Lue keskustelun säännöt.
En jaksa miehen tapaa leikkiä lasten kanssa!!!
01.02.2020 |
Meillä on 2v poika ja 6kk tyttö. Minä hoidan aina lapset ja kodin ja oikeastaan melkein kaiken tässä taloudessa. Mies tekee lapsista ihan hulluja riehujia eikä ymmärrä, etten kerta kaikkiaan jaksa sitä hirveää riehumista ja huutamista. Mies ei siis koskaan esim syötä lapsia, vaihda vaippaa, käytä pesulla, pue päälle jne ellen erikseen pyydä ja silloinkin tehdään nuristen. Olen henkisesti ihan poikki muutenkin ja äreä jatkuvasti ja mies sitten vielä lisää vettä myllyyn tekemällä näistä lapsista jotain vtun mielipuolia. Poika on todella vilkas ja villi tapaus. Ja varmasti mies on tähän käytöksellään osasyy.
Mies ei koskaan voi leikkiä leluilla nätisti heidän kanssaan vaan leikit on sellaisia, että riehutetaan ja juoksutetaan ja huudetaan koko ajan. Heitetään palloa kovaa lasta päin ja hohotetaan kovaa päälle. Jahdataan niin, että lapsi lopulta pelkää tai kaatuu ja satuttaa itsensä. Annetaan "piiskaa" paidalla kevyesti ja taas nauretaan kovaäänisesti päälle. Otetaan peitto pään päälle ja huudetaan HUHUU. Otetaan lapsi syliin ja heitetään jollain vtun heitolla sänkyyn. Poika kyllä yleensä nauraa katketakseen, mutta monesti selvästi pelästyy ja tulee äidin luo turvaan. Miksi tarvii olla noin helvetin rajuja leikkejä, oikein tekee tosta pojasta levottoman ja riehuvan riiviön. On alkanut vauvankin kanssa leikkimään tuollaisia huutoleikkejä. Tai jahtaa vauva sylissä poikaa ja huutaa kovaa.
Sitten mies vielä suuttuu, jos on jaksa kuunnella ja katsella tuollaista. Äskön oli tilanne, jossa mies heitti pehmeää palloa poikaa ja ikkunaa päin kovaa ja huusi aina päälle "DODGEBALL!!!!!!#!#!!€!€!" Tätä riehumista jatkui varmaan 10min ja mulla alkoi mennä hermo ja vedin peiton pään päälle ja hautauduin sohvalle. No sitten mies alkoi heittelemään minua päähän pallolla ja huutamaan entistä kovempaa. Lapsi alkoi riekkua päälläni ja molemmat olivat sitten lopulta päälläni mylvimässä. Menin saunaan kun halusin hetken hiljaisuutta mutta ei kun mies ja lapsihan sinne seuraavat huutamaan.
Mies sitten lopulta suuttui, kun hän ei saa leikkiä lasten kanssa ja kerrankin kun hän tekee lasten kanssa jotain niin ei saa tehdä. Ja lähti pojan kanssa äidilleen. Ja varmasti riehumaan. Hänen äitinsäkin on monta kertaa sanonut, ettei tolla tavalla voi leikkiä ja miksi pitää möykätä. Enhän mä nyt tarkoita ettei saa tehdä, mutta onko stna pakko huutaa ja mylviä ja riehua??? Leikkiä voi huutamattakin. Vtuttaa kun mies ei osaa olla isä joka asettaa rajoja, vaan on pahempi kakara kuin kumpikaan lapsistaan ja opettaa heille kaikki pahat ja että riehutaan vaan.
Itsehän olen mieheni valinnut, mutta voi kun olisin tiennyt millainen on lasten kanssa leikkiessä. En jaksa tollaista hirveää riekkumista kun muutenkin on univajeen ja oman ajan puuttumisen takia pinna kireällä jatkuvasti.
Kommentit (102)
Anteeks, mut kuulostaa ihan kauheelta mieheltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi saat ana. :D
Anteeksi, auttaa en voi, mutta suurin myötätuntoni. Itse olisin varmaan jo laittanut pääni silmukkaan.
Totta, itse olet miehesi ja lapsiesi isän valinnut.
Anteeksi AP, nauran täällä heltta heiluen. Kirjoitat niin osuvasti ja elävästi tästä isi -tyypistä
Hyi helvetti. Älkää ikinä hommatko koiraa, siitä tulee mielipuolinen riehuja myös. Olen nähnyt näin tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi saat ana. :D
Anteeksi, auttaa en voi, mutta suurin myötätuntoni. Itse olisin varmaan jo laittanut pääni silmukkaan.
Kuule lähellä oli tänään! Ja idiootti ei edes tajua miksi hermostun ja suuttuu kun ei saisi muka leikkiä lasten kanssa. Leiki, mutta älä huuda....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mitä helvettiä nyt taas?
noin mekin aikoinaan isän (ja äidinkin) kanssa leikittiin kun oltiin lapsia.
ei kai niistä mitään täysiä nysveröitä tarvitse kasvattaa
Selvä. Kerro nyt ap vielä mikä teidän taloudellinen ym. vastuunjako on ennen kuin alat täällä määkiä.
Jos leikit ovat liian rajuja, on oikein puuttua niihin. Mutta naisten ja miesten käsitys turvallisesta leikistä on eri. Et voi automaattisesti sanoa olevasi täysin oikeassa kaikessa. Tutkitusti lapsille on hyväksi fyysinen leikki, mutta rajansa tietysti kaikessa. Ymmärtäisin sinua enemmän, jos vaikuttaisit fiksummalta ihmiseltä aloituksesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että oma uupumuksesi ja se, ettei mies ilmeisesti osallistu muuhun lasten hoitoon tasapuolisesti on tässä se "oikea ongelma." Eiköhän se ole ihan hyvä, että mies leikkii lasten kanssa? Ehkä tuosta voisit jutella, että lapsi tuntuu rajuimpia leikkejä pelkäävän? Voisit myös ehdottaa, jos menisit vaikka kävelylle, kirjastoon, uimaan tms. ja sillä aikaa saavat möykätä keskenään? Siinä mies joutuisi "vahingossa" samalla ottamaan haltuun myös muuta lasten hoitoa, ja saisit hyvän syyn myös opettaa hänelle, jos hän muuten vetäytyisi sen taakse "ettei osaa."
Tiedän tunteen, mun mies on ihan samanlainen. Vähän on nyt rauhottunut kun poika kohta 4vuotta, ja tekevät välillä yhdessä muovailuvahalla juttuja tai palapelejä.
Yksi ärsyttävä ominaisuus tuossa myös tulee, eli se että hetki jolloin isä haluaa olla rauhassa tai vaikka päikkäreillä häiriintyy kun lapsi menee päälle hyppimään ja riehumaan. Ja tämä onkin sitten lapsen syy kun ei ymmärrä miksi se on joskus ok ja joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tyypin omasta lapsuudestani. Onnettomat sosiaaliset taidot ja turhan optimistinen käsitys omasta itsestä lasten viihdyttäjänä. Itse olin pidättyväisempi lapsi ja pelkäsin näitä mölyäviä ja "hassunhauskasti" riehuvia miehiä, mutta he eivät joko tajunneet tai halunneet tajuta sitä. Saivat vain lisää vettä myllyyn. Sitten, kun purskahdin itkemään, niin olivat aivan pihalla: "Hei, mikässulle nyt tuli, hei, älä itke, leikkiä se vaan oli." Siis se tuli oikeasti heille yllätyksenä, että lapsi rupeaakin itkemään heidän "leikkimisensä" seurauksena.
Otan osaa. Mutta mies olisi saatava muuttamaan toimintatapojaan, tuollainen on pienille lapsille pidemmän pääll erittäin stressaavaa, vaikka lyhyinä spurtteina tuosta näyttäisivätkin tykkäävän.
Se on porvoolaisen perheen arkea. Milloin mitäkin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeks ihan kamalaa, mutta en voinut olla nauramatta tälle, tuli niin elävät mielikuvat :D Siskoni mies on samanlainen riehuja lasten kanssa ja jos siitä huomauttaa, menee mököttämään kädet puuskassa.
Voi luoja, tiedän niin mistä puhut. :D
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta mies leikittää muiden lapsia just noin. Tulisin hulluksi jos sitä pitäisi katsella ja kuunnella alvariinsa. Mielipuolinen on osuva ilmaus.
MIKSI???
Lähde viikoiksi reissuun ja jätä mies hoitamaan lapsia. Siinäpä oppii, kannattaako leikkiä riiehumisleikkejä esim. ennen uniaikaa.
Tohon kun liitetään sellainen, että ensin riehutettuaan lapset aivan ylikierroksille, mies karjaisee, että "rauhoittukaa, nyt loppu, ei riehuta nyt!" Niin että se leikki loppuu ihan yhtäkkiä. Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä joidenkin miesten ajatusmaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin miehillä on tapana vinguttaa jälkikasvuaan, se on niin hauskaa kun lapset kiljuu, riehuu ja itkee "iskän kynsissä". Tosi rasittavaa, tiedän mistä puhut.
Minulle riittäisi jos lapset osaisivat olla kiltisti ja rauhallisesti. Olen persoonaltani introvertti ja väsyisin sosiaalisesti tuollaisesta rasavillistä riehumisesta ja meluamisesta.
Nää on näitä oman elämänsä wanna be duudsoneita, pitää häröillä päättömästi menemään ja mitä isompi meteli, sitä parempi. Ja äitiä tietysti mitätöidään 6-0.
Joillakin miehillä on tapana vinguttaa jälkikasvuaan, se on niin hauskaa kun lapset kiljuu, riehuu ja itkee "iskän kynsissä". Tosi rasittavaa, tiedän mistä puhut.