Tietääkö joku jo, miksi Anna-Leena Härkönen eroaa?
Kommentit (27)
Nykyään pitää a. tehdä lapset myöhään b.valittaa kuinka ikävää äitinä oleminen on c.erota nelikymppisenä.
kun ei vaan tule toimeeen toisen kanssa. jos ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen!!!
Mä ajattelin, että siitä, että osaa puhua, on jotain hyötyä elämässä. Paskan paska.
...kohta saadaan lukea ensin toistakymmentä haastattelua missä A-L tilittää eronsa kiemuroita ja narisee kun ei media jätä rauhaan. Sit tulee Punainen lanka ja Pyykkö ja Bettina ja muutama muu keskusteluohjelma missä A-L kertoo selvinneensä erosta ja ruikuttaa kun ei media jätä rauhaan.
Vuoden päästä sitte on romaani valmis: se käsittelee sattumalta eron kipeyttä ja kasvua ja aivot sulattavaa salamarakkautta ...ja sitä miten vaikeeta on kun media aina vaan vainoaa...
Toiv. ei oo yhtä kauhee narisija irl, siinä tapauksessa kyllä ymmärrä hyvin jos ukkonsa sai tarpeekseen.
vastainen rintama, taitaa olla liian älykäs näille lasta lapsen perään pukkaaville av-mammoille...
Toisekseen eipä tuo ero kummoinen juttu ole, eroja tapahtuu jatkuvasti ympäri Suomen. Helppo syyttää erosta Anna-Leenaa, kun emme hänen aviomiehestään tiedä mitään.
jos hän ei ymmärrä olla tyytyväinen _mihinkään_?
Ja mun mielestä sen romaanit eivät ole kioskikirjallisuutta kummempia eikä narinassa ole mitään älykästä. Mutta sehän on kiva että joku sitäkin paska tykkää lukea, on varmaan rahalle käyttöä jos vaihtaa lääkärin runoilijaan...
Läpi tuotannon kieli on klisheistä ja yllätyksetöntä, ajankohtaisia aiheita käsittelevät kolumnit pikkunäppärää, kyynistä mäkätystä - missä se olikaan se äly?
Onpa ikävää, että eroaa. Jotenkin kaikista lehtijutuista on saanut sen käsityksen, että on varsin onnellinen avioliitossaan. Onko Anna-Leena siis löytänyt Uuden Onnen?
Vierailija:
Nykyään pitää a. tehdä lapset myöhään b.valittaa kuinka ikävää äitinä oleminen on c.erota nelikymppisenä.
Eikä naisen pidä sitä erhettä tehdä, että alkaisi laverrella julkisesti miten ihanaa raskaus/synnytys/imetys/vauva-aika/äitiys ylipäänsä on. Niin tekee vain vanhanaikaiset, ikiaikaisia sukupuolirooleja ja pyhä äiti -myyttiä ylläpitävät epä-älylliset kanat. Ihminen tuntee syvästi ja aidosti ainoastaan tuntiessaan ansgtia, vihaa, epätoivoa ja inhoa.
Hän ei ole uudistuskykyinen kirjoittaja. Hän on jäänyt oman, aikansa eläneen tyylilajinsa vangiksi. Toivottavasti hän itse lukisi tämän, että rupeaisi hiukan uudistumaan.
Huonotuulisuus, mäkättäminen, pessimistisyys, iän ikuinen äärikriittisyys, ei kyllä kovin montaa romaania noilla piirteillä jaksa kukaan kahlata läpi.
se on kuvainnollisesti kuin yksi oopperamme (nimeltä) -
punainen viiva. Negatiivinen asenne (vaikka olisikin itseironiaa), ei jaksa kauaa kuunnella ja kirjoista tulee lähinnä tyhmä fiilis. Lisäksi hyvin neuroottisen oloinen.
Kukahan on nyt sitten tämä runoilija? Yks tulee mieleen, mutta tuntuu liian boheemilta Anna-Leenalle. Tai ehkä se haluukin vaihtaa tyystin tyyppiä...
Puhuu paljon viisaita, mutta vaikuttaa siltä, kuin koko maailman karmeus olisi hänen harteillaan. Toivottavasti hän oppisi sallimaan itselleen onnellisen olotilan.
Mikään ei ole enää mitään, kun joutuu lasten kanssa asioita tekemään. Elämä ihan perseestä lasten kanssa. Pitäisi saada olla vapaa ja mennä ja tulla niin kuin haluaa. Jos ei ajattele näin miksi kirjoittaa niin? Jos taas ajattelee niin, miksi halusi lapsia??
Siis kun kaikki täytyy intellektualisoida, käyttää tuon aivokoneiston läpi. Ei koskaan voi olla rento. Tuo kaikki saattaa silti perimmäisesti pulputa huonosta itsetunnosta ja epämääräisestä, epävarmasta omakuvasta. Niin Anna-Leenalla kun tällä ystävättärelläni E...llakin.
Häräntappoaseessa ja akvaariorakkaudessa oli vielä sitä ns. jotakin, raikasta, tuoretta otetta, positiivisuutta. Mutta nämä viimeiset tuotokset ja myös muutamat televisiohaastattelut, jotka olen nähnyt, ovat olleet pettymys. Juuri sitä, mitä niin moni muukin tässä ketjussa on tuonut esille: kyynisyyttä ja marinaa, tuskin enää pilkahdustakaan mistään positiivisesta. Tietysti ihminen saa olla väsynyt, pettynyt, vihainen jne. mutta kantavana teemana kirjoissa siitä tulee lukijalle väsyttävä, pettynyt ja vihainenkin olo.
jos heittää elämänsä hukkaan kestotyytymättömyydellä vaikka asennemuutoksella voisi jo kummasti saada elämään ilon ja nautinnon makua. Edes toisinaan.
alko tekee vierasta mieli...