Tietääkö joku jo, miksi Anna-Leena Härkönen eroaa?
Kommentit (34)
keittokirja. Häräntappoase ja Akvaariorakkaus olivat ihan hauskoja ilmestyessään mutta luokittelisin ne nuorisokirjallisuudeksi. Mielestäni AL on parempi näyttelijänä ja voisikin keskittyä siihen.
Sisaren kuolema oli kamala tapaus ja hän puhui asiasta todella fiksusti Punaisessa Langassa. Mutta kieltämättä tämä negatiivisuus ja melodramaattisuus menee välillä naurettavuuksiin, esim. Heikosti positiivinen herätti voimakkaan myötähäpeän. Toivotaan siis kaikki että AL:n elämänmuutos parantaa kirjojen laatua : )
Vaikka olihan häräntappoase ilmestyessään ns. kohuromaani. Mielestäni se sijoittuu jonnekin aikuis- ja nuorisokirjallisuuden välimaastoon. Olen kanssasi ihan samaa mieltä viimeisimmistä kirjoista, pettymyksiä!
Se perustyytymättömyys ja älyllinen satiirinen knoppailu on mennyt viimeisissä teoksissa ja kolumneissa jotenkin liian pitkälle. En muista mikä haastattelu oli kyseessä, mutta siinä jopa haastattelija kysyi Härköseltä, eikö äitiydessä ole mitään positiivista. Härkönen alkoi tuolloin puolustelemaan, että niin joo, tietenkin hän rakastaa lastaan yli kaiken jne. Eli ilmeisesti tämä marttyyrin rooli on jotenkin jäänyt päälle varsinkin julkisuudessa.
A-L on tosi lahjakas kirjoittaja. Musta on hauskaa, että se uskaltaa sanoa ääneen kaikenlaisia asioita, jotka edellä olleista kirjoituksista päätellen ärsyttävät monia. Juu, on ehkä hankala ihminen, mutta hei, moniko meistä sitten oikeasti on helppo ja ainainen päivänsäde? Kyllä minä olen tunnistavinani myös ihan aitoa itseironiaa A-L:n teksteistä.
erittäin sujuvaa tekstiä ja hyvää huumorintajua, nimenomaan ironiaa. Ja sarkasmia. Mutta silti on pakko sanoa, että se ainainen itsekeskeisyys ja marina, kun maailma ei pyörikään hänen napansa ympärillä (siksi se lapsen saaminenkin on niin ikävää) käy hermoille.
jotenkin pakonomaiseksi, kuin olisi kyse roolista. Ehkä se johtuu siitä, että kun KAIKKI asiat tuntuvat olevan niin kovin surkeasti, se ei vaikuta enää aidolta. Tai ainakin minun on nykyään vaikea löytää samastumiskohteita Härkösen jutuista, minusta ne valituksen aiheet menevät osittain naurettavuuksiin asti. MInulle lukijana tulee jo vastareaktio kaikkea ironisointia kohtaan.
on tullutkin ihan asiallinen keskustelu kirjallisuudesta! Mitä meille on tapahtumassa? Äkkiä nyt tänne haukkumaan toisiamme tyhmiksi lehmiksi!
Puoli Seitsemän
Onko kännissä
Näyttää 70-vuotiaalta ja aivan kauhee sopertava sössö
Vierailija kirjoitti:
Puoli Seitsemän
Onko kännissä
Näyttää 70-vuotiaalta ja aivan kauhee sopertava sössö
Anna-leenan kaltaiset ihmiset ovat alkoholisteja jo syntymästään. Pakenevat vaikeita elämänkokemuksiaan satuihin ja tarinoihin,kunnes ryhtyvät tuottamaan niitä itsekkin. Vakavasti otettavat kirjailijat ovat eri rotua, Härkönen kuuluu tähän "ikuinen lapsi" -kerhoon. Dopamiinitasot on saatava nousuun kerta toisensa jälkeen jotta edes jotain tuotosta saadaan ulos tai ahdistusta lievennettyä. Sääliksi käy jokaista miestä,joka hänen kanssaan on elänyt.
Miksikö ihmiset yleensä eroaa herkemmin kuin ennen, ovat itsenäisempiä, rohkeampia, ei tarvitse välittää ulkopuolisten asettamista paineista. Elämä olisi helpompaa jos erot hoidettaisiin tyylikkäästi ja suht' sovussa.
Ei saa haukkua Anna-Leena Härköstä.
Jospa sen etämies (enää) rakastanut?
Vierailija kirjoitti:
...kohta saadaan lukea ensin toistakymmentä haastattelua missä A-L tilittää eronsa kiemuroita ja narisee kun ei media jätä rauhaan. Sit tulee Punainen lanka ja Pyykkö ja Bettina ja muutama muu keskusteluohjelma missä A-L kertoo selvinneensä erosta ja ruikuttaa kun ei media jätä rauhaan.
Vuoden päästä sitte on romaani valmis: se käsittelee sattumalta eron kipeyttä ja kasvua ja aivot sulattavaa salamarakkautta ...ja sitä miten vaikeeta on kun media aina vaan vainoaa...
Mitään tästä ei tapahtunut.
Mutta täytyy sanoa, että julkisuuskuvansa perusteella on aika hankala ihminen. Ehkä mies ei enää vaan kestänyt? On varmasti vaikeaa olla ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan täysin tyytyväinen ja joka käy ns. tuulivoimalla.