Muita, jotka ei kulje valtavirran mukana?
Tunteeko muut jäävänsä ulkopuolisiksi, jos ei omat ja lasten vaatteet oo merkkiä, koti sisustettu valkoisella ja design yksityiskohdilla, lautasella 90% kasviksia ja vähintään yksi muumimukiharvinaisuus sille varatulla hyllypaikalla? Tiedän, että nää on yhteiskunnan paineita mut välillä vaan tuntuu, että oon yksin sen asian kanssa, että en sovi tähän muottiin ollenkaan. Tai onko teillä.joku muu syy, miks koette ittenne ulkopuoliseksi?
Kommentit (31)
En todellakaan kulje vastavirran mukana, eikä myöskään lapseni, vaikka ovat jo aikuisia. En koskaan edes opettanut heitä siihen. En välitä brändeistä ja muodistakaan, vaan olen oman tieni kulkija. Ja hyvin on mennyt. Sitäpaitsi, elämässä pitää olla väriä, myös kodin sisustuksessa.
Emme sovi mihinkään muottiin. Teini ainoa joka siitä välillä toistaiseksi ahdistuu kun ollaan 'niin kummallinen perhe' .. ts asunto on vanha, ei muotia, järkeviä ostoksia. Esimerkiksi.
En kyllä tunne tuon kaltaisia paineita, nuo on vielä aika pieniä pintapuolisia juttuja. Meillä ei ole merkkivaatteita ja valkoista sisustusta enkä koe että se olisi ikinä ketään häirinnyt tai että yhteiskunta jotenkin painostasi siihen. Luetko paljon jotain naistenlehtiä vai mistä nuo paineet kumpuavat?
Ymmärrän kyllä kokemuksesi, minulla on samanlainen tunne mutta meillä se valtavirrasta poikkeaminen liittyy muihin asioihin kuten hengellisyyteen ja elämäntapaan. Onneksi tuttavapiirissä on samanhenkisiä ihmisiä jotka ymmärtävät :)
No niin, nyt kaikki lumihiutaleet luettelemaan, mitä naistenlehden tuikkukippotalviverhoja heidän talossa ei ole.
Kuljen tietoisesti vastavirtaan mutta eri lailla mitä ap tarkoittaa. Teen aina erilailla kuin valtaväestö ja se on johtanut menestykseen. Esim valitsen koulutukseni, työni, urani päinvastoin kuin valtavirta, sijoitan eri kohteisiin, ja teen aina eri lailla mitä trendi kulloinkin on (esim nyt lapsettomuuden ollessa muotia tein tietoisesti useamman lapsen).
Tämä on johtanut lähes poikkeuksetta loistaviin lopputuloksiin ja tehnyt paljon onnenpotkua, rahallista menestystä ja iloisia yllätyksiä. Tottakai joutuu kuuntelemaan verrokkien ihmettelyä, monesti painostusta, mutta kun ei lotkauta korvaansa ja tekee vaan tietoisesti toisin niin usein se hetken päästä sitten osoittautuu hyväksi päätökseksi.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunne tuon kaltaisia paineita, nuo on vielä aika pieniä pintapuolisia juttuja. Meillä ei ole merkkivaatteita ja valkoista sisustusta enkä koe että se olisi ikinä ketään häirinnyt tai että yhteiskunta jotenkin painostasi siihen. Luetko paljon jotain naistenlehtiä vai mistä nuo paineet kumpuavat?
Ymmärrän kyllä kokemuksesi, minulla on samanlainen tunne mutta meillä se valtavirrasta poikkeaminen liittyy muihin asioihin kuten hengellisyyteen ja elämäntapaan. Onneksi tuttavapiirissä on samanhenkisiä ihmisiä jotka ymmärtävät :)
en oikeastaan oo varma, somesta aika varmasti, vaikka yritänki muistuttaa itteä, että se on aika valheellinen maailma. itekki oon yrittäny kerätä ympärilleni sellasia ihmisiä, joilla sama nälemys asiosita mutta joskus vaan tulee sellanen "huonommuus" olo, kun osuu kohdalle tarpeeksi monta sellasta, joiden silmissä sitä tuntee ittensä ohan kakkosluokan kansalaiseksi.
Noi valkoiset sisustukset ja muumimukit on kyllä niin white trash. Just sellaista mitä jotkut bimbot laittaa instaan ja blogeihin.
Minulla ei ole mitään noista aloituksessa mainittuja, eikä lapsia niin kuin myöhemmin mainittiin, saati puolisoa ja nätisti sanottuna olen ikääntyväkin, mutta en silti tunne itseäni mitenkään valtavirran ulkopuoliseksi, saati syrjäytyneeksi tai oudoksi (tuosta viimeisestä jotkut saattavat kyllä olla eri mieltä). Ehkä paineettomuuteen vaikuttaa se, etten tarvitse kauhean paljon sosiaalista kanssakäymistä, jolloin kaikenlaiset vähemmän ilmeiset "pakot" jäävät minulta huomaamatta. En toki ole mikään erakkko ja teen aktiivisesti asioita myös ihmisten kanssa, mutta vähemmän kiinteästi.
ensinäytös kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunne tuon kaltaisia paineita, nuo on vielä aika pieniä pintapuolisia juttuja. Meillä ei ole merkkivaatteita ja valkoista sisustusta enkä koe että se olisi ikinä ketään häirinnyt tai että yhteiskunta jotenkin painostasi siihen. Luetko paljon jotain naistenlehtiä vai mistä nuo paineet kumpuavat?
Ymmärrän kyllä kokemuksesi, minulla on samanlainen tunne mutta meillä se valtavirrasta poikkeaminen liittyy muihin asioihin kuten hengellisyyteen ja elämäntapaan. Onneksi tuttavapiirissä on samanhenkisiä ihmisiä jotka ymmärtävät :)
en oikeastaan oo varma, somesta aika varmasti, vaikka yritänki muistuttaa itteä, että se on aika valheellinen maailma. itekki oon yrittäny kerätä ympärilleni sellasia ihmisiä, joilla sama nälemys asiosita mutta joskus vaan tulee sellanen "huonommuus" olo, kun osuu kohdalle tarpeeksi monta sellasta, joiden silmissä sitä tuntee ittensä ohan kakkosluokan kansalaiseksi.
Sosiaalinen media aiheuttaa helposti tuollaisia tunteita, ja tunteita että itse jää jostain "paitsi". Mutta sitä voi myös käyttää hyvään, itse voi aika pitkälti määrätä minkälaista sisältöä haluaa nähdä. Somesta voi etsiä niitä itseä inspiroivia, kenties vaihtoehtoisten elämäntapojen edustajia.
Meillä kyllä syödään paljon kasvisruokaa, mutta koska kiinnostuin jo nuorena kulutuskriittisyydestä, olen kokenut jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta. En oikeastaan negatiivisessa mielessä, satunnaisesti kyllä ärsyttävänä, esim kun teininä luokkakaverit yrittivät painostaa hankkimaan merkkifarkut että kaikilla luokallamme olisi sellaiset (en nähnyt mitään syytä koska minulla oli jo mieluisat farkut). En koe mitään tarvetta shoppailla jatkuvasti uutta, mikä säästää rahaa ja aikaakin. Teen lyhennettyä työaikaa, joten vapaa-aikaa on enemmän ja elämä stressittömämpää (verrattuna siihen kun tein täyttä päivää).
Itse pidän valtavirrasta poikkeavia ihmisiä kyllä jonain ihan muuna kuin ihmisinä, joilla ei ole merkkivaatteita tai valkoista dedigniä........ :D
Tunnen itseni kyllä monesti ulkopuoliseksi, mutta en ihan noista syistä, joita luettelit. Tuttavapiirini ei ole aloittajan kuvaileman kaltainen.
Oon kolmekymppinen, työtön, ammatiton, mielenterveysongelmainen, uniongelmainen ja yksinäinen enkä osaa korjata itseäni.
Antaisin tosi paljon jos vaan pystyisin olemaan ihan normaali, kuten kaikki muutkin, tylsä ja tavallinen mutta pärjäävä ja tasapainoinen.
En kulje valtavirran mukana. Vaikea edes kulkea kun ei ole koskaan ollut varaa esim. kalliisiin sisustus muoti juttuihin tai vaatteisiin. Eli kirppari meiningillä on koti ja rytkyt !
Kiitos vastauksista, kevensi mieltä ja tuli myös kivoja vinkkejä :)
ulkopuolisuus ei oikea sana varmaan ollut tässä yhteydessä mutta se oli paras sana minkä keksin kuvaamaan omaa tunnetta asiaan.
- ap
No meillä on niin vanha ja pieni koti ettei tällaista kenelläkään muulla ole. T. Ammattivalittaja