Lue keskustelun säännöt.
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo aika huono: mun vaimo säästää siten, että jättää jonkun laskun maksamatta ja siirtää vastaavan summan säästötilille. Ei ymmärrä että se lasku joudutaan sitten maksamaan seuraavassa kuussa korkojen kera. Raivostuttavaa...
Siis... millä logiikalla vaimosi kuvittelee säästävänsä noin? En mitenkään saa kiinni tosta ajatuksen juoksusta vaikka kuinka asiaa mielessäni kääntelen.
No en ymmärrä minäkään. Jotenkin kun se raha on sillä hetkellä siellä säästötilillä lämmittää hänen mieltä.
Silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun tilillä olevasta rahasta maksettiin korkoa, niin tuosta oli ihan oikeasti hyötyä. Sama syy, miksi pankit aiemmin pitivät tilisiirtoja sen jopa 3 päivää, että saivat niistä korot itselleen.
kun euriborit ovat miinuksella niinminkä koron pankki saa jos raha on sillä 3 päivää?
ja oletko kuullut sepa2 -järjestelmästä, tavoite on että euroalueella maksu on saajan tilillä seuraavana pankkipäivänä, tuo 3 päivää oli jotain markka-ajan ongelmia
"Silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun tilillä olevasta rahasta maksettiin korkoa" tarkoittanee, että euriborit ja muut olivat plussalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani olen miettinyt lapsuuttani: kolme lasta, duunarivanhemmat. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä jne, mutta: auton pysäköinnistä EI maksettu (kartan avulla etukäteen selvää ilmaisista paikoista), ja loppumatka 1-2 km käveltiin. Eväät AINA mukana - vain rannekkeet ostettiin. Aamulla oltiin ennen avautumista ja kotiin lähdettiin vasta sulkemisen jälkeen (kalliin rannekkeen käyttöaika maksimoitiin)…. Pihistelyä tai ei, mutta näin päästiin EDES johonkin (vanhemmat ei koskaan ostaneet itselleen mitään rannekkeita yms.).
Yh-aikana tein juurikin näin. Myös aina leffassa omat eväät yms. Ajatuksena, että lapset saa kuitenkin kokea joitakin juttuja, ei vain olla kotona.
Pihistelen myöskin näin. Naimisissa ollaan, 5 lasta (3 minun: 21 v, 18 v ja 16 v, 1 miehen 18 v, yksi yhteinen 10 v). Kotona asuu neljä, vanhin muutti hiljan omilleen. Rannekkeita on saamme välillä edullisesti miehen työpaikan kautta eli kavereille kanssa. En silti todellakaan viitsi maksaa niitä hintoja, mitä huvipaikoissa saa syömisestä pulittaa, ne rahat voi käyttää järkevämpään. Kahvit mukaan termariin, eväät, ilmainen parkkipaikka, kävellään. Hattarat ostan lapsille ja rannekkeet ja jos haluavat narunvetoa tms. . Pääasia että lapsilla on hauskaa. Sama leffaan: omat popparit mukaan, ja näin tekee meillä nuoretkin. Kotona tekee ison kattilallisen poppareita muutamalla kolikolla, ei mitään järkeä maksaa siitä satsista 30 euroa leffateatterille......
Tukholman ja Tallinnan laivalla syödään mennen tullen aamiaiset ja illalliset seisovasta pöydästä, sinne nyt ei viitsi raahata eväitä. Tämän kokoisen sakin maksaminen laivalle ruokineen on sen verran hintavaa lystiä, että ei ole tullut vuosittain käytyä....
Mitä lapset ajattelevat nyt ja myöhemmin, jos kaikesta pihistellään (viitsi maksaa). Tulee mieleen yksi nelilapsinen perhe...
Oppivat ettei raha kasva puussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo aika huono: mun vaimo säästää siten, että jättää jonkun laskun maksamatta ja siirtää vastaavan summan säästötilille. Ei ymmärrä että se lasku joudutaan sitten maksamaan seuraavassa kuussa korkojen kera. Raivostuttavaa...
Siis... millä logiikalla vaimosi kuvittelee säästävänsä noin? En mitenkään saa kiinni tosta ajatuksen juoksusta vaikka kuinka asiaa mielessäni kääntelen.
No en ymmärrä minäkään. Jotenkin kun se raha on sillä hetkellä siellä säästötilillä lämmittää hänen mieltä.
Silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun tilillä olevasta rahasta maksettiin korkoa, niin tuosta oli ihan oikeasti hyötyä. Sama syy, miksi pankit aiemmin pitivät tilisiirtoja sen jopa 3 päivää, että saivat niistä korot itselleen.
kun euriborit ovat miinuksella niinminkä koron pankki saa jos raha on sillä 3 päivää?
ja oletko kuullut sepa2 -järjestelmästä, tavoite on että euroalueella maksu on saajan tilillä seuraavana pankkipäivänä, tuo 3 päivää oli jotain markka-ajan ongelmia
Asiakkaiden rahat ovat tietysti pankeilla hyvin sijoitettuina, ja niistä sijoituksista pankit saivat hyvät korot jokaiselta ylimääräiseltä päivältä, joita ne suinkin vain saivat rahat pidettyä itsellään, muka "käsittelyn vaatiman pakollisen ajan". Ajattele nyt, kun satojen tuhansien ihmisten laskuihin varaamat summat ovat 2-3 pv. pankin hallussa - koko ajan, kaikissa pankin kautta tehdyissä maksuissa, joka päivä - ennen kuin lähtevät oikeasti oikeaan kohteeseensa: siinä puhutaan jo merkittävistä summista pelkkinä korkoinakin! ;)
Sama hyöty tuli "vanhaan hyvään aikaan" myös laskun vastaanottavalle yritykselle, jos laskun maksoi paljon ennen eräpäivää valmiiksi: yritys sai kyseiseltä ajalta ikään kuin "ekstraa", kun rahasta ehti kertyä heille pikkuisen korkoakin, esim. 25 pv. ennen varsinaista eräpäivää maksettuna. Saati jos joku maksoi vaikka joitain toistuvia maksuja köntässä, vaikkapa puoli vuotta tai vuoden etukäteen. Sama toisin päin: maksaja itse menetti nuo korot omalta tililtään, jos maksoi laskuja etuajassa eikä makuuttanut jokaista laskuerää viimeiseen eräpäivään saakka omalla tilillä. :)
Tuon takia monet ihmiset vieläkin "pihistelevät" ja laittavat laskut maksuun vasta tasan eräpäivänä - vaikkei sillä ainakaan maksajalle ole enää mitään merkitystä eikä korkovaikutusta! Se ajatustapa vain on niin lujaan iskostunut jonnekin tgakaraivoon, että ei saa missään nimessä antaa mitään ylimääräistä etua "kiskurifirmoille"... :D
Itsellä ainakin on tapana maksella esim. vesimaksuja ym. toistuvia, pienehköjä summia nykyään jopa puolikin vuotta etukäteen, niin eipä tarvitse muistella, eikä pitää pitkään aikaan millään tavalla mielen päällä, että onko siellä tilillä nyt varmasti rahaa siihen (ja kaikkeen muuhun) juuri silloin eräpäivän tienoilla. Rahaa kun tulee 2-3 x vuodessa isommat summat kerralla, ja muuten aika niukalti, niin tuo systeemi sopii tähän talouteen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani olen miettinyt lapsuuttani: kolme lasta, duunarivanhemmat. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä jne, mutta: auton pysäköinnistä EI maksettu (kartan avulla etukäteen selvää ilmaisista paikoista), ja loppumatka 1-2 km käveltiin. Eväät AINA mukana - vain rannekkeet ostettiin. Aamulla oltiin ennen avautumista ja kotiin lähdettiin vasta sulkemisen jälkeen (kalliin rannekkeen käyttöaika maksimoitiin)…. Pihistelyä tai ei, mutta näin päästiin EDES johonkin (vanhemmat ei koskaan ostaneet itselleen mitään rannekkeita yms.).
Yh-aikana tein juurikin näin. Myös aina leffassa omat eväät yms. Ajatuksena, että lapset saa kuitenkin kokea joitakin juttuja, ei vain olla kotona.
Pihistelen myöskin näin. Naimisissa ollaan, 5 lasta (3 minun: 21 v, 18 v ja 16 v, 1 miehen 18 v, yksi yhteinen 10 v). Kotona asuu neljä, vanhin muutti hiljan omilleen. Rannekkeita on saamme välillä edullisesti miehen työpaikan kautta eli kavereille kanssa. En silti todellakaan viitsi maksaa niitä hintoja, mitä huvipaikoissa saa syömisestä pulittaa, ne rahat voi käyttää järkevämpään. Kahvit mukaan termariin, eväät, ilmainen parkkipaikka, kävellään. Hattarat ostan lapsille ja rannekkeet ja jos haluavat narunvetoa tms. . Pääasia että lapsilla on hauskaa. Sama leffaan: omat popparit mukaan, ja näin tekee meillä nuoretkin. Kotona tekee ison kattilallisen poppareita muutamalla kolikolla, ei mitään järkeä maksaa siitä satsista 30 euroa leffateatterille......
Tukholman ja Tallinnan laivalla syödään mennen tullen aamiaiset ja illalliset seisovasta pöydästä, sinne nyt ei viitsi raahata eväitä. Tämän kokoisen sakin maksaminen laivalle ruokineen on sen verran hintavaa lystiä, että ei ole tullut vuosittain käytyä....
Mitä lapset ajattelevat nyt ja myöhemmin, jos kaikesta pihistellään (viitsi maksaa). Tulee mieleen yksi nelilapsinen perhe...
Oppivat ettei raha kasva puussa.
Itseasiassa, raha kasvaa nimenomaan puussa. ;) Raha on (tai oli ainakin ennen enemmältikin) paperia, ja paperi tehdään puusta. ;) :D
Ja niinkin ajatellen, että jos omistaa metsää, niin siinä "raha kasvaa", koska se on rahanarvoista omaisuutta. Tai jos omistaa puutarhan, jonka hedelmäpuista myy satoa, niin silloinkin "raha kasvaa puussa"! :D
- Näetkös: on monta tapaa, miten raha kasvaa puussa(kin)! :)
Hölmö, köyhyysajattelua lisäävä sanonta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani olen miettinyt lapsuuttani: kolme lasta, duunarivanhemmat. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä jne, mutta: auton pysäköinnistä EI maksettu (kartan avulla etukäteen selvää ilmaisista paikoista), ja loppumatka 1-2 km käveltiin. Eväät AINA mukana - vain rannekkeet ostettiin. Aamulla oltiin ennen avautumista ja kotiin lähdettiin vasta sulkemisen jälkeen (kalliin rannekkeen käyttöaika maksimoitiin)…. Pihistelyä tai ei, mutta näin päästiin EDES johonkin (vanhemmat ei koskaan ostaneet itselleen mitään rannekkeita yms.).
Yh-aikana tein juurikin näin. Myös aina leffassa omat eväät yms. Ajatuksena, että lapset saa kuitenkin kokea joitakin juttuja, ei vain olla kotona.
Pihistelen myöskin näin. Naimisissa ollaan, 5 lasta (3 minun: 21 v, 18 v ja 16 v, 1 miehen 18 v, yksi yhteinen 10 v). Kotona asuu neljä, vanhin muutti hiljan omilleen. Rannekkeita on saamme välillä edullisesti miehen työpaikan kautta eli kavereille kanssa. En silti todellakaan viitsi maksaa niitä hintoja, mitä huvipaikoissa saa syömisestä pulittaa, ne rahat voi käyttää järkevämpään. Kahvit mukaan termariin, eväät, ilmainen parkkipaikka, kävellään. Hattarat ostan lapsille ja rannekkeet ja jos haluavat narunvetoa tms. . Pääasia että lapsilla on hauskaa. Sama leffaan: omat popparit mukaan, ja näin tekee meillä nuoretkin. Kotona tekee ison kattilallisen poppareita muutamalla kolikolla, ei mitään järkeä maksaa siitä satsista 30 euroa leffateatterille......
Tukholman ja Tallinnan laivalla syödään mennen tullen aamiaiset ja illalliset seisovasta pöydästä, sinne nyt ei viitsi raahata eväitä. Tämän kokoisen sakin maksaminen laivalle ruokineen on sen verran hintavaa lystiä, että ei ole tullut vuosittain käytyä....
Mitä lapset ajattelevat nyt ja myöhemmin, jos kaikesta pihistellään (viitsi maksaa). Tulee mieleen yksi nelilapsinen perhe...
Oppivat ettei raha kasva puussa.
Itseasiassa, raha kasvaa nimenomaan puussa. ;) Raha on (tai oli ainakin ennen enemmältikin) paperia, ja paperi tehdään puusta. ;) :D
Ja niinkin ajatellen, että jos omistaa metsää, niin siinä "raha kasvaa", koska se on rahanarvoista omaisuutta. Tai jos omistaa puutarhan, jonka hedelmäpuista myy satoa, niin silloinkin "raha kasvaa puussa"! :D
- Näetkös: on monta tapaa, miten raha kasvaa puussa(kin)! :)
Setelipaperi tehtiin ainakin yhteenaikaan puuvillaselluloosasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin irroitan kaupassa päällimmäiset kaalinlehdet. En pihiyttäni, vaan siksi, että ne ovat nykyään niin matalalla, että lapset lähmivät niitä räkäisillä ja kotimaisilla käsillään. Ja vanhemmat eivät sano lapsilleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani olen miettinyt lapsuuttani: kolme lasta, duunarivanhemmat. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä jne, mutta: auton pysäköinnistä EI maksettu (kartan avulla etukäteen selvää ilmaisista paikoista), ja loppumatka 1-2 km käveltiin. Eväät AINA mukana - vain rannekkeet ostettiin. Aamulla oltiin ennen avautumista ja kotiin lähdettiin vasta sulkemisen jälkeen (kalliin rannekkeen käyttöaika maksimoitiin)…. Pihistelyä tai ei, mutta näin päästiin EDES johonkin (vanhemmat ei koskaan ostaneet itselleen mitään rannekkeita yms.).
Yh-aikana tein juurikin näin. Myös aina leffassa omat eväät yms. Ajatuksena, että lapset saa kuitenkin kokea joitakin juttuja, ei vain olla kotona.
Pihistelen myöskin näin. Naimisissa ollaan, 5 lasta (3 minun: 21 v, 18 v ja 16 v, 1 miehen 18 v, yksi yhteinen 10 v). Kotona asuu neljä, vanhin muutti hiljan omilleen. Rannekkeita on saamme välillä edullisesti miehen työpaikan kautta eli kavereille kanssa. En silti todellakaan viitsi maksaa niitä hintoja, mitä huvipaikoissa saa syömisestä pulittaa, ne rahat voi käyttää järkevämpään. Kahvit mukaan termariin, eväät, ilmainen parkkipaikka, kävellään. Hattarat ostan lapsille ja rannekkeet ja jos haluavat narunvetoa tms. . Pääasia että lapsilla on hauskaa. Sama leffaan: omat popparit mukaan, ja näin tekee meillä nuoretkin. Kotona tekee ison kattilallisen poppareita muutamalla kolikolla, ei mitään järkeä maksaa siitä satsista 30 euroa leffateatterille......
Tukholman ja Tallinnan laivalla syödään mennen tullen aamiaiset ja illalliset seisovasta pöydästä, sinne nyt ei viitsi raahata eväitä. Tämän kokoisen sakin maksaminen laivalle ruokineen on sen verran hintavaa lystiä, että ei ole tullut vuosittain käytyä....
Mitä lapset ajattelevat nyt ja myöhemmin, jos kaikesta pihistellään (viitsi maksaa). Tulee mieleen yksi nelilapsinen perhe...
Jos pihistelyä tehdään kaikessa muuten, mutta yritetään saada edes lapsille hankittua joitain huvituksia ja ns. ylimääräistä, niin lapset kasvavat ajatukseen, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat saada jotain myös itselleen. He voivat "sijoittaa" välillä myös itseensä, omaan hyvinvointiinsa ja ns. turhuuksiin (jotka eivät kuitenkaan ole turhuuksia, mm. juuri tuon hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta).
Jos taas pihistelyä tehdään enemmän niin päin, että lapsille ei juuri mitään uutta tai ylimääräistä koskaan hankita, eikä varsinkaan ylimääräisiin humputuksiin "tuhlata" - mutta vanhemmilla on sitten välillä varaa esim. omiin matkusteluihin yksin tai keskenään, taikka aina varaa esim. viinaan, tupakkaan ja kapakoissa käynteihin, ylellisyyksiinkin...
Niin tuommoinen on kyllä tosi vahingollista lapsen omanarvontunnolle ja minäkuvalle! Sellaisesta jää aikuisuuteen saakka arvottomuuden tunne, sellainen olo, ettei "ansaitse" saada mitään eikä voi "tuhlata" itseensä. Se johtaa usein rajoittavaan, elämää kaikin puolin supistavaan köyhyysajatteluun ja siihen, että ei osaa vaatia itselleen mitään hyvää. Niinpä esim. uralla ei osata vaatia parempaa palkkaa, eikä uralla myöskään osata hakeutua parempipalkkaisiin ammatteihin/töihin. Ei ole "varaa" hoitaa edes terveyttään, saati harrrastaa mitään omia intohimojaan vastaavia juttuja. Alitajuisesti "pidetään" itsensä köyhänä ja vaatimattomana - mutta ei päivätajunnassa edes tajuta, että mistä se ikuinen epäonni, syyllisyydentunteet (jopa omasta olemassaolosta), jatkuva huono-osaisuus ja köyhyys oikein johtuu. :(
Vierailija kirjoitti:
Teininä ja vähän vanhempanakin hirvitti olla äitini kanssa liikenteessä. Jos mentiin kahville, äiti kiljaisi yleensä kassalla jotain kahvin kalleudesta, busseissa bussimaksuista. Jos ostan lahjan, yleensä kommentoi:"Varmaan oli kallis." Teepussit pitää käyttää tietenkin pariin, kolmeen kertaan; hän syö välillä homeisia leipiä ja kuivia juustonkänttyjä; himoitsee itseni ja siskon ostamia vaatteita itselleen.Kun ostin kauniin pöydän ja tuolit kotiini, äiti osti itselleen samanlaiset: ilmeisesti uskalsi sallia itselleen samaa kuin tytär. Antaa anteliaasti kuitenkin lapsenlapsille ja on antanut lapsille, lähetykselle, KUA:lle. Kun selitin virusturvaohjelman tärkeydestä hänen konettaan varten (ettei esim. pankkitietoihin päästä käsiksi), sanoi mitäs väliä sillä, jos rahat menisivät (tilillään on montakymmentä tuhatta). Eli ei ihan loogista. Isä oli pihiydessä oma lukunsa. Sanottakoon vain se, että olen päättänyt käyttää rahojani eläessäni omaksi ja muiden iloksi.
Tuolta listalta omassa pihistelykaytössä on teepussien liottaminen uudelleen: niistä riittä kahteen mukilliseen. Juon vähän kalliimpaa teetä, joten kompensoin hinnan näin 50% alemmas! Ei yhtään hullummassa asiassa säästetty: kokeile itsekin. ;) Tuo on myös oikea ympäristöteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummin veli anto tuliaiseksi mummille hotellin näytepakkausia ja hotellin saippuapalan.
Miksei, jos ei itse käytä esim. naisellisen tuokjsun takia tms.? Peseehän hotellin saippualla pitkään, ja onhan se ihan kivaa vaihtelua kodin tuoksu´maailmaan, hetkeksi. Pienet näytteet ovat myös aina hyviä käytettäviksi matkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kyttää aina uunia ja on aivan pistoksissa jos sen lämpöä menee "hukkaan". Ruoka pitää laittaa uuniin jo ennen merkkivaloa (on kuulema tarpeeksi lämmin jo silloin) ja uuni pitää laittaa pois päältä ennen kuin ruoka on kypsää (jälkilämmöt riittää hyvin). Ärsytti kun hän oli vieraanani ja alkoi hoputtaa MINUA laittamaan ruuat uuniin vaikka oli juuri juttu kesken...
Kaverisi on vaan järkevä. Ruuan voi laittaa samantien uuniin, kun laittaa uunin päälle. En ole vuosikymmeniin odottanut mitään merkkivaloa, että lämpötila olisi ”oikea”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummin veli anto tuliaiseksi mummille hotellin näytepakkausia ja hotellin saippuapalan.
Miksei, jos ei itse käytä esim. naisellisen tuokjsun takia tms.? Peseehän hotellin saippualla pitkään, ja onhan se ihan kivaa vaihtelua kodin tuoksu´maailmaan, hetkeksi. Pienet näytteet ovat myös aina hyviä käytettäviksi matkoilla.
Voihan ne toki jollekin antaa, mutta pakkoko niitä on edes mukaan ottaa hotellista jos ei itse tarvitse? Ja tuliaisena tökeröä, ei se kahvipaketti niin kallis ole. Eri asia toki antaa muuten vaan jos ne kerran oli pakko mukana raahata hotellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kyttää aina uunia ja on aivan pistoksissa jos sen lämpöä menee "hukkaan". Ruoka pitää laittaa uuniin jo ennen merkkivaloa (on kuulema tarpeeksi lämmin jo silloin) ja uuni pitää laittaa pois päältä ennen kuin ruoka on kypsää (jälkilämmöt riittää hyvin). Ärsytti kun hän oli vieraanani ja alkoi hoputtaa MINUA laittamaan ruuat uuniin vaikka oli juuri juttu kesken...
Kaverisi on vaan järkevä. Ruuan voi laittaa samantien uuniin, kun laittaa uunin päälle. En ole vuosikymmeniin odottanut mitään merkkivaloa, että lämpötila olisi ”oikea”.
Järkevä jos puuttuu toisen ihmisen ruoalaittoon? NOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailijakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran erään kaverini kanssa pizzalla ja koska minulla ei ollut tuolloin rahaa, lainasi kaverini minulle pizzarahan. Summa ei ollut tasasumma, vaan tyyliin 7,80e. Seuraavan kerran kun nähtiin, annoin kaverilleni mukanani olleet käteiset kuitatakseni pizzavelan. Summasta jäi puuttumaan 10-20cent, koska minulla ei tuolloin ollut enempää käteistä mukana. Tästä velan takaisinmaksusta kului useampi kuukausi kun sitten eräällä kerralla kaverini kaivoi velkalistansa esiin (hänellä siis oli tällainen lista, johon kirjasi kaikki vipit) ja pyysi, että kuittaisin vielä jäljellä olevan 10cent velkani. Itse en ollut enää koko asiaa muistanut ja hymyilytti kyllä kukkaroa kaivaessani.
:D
En tiedä muista mutta mua veetuttais kaveri joka syö velaksi ja sitten kun maksaa nii ei viitti ees maksaa omaa osuuttaan vaan vähän alle. Ja sit vielä nauraa jos joutuu maksaan kokonaan..
Mun serkku on samalainen. Asuu isossa omakotitalossa. Milloin lompakko jäi kotiin, milloin pankkikortti ei toimi.
Kerran annoin tilinron ja kerran kk katsoin, ei ollut maksanut, laitoin viestiä. Varmaan 5 krt piti pyytää.
Seuraavan kerran, kun nähtiin, kuittaili asiasta. Kimmastuin täysin. Aina on lompakko hukassa ja mun pitää kuittaa sun laskut ja oot niin helvetin nuuka, ettet viitsi edes velkoja kuittaa.
Oltiin porukalla ulkona ja yllätys yllötys hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Istuttiin eri pöydässä ja tarkoilija tuli kysymään jos maksaisin serkkuni laskun, hänen korttinsa ei toimi.
Vastasin suoraan en.
Tarjoilija parka oli siinä ihmeissään mitä tekee ja mä kerroin hän ei maksa velkojaan, ei mua innosta maksaa siksi, että ollaan sukua.
Serkku tuli selittämään oikeesti kortti ei toimi ja lupaa maksaa huomenna velkansa.
Maksoin sitten, annoin vielä rahaa, että pääsi kotiin.
Serkku maksoi seuraavana päivönä, liian vähän.
Suku on paras, vai miten se menikään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani olen miettinyt lapsuuttani: kolme lasta, duunarivanhemmat. Käytiin Särkänniemessä, Linnanmäellä jne, mutta: auton pysäköinnistä EI maksettu (kartan avulla etukäteen selvää ilmaisista paikoista), ja loppumatka 1-2 km käveltiin. Eväät AINA mukana - vain rannekkeet ostettiin. Aamulla oltiin ennen avautumista ja kotiin lähdettiin vasta sulkemisen jälkeen (kalliin rannekkeen käyttöaika maksimoitiin)…. Pihistelyä tai ei, mutta näin päästiin EDES johonkin (vanhemmat ei koskaan ostaneet itselleen mitään rannekkeita yms.).
Yh-aikana tein juurikin näin. Myös aina leffassa omat eväät yms. Ajatuksena, että lapset saa kuitenkin kokea joitakin juttuja, ei vain olla kotona.
Pihistelen myöskin näin. Naimisissa ollaan, 5 lasta (3 minun: 21 v, 18 v ja 16 v, 1 miehen 18 v, yksi yhteinen 10 v). Kotona asuu neljä, vanhin muutti hiljan omilleen. Rannekkeita on saamme välillä edullisesti miehen työpaikan kautta eli kavereille kanssa. En silti todellakaan viitsi maksaa niitä hintoja, mitä huvipaikoissa saa syömisestä pulittaa, ne rahat voi käyttää järkevämpään. Kahvit mukaan termariin, eväät, ilmainen parkkipaikka, kävellään. Hattarat ostan lapsille ja rannekkeet ja jos haluavat narunvetoa tms. . Pääasia että lapsilla on hauskaa. Sama leffaan: omat popparit mukaan, ja näin tekee meillä nuoretkin. Kotona tekee ison kattilallisen poppareita muutamalla kolikolla, ei mitään järkeä maksaa siitä satsista 30 euroa leffateatterille......
Tukholman ja Tallinnan laivalla syödään mennen tullen aamiaiset ja illalliset seisovasta pöydästä, sinne nyt ei viitsi raahata eväitä. Tämän kokoisen sakin maksaminen laivalle ruokineen on sen verran hintavaa lystiä, että ei ole tullut vuosittain käytyä....
Mitä lapset ajattelevat nyt ja myöhemmin, jos kaikesta pihistellään (viitsi maksaa). Tulee mieleen yksi nelilapsinen perhe...
Jos pihistelyä tehdään kaikessa muuten, mutta yritetään saada edes lapsille hankittua joitain huvituksia ja ns. ylimääräistä, niin lapset kasvavat ajatukseen, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat saada jotain myös itselleen. He voivat "sijoittaa" välillä myös itseensä, omaan hyvinvointiinsa ja ns. turhuuksiin (jotka eivät kuitenkaan ole turhuuksia, mm. juuri tuon hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta).
Jos taas pihistelyä tehdään enemmän niin päin, että lapsille ei juuri mitään uutta tai ylimääräistä koskaan hankita, eikä varsinkaan ylimääräisiin humputuksiin "tuhlata" - mutta vanhemmilla on sitten välillä varaa esim. omiin matkusteluihin yksin tai keskenään, taikka aina varaa esim. viinaan, tupakkaan ja kapakoissa käynteihin, ylellisyyksiinkin...
Niin tuommoinen on kyllä tosi vahingollista lapsen omanarvontunnolle ja minäkuvalle! Sellaisesta jää aikuisuuteen saakka arvottomuuden tunne, sellainen olo, ettei "ansaitse" saada mitään eikä voi "tuhlata" itseensä. Se johtaa usein rajoittavaan, elämää kaikin puolin supistavaan köyhyysajatteluun ja siihen, että ei osaa vaatia itselleen mitään hyvää. Niinpä esim. uralla ei osata vaatia parempaa palkkaa, eikä uralla myöskään osata hakeutua parempipalkkaisiin ammatteihin/töihin. Ei ole "varaa" hoitaa edes terveyttään, saati harrrastaa mitään omia intohimojaan vastaavia juttuja. Alitajuisesti "pidetään" itsensä köyhänä ja vaatimattomana - mutta ei päivätajunnassa edes tajuta, että mistä se ikuinen epäonni, syyllisyydentunteet (jopa omasta olemassaolosta), jatkuva huono-osaisuus ja köyhyys oikein johtuu. :(
Just näin. Jos pihistelyn tarkoitus on pihistellä oman edun ja pihistelyn vuoksi, niin kyseessä voi olla jonkunlainen narsisti. Me emme pihistele huvipuistossa sen vuoksi, että kaikilla olisi kurjaa, vaan sen vuoksi, että lapsilla olisi muuten kivaa ja sitä rahaa jäisi myös niihin Vikingin kumppareihin, älyluureihin ja leffalippuihin. En viitsi laittaa rahaa sellaiseen, jonka voi huvipuistossa ja Korkeasaaressa järkevästi hoitaa eväillä, mutta esim. laivalla se buffassa syöminen kuuluu minun mielestäni matkaelämykseen. Mulle ne lapset tulee ensin ja heistä huolehtiminen, mutta en vain näe mieltä että syötäisiin huvipuistossa kalliit ranskanpotut parikymppiä/nenä/ *x 7-10 henkilöä, se on jo ihan hölmöä. Mieluummin tekee eväät, kuin maksaa noita hintoja....Järkevämpää on säästää se raha vaikka uusiin kunnon kumppareihin. No ne hattarat voidaan ostaa :)
Pihistelemme missä voimme, paikan pitää olla oikea, mutta emme ymmärrä sellaista pihistelyä, missä ei ole mitään järkeä tai jos se ankeuttaa elämää. Esim. työkalujen pitää olla kunnollisia, lukiolaisilla on uudet tietokoneet ja iphonet jokaisella. Vaatteiden pitää olla kestäviä, koska kolmen tytön laumassa ne kiertävät. Jokainen saa kuitenkin uusia vaatteita myös alennusmyynneistä, ettei aina toisten käytettyä......Kengissä en osta mitään halpaa moskaa, niiden pitää olla kelinkestävät ja kumpparit ei saa hajota kuukauden päästä.
Mutta jos autoon tulee vikaa ja serkkuni mies osaa korjata varaosien ja konjakkipullon hinnalla, minkä helkutin takia maksaisin korjaamolle.....
Olin käynyt pari kertaa treffeillä pihin miehen kanssa ja eräänä päivänä hän pyysi minua kahville. Kerroin, että tämä sopii ja hän vastasi, että hienoa, kahvitellaan hänen luonaan ja pyysi tulemaan kaupan kautta ja tuomaan kahvia, maitoa ja pullaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä ja vähän vanhempanakin hirvitti olla äitini kanssa liikenteessä. Jos mentiin kahville, äiti kiljaisi yleensä kassalla jotain kahvin kalleudesta, busseissa bussimaksuista. Jos ostan lahjan, yleensä kommentoi:"Varmaan oli kallis." Teepussit pitää käyttää tietenkin pariin, kolmeen kertaan; hän syö välillä homeisia leipiä ja kuivia juustonkänttyjä; himoitsee itseni ja siskon ostamia vaatteita itselleen.Kun ostin kauniin pöydän ja tuolit kotiini, äiti osti itselleen samanlaiset: ilmeisesti uskalsi sallia itselleen samaa kuin tytär. Antaa anteliaasti kuitenkin lapsenlapsille ja on antanut lapsille, lähetykselle, KUA:lle. Kun selitin virusturvaohjelman tärkeydestä hänen konettaan varten (ettei esim. pankkitietoihin päästä käsiksi), sanoi mitäs väliä sillä, jos rahat menisivät (tilillään on montakymmentä tuhatta). Eli ei ihan loogista. Isä oli pihiydessä oma lukunsa. Sanottakoon vain se, että olen päättänyt käyttää rahojani eläessäni omaksi ja muiden iloksi.
Tuolta listalta omassa pihistelykaytössä on teepussien liottaminen uudelleen: niistä riittä kahteen mukilliseen. Juon vähän kalliimpaa teetä, joten kompensoin hinnan näin 50% alemmas! Ei yhtään hullummassa asiassa säästetty: kokeile itsekin. ;) Tuo on myös oikea ympäristöteko.
Mä keitän litran vettä ja laitan siihen yhden teepussin. Hyvin riittää. Eikä tarvi jemmailla
Vierailija kirjoitti:
Mummin veli anto tuliaiseksi mummille hotellin näytepakkausia ja hotellin saippuapalan.
Oon ollut 90 luvulla hotellissa töissä.
Joku oli laittanut hotellin shampooseen väriainetta ja seuraava asukas käytti sen. Tuli melkoinen sotku.
Tämän jälkeen tuli sääntö kaikki vaihdetaan asukkaiden välissä.
Mä sain ottaa niitä pulloja mukaani.
Olin hotellissa töissä 3 v vkonloppuisin ja lomat. Päivässä siivosin n 15 huonetta. Shampoot loppuivat pari v sitten.
Minisaippuat käytän kylppärin pesuun. Kannelliseen lasiastiaan 2 saippuaa ja täyteen kuumaa vettä. Kerran viikossa pesu -tahdilla kestää pari kk. Saippuita oli satoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempani säästivät ja pesivät jugurttipurkitkin. Ei ollut rahasta puutetta, mutta olivat sota-ajan kasvatteja. Ja mitään ei heitetty pois, ikinä. Kaikki parsittiin ja yritettiin epätoivoisesti korjata, tavalliset sukatkin. Kauhea raivaaminen oli kun kuolivat.
Löysin kesämökiltä, vanha maalaistalo n 3 v sitten satoja viilipurkkeja.
Keräsin samettiruusuista siemenet, ostin 2 isoa säkkiä multaa.
Ihan kevätsiivouksen yhteydessä keräsin pihalta paljon soraa ja hiekkaa, huuhtelin sadevedessä
Seosta kourallinen pohjalle, päälle multaa, siemeniä , vettä ja muovin alle.
Kirppikselle myyntiin kesäpäivänä. Alueen fb.n ja toriin mainos.
Viime kesänä myin 120 samettiruusupurkkia. Valtaosa osti viilipurkin vuoksi.
Kulut 30 e, käteen jäi yli 200 e.
Enemmänkin olisi mennyt.Ensi kesänä taas
Kallis viilipurkki. Meillä myy puutarhamyymälä samettiruusuja 90 senttiä kpl.
Sähän voisit myydä pelkkiä viilipurkkeja, jos ne kerran niin haluttuja on. En kyllä käsitä.
Ethän edes ole nähnyt mun samettiruusuja.
On helpompi ostaa 2 e ostos, kun se tulee vastaan . Puutarhaliikkeet harvoin ovat kävelymatkan varrella
Hygieeninen tai ei, olen aina käyttänyt kankaista nenäliinaa. Siellä se taskussa kulkee, missä avaimetkin. Enkä muista, koska olisin viimeksi ollut sairaslomalla, joten ei se kankainen nenäliina ole mikään todellinen ongelma.