Mihin mennä, jos ei yhtään tiedä miten elämä pitäisi järjestää?
Mikä on oikea paikka? Terapia?
En tiedä mitä töitä pitäisi yrittää, missä asua, haluanko asua kaupungissa vai maalla ja miten järjestää kaikki. Olen ihan solmussa, kun en osaa päättää mitään.
Minulla on lapsi ja pari muuta tekijää, jotka vaikuttaa asioihin, joten en voi vaan heittäytyä ja kokeilla eri asioita helposti.
Kommentit (9)
Minkä ikäinen olet? Etsivä nuorisotyö voi auttaa, jos olet aika nuori aikuinen. Seurakunnan diakonin kanssa voi jutella kaiken ikäiset ja hän voi neuvoa eteenpäin, mistä saisi apua. Sosiaalityöntekijä voisi olla yksi vaihtoehto myös.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Etsivä nuorisotyö voi auttaa, jos olet aika nuori aikuinen. Seurakunnan diakonin kanssa voi jutella kaiken ikäiset ja hän voi neuvoa eteenpäin, mistä saisi apua. Sosiaalityöntekijä voisi olla yksi vaihtoehto myös.
Kiitos neuvoista. Olen yli 30 joten liian vanha varmaan kaikkeen nuorisotyöhön. Paras vaihtoehto noista lienisi diakoni, ei ollut tullut itselle mieleen!
Etsit paikan jossa on a) työpaikkoja, b) lapselle hyvä kouluputki ja c) asuntoja johon sinulla on varaa. Näiden kolmen tekijän kesken teet sitten kompromissin, viisas tinkii siitä omasta asumisestaan siinä vaiheessa kun nuo kaksi ekaa on kunnossa eli kaksio jossa itse nukut olkkarissa. Lapsen etu kaikessa edellä eli toimeentulo, hyvät koulunkäyntiedellytykset ja hänelle hyvä asuminen.
Ei se sinun haluamisestasi ole kiinni, vaan järjestä.
Vaikka miten elämänne järjestäisit, muista, että elämää itsessään ei voi suunnitella. Siis voit suunnitella järjestämisen, ja toteuttaa sitä, mutta se ei ole sama asia kuin elämän kontrollointi suunnitelman mukaisesti.
Kokeilemalla löytyy, ellei hyvä tuuri käy heti. Huonosta voi seurat hyvää, ja päinvastoin, sillä et tunne kaikkia tekijöitä voidaksesi kontrolloida niin paljon, kuin ehkä haluaisit.
Esimerkki: asuinpaikka päätettiin lapsen koulun perusteella, haluttiin pieni rauhallinen koulu, mutta lapsi joutuikin siellä kovan kiusaamisen kohteeksi; no tämä ei tietenkään kerro siitä, olisiko toisessa koulussa käynyt samoin. Ja sitten ne uskonnolliset, joissa hyväksikäyttöä. Ylihuolehtivaisuus tms. kääntyk itseään vastaan?
Ainoa neuvo on, niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, että kuuntele sydämesk ääntä koska loppujen lopuksi, se on ainoa järki.
Älä sitoudu sopimuksissa mihinkään pidemmäksi kuin pakko; neuvottele, tarvittaessa vaadi, ystävällisesti tietenkin.
En minäkään tiedä, harva tietää. Täällä me ajelehditaan, tartutaan tilaisuuksiin elättää itsemme ja perheemme.
Onneksemme sama ihminen voi yleensä olla onnellinen tai ainakin tyytyväinen monenlaisissa olosuhteissa: maalla tai kaupungissa, yrittäjänä tai työläisenä, hoitotyössä tai kiinteistönhoitajana, parisuhteessa tai sinkkuna.
Ota kynä käteen ja listaa paperille itsellesi ja lapsellesi haluamiasi asioita. Ensimmäisessä vaiheessa älä tuhlaa aikaa sen miettimiseen kuinka tärkeitä mikäkin on. Suolla ihan kaikkea mitä mieleen tulee, välttämättömiä ja kivoja asioita. Sen jälkeen ala miettimään kuinka tärkeitä mikäkin oikeasti on ja mistä voisit ehkä luopua. Valitse vaikka 5 kaikkein tärkeintä, 5 kivaa ja 5 vähemmän tärkeää. Sitten ala miettimään millainen ympäristö mahdollistaisi nämä parhaiten jne. Listan sijasta voit hyvin käyttää vaikka miellekarttaa.
Kun mietit järjestelmällisesti asioita ja pilkot ne sopiviksi paloiksi niin se voi selkiyttää kaaosta joka velloo päässäsi. Jaa iso ongelma pieniksi ja ratkaise ne yksi kerrallaan.
up