Eikö yliopistossa enää lueta kirjoja?
Jälkikasvu opiskelee humanistisia ja yhteiskuntatieteitä yliopistossa. Kauheasti tekemistä kyllä näyttää olevan, mutta se on lähinnä oman opiskelun suunnittelua tai opiskelusta raportoimista. Kysyin toiselta opiskelijalta, montako kirjaa hän on lukenut kahden vuoden opiskelujen aikana. Vastaus yllätti: yhden. Kaikki “materiaalit” ovat kuulemma netissä. Kun kysyin tarkemmin, ne ovat opettajien laatimia opetuspaketteja. Toisen vuoden opiskelijalle eivät oman alan klassikot olleet tuttuja, kirjoittajien nimet tunsi kyllä, mutta ei ollut lukenut heitä.
Omana opiskeluaikana luettavaa oli 4-5 kirjaa per tentti, eikä mitään suunnitelmia tai päiväkirjoja kirjoitettu kokoaikaa, vaan esseitä ja seminaaritöitä.
Kommentit (8)
Kyllä kauppakorkeakoulussa ainakin luetaan kirjoja :)
Toki on sitten niitä, missä on opettajien laatimat materiaalitkin pelkästään, mutta niitä on mielestäni vähemmän.
Maisterivaiheessa tosin kirjat on vähemmistössä ja pääpaino on erilaisissa tieteellisissä artikkeleissa.
Luetaan kirjoja tai osia niistä. Lisäksi tutkimuksia, julkaisuja, erilaisia raportteja, lyhyempiä tekstejä. Kaikki opiskelija ei kuitenkaan lue sitä mitä on tarjolla ja mitä kuuluisi kurssiin. Jokaisesta kursseista kun ei tule luentoa vaan voi kirjoittaa pitkän esseen/tutkielman.
En tiedä, mitä lapsesi opiskelevat ja missä, mutta kyllä useimmilla aloilla luetaan oppikirjoja. Ja myöhemmin tietysti sitten tutkimusraportteja.
Vierailija kirjoitti:
Psykologian puolella luetaan kyllä todella paljon kirjoja. Oxford, Stanford, Wiley jne. ovat tyypillisimmät englanninkieliset julkaisijat, suomenkielisissä PS-kustannus ja Duodecim.
Ohis, mutta outoa luetella kustannuskiikkeitä! Eikö esim kirjoittajat olisi relevantimpia.
?0
Luetaan kirjoja. On myös kursseja joissa oppimateriaalit koostuvat opettajien valitsemista artikkeleista, esseistä, kirjojen kappaleista jne. Näitä pitää yleensä lukea noin 15-30 sivua per opiskelukerta. Yhteensä noista tulee kurssin aikana useampi sata sivua luettavaa joka pitää osata tentissä.
Vierailija kirjoitti:
Luetaan kirjoja. On myös kursseja joissa oppimateriaalit koostuvat opettajien valitsemista artikkeleista, esseistä, kirjojen kappaleista jne. Näitä pitää yleensä lukea noin 15-30 sivua per opiskelukerta. Yhteensä noista tulee kurssin aikana useampi sata sivua luettavaa joka pitää osata tentissä.
Ja nämä siis löytyvät moodlesta sähköisinä pdf:inä.
Kirjoissa on se ongelma, että niitä ei riitä kaikille opiskelijoille. Tämän takia suositaan artikkeleita, jotka löytyvät sähköisessä muodossa.
Toinen vaikuttava tekijä on myös se, että kandiohjelmat ovat nykyään aiempaa yleisluontoisempia. Siinä missä ennen valtiotieteellisessä opiskeltiin vaikkapa sosiaalipolitiikkaa tai sosiologiaa erillisissä kandiohjelmissa, nyt opiskellaan yhteisessä sosiaalitieteiden kandiohjelmassa, jolloin tietyn alan klassikot opiskellaan vasta maisterivaiheessa ja kandivaiheessa kaikille sopivaa yleistä.
Tentitkin ovat muuttuneet. Ulkoaopettelua ei enää suosita, vaan tärkeämpää on osata löytää tietoa ja soveltaa sitä. Asiat jäävät paremmin mieleen, kun niitä joutuu prosessoimaan oppimisen aikana. Siksi niitä oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan.
Löytyy toki aloja, joissa kirjatenttimällä voi valmistua varsin nopsaan. Historia on ollut tunnettu tällainen vaihtoehto mutta sinnekin on tullut muita suoritusmuotoja.
Psykologian puolella luetaan kyllä todella paljon kirjoja. Oxford, Stanford, Wiley jne. ovat tyypillisimmät englanninkieliset julkaisijat, suomenkielisissä PS-kustannus ja Duodecim.