Lue keskustelun säännöt.
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Mun mies, siinä on ollut opettamista. Onneksi on ollut kehityskelpoinen ja muuten ihan kunnollinen.
Siinä vaiheessa kun antoi mulle alkuaikoina synttärilahjaksi t-paidan, jonka oli saanut työnantajaltaan, siis työnantajan logolla, minä sain kunnon kilarit......Monesta asiasta on saatu vuosien varrella vääntää.
Taustalla on köyhä, todella köyhä lapsuus ja sen aiheuttama pelko ja epävarmuus. Vieläkin saa välillä ihmetellä, kuten eilen kun otin toissailtana hyllyltä pois muutamia mukeja ja laseja, jotka vaan turhina pölyä keräsivät, että vien ne viikonloppuna kierrätykseen, niin aamulla olivat kadonneet. Ja asiasta oli puhuttu jo viikonloppuna, että kaappeja pitää tyhjentää. "Eikö voi viedä mökille? Entäs lapsille?" Tiedustelin sitten aamulla syyllisen näköiseltä ukolta, että hautaanko aiot ne säästää? Kaappi on täynnä astioita ja jouluna tuli lisää....(vaikka olen kieltänyt anoppia ja äitiäni tuomasta) Noh, löytyivät ukon vaatekaapista...."Että jos varalle"....sanoin että "perkule, nämä lähtee eikä asiasta keskustella!"
Näitä pihistelyjä riittää, huoltamolla ei ikinä osta sämpylää, menee sinne abc:n kaupan puolelle ja ostaa karjalanpiirakan, housut ostaa, jos saa aleale-laarista vitosella, jonkun vaatteen ostamista miettii mooooonta päivää ja kysyy mun mielipidettä ja sitä jahkataan....eikä puhettakaan, että matkalla missään ravintolassa syötäisiin, no mäkkärille sentään saattaa raskia lähteä. Vieraille alkuaikoina olisi saanut kaupan halvin keksipaketti kahvin kera riittää, minä karjalaisverisenä räjähdin että vieraita kestitään kunnolla, jos niitä aikoo tavata vastakin. Että tuo on noloa.
Pakko olla pirttihirmuna tämän kanssa.....onneksi on oppinut, ja omissa asioissaan nuukailkoon miten tahtoo, mutta perheen hankinnoissa on parempi että minä määrään. Muuten asuttaisiin varmaan mummonmökissä päreen valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut uusiokäyttää hk sinisen kuoret. Levitän ne auki ja pidän vähän kuten servetin tapaan leipäkorissa. En ole kokeillut pestä kuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en käytä vessapaperia ollenkaan, pitäähän ne kädet kuitenkin pestä
Yäk. Toivottavasti et ole pihi saippuan suhteen.
Kuka juntti paperia käyttää, kun bideellä voi pestä.
Kertokaa nyt ymmärtämättömälle, että miten tuo homma toimii ja miten siinä säästää rahaa?
Jos peset bideellä etkä käytä paperia, alapää on märkä ja pitää kuivata. Onko sinulla tähän tarkoitukseen erityinen alapääpyyhe, jota myös kuljetat kaikkialle mukanasi? Onko jokaisella perheenjäsenellä oma alapääpyyhkeensä? Onko vieraita varten varattu paperia vai omat alapääpyyhkeet?
Jos käyt vessassa normaalin noin 5 kertaa päivässä, oletan että vähintään yksi alapääpyyhe on päivässä niin sanotusti sisäänajettu. Pyyhkeitä tulee siis nelihenkisessä perheessä pyykkiin vähintään 4 päivässä. Nämä pyyhkeet toivottavasti pestään 90 asteen pesussa hygieniasyistä.
Että mitä ihmettä tällä nyt säästää? Kulkee märkä persrätti repussa... Ei kovinkaan hienostunutta.
Vai onko jotain mitä en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana erikoistumisvaiheessa vein vastaanotolta puisia spatuloita (tikku) joita käytin kotona aterimina ja mehujäätä jäädytellessä. Yhä edelleen vien pumpulipuikkopusseja ja nestesaippuaa. En ole koskaan ostanut käsisaippuaa kotiin. Vien myös vastaanotolta lehtiä. Tämä on vain piintynyt tapa.
Ei se ole mikään piintynyt tapa, se on varastamista. Sinä olet varas.
No en nyt ihan siksi kutsuisi; harmiton pieni säästökeino, josta tulee hyvä mieli.
tuo ns. piintynyt tapa voi maksaa sinulle työpaikan, joten mieli ei silloin enää ole hyvä. Mun entisessä työpaikassa työkaveri nuukaili vähän vastaavalla tavalla, yhtä sun toista tavaraa hävisi, ja valvontakamerasta sitten selvisi miksi. Työsuhde purettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana erikoistumisvaiheessa vein vastaanotolta puisia spatuloita (tikku) joita käytin kotona aterimina ja mehujäätä jäädytellessä. Yhä edelleen vien pumpulipuikkopusseja ja nestesaippuaa. En ole koskaan ostanut käsisaippuaa kotiin. Vien myös vastaanotolta lehtiä. Tämä on vain piintynyt tapa.
Ei se ole mikään piintynyt tapa, se on varastamista. Sinä olet varas.
No en nyt ihan siksi kutsuisi; harmiton pieni säästökeino, josta tulee hyvä mieli.
tuo ns. piintynyt tapa voi maksaa sinulle työpaikan, joten mieli ei silloin enää ole hyvä. Mun entisessä työpaikassa työkaveri nuukaili vähän vastaavalla tavalla, yhtä sun toista tavaraa hävisi, ja valvontakamerasta sitten selvisi miksi. Työsuhde purettiin.
Lääkärille riittää onneksi työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en käytä vessapaperia ollenkaan, pitäähän ne kädet kuitenkin pestä
Yäk. Toivottavasti et ole pihi saippuan suhteen.
Kuka juntti paperia käyttää, kun bideellä voi pestä.
Kertokaa nyt ymmärtämättömälle, että miten tuo homma toimii ja miten siinä säästää rahaa?
Jos peset bideellä etkä käytä paperia, alapää on märkä ja pitää kuivata. Onko sinulla tähän tarkoitukseen erityinen alapääpyyhe, jota myös kuljetat kaikkialle mukanasi? Onko jokaisella perheenjäsenellä oma alapääpyyhkeensä? Onko vieraita varten varattu paperia vai omat alapääpyyhkeet?
Jos käyt vessassa normaalin noin 5 kertaa päivässä, oletan että vähintään yksi alapääpyyhe on päivässä niin sanotusti sisäänajettu. Pyyhkeitä tulee siis nelihenkisessä perheessä pyykkiin vähintään 4 päivässä. Nämä pyyhkeet toivottavasti pestään 90 asteen pesussa hygieniasyistä.
Että mitä ihmettä tällä nyt säästää? Kulkee märkä persrätti repussa... Ei kovinkaan hienostunutta.
Vai onko jotain mitä en ymmärrä?
Onko alakerran WC:ssä koko perheelle tuplapyyhkeet vai juostaanko aina siihen vessaan jossa sen päivän pyyhe on?
En todellakaan ymmärrä.
Jos on päässyt vanhentumaan ruuat kuten makkarapötkö, pesen sen.Näin tehtiin yhdessä kesätyöpaikassani jossa oli lihatiski. Hyväksi havaittu kikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en käytä vessapaperia ollenkaan, pitäähän ne kädet kuitenkin pestä
Yäk. Toivottavasti et ole pihi saippuan suhteen.
Kuka juntti paperia käyttää, kun bideellä voi pestä.
Kertokaa nyt ymmärtämättömälle, että miten tuo homma toimii ja miten siinä säästää rahaa?
Jos peset bideellä etkä käytä paperia, alapää on märkä ja pitää kuivata. Onko sinulla tähän tarkoitukseen erityinen alapääpyyhe, jota myös kuljetat kaikkialle mukanasi? Onko jokaisella perheenjäsenellä oma alapääpyyhkeensä? Onko vieraita varten varattu paperia vai omat alapääpyyhkeet?
Jos käyt vessassa normaalin noin 5 kertaa päivässä, oletan että vähintään yksi alapääpyyhe on päivässä niin sanotusti sisäänajettu. Pyyhkeitä tulee siis nelihenkisessä perheessä pyykkiin vähintään 4 päivässä. Nämä pyyhkeet toivottavasti pestään 90 asteen pesussa hygieniasyistä.
Että mitä ihmettä tällä nyt säästää? Kulkee märkä persrätti repussa... Ei kovinkaan hienostunutta.
Vai onko jotain mitä en ymmärrä?
Vaude. Voisko hiustenkuivaajaa käyttää siihen alapään kuivaamiseen?
Tai kuljeskella vähän aikaa ilman pöksyjä, kuivuu itsestään...
Tuulettimelle pyllistäminen varmaan auttaa sekin.
Joka tapauksessa, kun paperia ei saa käyttää, täytyy jotain keksiä.
Kaksi koria kylppärissä, vanhoille sukille. Toisessa on puhtaat ja toisessa käytetyt sen jälkeen kun sillä sukalla on hierottu pylly ja pimppi kuivaksi.
Pari kertaa viikossa sitten iso määrä sukkia koneeseen. Hmmm.
Varsinainen pyyhe vaikka päivittäinkin pestynä voi olla ongelmallinen, jos vaikka vieras voi vahingossa pyyhkiä siihen.
Keksiskö joku vielä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.
Alapeukuista päätellen saitureita riittää.
Yläpeukuista päätellen aika moni ei tunne perinteitä - se todella on suomalainen tapa että pitää viedä Suolaa ja ruisleipää - sillä turvataan että uusi koti pysyy hyvissä ruoissa. - meillä päin (lounais-Suomessa) jopa nuoret vie toisilleen uuteen kotiin tuon tuliaisen (toki usein jotain muutakin varmasti).
Toki varmaan kaikki tajuavat, ettei tuo ole kuin hassu vanha ja herttainen perinne vailla mitään todellisuuden kausaliteettia, mutta sille on ihan tarpeetonta irvistellä.
Okei, eli sinä olet tyytyväinen noin viiden euron lahjaan vanhemmiltasi kotoa pois muuttaessasi? Kavereille ostettiin uuteen kotiin sänkyjä ja pöytiä, me saimme ottaa vanhat vaatteet mukaan kotoa lähtiessämme.
Olen.
Miksi vanhempien sinua vielä siinä tilanteessa tulisi lahjoa?
Miksei mikään riitä?Meillä on jo lapset muuttaneet opiskelemaan. Jokainen on saanut ottaa kotoa mitä tarvitsee ja haluaa ja 2/3 on jo antanut palautetta että olipa hyvä että hän voi ottaa ne vanhat tavarat, kun opiskelut tuli valmiiksi, oli maku jo taas uusi ja muutettiin yhteenkin jonkun toisen kanssa - se koko kouluajan palvelu työpöytä yms oli helppo viedä Ekotorille eikä kirpaissut yhtään :)
(Sen sijaan meillä kyllä esim maksetaan heille meidän yhteiset matkat kokonaan meidän pussista, ollaan annettu omat saadut perinnön suoraan sukupolven yli heille yms elämää helpottavaa )
Miksei mikään riitä? Ei jumalauta, jos lapsi saa ainoastaan vaatteensa mukaan kotoa lähtiessään, niin tyhjän päälle silloin käytännössä vanhemmat hänet heittävät. Saita ihminen on usein henkisesti sairas.
Kyllä pitää olla ahne jos pitää jotain muuta mukaan saada. Miksi? Itse sisarusten kanssa muutettiin kukin omillamme omiin uusiin koteihin eikä probleemia tullut. Jokaisella oli työ/opiskelupaikat ja asunto sovittuna vuokralle mikä sopi budjettiin.
Aika avuton täytyy olla jos aikuisena pitää vielä vanhempiin tukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että eräs entinen pomoni vuosien takaa. Sain viimein palkankorotuksen mistä oltiin vuosia puhuttu. Vastuuni oli koko ajan kasvanut ja olin ansainnut sen. Tuntipalkkani oli jotain tyyliin 14,47e ja pomoni ylpeänä ilmoitti että voi pyöristää sen tasaan 14,50:n euroon. Eli sain kolmen sentin palkankorotuksen, kuukaudessa se teki jotain kolmisen euroa. Oli todella vaikea nauraa ja itkeä täydellä teholla samaan aikaan. Tämä tarina on valitettavasti tosi. Odotin siis jotain esim. 50-150e kuukausipalkkaan lisää. Mutta ei nyt sentään.
Sama henkilö lupasi vielä 20 euroa päivältä, jos hoitaisin yksin puodin vähintään kahtena peräkkäisenä päivänä. Saisin tuolloin toisesta päivästä lähtien tuon summan. Ehtona oli, että hän olisi täysin poissa työpaikalta tuona aikana. No arvannette että hän poikkesi vähintään minuutiksi kurkkaamassa miten menee, jotta vältti aina tuon maksamisen. Ihan pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.
Alapeukuista päätellen saitureita riittää.
Yläpeukuista päätellen aika moni ei tunne perinteitä - se todella on suomalainen tapa että pitää viedä Suolaa ja ruisleipää - sillä turvataan että uusi koti pysyy hyvissä ruoissa. - meillä päin (lounais-Suomessa) jopa nuoret vie toisilleen uuteen kotiin tuon tuliaisen (toki usein jotain muutakin varmasti).
Toki varmaan kaikki tajuavat, ettei tuo ole kuin hassu vanha ja herttainen perinne vailla mitään todellisuuden kausaliteettia, mutta sille on ihan tarpeetonta irvistellä.
Okei, eli sinä olet tyytyväinen noin viiden euron lahjaan vanhemmiltasi kotoa pois muuttaessasi? Kavereille ostettiin uuteen kotiin sänkyjä ja pöytiä, me saimme ottaa vanhat vaatteet mukaan kotoa lähtiessämme.
Olen.
Miksi vanhempien sinua vielä siinä tilanteessa tulisi lahjoa?
Miksei mikään riitä?Meillä on jo lapset muuttaneet opiskelemaan. Jokainen on saanut ottaa kotoa mitä tarvitsee ja haluaa ja 2/3 on jo antanut palautetta että olipa hyvä että hän voi ottaa ne vanhat tavarat, kun opiskelut tuli valmiiksi, oli maku jo taas uusi ja muutettiin yhteenkin jonkun toisen kanssa - se koko kouluajan palvelu työpöytä yms oli helppo viedä Ekotorille eikä kirpaissut yhtään :)
(Sen sijaan meillä kyllä esim maksetaan heille meidän yhteiset matkat kokonaan meidän pussista, ollaan annettu omat saadut perinnön suoraan sukupolven yli heille yms elämää helpottavaa )
Miksei mikään riitä? Ei jumalauta, jos lapsi saa ainoastaan vaatteensa mukaan kotoa lähtiessään, niin tyhjän päälle silloin käytännössä vanhemmat hänet heittävät. Saita ihminen on usein henkisesti sairas.
Kyllä pitää olla ahne jos pitää jotain muuta mukaan saada. Miksi? Itse sisarusten kanssa muutettiin kukin omillamme omiin uusiin koteihin eikä probleemia tullut. Jokaisella oli työ/opiskelupaikat ja asunto sovittuna vuokralle mikä sopi budjettiin.
Aika avuton täytyy olla jos aikuisena pitää vielä vanhempiin tukeutua.
Eli asuitte kotona kuitenkin niin pitkään, että teillä oli tietyt asiat hankittuna valmiiksi, kun muutitte kotoa pois.
Ette nyt sentään pelkät vaatteet mukananne lähteneet.
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
Kyllä meillä nuoret vei omat sänkynsä, koulupöytänsä, tuolinsa yms. Ei he nyt tyhjässä asunnossa uutta elämäänsä aloittaneet.
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
No jos on käynyt jo muutaman vuoden töissä ja hankkinut itse palkallaan niitä tarvittavia asioita elämiseen, niin sitten on voinut kuitenkin asua vanhempien luona ilmaiseksi ja siten mahdollistanut sen hankkimisen. Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.
Alapeukuista päätellen saitureita riittää.
Yläpeukuista päätellen aika moni ei tunne perinteitä - se todella on suomalainen tapa että pitää viedä Suolaa ja ruisleipää - sillä turvataan että uusi koti pysyy hyvissä ruoissa. - meillä päin (lounais-Suomessa) jopa nuoret vie toisilleen uuteen kotiin tuon tuliaisen (toki usein jotain muutakin varmasti).
Toki varmaan kaikki tajuavat, ettei tuo ole kuin hassu vanha ja herttainen perinne vailla mitään todellisuuden kausaliteettia, mutta sille on ihan tarpeetonta irvistellä.
Okei, eli sinä olet tyytyväinen noin viiden euron lahjaan vanhemmiltasi kotoa pois muuttaessasi? Kavereille ostettiin uuteen kotiin sänkyjä ja pöytiä, me saimme ottaa vanhat vaatteet mukaan kotoa lähtiessämme.
Olen.
Miksi vanhempien sinua vielä siinä tilanteessa tulisi lahjoa?
Miksei mikään riitä?Meillä on jo lapset muuttaneet opiskelemaan. Jokainen on saanut ottaa kotoa mitä tarvitsee ja haluaa ja 2/3 on jo antanut palautetta että olipa hyvä että hän voi ottaa ne vanhat tavarat, kun opiskelut tuli valmiiksi, oli maku jo taas uusi ja muutettiin yhteenkin jonkun toisen kanssa - se koko kouluajan palvelu työpöytä yms oli helppo viedä Ekotorille eikä kirpaissut yhtään :)
(Sen sijaan meillä kyllä esim maksetaan heille meidän yhteiset matkat kokonaan meidän pussista, ollaan annettu omat saadut perinnön suoraan sukupolven yli heille yms elämää helpottavaa )
Miksei mikään riitä? Ei jumalauta, jos lapsi saa ainoastaan vaatteensa mukaan kotoa lähtiessään, niin tyhjän päälle silloin käytännössä vanhemmat hänet heittävät. Saita ihminen on usein henkisesti sairas.
Kyllä pitää olla ahne jos pitää jotain muuta mukaan saada. Miksi? Itse sisarusten kanssa muutettiin kukin omillamme omiin uusiin koteihin eikä probleemia tullut. Jokaisella oli työ/opiskelupaikat ja asunto sovittuna vuokralle mikä sopi budjettiin.
Aika avuton täytyy olla jos aikuisena pitää vielä vanhempiin tukeutua.
Eli asuitte kotona kuitenkin niin pitkään, että teillä oli tietyt asiat hankittuna valmiiksi, kun muutitte kotoa pois.
Ette nyt sentään pelkät vaatteet mukananne lähteneet.
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
Kyllä meillä nuoret vei omat sänkynsä, koulupöytänsä, tuolinsa yms. Ei he nyt tyhjässä asunnossa uutta elämäänsä aloittaneet.
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
No jos on käynyt jo muutaman vuoden töissä ja hankkinut itse palkallaan niitä tarvittavia asioita elämiseen, niin sitten on voinut kuitenkin asua vanhempien luona ilmaiseksi ja siten mahdollistanut sen hankkimisen. Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.
Omat vaatteet, siinä kaikki. Ikää 19 vuotta, varakkaiden vanhempien ainoa lapsi, yliopistossa. Itse piti hankkia asunto ja kalusteet, ihan kaikki. Yliopisto piti lopulta jättää kesken ja mennä töihin, koska ei ollut rahaa ruokaan, kirjoihin, bussimatkoihin, silmälaseihin ja vuokraan. Tällaisia vanhempia todella on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Käytän teepussia niin kauan että siitä ei enää lähde väriä.
Kaivan kananmunankuoresta jämät sormella.
Kerään sanomalehtipaperia sytykkeeksi.
Pakastan ylijäämäruuan ja joskus unohdan ne pakkaseen, mutta oirallehan aina voi antaa.
Käytän vaatteita niin kauan ettei enää kehtaa.
Kävelen aina kun voin.
Miten keitettyyn kananmunaan jää jotain "jämiä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummisetävainaa oli Biolanilla töissä ja sain aina joululahjaksi häneltä kaikkea random roinaa firman yrityslahjalistoilta. Milloin sateenvarjoja, milloin jotain vöitä firman logoilla jne. turhaa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun käy lomamatkalla, matkaopasta ei voi ostaa vaan se pitää lainata kirjastosta.
Siis mitä hittoa. Just tällainen ajatusmaailma mua kuvottaa että kaikki pitäisi omistaa. Kirjaston käyttäminen on varsin järkevää.
Ex-mies lähti kauppaan. Huikkasin, että tuotko minulle kaksi viiliä! Sain vastaukseksi: "Ei nyt tuhlata."
Yksi viili oli lähikaupassa tuolloin 35cnt.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.
Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
On sitten perheitä missä rahat, ne lapsinlisätkin, menevät viinaan ja tupakkaan. Apua ei haeta koska varma lasu tiedossa. Ihmiset vertaavat useasti omiin kokemuksiinsa. Persoonallisuushäriöstä ei tiedetä mitään. Että joku olisi antamatta lapselleen mitää on heille täysin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Up. Monissa näissä vaikuttaa olevan se meininki, että tilanteen yllättäessä ei vaan osaa sanoa oikein mitään, ja jälkikäteen tarkemmin ajatellen huomaa että jopas oli tökeröä käytöstä. Oletteko kukaan osanneet sanoa joskus jotain sellaista kommenttia, joka olisi saanut pihin loisijan hiljaiseksi tai jopa miettimään käytöstään?
Ihan kiva ja rikas mutta pihi työkaveri käytti minua kuskina kun piti hakea jotain jostain, hänellä ei ollut autoa. Kerran haettiin kilometrien päästä joku kapine ja käytiin kaupassa sen jälkeen. Tyyppi osti suklaapatukan ja sanoin että hei, anna mulle puolet. Kieltäytyi tietysti ja minä aloin nauraa. Sanoin että hei haloo, just käytiin hakemassa mun autolla sulle asia x ja et voi antaa 50 sentin arvoista suklaapalaa.
Sen jälkeen tapahtui joku muutos. Hän alkoi välillä tarjota oluen tai tuoda töihin karkkia ja tarjota sitä kaikille.
No en nyt ihan siksi kutsuisi; harmiton pieni säästökeino, josta tulee hyvä mieli.