siitä, että kaukana (missähän? jossain peräti 350 kilsan päässä?) asuminen ei ole mikään este läheisille väleille. Jos tahtoa löytyy, kyllä on mahdollisuuksiakin. Jos ei, sitten ei.

Ja kiitos kysymästä, molemmat isovanhemmat Suomessa ovat yhä työelämässä. Silti heillä on mahdollisuus järjestää aikaa lapsenlapsilleen. Jos jollain tämä ei etäisyyden vuoksi onnistu, ehkä syynä ei sittenkään ole se etäisyys.

Harmi vaan että se aika on meidän lapselta pois...Isovanhempien pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen, riippumatta siitä hoitavatko lastenlapsia paljon vai vähän.

meidän lasta tämä mummo on pitänyt ehkä pari kertaa sylissä ja niitä toisia lapsenlapsia hoitaa keskimäärin joka ikinen päivä. En minä kaipaa mitään hoitoapua, mutta harmittaa että lapsi ei edes tiedä mitä sana "mummo" tässä tapauksessa tarkoittaa.

vanha totuus että lapselle läheisempi mummo on se äidin puoleinen mummo. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että isän puolen mummo jää vähän etäisemmäksi. Lapsenhoito nyt vaan on naisten juttu, ja tottakai äidin on helpompi hoitaa oman tyttärensä lapsia kuin vieraan naisen eli poikansa puolison, lapsia.

lähteekö avun tarjoaminen ja arjessa mukana oleminen isovanhemmista itsestään vai vaatiiko perhe apua? Minulla on tuttavapiirissä näitä molempia tapauksia ja silloin kun kyse on tästä ensimmäisestä, se on hienoa. Lapset saavat läheiset suhteet isovanhempiin ja isovahemmat nauttivat lastenlapsien kanssa touhuamisesta.



Sitten taas ihan lähipiirissä on perhe, joka vaatii isovanhemmat "pakolla" apuun ihan sellaisiin jokapäiväisiin juttuihin kuten kapassakäymiseen (ostattavat ruokansa isovanhemmilla), siivoamiseen ja lasten kanssa ulkoiluun. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään vastavuoroisuudesta vaan siitä, että tämä äiti ei pärjää itse lastensa kanssa arjessa. Isää kiinnostaa enemmän omat sählyt ja jalkapallot kuin perhe. Tähän kuvioon kuuluu myös se, että tämä perhe ei arvosta pätkääkään toisten tarpeita ja menoja. Jos esim. juuri se mummi, jota ko äiti oli kaavaillut lastenvahdiksi kosmetologireissun ajaksi, onkin vaikkapa mökillä, seuraksena on raivari ja vaatimus keskeyttää oma tekeminen hänen tarpeensa takia. Suoraansanoen kyseessä on minusta aivan törkeä hyväksikäyttäminen enkä ymmärrä miten isovanhemmat alistuvat moiseen kyykyttämiseen. Ainut, joka ei alistu on toisen mummin uusi aviomies, mutta hän onkin sitten tämän äidin mukaan itsekeskeinen paskiainen.

Jaa, noh, voivat olla lasten kanssa ulkona tupakan mitan verran. :)



Appiukko ei myöskään tee tasan mitään meidän eikä kyllä muidenkaan lastensa hyväksi. Anoppi taas tekee ja tekisi vähän liikaakin. Annan aika vapaasti hakea lapsia, mutta joskus rajoitan kun tulee parikin kertaa päivässä. Sanon, että meillä on vähän omiakin juttuja suunniteltu. Anoppi haluaisi myös tulla siivoamaan meille, mutta en ole päästänyt. Olen sanonut, että niin kauan kuin itse olen jaloillani, hoidan itse kotini. Ja kun sairastun, on minulla terve mies, joka voi auttaa. Anoppi tietysti vetää aina herneet neniinsä, "kun ei hänen apu kelpaa, on sitten ylpeä miniä"... Nii-i!!

vanha totuus että lapselle läheisempi mummo on se äidin puoleinen mummo. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että isän puolen mummo jää vähän etäisemmäksi. Lapsenhoito nyt vaan on naisten juttu, ja tottakai äidin on helpompi hoitaa oman tyttärensä lapsia kuin vieraan naisen eli poikansa puolison, lapsia.

Toivottavasti omat lapsesi ovat sinua fiksumpia. Toivottavasti et ole kenenkään mummo. Tulee todella paha mieli sinun poikiesi lasten ja miniän puolesta. :(

Individualistisia itseensä käpertyjiä on meillä ihan tarpeeksi muutenkin.



Hienoa vain, että suku on saatavissa ja autttaa, ja tekee sen kaiken lisäksi ihan mielellään!

Enemmän minua tökkii kaksi tuttavaperhettä, toisessa neljä ja toisessa viisi lasta. Pakko tehdä enemmän kakaroita kuin jaksaa hoitaa ja ovat molemmat jatkuvasti tinkimässä lastenhoitoapua ihan kaikilta. Se ärsyttää.

... ovat tehneet selväksi, etteivät tule olemaan lastenvahteja. Sopii minulle :)

vanha totuus että lapselle läheisempi mummo on se äidin puoleinen mummo. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että isän puolen mummo jää vähän etäisemmäksi. Lapsenhoito nyt vaan on naisten juttu, ja tottakai äidin on helpompi hoitaa oman tyttärensä lapsia kuin vieraan naisen eli poikansa puolison, lapsia.

Toivottavasti omat lapsesi ovat sinua fiksumpia. Toivottavasti et ole kenenkään mummo. Tulee todella paha mieli sinun poikiesi lasten ja miniän puolesta. :(

minulle tulee paha mieli omien lasteni puolesta, koska mieheni äiti ei heitä ole kertaakaan hoitanut. Sen sijaan oma äitini hoitaa 100x enemmän. Joten ihan kokemuksesta puhun, valitettavasti.

miksi lapsen pitäisi elää vain äiti-lapset-umpiossa, jossa silloin tällöin hereilläoloaikana näkyy myös uraisä?



Kautta aiakin lapset ovat eläneet suuremman aikuis- (ja lapsi)joukon keskellä ja oppineet siitä sosiaalisia taitojaan.



Meilä on ennemminkin niin että joudutaan vähän vetämään rajoja sille, paljonko meillä saa sukualaiset rampata: ainoat lapsenlapset moelmpien sukujen puolelta

mummoon vieras! Välillä tuntuu, että ei saisi edes olla pesukone päällä kylpyhuoneessa kun hän on meillä... aika hankalaa

jos isovanhemmat tekevät sitä ilolla ja täysin vapaaehtoisesti. Minä kadehdin niitä perheitä, joilla isovanhemmat ovat apuna edes joskus. Meillä nimittäin eivät ole käytännössä koskaan :(. Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja minun eivät voisi olla juuri vähempää kiinnostuneita...vaikka kyllä kehuvat aina PUHELIMESSA, kuinka kilttejä ja kauniita lapsia meillä on :O. Siskoni lasta sen sijaan hoitavat pakosta vähintään kerran viikossa, samaten kuskaavat siskoani ja hänen lastaan (10 v.) milloin mihinkin ja tämä johtuu lähinnä siitä, että siskoni uhkailee milloin milläkin ja heittäytyy täysin avuttomaksi, jos ei saa apua.



Mutta siis: eipä tuo "hyväksikäyttö" ole ongelma, jos ei se isovanhemmille ole ongelma...Sen sijaan ongelma on se, että aika moni tuttavapiirini äideistä, jotka saavat viikoittain isonvanhemmilta hoitoapua, kehtaavat arvostella niitä äitejä, jotka vievät lapsensa pari kertaa viikossa virikehoitoon....