Lue keskustelun säännöt.
Mikä vika on ihmisessä jos ei ole kavereita
01.02.2020 |
Oon joutunu elämään yksin koko elämäni lapsuuden ajan oli vähän kavereita ja kiusaamista. Olin erityisluokalla vasten tahtoani kun en oppinut matikkaa heti.
Ja täälläpäin erityisluokalla (pienryhmässä) olevia haukuttiin speciaaleiksi joojoo joku kehitysvammanen.
Jään tosi helposti ulkopuolelle jopa oma suku ei pidä yhteyttä kaikki muut veljestä lähtien pyydetään kaveriksi fbssä jne.
Vaikka olisi erilainen kuin muut en koe olevani niin erilainen etten ansaitse yhtään yhteydenpitoa. Mutta jos ei niin ei.
Kommentit (30)
Sitte katsotaan niin prkleen kieroon kun näyttäytyy yksin jossain. En tule koskaan saamaan kavereita enkä tarvitse kun ei seurani kelpaa. Samase vaikka muuttaisi aavikolle paahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä ole mitään muuta erityisempää "vikaa" kuin se, että ei löydä helposti samanhenkisiä kavereita. Jotta kaveruussuhde toimisi, on molempien osapuolten oltava samalla aaltopituudella toistensa kanssa. Täysin identtisiä ei kaverustenkaan tarvitse olla - se on itse asiassa mahdotonta - mutta esimerkiksi huumorintajun, arvomaailman ja sosiaalisuuden tarpeen olisi hyvä olla samankaltaisia.
Totta kai täysin erilaisenkin ihmisen kanssa voi ystävystyä mutta se voi osoittautua liian haasteelliseksi monille. Kyse ei ole siitä, että itsestä poikkeavat ihmiset olisivat huonoja tai vääränlaisia, vaan siitä, että tällaisessa kaveruussuhteessa syntyy helpommin väärinymmärryksiä, ristiriitoja ja pahimmillaan sitä toista voi alkaa jopa inhota. Hyvänpäiväntuttuina ja työkavereina voi toki olla kaikenlaisia ihmisiä mutta minusta on ihan viisasta miettiä sitä, millaisia ominaisuuksia arvostaa ystävässä ja millainen ystävä itse toiselle on.
En jaksa ihmisten auroja kovin kauan. Imen vaikutteita kuin pesusieni.
Pakko päästä hengittämään yksin omiin nahkoihinsa aika nopeasti.
Heikot sosiaalisettaidot ja huono itsetunto. Ikävä uhriutuva asenne. Miksi toiset ei ryhdy kaverikseni? No miten olet yrittänyt niitä kavereita saada? Voit itse pyytää toisia esim facessa kaveriksi. Kaikki katsoo sinua kieroon. No ei katso. Koko maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä ja muut ihmiset keskittyy omaan napaansa ja pskat välittää oletpa paikalla tai et.
Vierailija kirjoitti:
Heikot sosiaalisettaidot ja huono itsetunto. Ikävä uhriutuva asenne. Miksi toiset ei ryhdy kaverikseni? No miten olet yrittänyt niitä kavereita saada? Voit itse pyytää toisia esim facessa kaveriksi. Kaikki katsoo sinua kieroon. No ei katso. Koko maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä ja muut ihmiset keskittyy omaan napaansa ja pskat välittää oletpa paikalla tai et.
Näin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys, verkostottomuus, hyödyttömyys
Minulla ei ole juuri kavereita koska en uskalla lähentyä uusien ihmisten kanssa. Juttelu kyllä sujuu mutta kun pitäisi pyytää jonnekin uutta tuttavuutta en kehtaa vaivata ja pelkään torjuntaa... Jos minua puolestaan pyydetään mukaan kehtaan vain harvoin mennä koska pelkään että pyyntö tuli vain säälistä eikä minua oikeasti siellä kaivata.
Pari syvää masennusjaksoa on myös aika tehokkaasti karsinut läheisiä kun ei ole voimia pitää yhteyttä ollenkaan.
En tiedä miksi olen tällainen, olen aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä mitään vikaa.
Minulla ei ole juurikaan omia kavereita, kaikki kaverit joiden kanssa ollaan tekemisissä ovat miehen kautta. Kaikki lapsuudesta ja nuoruudesta tutut ystävät ja kaverit ovat pudonneet matkan varrella pois. Toki seurataan toisiamme somessa, mutta ei nähdä enää livenä.
Töissä olen ekstrovertti ja helposti lähestyttävä. Minusta pidetään ja osallistun joskus myös vapaa-ajalla työyhteisön juhliin tms. Olen mielestäni ns. sisällä porukassa. Silti olen varma, etten pitäisi yhteyttä sieltä keneenkään, jos vaihtaisin työpaikkaa.
Pohjimmiltani olen kuitenkin introvertti. Luulin tosi pitkään, että minulla on vain huono itsetunto, enkä siksi uskalla esim. soittaa ja ehdottaa tapaamista jonkun kaverin kanssa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei kyse olekaan siitä (tosin huono itsetunto näkyy elämässäni välillä muuten), vaan en vain halua nähdä ketään. En ole kiinnostunut toisten elämästä ja jutuista. Useinkaan en oikein edes ymmärrä toisia.
Olen hyvin periaatteellinen ihminen, ja toisten välinpitämättömyys monissa asioissa tuntuu käsittämättömältä. Loukkaannun myös helposti, joten kaverisuhteissa joudun pahoittamaan mieleni usein.
Kaikki eivät ehkä ole niin herkkiä vaikka ohareille, mutta minä en niitä omista syistäni oikein kestä. Ja onhan siinä eroa, jos ystäviä on vaikka 20 ja joku peruu menon vs. minun parin ihmisen kaveripiiri ja peruminen. Laajasta kaveripiiristä löytyy varmasti muutakin seuraa, minulle ei. Ehkä tästäkin syystä viihdyn nykyään vallan mainiosti vain oman perheeni kesken.
No joskus ei vaan mätsää ihmisten kanssa. Luonne,huumorintaju ja ajatusmaailma voi olla liian erilainen tai erikoinen. Joku puhuu liikaa ja joku liian vähän. Toinen puhuu huutamalla ja toine on kuin hiirulainen josta ei jaksa nyhtää asioita irti.
Joku pitää tärkeänä asiaa mikä ei toiselle ole tärkeä mistä tulee eripuraa.
Itse olen saanut outoja katseita esim töissä mustan huumorini takia ja siksi istun tauoilla yksin 😂 eipä se haittaa koska olen luonteeltani erakko (mikä ärsyttää ihmisiä lisää kun minusta ei ole kaveriksi minnekään koska ei vaan kiinnosta 😂)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä pätee ihan sama kuin siinä, että ei löydä kumppania. Itselläni on aika suurehkot odotukset ystäville. En esim. jaksa paljon mitään. En jaksa kuunnella liian yksityiskohtaisia selityksiä tavallisista asioista, tai hirveänä autella ketään, koska aikaa ei ole itsellekään tarpeeksi. En jaksa soitella kovin usein tai puhua pitkään puhelimessa. En jaksa jaaritella tavallisista asioista. Eli siis ihan oma vikani, kun olen yksin. Tiedän sen.
Vierailija kirjoitti:
Heikot sosiaalisettaidot ja huono itsetunto. Ikävä uhriutuva asenne. Miksi toiset ei ryhdy kaverikseni? No miten olet yrittänyt niitä kavereita saada? Voit itse pyytää toisia esim facessa kaveriksi. Kaikki katsoo sinua kieroon. No ei katso. Koko maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä ja muut ihmiset keskittyy omaan napaansa ja pskat välittää oletpa paikalla tai et.
Huonolla itsetunnolla varustettu ei näe että ylhäällä kirjoitettu on totta.
Todellisuutta on se ettei muita ihmisiä kiinnosta sun asiat ap.
Todellisuutta on se ap ettei sua kiinnosta muiden ihmisten asiat.
Huono itsetunto pistää niin mut kuin sutvap kuvittelemaan että ihmiset tietää asioistamme enemmän ja siksi pelkäämme ihmisiä.
Opetellaan menemään ihmisten pariin tuomatta omia huolenaiheita heti kättelyssä ilmi kuten: emmää ny tiiä voinko osallistua tähän kun oon se spesiaali sieltä menneisyydestä.
Vaan mennään ihmisten pariin iloisena kun näkee pitkästä aikaa ja kuunnellaan muita. Keskitytään hyvään. Ei menneeseen.
Toivottavasti ottaisit koppia tästä. Pahalla en tätä kirjoita enkä ihmismielisenä vaab ihmisenä joka on ollut samassa tilanteessa ja huomasin olevani tosi yksin. Mietin mitä teen kun tulos on aina sama. Huomasin olevani raskas ihminen jolla ei ole kuin valituksen aiheita vain kuten lapsuuden ja nuoruuden kokema vääryys josta en ollut päästänyt irti.
Se pilasi tässä hetkessä monta asiaa kun itse vaan jauhoin ja jauhoin mennyttä.
Kaikilla on omat taakkansa. Ei ne muutkaan jauha lapsuuden traumaa aina kun tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkosta sontaa suollatte tänne. Raskailla ihmisillä on satoja tuhansia kavereita ynpärillä
Ei tarvitse välttämättä olla mitään vikaa sellaisessa ihmisessä, jolla ei ole kavereita. Olen itse ollut epävarma ja myös epätoivoisesti yrittänyt saada kavereita nuorena, en enää vanhana. Nuorena minulla ei ollut kavereita, nyt on. Luulen, että minun kohdallani se, että olen itsevarma vanhempana, on auttanut saamaan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiivot ei toimi. Pitäisi kehitttää jokin systeemi että saisi stimuloitua aivon herrmostoa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ihmisten auroja kovin kauan. Imen vaikutteita kuin pesusieni.
Pakko päästä hengittämään yksin omiin nahkoihinsa aika nopeasti.
En minäkään jaksa jos toisella on joku ikäloppu Fiskars.
Itselläni ainakin huono itsetunto ja kehnot sosiaaliset taidot. Tiedän, etten käyttäydy ihan niin luontevasti kuin muut.
Työttömyys on tosiaan yksi syy. Mihin persaukinen voi lähteä tuttavuuksiensa kanssa?
Jos aina ehdottaa jotain ilmaistekemisiä, niin ajan oloon se nyppii toista osapuolta.
Sit sekin aiheuttaa ristiriitaa jos ehdotetaan toiselle että tämä voisi esimerkiksi töihin jotta talous kohenisi.
- Tai no ei sua kyllä kukaan palkkaiskaan, olet todellinen loinen!!
Ja nauretaan paskasta naurua päälle.
Vierailija kirjoitti:
Aiivot ei toimi. Pitäisi kehitttää jokin systeemi että saisi stimuloitua aivon herrmostoa.
Yksi autisti sukulaaispoika pääsi harvardin sukulaisen suhteillla sähköstimulaaatio hoitoon ja opiskelee nyt yliopistossa.
Mulla ei oo kavereita. En vaan osaa small talkia ja ahdistun edes yrittämisestä. Sitä kai tarvittaisiin että saisi kavereita.